Kiusaajan äitinä olo ja omantunnontuskat

Hyvä että tunnet huonoa omaatuntoa ja oikeasti välität että kiusaaminen saadaan loppumaan.

Jaksuhali. Ei ole helppoa huomata että oma lapsi haluaa satuttaa toista vieläpä ilman syytä. Hankkikaa lapselle apua että tuollainen käytös saadaan kitkettyä pois.

Se on hyvä, että tunnet tuskaa siitä, että lapsesi on kiusaaja. Olet siis valmis tekemään asialle jotain etkä vain lakaise asiaa maton alle.

Valitettavasti usein kiusaajalla on suuria ongelmia kotona, joita hän purkaa kiusaamalla muita. Kiusaajalla on paha olla itsellään. Ja vanhemmat on yleensä välinpitämättömiä ja kylmiä, sinä et selvästikään ole.

Tee siis lapsellesi selväksi, että kiusaaminen ei ole missään nimessä okei ja kerro minkälaisia seurauksia sillä voi olla pahimmillaan esim. itsemurha, loppuiän traumat ja kolhut itsetunnossa. Sen jälkeen vietä paljon aikaa lapsesi kanssa ja yritä tukea häntä ja saada selville mistä hänen paha olonsa johtuu.

Tsemppiä.

Käykää yhdessä läpi millaisia vaikutuksia voi kiusaamisella olla lapsen itsetuntoon ja mistä esimerkiksi koulusurmat johtuvat. Jos lapsi tämän jälkeen jatkaa kiusaamista kannattaa todella hakea apua. Toisen kiusaaminen on merkki omista ongelmista. Hienoa että puutut asiaan. Uskon että tyttösi saattaa lopettaa koska otat asian vakavasti.

Kyllä se on suuri häpeä ja epäonnistuminen, jos oma lapsi kiusaa. En syyttäisi yhtään niitä kiusatuiden vanhempia, jos sinuun huonosti suhtautuvat, heillä on lapsensa tuska silmiensä edessä.

MUTTA asiat muuttuvat, sinä pystyt kasvattamaan lastasi paremmin, voit pyytää apua koulupsykologilta opettajilta ja pystyt muuttamaan tämän suunnan. Voit pyytää niitä kiusattuja teille kylään, voit miettiä miksi lapsesi kiusaa jne. Sitten kun asiat ovat muuttuneet ne vanhemmat eivät enää katso sinua kieroon.

Vaikea edes kuvitella.

Kannattaa antaa kunnon rangaistus ja tehdä selväksi että kenelläkään ei ole oikeutta häiritä toisen elämää kiusaamalla.

Kyse ei ole pelkästään siitä päivästä jolloin tulee kiusatuksi vaan koko loppuelämästä sen jatkuessa. Toivottavasti suhtaudut kersasi toimintaan asiaankuuluvalla vakavuudella. Jos minä saisin valita niin kiusaajat joutaisi vankilaan.

Minua kiusattiin koulussa tosi rankasti. Olen omille lapsilleni kertonut asiasta, ja sanonut että jos te kiusaatte niin olette ihan samanlaisia kuin ne jotka minua kiduuttivat. Jos kuulisin että lapseni kiusaavat jotain niin välittömästi lähdettäisiin lakki kourassa ovelle pyytämään anteeksi ja muutenkin hyvittämään käytöstä. Se on niin väärin että ihmisen elämästä menee vuosikymmeniä pilalle jonkun pikku kusipään toimesta.

Eli ap todella tiukat keinot käyttöön, lapsesi on jo aiheuttanut tuskaa ja hätää toiselle ihmiselle. Pelkoa ja pahaa oloa. Se ei ole mikään pikkujuttu.

Kiusaamisella on vakavat seuraamukset. Pahimmillaan jopa niin että kiusattu menettää loppuelämäkseen uskon ihmisiin ja itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisella on vakavat seuraamukset. Pahimmillaan jopa niin että kiusattu menettää loppuelämäkseen uskon ihmisiin ja itseensä.

Juuri näin sinä olet nyt osaltaan vastuussa siitä ettei lapsesi vaaranna toisen kasvua ja kehitystä.

On myös niitä, joita on alkuun itseään kiusattu ja vetävät siitä vahvan kuoren ja roolin päälle että eivät jää heikommaksi. 

Olet hyvä äiti kun puutut tilanteeseen. Jos et niin tekisi, miettisi miten auttaa omaa lasta jotta kiusaaminen loppuu, eri asia. 

Lapseni osallistui koulukiusaamiseen kutosluokalla ja sain tietää asiasta, koska kiusattu oli ollut lapseni ystävä pikkupennusta lähtien ja olimme naapureita. Jossain vaiheessa tuli vain muitakin ystäviä. Kiusatun äiti soitti minulle itkien, mitä oli tapahtunut. Jostain syystä porukka oli kääntynyt tätä yhtä vastaan. Muistan kuinka istuin sauhu korvista pöllyten ja odottelin lasta kotiin harrastuksesta. 

Jo heti ovella lapsi tajusi että nyt on tullut tehtyä jotain ihan helkkarin väärin, eikä tarvinnut kauan kysyä, mistä luulee että "ragetan". Itse kertoi kuinka homma oli mennyt, ja koska tiesi ettevät mitkään tekosyyt mene läpi, kertomus täsmäsi kaverin äidin kanssa. 

Näytin tunteeni, että olen aivan hemmetin pettynyt ja etten ole tuollaista lasta kasvattanut. Näkyi että lapsi oli pahoillaan, sitten keskusteltiin ja seuraavana päivänä mentiin naapuriin pyytämään anteeksi. 

Vaikkei tarvitsekaan olla kaveri kaikkien kanssa, jos yksi joutuu porukan muilutettavaksi, niin ihan perinteinen "korvasta seinälle nostaminen" ja minkään tekosyiden hyväksymättömyys on se, jonka itsekin varmaan kerran tämän seuraavankin kanssa joudun taas tekemään. 

Ekan kanssa riitti se yksi kerta ja pojasta kasvoi ns. kunnon kansalainen ja omillaan jo. 

Vierailija kirjoitti:

Lapseni osallistui koulukiusaamiseen kutosluokalla ja sain tietää asiasta, koska kiusattu oli ollut lapseni ystävä pikkupennusta lähtien ja olimme naapureita. Jossain vaiheessa tuli vain muitakin ystäviä. Kiusatun äiti soitti minulle itkien, mitä oli tapahtunut. Jostain syystä porukka oli kääntynyt tätä yhtä vastaan. Muistan kuinka istuin sauhu korvista pöllyten ja odottelin lasta kotiin harrastuksesta. 

Jo heti ovella lapsi tajusi että nyt on tullut tehtyä jotain ihan helkkarin väärin, eikä tarvinnut kauan kysyä, mistä luulee että "ragetan". Itse kertoi kuinka homma oli mennyt, ja koska tiesi ettevät mitkään tekosyyt mene läpi, kertomus täsmäsi kaverin äidin kanssa. 

Näytin tunteeni, että olen aivan hemmetin pettynyt ja etten ole tuollaista lasta kasvattanut. Näkyi että lapsi oli pahoillaan, sitten keskusteltiin ja seuraavana päivänä mentiin naapuriin pyytämään anteeksi. 

Vaikkei tarvitsekaan olla kaveri kaikkien kanssa, jos yksi joutuu porukan muilutettavaksi, niin ihan perinteinen "korvasta seinälle nostaminen" ja minkään tekosyiden hyväksymättömyys on se, jonka itsekin varmaan kerran tämän seuraavankin kanssa joudun taas tekemään. 

Ekan kanssa riitti se yksi kerta ja pojasta kasvoi ns. kunnon kansalainen ja omillaan jo. 

Ihana että on kunnon vanhempia jota ottavat asiat tosissaan.

Kyllähän se noloa on. Onneksi meidän koululla on kuraattori jonka avun piiriin kiusaaja poikani pääsi.

Kiusatun äitinä olo lienee vielä raskaampaa. Lapsi kärsii etkä voi tehdä asialle mitään.

Alakoulussa asioihin on vielä helppo puuttua, lukiossa ja korkeakoulussa on aika vähän tehtävissä. Moni suosittu nuori osaa jo ottaa "kiusatun" roolin, eikä kukaan uskalla sanoa enää vastaan.

Kyllä se kärsii, se kiusatunkin äiti. 

Minulla on tytär, joka on juuri aloittajan kuvaileman kiusaamisen kohteeksi joutunut. Olen selvitellyt, mutta koskaan tämän kiusaajan vanhemmat eivät ole tapaamisiin tulleet, heitä ei kai kiinnosta.

Mutta olen usein todennutkin, että jostain nämä kiusaajat sen mallin ottavat, kotoaan kai ja usein surrut heidän kotiolojaan. Heillä on takuulla huonot kantimet siellä elämään.

Kasvattajana olet epäonnistunut, siitä ei päästä mihinkään, mutta se, miten toimit tästä eteenpäin voi joko korjata tai tuhota.

Jos omasta lapsesta olisi kyse, niin voin vannoa että kiusaaminen loppuisi siihen päivään kun tieto siitä tulisi meille kotiin. Kyllä se on kasvatuksesta kiinni miten asiat menee lapselle jakeluun. Ja kyllä.. mulla on kaksi alakouluikäistä lasta ja kovassa kurissa ovat. He eivät kiusaa, mutta myöskään heitä ei kiusata. Kerran joku yritti ja lähetin opettajalle viestin, että seuraavasta lähtee rikosilmoitus, sekä teen lasun kiusaajasta ja kirjoitan lehteen koulusta, niin kiusaus loppu siihen päivään. Ja poika on oikein suosittu nykyään :) tietää mikä on oikein ja mikä on väärin ja mitä seurauksia teoilla on!

Osa ihmisistä on viallisia eikä heihin voi kasvatyksella vaikuttaa. Armahda itsesi.