Kiusaajan äitinä olo ja omantunnontuskat
Onko mitään hirveämpää kuin kuulla, että lapsesi on koulukiusaaja? Ei varmaan. On kuulemma eristänyt joitain hiljaisempia tyttöjä porukasta, levitellyt juoruja yms. Olo on aivan kamala, tuntuu, että olen täydellisen epäonnistunut kasvattaja. Minusta tuntuu, että kaikissa vanhempainkokouksissa ihmiset katsovat minua ja ajattelevat: "Tuo on sen kiusaajatytön äiti, ei taida olla omena kauas puusta pudonnut..." Tiedän, että lapseni ei ole paha ihminen, ja osaa olla myös kiva ja ihana. Tuntuu kuitenkin siltä, että varsinkin kiusattujen vanhemmat näkevät meidän perheen tästälähin aivan kamalana kiusaajaperheenä. Miten tästä eteenpäin? Olen ihan hukassa.
(Olemme tytön kanssa selvitelleen asiaa ja tehneet muutakin, jotta kiusaaminen ei loppuisi, älkää siitä mammat huoliko)
Kommentit (46)
Parasta on saada lapsi oppimaan olemaan kiusaamatta.. Meidän koulun pahimmista kiusaajista tuli itseään netissä vähäpukeisina esitteleviä pissiksiä. Heillä on siis selkeästi ongelmia itsetuntonsa kanssa, kun vaativat saada keinoja kaihtamatta huomiota osakseen. Lapseni taas voi hyvin, kun vaihtoi koulua ja on saanut paljon aitoja hyviä ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Tähän voisin kiusaamisen kohteena aikanani todeta, että ...
Kattokaa nyt kiusaajani ...
Kattokaa nyt mua!
:)
Ja miten tämä nyt liittyi keskustelun aiheeseen?
Ai olette tehneet muutakin "jotta kiusaaminen ei loppuisi" :)
Juuri tuon takia en ikinä luottaisi muiden lasten äiteihin. Hyeenamaisia pissiksiä tuomitsemassa muita. Jos siis tuosta heti äitiäkin maineella mätkäistäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ai olette tehneet muutakin "jotta kiusaaminen ei loppuisi" :)
Jotta kiusaaminen LOPPUISI, ajatusvirhe. Anteeksi.
Ap
En usko, että ihmiset ajattelevat noin.
Kun omaa lasta kiusattiin alakoulussa otti pääkiusaajan äiti asian vakavasti ja oli hyvin halukas selvittämään asiat.
Itse pidän häntä hyvänä äitinä eikä kukaan muukaan tietääkseni ole koko perhettä leimannut kiusaavan lapsen takia.
Kiusaaminen loppuikin heti, kun aikuiset siihen puuttuivat.
On . Se on vielä hirveämpää, kun katsoo sen kiusatun lapsen tuskaa ja miettii miten kummassa saada hänet uskomaan itseensä edes vähän.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että ihmiset ajattelevat noin.
Kun omaa lasta kiusattiin alakoulussa otti pääkiusaajan äiti asian vakavasti ja oli hyvin halukas selvittämään asiat.
Itse pidän häntä hyvänä äitinä eikä kukaan muukaan tietääkseni ole koko perhettä leimannut kiusaavan lapsen takia.Kiusaaminen loppuikin heti, kun aikuiset siihen puuttuivat.
Meilläkin kävi näin. Lapseni kiusasi koulussa eräitä sisaruksia, heidän äitinsä onneksi ilmoitti minulle asiasta ja olivat jo puolen tunnin päästä siitä puhelusta meillä saman pöydän ääressä.
Kukaan aikuinen ei syytellyt ketään, vaan tavoite oli että kaikilla on hyvä olla ja lapsistamme tuli jopa kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuon takia en ikinä luottaisi muiden lasten äiteihin. Hyeenamaisia pissiksiä tuomitsemassa muita. Jos siis tuosta heti äitiäkin maineella mätkäistäisiin.
Sellaisen kuvan olen saanut niissä kokouksissa, joita olemme pitäneet minä, eli kiusaajan äiti ja kiusattujen äidit. Tuntuivat katsovan minua kuin saastaa, ja tavallaan ymmärränkin sen. Olenhan myös kiusatun äiti. En kuitenkaan koskaan tuominnut toisen lapseni kiusaajien VANHEMPIA.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On . Se on vielä hirveämpää, kun katsoo sen kiusatun lapsen tuskaa ja miettii miten kummassa saada hänet uskomaan itseensä edes vähän.
Tai jos kiusaaja on lapsen oma äiti, joka ei edes halua, että lapsi uskoisi itseensä. Vaan äitiin pitää uskoa sellaisen narsissin mielestä. Ja äiti vain edustaa todellista rakkautta, tuottamalla tuskaa lapselleen.
Kiusaajan oma kehitys on vaarassa, jos hänen itsetuntonsa ei ehdi kehittyä terveemmäksi ennen murrosikää-kasvua aikuisuuteen. Lopeta se kiusaus. Kerro lapsellesi., että hän on nyt heikko, kun kiusaa. Lupaa tukea häntä.
Kyllä oikeasti hävettäisi, jos oma lapsi olisi kiusaaja. Se tarkoittaa sitä, että hän ei olisi yhtään mitään. Yleensä kiusaajien kotiolot ovat huonot. Perheväkivaltaa, alkoholismia, narsismia. Varakkaissa perheissäkin on mielipuolista elämää seinien sisällä. Ja kyllä. Varmasti myös opettajat, teatteri ja kaikki miettii, mikä kiusaajan elämässä ja vanhemmissa on vialla. Ties vaikka joku hiippaillut öisin huoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On . Se on vielä hirveämpää, kun katsoo sen kiusatun lapsen tuskaa ja miettii miten kummassa saada hänet uskomaan itseensä edes vähän.
Tai jos kiusaaja on lapsen oma äiti, joka ei edes halua, että lapsi uskoisi itseensä. Vaan äitiin pitää uskoa sellaisen narsissin mielestä. Ja äiti vain edustaa todellista rakkautta, tuottamalla tuskaa lapselleen.
Olen todella pahoillani jos olet joutunut elämään noin kauheassa tilanteessa. Toivottavasti olet saanut siihen myöhemmin apua.
En mä katso kiusaajan äitiä pahalla, jos tiedän tämän puuttuneen tilanteeseen. Mutta itselläni kokemusta äidistä, joka sulkee silmänsä, koska muut lapset nyt vaan keksivät ja liioittelevat. Eihän hänen lapsensa kiusaa. Häntä katson kieroon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oikeasti hävettäisi, jos oma lapsi olisi kiusaaja. Se tarkoittaa sitä, että hän ei olisi yhtään mitään. Yleensä kiusaajien kotiolot ovat huonot. Perheväkivaltaa, alkoholismia, narsismia. Varakkaissa perheissäkin on mielipuolista elämää seinien sisällä. Ja kyllä. Varmasti myös opettajat, teatteri ja kaikki miettii, mikä kiusaajan elämässä ja vanhemmissa on vialla. Ties vaikka joku hiippaillut öisin huoneeseen.
Niin. Silloin, kun lapseni kiusasi hänen olonsa olivat huonot. Isänsä oli kuollut joitain vuosia aiemmin ja noihin aikoihin hoidin sairasta äitiäni, joka sitten pian kuolikin . Omalta surulta lapsen surussa auttaminen epäonnistui ja se purkautui noin.
Tiedostan kyllä tämän, meidän tilanteessa.
Silti on paljon tutkimuksia, joissa on selvitetty, että moni kiusaaja ei tule mistään huonoista oloista.
9
Miksi lapsesi voi huonosti? Eikö tämä jo kerro, että epäonnistuminen vanhempana on tapahtunut? Nyt olet itsekkäästi huolissasi omasta maineestasi, sinusta itsestäsi. Mitähän lapsestasi ajatellaan?
Ikävä ja yllättävä tilanne, mutta sinun ei tarvitse kantaa häpeää, kun olet tilanteeseen puuttunut. Onko teillä tai sukulaisilla tapana puhua muista pahaa kotona tai käyttäytyä muuten epäkunnioittavasti toisia kohtaan? Vältellä kohtaamasta tiettyjä tyyppejä? Toki tyttö voi olla tavat oppinut muualtakin, mutta jos teillä ei kotona kultivoida sellaista sosiaalista kulttuuria, sen pystyy kitkemään kyllä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oikeasti hävettäisi, jos oma lapsi olisi kiusaaja. Se tarkoittaa sitä, että hän ei olisi yhtään mitään. Yleensä kiusaajien kotiolot ovat huonot. Perheväkivaltaa, alkoholismia, narsismia. Varakkaissa perheissäkin on mielipuolista elämää seinien sisällä. Ja kyllä. Varmasti myös opettajat, teatteri ja kaikki miettii, mikä kiusaajan elämässä ja vanhemmissa on vialla. Ties vaikka joku hiippaillut öisin huoneeseen.
Niin. Silloin, kun lapseni kiusasi hänen olonsa olivat huonot. Isänsä oli kuollut joitain vuosia aiemmin ja noihin aikoihin hoidin sairasta äitiäni, joka sitten pian kuolikin . Omalta surulta lapsen surussa auttaminen epäonnistui ja se purkautui noin.
Tiedostan kyllä tämän, meidän tilanteessa.
Silti on paljon tutkimuksia, joissa on selvitetty, että moni kiusaaja ei tule mistään huonoista oloista.
9
Huonot olot voi olla myös vanhempien ajanpuute, rakkaudettomuus. Monille lapsille tämä korvataan kalliilla harrastuksilla ja tavaroilla. Materiaali ei riitä onneen.
Haet selvästi sääliä ja ymmärrystä, sinun lapsesi kiusaa. Sinulle rankkaa. Sinun lapsesi voi pahoin.
Tähän voisin kiusaamisen kohteena aikanani todeta, että ...
Kattokaa nyt kiusaajani ...
Kattokaa nyt mua!
:)