Kauniin kaverin kanssa kahvilla, ohi kulkenut mies pysähtyi katsomaan kaveria "Ju""ta kun on kaunis nainen !". Oma rumuus iski taas päin naamaa:(

Lohduttaako jos sanon että meistä miehistä enemmistö on samassa tilanteessa?

En siis usko että olet ruma, et vain saa suuremmin huomiota.

Jos meidän kaveriporukka menee baariin, niin ainoa huomiota saava on pitkä ja raamikas, miehekkäät piirteet omaava kaveri. Muut olemme näkymättömiä, en muista että kukaan nainen olisi koskaan kehunut minun ulkonäköäni.

Vierailija kirjoitti:

Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?

Pituus 175, miesmäinen nainen siis.

Sulle tuli paha mieli ja kaverisi kiusaantui huomiosta eli olisi äijä vaan pitänyt turpansa ummessa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuossa yksi ikuinen perusongelma. Ihmislajille tuntuu olevan täysin epäselvää, että on aika turhanaikaista kiukuta siitä, että osa porukasta on kauniimpaa tai lahjakkaampaa tai herranähköön ihan jopa älykkäämpää kuin muut.

Valtavat määrät energiaa haaskataan tämän kiistämiseksi ja ollaan valmiita vetämään lokaan ne, joiden pää nousee muiden yläpuolelle. Miksi - olisiko se sitten parempi, että oltaisiin kuin gnut savannilla, jokainen yhtä ruma, juoksee samaan suuntaan samaa vauhtia ja pitää yhtä pahaa mölinää mennessään. Jos joku kehtaa olla vielä muita surkeampi, niin leijona korjaa tilanteen.

Etenkin kun ihmiskunnan toivo taitaa kuitenkin olla siinä, että tehdään mahdollisimman hyvät olot niille päätään pitemmille ja ollaan heistä ylpeitä. Jotta löytyy energiaa ja ideoita, joilla koko tämä arkki saadaan hinattua kuiville. Eikä niiden erottuvien yksilöiden aika ja voimat kulu anteeksipyytelyyn ja katumusharjoituksiin.

Varmaan myös äänestät kokoomusta? Rumien ja köyhien hommaa on rataa ja tasoittaa tietä kauniille menestyjille, jotka poimivat ihmiskunna historian aikana kypsyneet hedelmät, niinkö? Helvettiin koko ihmiskunta minun puolestani.

Vierailija kirjoitti:

Oudolta se kuulostaa, jos iho on oliivin värinen. Vihreän vai mustan?

Kuulostaa Danielle Steelin kirjoilta...siellä naisihanne on just tuommoinen epämääräinen. Varmaan silmätkin olivat mantelin muotoiset ja rinnat pystyt ja pyöreät. Kaiken kruunaavat kaareva, mutta jäntevä lantio sekä täyteläiset ja päättäväiset huulten kaaret.

miehentilanne kirjoitti:

Lohduttaako jos sanon että meistä miehistä enemmistö on samassa tilanteessa?

En siis usko että olet ruma, et vain saa suuremmin huomiota.

Jos meidän kaveriporukka menee baariin, niin ainoa huomiota saava on pitkä ja raamikas, miehekkäät piirteet omaava kaveri. Muut olemme näkymättömiä, en muista että kukaan nainen olisi koskaan kehunut minun ulkonäköäni.

Ei lohduta ketään naista. Kenenkään ei sitäpaitsi kuulu antaa miehelle huomiota vaan miehen tulee huomioida naista. Ja tehdä se tyylikkäästi.

Ymmärtän tuskasi! Samantyyppisiä kokemuksia aina 17-vuotiaasta 30-verksi, mutta sitten se loppui. En nyt sano, että vieläkään erityisesti käänmän katseita, mutta toisinaan saan enemmän huomiota kuin ystäväni. Mutta - sekin tuntuu kiusallisyeelta, kun tiedän miten pahalta voi ystävästä tuntua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.

Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.

No itse asiassa miehillä tuo pätee vielä tuhatkertaisesti enemmän.

Pituus (pitkä älykkäämpi, on tutkittu), ääni (matala vs korkea, vinkuva tai nariseva), tai "luotettavan oloiset kasvot" vaikuttaa.

Raha ja asema vaikuttaa kanssa. Ajattele nyt vaikka kuinka hottia on kuin joku Kimi Räikkönen onkin ihan tavallinen. Ei taitaisi hitsarin tai varastomiehen tavallisuus sytyttää fitnessmalleja. Tai jos kuuluisa mies pukeutuu samaan huppariin joka päivä, se onkin vaatimaton eikä vain tyylitön.
"Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen"

No itse asiassa et olisi. Olisit hiljainen, mutta hot. Ei sua mielenkiintoisena pidettäisi, vaikka totta kai miehet sanoisivat sellaiseksi kun tietäisivät että se on fiksumpaa kuin ulkonäön kehuminen ;)

Miehet enemmän erottelee ominaisuuksia, naiset yhdistää kaiken.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.

Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.

Juuri näin . Kauniin kaikki luonteenpiirteet käännetään positiiviksiksi vaikka väkisin kun taas ruman tekemiset tai sanomiset ei kiinnosta ketään. Harmaavarpusen on turha yrittää piipittää nurkassa.

Hyvännäköisillä on myös omat ongelmansa ja sinulla omat vahvuutesi. Jos ei ole naamalla siunattu, täytyy häikäistä sisäisellä valolla niin, ettei naama näy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.

Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.

Juuri näin . Kauniin kaikki luonteenpiirteet käännetään positiiviksiksi vaikka väkisin kun taas ruman tekemiset tai sanomiset ei kiinnosta ketään. Harmaavarpusen on turha yrittää piipittää nurkassa.

Jos harmaavarpunen on sinut itsensä kanssa, hän ei huomion keskipisteeksi hakeudukaan. Ja tuskin on kauniskaan hakeutunut, hänet vähän niinkuin väkisin sinne usein työnnetään. Mikään ei rumenna enempää kuin katkeruus. Nauti elämästä ja siitä, mitä sinulla on, niin alat kukoistaa!

Vierailija kirjoitti:

Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?

Minä olen iloinen, että en ole mikään superkaunotar. Lapsena minua pidettiin tosi sievänä ja sain ala-asteella kokea sen, miltä tuntuu kun pojat ahdistelevat ja lähentelevät, ulkonäön vuoksi. Sitten kasvoin aikuiseksi ja kasvonpiirteiden kehittyessä minusta tuli kohtalaisen ruma. Tämähän oli ensin järkytys, mutta lopulta tajusin asian hyvät puolet: kun mies ihastuu ja rakastuu minuun, syynä siihen on jokin muu kuin ulkonäköni. Saan siis miehen, joka nauttii seurastani, arvostaa aidosti persoonallisuuttani ja jakaa samat elämänarvot. Lisäksi vältyn joutumasta nalkkiin sellaisen miehen kanssa, joka juoksee pelkän ulkonäön perässä. Sellaisen kanssa ei nimittäin se kauniskaan nainen tule onnelliseksi.

Uskon aidosti mahdollisuuteni onneen olevan yhtä hyvät kuin kauniillakin naisilla on. Haasteet ja kipukohdat vain ovat erilaisia.

Ps. pukeutumistyyliä ja hiustyyliä jne. kannattaa aina kehittää, olipa minkä näköinen tahansa. Tyylikkyys kertoo sisäisestä kauneudesta tavalla, joka on selvästi nähtävissä ulospäin. Ja täsmälleen sama ihminen tyylikkäänä on moninkertaisesti vetävämpi verrattuna tyylittömään versioon itsestään!

miehentilanne kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.

Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.

No itse asiassa miehillä tuo pätee vielä tuhatkertaisesti enemmän.

Pituus (pitkä älykkäämpi, on tutkittu), ääni (matala vs korkea, vinkuva tai nariseva), tai "luotettavan oloiset kasvot" vaikuttaa.

Raha ja asema vaikuttaa kanssa. Ajattele nyt vaikka kuinka hottia on kuin joku Kimi Räikkönen onkin ihan tavallinen. Ei taitaisi hitsarin tai varastomiehen tavallisuus sytyttää fitnessmalleja. Tai jos kuuluisa mies pukeutuu samaan huppariin joka päivä, se onkin vaatimaton eikä vain tyylitön.
"Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen"

No itse asiassa et olisi. Olisit hiljainen, mutta hot. Ei sua mielenkiintoisena pidettäisi, vaikka totta kai miehet sanoisivat sellaiseksi kun tietäisivät että se on fiksumpaa kuin ulkonäön kehuminen ;)

Miehet enemmän erottelee ominaisuuksia, naiset yhdistää kaiken.

 

Meneekö tämä siis oikeasti niin että jos nainen on oikeasti kaunis miehet kehuvat muita asioita kuin ulkonäköä ja jos nainen on ruma/tavis kehutaan ulkonäköä?

Miesten kanssa on hankala toimia kun aina puhutaan pskaa ja valehdellaan suut ja silmät täyteen. Vaikea luottaa mihinkään kun todellinen taka-ajatus on aina joku muu.

Minä en ole koskaan rumaa naista nähnytkään. Ihan oikeasti. Jokaisessa on jotain kaunista. Ja hei, kannattaa ajatella niin, että kukat on kauniita mutta niin on jouluvalotkin, vaikka ne ei näytäkkään yhtään samalta. Turha vertailla siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että ystäväni on ujo ja kiusaantuu huomiosta on laiha lohtu. Pituus noin 175, luonnokiharat alaselkään, hiukan olivinsävyyn vivahtava "tumma" iho ja hymy kuin hammastahna-mainoksesta, ilman meikkiäkin upea ilmestys. Vaikka tässä iässä (30v) pitäisi jo olla hyvä itsetunto, silti on vaikea hyväksyä sitä että' itse niin karmea ilmestys. Pituutta tasan 160, leveä lantio, pienet riipputissit, kaksoisleuka, ienhymy, muodoton pyöreä naama, iso pottunenä, kalpea punottava iho ja maantienväriset, aina rasvaiselta näyttävät hiukset jotka ovat niin ohuet että päänahka loistaa. Vaikka miten sutisi ennen ovesta lähtöä ripsaria, ei tämä naama miksikään muutu! Miten te muut rumat naiset, etenkin jos teillä on yrittämättä upeita ystäviä, kestätte?

Minä olen iloinen, että en ole mikään superkaunotar. Lapsena minua pidettiin tosi sievänä ja sain ala-asteella kokea sen, miltä tuntuu kun pojat ahdistelevat ja lähentelevät, ulkonäön vuoksi. Sitten kasvoin aikuiseksi ja kasvonpiirteiden kehittyessä minusta tuli kohtalaisen ruma. Tämähän oli ensin järkytys, mutta lopulta tajusin asian hyvät puolet: kun mies ihastuu ja rakastuu minuun, syynä siihen on jokin muu kuin ulkonäköni. Saan siis miehen, joka nauttii seurastani, arvostaa aidosti persoonallisuuttani ja jakaa samat elämänarvot. Lisäksi vältyn joutumasta nalkkiin sellaisen miehen kanssa, joka juoksee pelkän ulkonäön perässä. Sellaisen kanssa ei nimittäin se kauniskaan nainen tule onnelliseksi.

Uskon aidosti mahdollisuuteni onneen olevan yhtä hyvät kuin kauniillakin naisilla on. Haasteet ja kipukohdat vain ovat erilaisia.

Ps. pukeutumistyyliä ja hiustyyliä jne. kannattaa aina kehittää, olipa minkä näköinen tahansa. Tyylikkyys kertoo sisäisestä kauneudesta tavalla, joka on selvästi nähtävissä ulospäin. Ja täsmälleen sama ihminen tyylikkäänä on moninkertaisesti vetävämpi verrattuna tyylittömään versioon itsestään!

No kiva että miehet kuitenkin ihastuu ja rakastuu, mitäpä tehdä kun kukaan ei ihastu saati rakastu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.

Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.

Juuri näin . Kauniin kaikki luonteenpiirteet käännetään positiiviksiksi vaikka väkisin kun taas ruman tekemiset tai sanomiset ei kiinnosta ketään. Harmaavarpusen on turha yrittää piipittää nurkassa.

Jos harmaavarpunen on sinut itsensä kanssa, hän ei huomion keskipisteeksi hakeudukaan. Ja tuskin on kauniskaan hakeutunut, hänet vähän niinkuin väkisin sinne usein työnnetään. Mikään ei rumenna enempää kuin katkeruus. Nauti elämästä ja siitä, mitä sinulla on, niin alat kukoistaa!

Ei minulla ole mitään.

En väitä olevani viaton. Siinä Ruskeasuon bussipysäkin luona pyyhkäisi sellainen nainen ohi, että paremmasta väliä. Vaaleat hiukset ponnarilla, toppi , farkkushortit, rullaluistimet ja korvakuulokkeet.

Ihme asia, muistan hänet kuin eilisen, vaikka aikaa on kulunut kahdeksan vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan rumaa naista nähnytkään. Ihan oikeasti. Jokaisessa on jotain kaunista. Ja hei, kannattaa ajatella niin, että kukat on kauniita mutta niin on jouluvalotkin, vaikka ne ei näytäkkään yhtään samalta. Turha vertailla siis.

Ongelma on siinä, että miehet ei ajattele noin, joten täytyy olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka klisee, niin se ei ole itseltä pois, kun kaunista ystävää kehutaan. Kannattaa yrittää ajatella niin.

Vai olisiko mies kehunut sinua, jos ystäväsi ei olisi ollut paikalla?

Tosi ystävä ei kadehdi.

Ihan toinen juttu on oma ulkonäkö ja siihen mahd liittyvät kompleksit. Niille kannattaa ainakin yrittää tehdä jotain.

"Tosi ystävä ei kadehdi" perustuen mihin? Kyllä mua vitut*aa olla ruma kun muut ovat kauniita.

Kuitenkin sitten tavisnaisetkin ovat sellaisia ettei se tavismies edes saa tulla juttusille. Eipähän siinä sitten mitään hyvällä persoonalla tee. Vain komea mies saa olla naisesta kiinnostunut mutta hänen kuitenkin pitää sitten rakastua naiseen persoonansa vuoksi. Vttu mitä kaksnaamaisuutta.