Rapujuhlat
Mieheni sai kutsun rapujuhliin, johon myös itse kutsuttuna. Koskaan, en ole rapuja syönyt, enkä usko että näistä pidänkään. Kohteliaisuudesta, kai näitä täytyy maistaa, onko nämä niin kamalia?
Kommentit (14)
Osta pakasterapuja laatikko ja opettele systeemi, niin et sitten nolaa miestäsi siellä juhlissa. Hyvää on (ja niukasti, isossa ravussa on ehkä viisi grammaa syötävää).
youtubessa on ihan hyviä videoita asiasta.
Rapujen syöminen on muute siitä hassu juttu, että tukka on melkein aina kipeä seuraavana aamuna.
Vierailija kirjoitti:
Osta pakasterapuja laatikko ja opettele systeemi, niin et sitten nolaa miestäsi siellä juhlissa. Hyvää on (ja niukasti, isossa ravussa on ehkä viisi grammaa syötävää).
Nolaa? Mitäs noloa siinä on, jos ei ole aiemmin syönyt rapuja? Mä pyysin ekoissa rapujuhlissani vieruskaveriltani neuvoa. Mutta siis ei niitä rapuja ole pakko syödä. Moni ei niitä syö. Meillä on rapujuhlaporukka, jossa yksi ei syö rapuja allergian takia, muutama vain siitä syystä, että ne eivät maistu. Jos tykkään kalasta ja äyriäisistä ylipäätään, tykkäät todennäköisesti ravuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta pakasterapuja laatikko ja opettele systeemi, niin et sitten nolaa miestäsi siellä juhlissa. Hyvää on (ja niukasti, isossa ravussa on ehkä viisi grammaa syötävää).
Nolaa? Mitäs noloa siinä on, jos ei ole aiemmin syönyt rapuja? Mä pyysin ekoissa rapujuhlissani vieruskaveriltani neuvoa. Mutta siis ei niitä rapuja ole pakko syödä. Moni ei niitä syö. Meillä on rapujuhlaporukka, jossa yksi ei syö rapuja allergian takia, muutama vain siitä syystä, että ne eivät maistu. Jos tykkään kalasta ja äyriäisistä ylipäätään, tykkäät todennäköisesti ravuista.
Noloa on jos aikuinen ei ole lainkaan kärryillä rapujen syönnistä.
Itse kieltäytyisin eettisiin syihin vetoamalla, rapujen keitto elävältä on eläinrääkkäystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta pakasterapuja laatikko ja opettele systeemi, niin et sitten nolaa miestäsi siellä juhlissa. Hyvää on (ja niukasti, isossa ravussa on ehkä viisi grammaa syötävää).
Nolaa? Mitäs noloa siinä on, jos ei ole aiemmin syönyt rapuja? Mä pyysin ekoissa rapujuhlissani vieruskaveriltani neuvoa. Mutta siis ei niitä rapuja ole pakko syödä. Moni ei niitä syö. Meillä on rapujuhlaporukka, jossa yksi ei syö rapuja allergian takia, muutama vain siitä syystä, että ne eivät maistu. Jos tykkään kalasta ja äyriäisistä ylipäätään, tykkäät todennäköisesti ravuista.
Noloa on jos aikuinen ei ole lainkaan kärryillä rapujen syönnistä.
Mitä noloa siinä on. Elämäni ensimmäiset ja varmasti viimeiset ravut söin viisikymppisenä, eräillä rapujuhlilla. Jos joskus vielä kutsu käy, niin rapuja en syö.
Vierailija kirjoitti:
youtubessa on ihan hyviä videoita asiasta.
Rapujen syöminen on muute siitä hassu juttu, että tukka on melkein aina kipeä seuraavana aamuna.
Johtuisiko raskasmetalleista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
youtubessa on ihan hyviä videoita asiasta.
Rapujen syöminen on muute siitä hassu juttu, että tukka on melkein aina kipeä seuraavana aamuna.
Johtuisiko raskasmetalleista?
Todennäköisesti. Ei se ainakaan kirkkaasta nesteestä voi johtua.
no jos olet katkarapuja maistanut, niin eivät ne hirveämmin niistä eroa. Toki se tillivesi maistuu, mutta itse rapu ei juuri katkarapua kummempi maku ole. Minusta aika naurettavaa puuhaa ja todellisuudessa tekosyy ryyppäämiselle. Isossakaan kasassa rapuja ei ole oikeasti juurikaan syötävää. Sen kuorimisen oppii parin ravun harjoittelulla.
Vierailija kirjoitti:
Osta pakasterapuja laatikko ja opettele systeemi, niin et sitten nolaa miestäsi siellä juhlissa. Hyvää on (ja niukasti, isossa ravussa on ehkä viisi grammaa syötävää).
Ei sitä mitään "nolaa miestä". Sanoo vain reilusti ettei ole syönyt tai että ei osaa kuoria niin kyllä kaveria autetaan ja opetetaan.
T;nimimerkillä useille rapujen kuorimisen opettanut.
Rapujuhlissa tuli käytyä takavuosina monet kerrat. Ruotsinkielinen ex-vaimoni halusi niihin ja joskus järjesti itse.
Hieman asian sivusta; takavuosina työmatkalla Norjassa menimme päivälliselle paikalliseen kiinalaisravintolaan. Meikäläiselle kun tikuilla syöminen ei luista niin pyysin saada veitsen ja haarukan. Niitä ei annettu vaan keittiöstä haettiin perheen mummo joka istutettiin minun viereen ja hän laittoi tikut käteeni oikeanlaisiin otteisiin ja siitä se pikkuhiljaa lähti syöminen etenemään.
Toinen muisto: pikkupoikana noin -60 luvun alkuvuosina olin isäni kanssa kauppareissulla. Ensin kalahallista hän haki pahvilaatikon jonka laittoi takapenkille viereeni, sitten paikanvaihto Alkoon hakemaan juomia. Siellä ollessaan alkoi laatikosta kuulua rapinaa ja minä uteliaisuuttaani avasin pahvilaation läpät ja koin elämäni säikähdyksen kun laatikossa oli mustanpuhuvia eläviä hirviöitä kömpimässä päällekkäin. Onneksi isäni saapui ja rauhoituin kun hän selitti mitä ne ovat. Eivät ole ravut kuuluneet minun lempiruokiin vaan suosikki ollut ja on edelleen paahdettu leipä, päälle voita, smetanaa, lohen isoja mätipalleroita ja sipulisilppua.
Ei kun hyviä. Miehesi varmaan auttaa alkuun niiden kuorimisessa.