Miten hemmetissä te pystytte tekemään päätöksiä?

En osaa päättää mitään.

Mä oon samanlainen, jahkaan asioita viimetinkaan ja usein huomaan junan jo menneen. Silti en vain osaa muuttua. Kaupassakin menee sata vuotta kun en osaa päättää mitä jogurttia tai mehua haluaisin.

En ole ajatellut, että kyse olisi pelkuruudesta, vaan siitä, että on liian paljon hyviä vaihtoehtoja, mutta nyt kun sanoit, niin ehkä siinä on hiven pelkoakin.

Kannattaa tehdä excel taulukko. Onnistumisen todennäköisyys x onnistumisen vaikutus onnellisuuteen. Valitset jutun jossa tämä arvo on kulloinkin paras.

Ajattelee niin että tänään otan/teen tätä ja huomenna tuota. Tänään tuon kanssa ja huomenna tuon kanssa. Tänään kuljen tätä kautta ja huomenna tuota kautta. Tänään syön kalaa, koska eilen söin kanaa ja huomenna lihaa. Nyt menen bussilla mutta huomenna kävelen. Jne.

mulla sama!! olen ajatellut et se johtuu tosta et pohdin asioita niin monesta näkökulmasta. mun täytyy pohtia kunnolla ennen ku teen päätöksen.

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan kykene. Punnitsen asioita joka kulmasta ja lopulta yleensä joko peräännyn, tai sitten kerjään jotakuta muuta tekemään päätöksen puolestani. En tiedä, milloin musta tuli tällainen pelkuri! Onko joku päässyt yli vaivasta? Tai ollut aina loistava päätösten tekijä?

No pikkuhiljaa kasvaessa. Joskus arvon eli ajattelen katsoa kohta kelloa, jos aika on parillinen en tee sitä ( esim..lopeta palstalla oloa), jos pariton teen.

Koska loppupeleissä vain harvoilla päätöksillä on todellista merkitystä. Isoja päätöksiä tehdessä ei pahitteeksi olekaan, jos niitä useammalta kantilta miettii.

+ opi unohtamaan menneet.

Jos on kyse isosta päätöksestä, kannattaa laittaa kaikki mahdolliset, hullutkin, plussat ja miinukset paperille. Sen jälkeen kannattaa laittaa näille kaikille tärkeyskerroin, esim. 1 - 5 ja sitten laskea yhteen. Paperia ei kannata näyttää kellekään, pystyy paremmin olemaan rehellinen eikä tarvitse kuunnella dissaavia kommentteja.

Jotkut kasvatusalan tuntijat väittävät, että jos uhmaikäinen lapsi ei saa tehdä mitään itseään koskevia päätöksiä (vaikka sitä että puetaanko punainen vai vihreä paita), kasvaa hänestä aikuinen joka ei osaa tehdä päätöksiä.

Hän ei ole saanut lapsena harjoitella päätösten tekemistä pienillä asioilla, eikä ole oppinut luottamaan että päätöksensä voisivat olla oikeita tai hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelee niin että tänään otan/teen tätä ja huomenna tuota. Tänään tuon kanssa ja huomenna tuon kanssa. Tänään kuljen tätä kautta ja huomenna tuota kautta. Tänään syön kalaa, koska eilen söin kanaa ja huomenna lihaa. Nyt menen bussilla mutta huomenna kävelen. Jne.

Ei nämä ole mitään päätöksiä, vaan jokapäiväisiä arjen valintoja.

Perstuntumalla. Jonkun verran joskus lasken 1+1, mutta jos alkaa spekuloimaan mahdollisia seurauksia liian pitkälle, menettää vaan mielenrauhansa. Kun tietää arvonsa ja mitä haluaa, voi suunnistaa niitä kohti ja tehdä vääriäkin päätöksiä ja pieleen mennessä sitten korjausliikkeitä. Jos taas ei tiedä mitä haluaa, on ihan sama mihin päätyy, joten voi heittää vaikka arpaa.

Jotkut sanoo tuota vastuun siirtämiseksi. Itse olen olen huomannut että teen tuota eniten kun on huono kausi, masentaa ja ahdistaa. Silloin en osaa tehdä päätöstä pienistäkään asioista ja hermostun ihan kun kysytään mitä MÄ haluaisin jonkun asian suhteen. Kai mä alitajuisesti toivon, että joku auttaisi ja kantaisi, ottais vastuun taakan multa pois hetkeksi.

Kuinka sä voit muuten elämässä? Onko sulla stressiä paljon?

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan kykene. Punnitsen asioita joka kulmasta ja lopulta yleensä joko peräännyn, tai sitten kerjään jotakuta muuta tekemään päätöksen puolestani. En tiedä, milloin musta tuli tällainen pelkuri! Onko joku päässyt yli vaivasta? Tai ollut aina loistava päätösten tekijä?

Minä olen aina tehnyt päätökset todella nopeasti sen kummemmin tuskailematta. Elämä on myös opettanut elämään tehtyjen päätösten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

mulla sama!! olen ajatellut et se johtuu tosta et pohdin asioita niin monesta näkökulmasta. mun täytyy pohtia kunnolla ennen ku teen päätöksen.

Mä olen miettinyt, että mulla johtuu nykyään ystävien puutteesta. On tuttujakin joiden kanssa voi puida, mutta ei se ole sama kuin sellainen ihminen, joka tuntee pitkältä ajalta.

Aseta päätökselle deadline.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut sanoo tuota vastuun siirtämiseksi. Itse olen olen huomannut että teen tuota eniten kun on huono kausi, masentaa ja ahdistaa. Silloin en osaa tehdä päätöstä pienistäkään asioista ja hermostun ihan kun kysytään mitä MÄ haluaisin jonkun asian suhteen. Kai mä alitajuisesti toivon, että joku auttaisi ja kantaisi, ottais vastuun taakan multa pois hetkeksi.

Kuinka sä voit muuten elämässä? Onko sulla stressiä paljon?

On paljon stressiä, liikaa asioita mietittäväksi yhtä aikaa. Raha- ja terveysvaikeuksia, epävarmuutta, sekä ihmissuhteet rakoilleet viime aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Koska loppupeleissä vain harvoilla päätöksillä on todellista merkitystä. Isoja päätöksiä tehdessä ei pahitteeksi olekaan, jos niitä useammalta kantilta miettii.

+ opi unohtamaan menneet.

Tämä on hyvä neuvo.

Lisäksi neuvoisin miettimään päätöstä tehtäessä, että mikä on pahinta mikä voi sattua jos valitaeekin väärin. Kuoleeko joku? Palaako koti? Tai tapahtuuko joku muu hirveä katastrofi?

Jos pahin skenaario on, että "en ehkä joskus enää tykkää valinnastani" tai "menetän rahaa joitain kymppejä tai satasia", niin siinä vaiheessa pitäisi ymmärtää etteivät ne ole hirveitä katastrofeja vaan pelkästään elämää. Jos kukaan ei kuole eikä kotikaan pala, niin sittenhän kaikki on hienosti ja kannattaa ottaa riski ja tehdä se valinta vaikka silmät kiinni jos ei muuten pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelee niin että tänään otan/teen tätä ja huomenna tuota. Tänään tuon kanssa ja huomenna tuon kanssa. Tänään kuljen tätä kautta ja huomenna tuota kautta. Tänään syön kalaa, koska eilen söin kanaa ja huomenna lihaa. Nyt menen bussilla mutta huomenna kävelen. Jne.

Ei nämä ole mitään päätöksiä, vaan jokapäiväisiä arjen valintoja.

Mitä eroa on päätöksellä ja valinnalla?

Eikö päätöksen tekemisessä ole kyse siitä, että valitsee jotain.

Valitsee kiulutusalan, valitsee ne työpaikat joihin hakee, valitsee itselleen sopivan ruokavalion jne.

Eikö se mene niin, että päätös on tehty silloin kun valinta on suoritettu, eikä enää jahkata eri vaihtoehtojen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska loppupeleissä vain harvoilla päätöksillä on todellista merkitystä. Isoja päätöksiä tehdessä ei pahitteeksi olekaan, jos niitä useammalta kantilta miettii.

+ opi unohtamaan menneet.

Tämä on hyvä neuvo.

Lisäksi neuvoisin miettimään päätöstä tehtäessä, että mikä on pahinta mikä voi sattua jos valitaeekin väärin. Kuoleeko joku? Palaako koti? Tai tapahtuuko joku muu hirveä katastrofi?

Jos pahin skenaario on, että "en ehkä joskus enää tykkää valinnastani" tai "menetän rahaa joitain kymppejä tai satasia", niin siinä vaiheessa pitäisi ymmärtää etteivät ne ole hirveitä katastrofeja vaan pelkästään elämää. Jos kukaan ei kuole eikä kotikaan pala, niin sittenhän kaikki on hienosti ja kannattaa ottaa riski ja tehdä se valinta vaikka silmät kiinni jos ei muuten pysty.

Mulle on tapahtunut todella kauheita asioita väärien valintojen seurauksena. En tiedä onko juuri siitä saanutkin alkunsa tämä epäluottamus omiin kykyihin päättää. Voi olla, että menen ihan terapiaan asti tämän kanssa. Ap