Kauniin kaverin kanssa kahvilla, ohi kulkenut mies pysähtyi katsomaan kaveria "Ju""ta kun on kaunis nainen !". Oma rumuus iski taas päin naamaa:(

Vierailija kirjoitti:

miehentilanne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.

Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.

No itse asiassa miehillä tuo pätee vielä tuhatkertaisesti enemmän.

Pituus (pitkä älykkäämpi, on tutkittu), ääni (matala vs korkea, vinkuva tai nariseva), tai "luotettavan oloiset kasvot" vaikuttaa.

Raha ja asema vaikuttaa kanssa. Ajattele nyt vaikka kuinka hottia on kuin joku Kimi Räikkönen onkin ihan tavallinen. Ei taitaisi hitsarin tai varastomiehen tavallisuus sytyttää fitnessmalleja. Tai jos kuuluisa mies pukeutuu samaan huppariin joka päivä, se onkin vaatimaton eikä vain tyylitön.
"Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen"

No itse asiassa et olisi. Olisit hiljainen, mutta hot. Ei sua mielenkiintoisena pidettäisi, vaikka totta kai miehet sanoisivat sellaiseksi kun tietäisivät että se on fiksumpaa kuin ulkonäön kehuminen ;)

Miehet enemmän erottelee ominaisuuksia, naiset yhdistää kaiken.

 

Meneekö tämä siis oikeasti niin että jos nainen on oikeasti kaunis miehet kehuvat muita asioita kuin ulkonäköä ja jos nainen on ruma/tavis kehutaan ulkonäköä?

Miesten kanssa on hankala toimia kun aina puhutaan pskaa ja valehdellaan suut ja silmät täyteen. Vaikea luottaa mihinkään kun todellinen taka-ajatus on aina joku muu.

Fiksu mies ymmärtää, että ulkonäköä kehutaan vasta sitten kun ollaan oltu yhdessä ja tulee hetki että vilpittömästi tekee mieli sanoa jotain. Mutta kaiken kaikkiaan miehen motiivit selviävät vasta ajan kuluessa. Nyrkkisääntönä on, että älä usko miehen sanoja, vaan katso tekoja.

Vierailija kirjoitti:

Oudolta se kuulostaa, jos iho on oliivin värinen. Vihreän vai mustan?

Oudolta kuulostaa, kun joku ei tiedä millainen on oliivinsävyinen iho.

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin sitten tavisnaisetkin ovat sellaisia ettei se tavismies edes saa tulla juttusille. Eipähän siinä sitten mitään hyvällä persoonalla tee. Vain komea mies saa olla naisesta kiinnostunut mutta hänen kuitenkin pitää sitten rakastua naiseen persoonansa vuoksi. Vttu mitä kaksnaamaisuutta.

Kyllä saa lähestyä, mutta tavallisetkin miehet haluaa sen missin, joten eivät lähesty. Tietenkään missit haluaa ajatella, että heidän persoonansa on se tärkein ja mies pysyy rinnalla vaikka naama palaisi tulipalossa.

Ongelma on siinä, että meidät on biologisina olentoina ohjelmoitu viehättymään ulkonäöstä. Alunperin meillä ei ole ollut edes kieltä jolla jutella asioista, joten ulkomuodolla on menty hyvin pitkälti. Edelleenkään ihmisestä ei voi nähdä päälle muuta kuin ulkonäön, joten sen perässä on sitten helpoin mennä. Voi ajatella, että ainakin se puoli vetoaa minuun joten yksi asia on kunnossa heti kättelyssä. Muut ominaisuudet paljastuvat sitten vasta aikaa myöten. Eli hyvännäköisillä on aina etumatkaa eikä sille oikein mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuossa yksi ikuinen perusongelma. Ihmislajille tuntuu olevan täysin epäselvää, että on aika turhanaikaista kiukuta siitä, että osa porukasta on kauniimpaa tai lahjakkaampaa tai herranähköön ihan jopa älykkäämpää kuin muut.

Valtavat määrät energiaa haaskataan tämän kiistämiseksi ja ollaan valmiita vetämään lokaan ne, joiden pää nousee muiden yläpuolelle. Miksi - olisiko se sitten parempi, että oltaisiin kuin gnut savannilla, jokainen yhtä ruma, juoksee samaan suuntaan samaa vauhtia ja pitää yhtä pahaa mölinää mennessään. Jos joku kehtaa olla vielä muita surkeampi, niin leijona korjaa tilanteen.

Etenkin kun ihmiskunnan toivo taitaa kuitenkin olla siinä, että tehdään mahdollisimman hyvät olot niille päätään pitemmille ja ollaan heistä ylpeitä. Jotta löytyy energiaa ja ideoita, joilla koko tämä arkki saadaan hinattua kuiville. Eikä niiden erottuvien yksilöiden aika ja voimat kulu anteeksipyytelyyn ja katumusharjoituksiin.

Mölisevät gnut ! Päivän paras mielikuva, kiitos!

Mua ei ainakaan kiinnosta tavoitella jatkoa ihmiskunnalle, kun ihmiskuntakaan ei piittaa minusta ulkonäön vuoksi. Joten ne parhaatkin gnut voi minun puolestani jäädä jyrän alle :D

Vierailija kirjoitti:

Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?

No ensinnäkin mies käyttäytyi huonosti. Toiseksi (jos tämä on totta) se mies huomasi kaverisi koska kaverisi on huomiotaherättävän kaunis. Ei se tarkoita sitä että sinä olisit ruma, olet varmaan vain ihan tavallinen.

Tämä vaikuttaa taas yhdeltä variaatiolta "olen niin susiruma"-aloituksesta, yksityiskohtaisesta rumuuden kuvauksesta päätellen.

Mun mielestä oleellisin kysymys on, että mitä väliä? Surullista että jotkut ovat riippuvaisia siitä että miehet pitää pantavana.

Vierailija kirjoitti:

Kun on 50+ niin saa olla aivan rauhassa miesten huomiolta.

Masentavaa...

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ainakaan kiinnosta tavoitella jatkoa ihmiskunnalle, kun ihmiskuntakaan ei piittaa minusta ulkonäön vuoksi. Joten ne parhaatkin gnut voi minun puolestani jäädä jyrän alle :D

Näimpä. Mitä järkeä pedata loistavaa tulevaisuutta niille seuraaville kaunottarille, jotka saavat suunnilleen kaiken kun vähän sormia napsauttaa. Myönnän, että olen ”hieman” katkeroitunut :’D mieluummin nautin elämästäni sen minkä voin, kuului siihen sitten vaikka matkustuksen myötä ne kauhistuttavat lentopäästöt tai mitä ikinä. Yhteiskunta ja suurin osa ihmisistä on aika pe*seestä.

N29

Typerimpiä ja noloimpia on ne ihmiset, jotka on ulkosesti rumia/mitään sanomattomia, ja jahtaa vaan niitä ns kauneimpia :D Ja sitte siihen saatetaan vielä lisätä se että se koetaan ikäänku oikeudeks, eikä ymmärretä omaa tasoaan ja nöyrryta niihin vaatimattoman näkösiin ihmisiin, jollainen ihminen itsekin on. Kertoo niin huonoa ihmisestä. :D 

ja suuri osa ihmisistä on ihan normaalin näkösiä, tuntuu et täl palstalla ihan liikaa korostetaan ulkonäköä yms ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli tämä olo, kun olin uuden työkaverin kanssa viihteellä. Luonnonblondi. Sellaiset käsittämättömän paksut ja silkkiset hiukset. Isorintainen. Kasvot, kuin enkelillä.

Kukaan mies EI EDES vilkaissut mua. Olisin voinut riisua pikkarini ja vetää ne päähäni ja kukaan ei olisi huomannut.

Tiedän tiedän sisäinen kauneus blaa blaa.

😂 kiitos nauruista.

Mutta huumorillakin pääsee pitkälle 👍

No en olis kirosanoin siivitetyistä kehuista kateellinen. Tyhmä mies. Muutenkin törkeä kehumistapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on 50+ niin saa olla aivan rauhassa miesten huomiolta.

Masentavaa...

Ei, vaan ihanan vapauttavaa!

-eri, olen tasan 50v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin sitten tavisnaisetkin ovat sellaisia ettei se tavismies edes saa tulla juttusille. Eipähän siinä sitten mitään hyvällä persoonalla tee. Vain komea mies saa olla naisesta kiinnostunut mutta hänen kuitenkin pitää sitten rakastua naiseen persoonansa vuoksi. Vttu mitä kaksnaamaisuutta.

Kyllä saa lähestyä, mutta tavallisetkin miehet haluaa sen missin, joten eivät lähesty. Tietenkään missit haluaa ajatella, että heidän persoonansa on se tärkein ja mies pysyy rinnalla vaikka naama palaisi tulipalossa.

Miten sitten selität tälläiset tapaukset?

https://www.telegraph.co.uk/women/womens-life/11409290/Valentines-Day-Y…

utyuryu kirjoitti:

Ongelma on siinä, että meidät on biologisina olentoina ohjelmoitu viehättymään ulkonäöstä. Alunperin meillä ei ole ollut edes kieltä jolla jutella asioista, joten ulkomuodolla on menty hyvin pitkälti. Edelleenkään ihmisestä ei voi nähdä päälle muuta kuin ulkonäön, joten sen perässä on sitten helpoin mennä. Voi ajatella, että ainakin se puoli vetoaa minuun joten yksi asia on kunnossa heti kättelyssä. Muut ominaisuudet paljastuvat sitten vasta aikaa myöten. Eli hyvännäköisillä on aina etumatkaa eikä sille oikein mitään voi.

Höpsis. Jos tuo olisi totta, olisi olemassa vain toinen toistaan kauniimpia ihmisiä, koska luonnonvalinta olisi karsinut rumat geenit.

Esim. täällä pohjolan perukoilla arvostettiin perinteisesti sitä että nainen on hyvä työihminen. Ulkonäköön on kiinnitetty huomiota vain ylemmissä yhteiskuntaluokissa.

Saarenmaalla naisilla oli tapana sulloa sukkiinsa heinää että pohkeet näyttäisi paksuilta. Että näyttäisi oikein tuhdilta emäntäainekselta.

Ja toiki voi riippua tosi monista asioista....

Esim mä tapasin mun exän sellasena et joidenki mielestä varmaan mun kaveri ois ollu yleisten ihanteiden mukaan paremman näkönen , mut mun exä kiinnostu musta. Ja siis piti mua tosi kauniina. :D

Sit taas joskus esim yks kaveri jolle ulkonäöstä huolenpitäminen oli pakonomasta ja yleisten kriteereiden piti täyttyä niiin esim yks mies kiinnostu sit siitä..

Ja aika erilaiset ihmiset kiinnostuu esim jos 10 ihmistä menee baariin ja kaikilla on tasmalleen sama vaatetus, meikki , kauneushoidot, tuotteet ja rutiinit, rusketukset sun muut nii aika eri tyyppiset saa huomiota ja erilaisilta/samanlaisilta ihmisiltä.. :DD

ikinä ne rumimmatkaan ei jää ilman huomiota, ainakaa jos on yhtää vastaanottavainen ja avoin.. :D

Ja joskus miehet jopa lähestyy niitä rumimpia, kun uskoo ettei riitä taso kauneimpiin. :)

Nykyisin en ole enää kateellinen omille kavereille jos ovat paremman näköisiä, enemmänkin imarreltu että saan olla niin kauniin ihmisen ystävä! Ja toivon hänelle vain hyvää.

Mutta sitten nyt seurustelusuhteet aloitettua muutama miehen naispuoleinen kaveri (tai no, kavereidensa tyttöystävät) välillä vähän pientä kateutta nostaa esiin, koska mielestäni ovat kauniita ja siroja kaikki mutta itse olen vain reilu 150cm perusvartaloinen (ei siis lihaksikas eikä sairaalloisen ylipainoinen, lievää ylipainoa n. 4kg) silmälasipäinen, kaukana timmistä ja ihan tosituiki tavallisen näköinen ja välillä mietin, että oma miehenikin voisi hyvin saada sellaisen kaunokaisen itselleen. Hän kun on mielestäni komea ja myöskin pitkä (yli 190cm, joo ollaan koominen pari siinäkin suhteessa) ja monesti huomaan random naisten häntä tuijottelevan esim baarissa. Mutta kun kerran tätä valitin tuskassani miehelle hän tokaisi että hän ei ole niin pinnallinen ja että hän tykkää minusta just tällaisena :D se vähän auttaa mutta joo.

Takaisin aiheeseen siis, juu, kyllä joskus teinivuosina tuollaisia ap:n kaltaisia tilanteita tuli enemmänkin kun olin itse +50kg ylipainoinen koulukiusattu ja huonolla tyylitajulla varustettu. Olin aina se kaveri joka kutsuttiin mukaan baariin jotta kaveri näyttäisi vieressäni erityisen hyvälle :/ monta kertaa muistan kuinka sain yksin mennä taksilla kotiin illan päätteeksi kun kaveri lähti jonkun miehen matkaan.  Siinä yksi syy miksi pitkään en halunnut käydä "viihteellä" lainkaan. Nyt vuosien jälkeen taas ihan kivaa puuhaa ja jopa saa hiukan huomiotakin hyvällä tuurilla jos on oikein nätisti laittautunut (kun on hoikempi) :D 

Mutta miten tuon kanssa sitten pärjää? No, toiset hyvin ja toiset huonosti. Alkuvuosinani pärjäsin huonosti. Tosi tosi huonosti ja pahoitin monen monta kertaa mieleni. Ikää kun on tullut, on alkanut arvostaa ihmisissä erilaisia asioita ja itsessäkin jopa. Tykkään esim. mun silmistä tosi paljon, ja niistä saan useinmiten kehuja jos jostain mua kehutaan (luonnostaan tosi pitkät tummat ripset). Mut joo vieläkin on huonoja päiviä ja just tollaset tilanteet saattaa olla pahoja. Mut kannattaa aatella, et oliko se mies joka kommentin heitti kovinkaa komea tms. itsekkään? Olikse oikeasti imartelevaa että sellainen random ukko kaveria kehui? Vai oikeastaa vähän ällöttävää jopa? Mulle ainakin nykyisin riittää se, että oma mies kehuu ja arvostaa mua ihmisenä. Muilla ei oikeestaan oo enään väliä. Mut jos olisin sinkku, niin toki se varmaan saattais olla isompi kysymys jos ei seuraa sais ja sitä kaipais ja sit aina se kaveri valittais sun sijaan. Oon näitäkin kuullut, kuinka joku löytänyt seurustelu kumppanin ja sit esitelly hänet ystävälle ja tää miekkonen on sit kaveriin iskeny silmänsä heti :( ois aika kamalaa! Tsemppiä Ap! Elämä on välill tosi raadollista, mut tärkeetä ois kuitenkin että yrittäisit ajatella itseesi vähän positiivisemmassa valossa, ja hyväksyä sut just sellasena kun oot. Tiiän et se on vaikeeta. Mut muuhan kai ei oikein auta :/ Mut muille ei kannata olla katellinen tai verrata itteensä. Se kaunis nainenkaan ei välttämättä ole yhtään tyytyväinen itseensä ja saattaa kokea kanssa pahoja itsetunnontuskia päivittäin. 

Kateus vie kalatkin vedestä.