Peukutusketju: TV-muistot
Muistan kun salkkareiden alkamista mainostettiin vuonna -99 putoavan avainnipun kanssa.
Kommentit (1608)
Elämän kevät-piirretty joskus 80–luvulla. Annettiin kissanpennulle nimeksi Rimpula sarjan hahmon mukaan. Tapahtumista en muista muuta kuin että välillä itkin vuolaasti ohjelman takia.
Varhaisin muistoni on Tarvan laatikkoleikeistä. Tämä on ollut jo 50-luvun puolella, koska en ollut vielä edes koulussa. Tarva kyseli, otatko laatikon vai tämän rahan. Moni sortui ottamaan laatikon, ja siellä saattoi olla jotain "ei mitään" tai sitten joku tosi arvokas juttu. Ja kerran siinä ohjelmassa kilpailtiin kahden pariskunnan kesken, annettiin vessapaperirulla ja voittaja oli se pari, kumpi sai nopeammin käärittyä sen vessapaperin toisen ympärille. Oli kauhean hauskaa kaikilla, en tiedä olisiko enää.
Sirkus Papukaija ja Billy Smartin joulusirkus, joka tuli aina jouluna 60-luvulla.
Patakakkonen oli aivan ihana ohjelma.
Speden saluuna. Speden "pitkä kuolema," jonka aikana se ehti vielä tilata tuopin ja sanoa kaikille viimeiset sanansa ja vielä soittaa kotiinkin. Speden "vino päivä."
Loirin sketsi, missä pariskunta hyppäsi innoissaan sänkyyn peuhaamaan ja oli kova into päällä, mutta vaimo vaati Loiria peseytymään ensin ja vaati, että sitten hankaat ja hierot kunnolla paikat puhtaaksi. Loiri ilmestyi sitten makurin ovelle raukean näköisenä ja sanoi että tota noin, ruvettaiskos nukkumaan...
Ja ne Loirin ensimmäiset kaatumisnäytökset.
Sheriffi Simo Salminen sai kapakka-ampumisessa luodin sheriffin tähteen, johon oli jo ennestään ammuttu reikä. Simo sanoi ennen kuolemistaan vain, että helppohan se on valmiiseen reikään.
Nämä on 60-luvun muistoja. 70-luvulta muistan monet televisioteatterin näytelmät, mitkä oli erittäin hyviä. Tulivat vain niin myöhään illalla, että ei aina jaksanut katsoa. Eikä silloin ollut mitään tallennusmahdollisuuksia.
80-luvulla oli hyviä sketsiohjelmia. Niinpä niin, onks Viljoo näkyny?
Kummelikin oli joskus hyvä. Ne harakat, mitkä ilkkui kirjastoon töihin menevälle miesrukalle. Ja se vanha pappa, mikä ei kuollut pirullakaan, vaikka aikamiesveljekset odotti perintöä kieli pitkällä.
Neuvostoliittolainen dokumenttisarja Suuresta Isänmaallisesta Sodasta. Eli kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 1941. Tuo sarja tuli varmaan joskus 1970 - 80 luvulla, jaksoja oli 10 - 20.
Vierailija kirjoitti:
Lordin euroviisuvoitto. Siis silloin on pisteitä ilmoitettiin. Oli lauantai.
Ärsyttääkö muuten muita tässä viestissä esiintyvä kirjoitusvirhe? On = kun. Todennäköisesti automaattikorjaus vaihtanut sanan.
Carinin paronittaren katkera kohtalo (L'amaro caso della baronessa di Carini, 1975)
Upea ja jännittävä italialainen minisarja, joka perustui tositapahtumaan. Esitettiin televisiossa vuonna 1979. Tulisipa se vielä joskus uusintana!!!
Vierailija kirjoitti:
Neuvostoliittolainen dokumenttisarja Suuresta Isänmaallisesta Sodasta. Eli kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 1941. Tuo sarja tuli varmaan joskus 1970 - 80 luvulla, jaksoja oli 10 - 20.
"Tuntematon sota". Juontajana Burt Lancaster. Esitettiin vuoden 1980 kieppeillä, jos oikein muistan.
Painajaiset jotka tuli 90-luvulla koulussa koulu tv:n jossakin jaksossa mies löysi kynttiläluolan ja kynttilän jossa oli oma nimensä, sai selville että se on joku elämähommeli ja kun kynttilä palaa loppuun kuolet. Pisti sitten pidemmän kynttilän omansa päälle luullen saavansa lisää elinaikaa mutta oma kynttilä sammui siitä ja mies joutui tuonelaan.
Vierailija kirjoitti:
Tutteli Hammermannin legendaarinen Ilmestyskirja, nyt -juonto, jossa Vietnamin sota päättyi "demokratian voittoon."
Mahtoiko tuo juonto kestää peräti 5 minuuttia ja muistaakseni se leffakin oli jo vähän myöhässä aikataulusta. Tutteli saikin lopputilin tuon juonnon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäsiä te ootte? Dallas, Matti Ranin, Tankki täyteen!!!!!!!!
No kato, mä oon ainaski 52-v. ja silleen. Onx sill niinku välii ja tollee, et minkä ikäsii täs ketjus on ja sillee? Vähäx on kliffaa: Trait trait rallallaa, Sue Ellen ja kun halvalla saa, niin aina kannattaa ostaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvostoliittolainen dokumenttisarja Suuresta Isänmaallisesta Sodasta. Eli kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 1941. Tuo sarja tuli varmaan joskus 1970 - 80 luvulla, jaksoja oli 10 - 20.
"Tuntematon sota". Juontajana Burt Lancaster. Esitettiin vuoden 1980 kieppeillä, jos oikein muistan.
Oikeassa olet, oli peräti 20 osaa tuossa sarjassa:
http://vintti.yle.fi/yle.fi/muistikuvaputki/muistikuvaputki/rouvaruutu/…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäsiä te ootte? Dallas, Matti Ranin, Tankki täyteen!!!!!!!!
No kato, mä oon ainaski 52-v. ja silleen. Onx sill niinku välii ja tollee, et minkä ikäsii täs ketjus on ja sillee? Vähäx on kliffaa: Trait trait rallallaa, Sue Ellen ja kun halvalla saa, niin aina kannattaa ostaa!
Hah hah hah! Mä oon jo 55-vuotta (näyttää sormilla) ja muistan mm. Pieni talo preerialla-sarjan kaikkine käänteineen, Maanalainen armeija -draamasarjan, Jules Vernen kirjaan perustuvan tv-sarjan Salaperäinen saari, jossa kapteeni Nemoa esitti Omar Sharif ja Kotiopettajattaren romaani (Jane Eyre) -sarjan, jossa Mr. Rochesteria esitti Timothy Dalton. Löysin muuten tuon viimeksi mainitun sarjan cd:n kirppikseltä. Aivan mahtavaa!
Vierailija kirjoitti:
Brideshead revisited eli Mennyt maailma 80-luvulla.
Teki myös minuun vaikutuksen, ostin sarjan dvd:nä.
Vierailija kirjoitti:
Varhaisin muistoni on Tarvan laatikkoleikeistä. Tämä on ollut jo 50-luvun puolella, koska en ollut vielä edes koulussa. Tarva kyseli, otatko laatikon vai tämän rahan. Moni sortui ottamaan laatikon, ja siellä saattoi olla jotain "ei mitään" tai sitten joku tosi arvokas juttu. Ja kerran siinä ohjelmassa kilpailtiin kahden pariskunnan kesken, annettiin vessapaperirulla ja voittaja oli se pari, kumpi sai nopeammin käärittyä sen vessapaperin toisen ympärille. Oli kauhean hauskaa kaikilla, en tiedä olisiko enää.
Sirkus Papukaija ja Billy Smartin joulusirkus, joka tuli aina jouluna 60-luvulla.
Patakakkonen oli aivan ihana ohjelma.
Speden saluuna. Speden "pitkä kuolema," jonka aikana se ehti vielä tilata tuopin ja sanoa kaikille viimeiset sanansa ja vielä soittaa kotiinkin. Speden "vino päivä."
Loirin sketsi, missä pariskunta hyppäsi innoissaan sänkyyn peuhaamaan ja oli kova into päällä, mutta vaimo vaati Loiria peseytymään ensin ja vaati, että sitten hankaat ja hierot kunnolla paikat puhtaaksi. Loiri ilmestyi sitten makurin ovelle raukean näköisenä ja sanoi että tota noin, ruvettaiskos nukkumaan...
Ja ne Loirin ensimmäiset kaatumisnäytökset.
Sheriffi Simo Salminen sai kapakka-ampumisessa luodin sheriffin tähteen, johon oli jo ennestään ammuttu reikä. Simo sanoi ennen kuolemistaan vain, että helppohan se on valmiiseen reikään.
Nämä on 60-luvun muistoja. 70-luvulta muistan monet televisioteatterin näytelmät, mitkä oli erittäin hyviä. Tulivat vain niin myöhään illalla, että ei aina jaksanut katsoa. Eikä silloin ollut mitään tallennusmahdollisuuksia.
80-luvulla oli hyviä sketsiohjelmia. Niinpä niin, onks Viljoo näkyny?
Kummelikin oli joskus hyvä. Ne harakat, mitkä ilkkui kirjastoon töihin menevälle miesrukalle. Ja se vanha pappa, mikä ei kuollut pirullakaan, vaikka aikamiesveljekset odotti perintöä kieli pitkällä.
Katsoitko koskaan Peyton placea? Minulla siitä varhainen muisto, kun äiti katsoi sitä myöhään illalla mustavalko tv:stä. Sitten se mainos missä oli kuvia kukkapelloista Fleur de Holland? Visailuohjelma Tupla tai kuitti, Kirsti Rautiaisen luotsaamana. Lastenohjelmista on jäänyt mieleen Kylli-täti ja tietenkin Arja-täti, pääsin jopa yhden jakson kuvaukseen Arja-tädin kanssa.
Oleko mä vaan niin vanha ja eri sukupolvea, mutta kun mulla "peukuttamisesta" tulee jotain ihan muuta mieleen?
HIIDENVIRTA.....hillittömän jännittävä jatkosarja 1980 luvulla....hyi että me lapset pelättiin, mutta oli ihan pakko katsoa
Vierailija kirjoitti:
Oleko mä vaan niin vanha ja eri sukupolvea, mutta kun mulla "peukuttamisesta" tulee jotain ihan muuta mieleen?
Siis tarkoitat liftaamista?
Vierailija kirjoitti:
Mainos, jossa tyttö junassa. "Taitaa tyttö tietää että seinän takana olis patukkaa tarjolla"..:-)
Muistan tän :D
Eipä menisi enää läpi me too -aikakautena.
Ja bulldogin näköinen setä eli William Conrad oli sitä ennen etsivä nimeltä Cannon, joka oli suuri tv-suosikki 70-luvun puolivälin tienoilla. Niin suuri, että hänelle haettiin suomalainen kaksoisolentokin, joka teki Suomen Cannonina jopa äänilevyjä. Faktaa löytyy tuolta: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/11/02/julkkisten-kaksoisolennot