Onko kukaan pettänyt samasta syystä kuin minä?
Tapasin mieheni 7 vuotta sitten ja hän oli sellainen liian hyvää ollakseen totta. No, kun alun huuma haihtui, niin havahduin siihen, että mies on pakkomielteinen flirtti. Omien sanojensa mukaan se jää vain siihen, muuta ei tapahdu. Ei ole etsinyt seuraa ym. ja käy lähinnä vain töissä ja siellä vain miehiä.
Jos ei ole ikinä tavannut pakkomielteisesti flirttailevaa, on varmasti vaikea kuvitella minkäänlaista se on. Mies ei pysty tekemään yhtään mitään kodin ulkopuolella niin ettei tuijottaisi pitkään naisia ja välillä on vähän seurannutkin heitä. On tehnyt tosi noloja juttuja minun ja lapsemme seurassa, en viitsi edes kuvailla tässä nyt kaikkea.
En mene enää minnekään miehen kanssa, en halua tulla nähdyksi Mr. Beanin seurassa.
En halua erota, koska lapsi on pieni ja erittäin kiintynyt myös isäänsä.
Olen yrittänyt puhua miehelle asiasta hyvällä sekä pahalla. Selvästi kyseessä on jonkinlainen sairaus/persoonallisuushäiriö. On ollut myös tunnekylmyyttä minua ja lasta kohtaan, se on vähentynyt nyt hieman iän myötä.
Itse olen kokenut olleeni niin loukattu ja nöyryytetty tiettyjen kokemusten jälkeen, että lähdin etsimään syliä ja lohtua. Olen sanonut miehelle, että joka kerta kun pettää minua henkisesti, niin minä petän sitten fyysisesti. Tosiasiassa se ei ole mahdollista, mies tuijottaa ihan koko ajan kaikkia naisia jotka näkee. Mies ei sano mitään uhkailuihini.
Onko mun teot täysin vääriä? En kaipaa neuvoja että erotkaa tms. Henkinen pettäminen on myös tosi paha, ehkä pahin. Vuosikaudet itkin ja surin asiaa, olin ihan hajalla koska rakastin miestä.
Nyt yritän suhtautua asiaan etäisyydellä, että se ei liity minuun, on miehen oma ongelma. Niin loukkaava kuitenkin, että jos minä satun tapaamaan jonkun todella kuuman miehen niin en todellakaan mieti vaan toimin eli perän. Sitä tapahtuu harvoin, mutta olen antanut itselleni luvan siihen ja mies tietää sen myös.
Kommentit (32)
Jos aiotte yhdessä jatkaa suosittelen vahvasti pariterapiaa. Tarvitsette sitä molemmat.
Kuule AP, itse olet omasta elämästäsi vastuussa. ihan hyvin voit erota, jos suhde ei miellytä, mikään ei sua oikeasti siinä estä. Mutta koska kuitenkin päätät jäädä niin tiedät kyllä millainen miehesi on, että tykkää flirttailla. Flirttailu ei todellakaan ole mikään paha juttu, eikä se ole pettämistä. Ei mies tule sokeaksi ollessaan parisuhteessa eikä mies lakkaa kiinnostumasta muistakin naisista, siihen ei todella kannata suhtautua liian vakavasti. Meillä tuollaisille jutuille nauretaan yhdessä myös, en koe mieheni katseita mitenkään uhkaaviksi. Miksi kokisin? Heteromiehet nyt vain huomaavat muutkin naiset eikä se tee kenestäkään pahaa ihmistä.
Pettämisellä kiristäminen on kuitenkin törkeää. Jos aidosti haluat tuon suhteen toimivan niin pariterapia lienee ainoa oikea osoite teille.
Et vaikuta myöskään AP yhtään terveeltä. Lisäksi sinulla on melko martyyrimainen asenne, "kukaan ei huomaa minua!". Se on myös oma syysi, koska keksit tekosyitä, miksi tuohon suhteeseen jäät. Toimintasi ei kuitenkaan ole missään nimessä tervettä EIKÄ hyväksyttävää. Hanki apua!
Miksei saisi sanoa, että huonosta, henkisesti väkivaltaisesta suhteesta pitäisi erota? Meillä kaikilla on vain yksi elämä. Mitä järkeä on kuluttaa se kärsien ja itkien? On sitä varmasti erottu vähäisemmistäkin syistä. Jos mies ei välitä siitä, että kärsit, ei hän ole sinun puolisosi ja elämänkumppanisi vaan pelkkä taakka ja haitta.
Olet ap saanut hyviä, hienosti perusteltuja vastauksia. Lue ne ja ota opiksesi.
Jokaisen on parasta itse päättää oma moraalinsa eikä lähteä kostomielessä samalle tielle kuin moraaliton puoliso. Kunhan lapsi kasvaa ja älyää minkälainen on vanhempien suhde niin huonon mallin saa teiltä. Velvollisuutesi lasta kohtaan on erota sikamaisesta miehestä.
Siis ootko jo pettänyt vai vasta suunnittelet?
Aikuiset ihmiset hoitavat parisuhteen ongelmia puhumalla, tarvittaessa ammattilaisen avustuksella, mutta eivät pettämällä. Pettäminen on raukkamainen teko, joka osoittaa vain ja ainoastaan pettäjän kyvyttömyyden toimia niin kuin terveet aikuiset toimivat. Siitä ei hyödy kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Tapasin mieheni 7 vuotta sitten ja hän oli sellainen liian hyvää ollakseen totta. No, kun alun huuma haihtui, niin havahduin siihen, että mies on pakkomielteinen flirtti. Omien sanojensa mukaan se jää vain siihen, muuta ei tapahdu. Ei ole etsinyt seuraa ym. ja käy lähinnä vain töissä ja siellä vain miehiä.
Jos ei ole ikinä tavannut pakkomielteisesti flirttailevaa, on varmasti vaikea kuvitella minkäänlaista se on. Mies ei pysty tekemään yhtään mitään kodin ulkopuolella niin ettei tuijottaisi pitkään naisia ja välillä on vähän seurannutkin heitä. On tehnyt tosi noloja juttuja minun ja lapsemme seurassa, en viitsi edes kuvailla tässä nyt kaikkea.
En mene enää minnekään miehen kanssa, en halua tulla nähdyksi Mr. Beanin seurassa.
En halua erota, koska lapsi on pieni ja erittäin kiintynyt myös isäänsä.
Olen yrittänyt puhua miehelle asiasta hyvällä sekä pahalla. Selvästi kyseessä on jonkinlainen sairaus/persoonallisuushäiriö. On ollut myös tunnekylmyyttä minua ja lasta kohtaan, se on vähentynyt nyt hieman iän myötä.
Itse olen kokenut olleeni niin loukattu ja nöyryytetty tiettyjen kokemusten jälkeen, että lähdin etsimään syliä ja lohtua. Olen sanonut miehelle, että joka kerta kun pettää minua henkisesti, niin minä petän sitten fyysisesti. Tosiasiassa se ei ole mahdollista, mies tuijottaa ihan koko ajan kaikkia naisia jotka näkee. Mies ei sano mitään uhkailuihini.
Onko mun teot täysin vääriä? En kaipaa neuvoja että erotkaa tms. Henkinen pettäminen on myös tosi paha, ehkä pahin. Vuosikaudet itkin ja surin asiaa, olin ihan hajalla koska rakastin miestä.
Nyt yritän suhtautua asiaan etäisyydellä, että se ei liity minuun, on miehen oma ongelma. Niin loukkaava kuitenkin, että jos minä satun tapaamaan jonkun todella kuuman miehen niin en todellakaan mieti vaan toimin eli perän. Sitä tapahtuu harvoin, mutta olen antanut itselleni luvan siihen ja mies tietää sen myös.
Mä en nyt kiinnitä huomiota tohon sun pettämiseen, se on väärin tehty sulta, mutta tunnistan miestyypin. Itse jätin poikaystävän jolla oli joko pakkomielle katsella muita naisia yhdessä ollessamme. Hän jatkuvasti kommentoi toisten naisten ulkonäköä jotenkin, ja pakkomielteisesti suhtautui lihaviin naisiin (haukkui). Mies myös itse käytti Tinderiä mun selän takana ja sopi treffejä menemättä niille.
Kummasti aina töiden ohessa tapasi kiimaisia naisia jotka flirttailivat, hän oli viaton. Treeneissä se ainoa nainen pyysi kahville juuri häntä, vaikka hän oli mukava.
Mies oli TOSI ystävällinen kaikille naisille, kohtelias ja hymyilevä ja hyvätapainen. Sellainen naisten keskellä kasvanut Auervaara. Kävi tosi raskaaksi mulle se huomionkipeys, ja hävetti olla sen kanssa kaupungilla, kun tuijotti niin avoimesti hyvännäköisiä naisia.
Silti liikaa oli se, että peitteli Tinderiä ja sitä, että itse oli se aloitteentekijä. Sain sen lopulta kiinni kun näin toisen naisen lähettämät screenshotit sen lirkuttelusta. Ei olisi myöntänyt ilman niitä.
Ymmärsinkö oikein, että petät kostaaksesi miehelle, joka katselee muita naisia? Jossain vaiheessa tuo tulee menemään siihen, että mieskin alkaa käydä vieraissa, koska sinäkin teet niin. Miten sitten kostat?
Tavallaan ymmärrän sinua, vaikka kaikkein eniten satutatte lastenne tuossa leikissä.
Ihan yhtä epärehellistä se vieraissa ramppaaminen on, vaikka kuinka yrität sysätä syytä miehesi niskoille. Ei hänkään oikein toimi, mutta et toimi sinäkään. Ellette tosiaan keskenänne ole sopineet, että on puolin ja toisin ok vierailla muidenkin sängyissä.