Kiusaajan äitinä olo ja omantunnontuskat

Vierailija kirjoitti:

Onko mitään hirveämpää kuin kuulla, että lapsesi on koulukiusaaja? Ei varmaan. On kuulemma eristänyt joitain hiljaisempia tyttöjä porukasta, levitellyt juoruja yms. Olo on aivan kamala, tuntuu, että olen täydellisen epäonnistunut kasvattaja. Minusta tuntuu, että kaikissa vanhempainkokouksissa ihmiset katsovat minua ja ajattelevat: "Tuo on sen kiusaajatytön äiti, ei taida olla omena kauas puusta pudonnut..." Tiedän, että lapseni ei ole paha ihminen, ja osaa olla myös kiva ja ihana. Tuntuu kuitenkin siltä, että varsinkin kiusattujen vanhemmat näkevät meidän perheen tästälähin aivan kamalana kiusaajaperheenä. Miten tästä eteenpäin? Olen ihan hukassa.

(Olemme tytön kanssa selvitelleen asiaa ja tehneet muutakin, jotta kiusaaminen ei loppuisi, älkää siitä mammat huoliko)

Miksi sinä haluat, että kiusaaminen jatkuu? Tuossa lopussa kerrot, jotta kiusaaminen ei loppuisi, älkää siitä mammat huoliko? Oletko jotenkin kieroutunut? Ensin tunnet syyllisyyttä ja sitten haluat tyttäresi jatkavan kiusaamista. Toivottavasti lastensuojelu ottaa tyttäresi huostaan ennen kuin tapahtuu jotain peruuttamatonta.

Ap katosi heti, kun joku älysi hänen aloituksessaan varsin erikoisen piirteen. Vai haluaisikohan hän selittää? Ap, huhuu?

Hienon lapsen olet kasvattanut, ap. 🙄

Paljon pahempi olisi jos lapseni olisi kiusattu friikki. Omia lapsia ei ole mutta todella toivon ettei niistä aikanaan tule näitä feikkejä joiden kanssa kukaan ei halua tai edes kehtaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni osallistui koulukiusaamiseen kutosluokalla ja sain tietää asiasta, koska kiusattu oli ollut lapseni ystävä pikkupennusta lähtien ja olimme naapureita. Jossain vaiheessa tuli vain muitakin ystäviä. Kiusatun äiti soitti minulle itkien, mitä oli tapahtunut. Jostain syystä porukka oli kääntynyt tätä yhtä vastaan. Muistan kuinka istuin sauhu korvista pöllyten ja odottelin lasta kotiin harrastuksesta. 

Jo heti ovella lapsi tajusi että nyt on tullut tehtyä jotain ihan helkkarin väärin, eikä tarvinnut kauan kysyä, mistä luulee että "ragetan". Itse kertoi kuinka homma oli mennyt, ja koska tiesi ettevät mitkään tekosyyt mene läpi, kertomus täsmäsi kaverin äidin kanssa. 

Näytin tunteeni, että olen aivan hemmetin pettynyt ja etten ole tuollaista lasta kasvattanut. Näkyi että lapsi oli pahoillaan, sitten keskusteltiin ja seuraavana päivänä mentiin naapuriin pyytämään anteeksi. 

Vaikkei tarvitsekaan olla kaveri kaikkien kanssa, jos yksi joutuu porukan muilutettavaksi, niin ihan perinteinen "korvasta seinälle nostaminen" ja minkään tekosyiden hyväksymättömyys on se, jonka itsekin varmaan kerran tämän seuraavankin kanssa joudun taas tekemään. 

Ekan kanssa riitti se yksi kerta ja pojasta kasvoi ns. kunnon kansalainen ja omillaan jo. 

Ei kasvanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oikeasti hävettäisi, jos oma lapsi olisi kiusaaja. Se tarkoittaa sitä, että hän ei olisi yhtään mitään. Yleensä kiusaajien kotiolot ovat huonot. Perheväkivaltaa, alkoholismia, narsismia. Varakkaissa perheissäkin on mielipuolista elämää seinien sisällä. Ja kyllä. Varmasti myös opettajat, teatteri ja kaikki miettii, mikä kiusaajan elämässä ja vanhemmissa on vialla. Ties vaikka joku hiippaillut öisin huoneeseen.

Niin. Silloin, kun lapseni kiusasi hänen olonsa olivat huonot. Isänsä oli kuollut joitain vuosia aiemmin ja noihin aikoihin hoidin sairasta äitiäni, joka sitten pian kuolikin . Omalta surulta lapsen surussa auttaminen epäonnistui ja se purkautui noin.

Tiedostan kyllä tämän, meidän tilanteessa.

Silti on paljon tutkimuksia, joissa on selvitetty, että moni kiusaaja ei tule mistään huonoista oloista.

9

Huonot olot voi olla myös vanhempien ajanpuute, rakkaudettomuus. Monille lapsille tämä korvataan kalliilla harrastuksilla ja tavaroilla. Materiaali ei riitä onneen.

Haet selvästi sääliä ja ymmärrystä, sinun lapsesi kiusaa. Sinulle rankkaa. Sinun lapsesi voi pahoin.

Kerroinhan tuolla, että kiusaamisen tultua tietooni, istuimme puolen tunnin päästä samassa pöydässä kiusattujen kanssa. Kiusaamisessa ei ole mitään puolusteltavaa, mutta näin jälkikäteen kuitenkin tuo aika näyttäytyy hyvin erikoisena.