Työtön kaveri mietti voiko tulla häihini (lahja maksaa)
Minua on yhä enemmän käynyt häiritsemää yksi ystävä.
Tämä ystäväni shoppailee monesti kuussa uusia vaatteita ja käy säännöllisesti kampaajalla ja elää loppukuun kitkutellen. Säästää ruuassa ja pummaa kyydit yms. muilta. Jos on yhteisiä polttareita tms.niihin ei saata osallistua, jos maksavat yli 30€. Kuitenkin aina kun näemme, hänellä on uudet vaatteet päällä.
Joskus raja menee vaan yli. Hän pohti, voiko tulla häihimme, koska ei ole varaa antaa lahjaa. Eli vaikkapa 20€. Kuitenkin, vaikka hänellä on laaja vaatekaappi, hän oli häihin ostanut itselleen 60€ arvoiset kengät ja mekkokin oli uusi. Hänellä olisi ollut ihan hyviä vaihtoehtoja kaapissa. Lahjaa häneltä ei loppujen lopuksi tainnut tulla, eikä se ollut pakollista tietenkään!
Tietenkin kaikki riippuu, miten asioita priorisoi, jotkut selkeästi priorisoi itsensä etusijalle ja näin se vaan menee sitten. Joskus ku ollaan kahvilla, tulee olo, että hän toivoisi minun maksavan. Hän ei sano mitään, mutta saattaa edeltävästi valitella rahatilannetta. Siitä tulee ikävä olo. Saatan joskus tarjotakin, ei siinä.
Hän välillä valittaa, ettei ihmisillä ole aikaa nähdä.. taidan olla hänen ainoita ystäviään. Sekin tuntuu kurjalta. Mietin, että en toisaalta voi olla vastuussa kaikesta ja aikuinen ihminen on vastuussa siitä että huolehtii omista ystävyyssuhteistaan. Ehkä toisetkin kuitenkin "haistaa" tietyn itsekkyyden ja pysyttelee kaukana. Mikä on toisaalta surullista, koska se saa ihmisen vielä syvemmälle itsekkyyteen.
Ymmärrän, että ihmisillä on erilaisia taisteluita elämässä,mutta jokaisen on kannettava loppujen lopuksi oma kuorma. Koen, että en halua jättää ystävää, mutta en voi olla liian lähelläkään, antavana osapuolena.
Kuitenkin ystävän siivellä eläminen ja automaattinen toinen maksaa-oletus käy harmittamaan.
Kommentit (27)
Ystävä on selkeästi jakautunut rahankäytössään niin, että vaatteisiin tuhlaa liikaa ja mikään muu ei saisi maksaa. Ehkä hän on addiktoitunut shoppailemaan, eikä pysty niissä kohdissa vastustamaan itseään? Muuten sitten kärvistelee velkojen ja olemattomien rahavarojen kanssa.
Tuossa tilanteessa ei kannata ottaa tavaksi hänelle asioita maksaa. Kuitenkin jos kykenet sietämään tuota piirrettä, niin kaveruuttakaan kannata hylätä. Ehkä vältellä sellaista näkemistä/tekemistä jossa tarvitsee käyttää rahaa?
Yksi ratkaisu on myös tavata ystävää pelkästään alkukuusta, kun hänellä on vielä rahaa. :D
Niin tuttu ilmiö. Olen alkanut suhtautua melko nuivasti kaikkiin köyhyyttään valittaviin työttömiin, kun valtaosa pystyy shoppailemaan ap:n esimerkin kaltaisesti. Onhan se valitettavaa, ettei esim. pääse matkustamaan, mutta kyllä valtaosa meistä palkansaajistakin joutuu säästämään vuoden yhtä matkaa varten.
Se on helppoa asettaa muut etusijalle, kun on suuret tulot. On varaa elättää itsensä ja rahaa jää ylikin. Jos tulot ovat pienet on huolehdittava itsestään. Sitä ei muut puolestasi tee eikä pidäkään. Ymmärtäisit ystäväsi elämäntilanteen. Tuo, että rupeat ystävien määrää arvostelemaan pilasi tämän ja näkee selvästi mitä takana oikeasti on. Jokainen käyttää rahansa miten haluaa eikä sinunkaan tarvitse ystävällesi mitään tarjota. Mene velkakirjasi kanssa ja jätä "ystäväsi" rauhaan. Puhuisit tästä hänen kanssaan etkä haukkuisi mammapalstalla.
En varmaan kestäisi tuollaista ihmistä! Tykkäisin itsekin shoppailla, mutta koska kaapit on täynnä vaatteita, käytän niitä. Ja onhan se nyt kiva välillä käydä kahvilassakin. Kyllä nyt 10 eurolla jo saa erikoiskahvin ja kakkupalankin. Se nyt on sitten yhden (halpis) t-paidan hinta.
Opiskeluaikoina oli kaverina yksi tämänkaltainen. Aina pummi rahaa ruokailuun kun "nyt on vähän tiukkaa", mutta sitten jos mentiin kaupungille niin saattoi tuosta vaan ostaa jäätelön tai kokiksen kun "teki mieli"
Vierailija kirjoitti:
Yksi ratkaisu on myös tavata ystävää pelkästään alkukuusta, kun hänellä on vielä rahaa. :D
Tämä on loistava vinkki, ei kannata enempää murehtia toisten rahankäytöstä. Joku satsaa itseensä, joku johonkin muuhun. Kaipa suurin osa itseensä sen rahansa laittaa? Osalle vaatteet on se juttu, osalle urheilu, osalle kulttuuri. Mitäs me muut ollaan sanomaan, mihin sitä rahaa saa käyttää?
Mun eka poikaystävä parikymppisenä valitti aina, ettei ole rahaa käydä teatterissa, risteilyllä jne ja jos yhdessä hänen luona ollessaan ostettiinillaksi ruokaa kaupasta, niin oli hyvin tarkka siitä, että minä maksoin vähintään puolet ostosten loppusummasta. Sitten kun kerran käytiin yökerhossa hänen ystävien kanssa, niin hänhän osti vaikka kuinka monta drinkkiä/oluttuoppia, että varmaan useampi kymppi meni siihenkin reissuun.
Ettekö voi tehdä tuon työttömän kaverin kanssa mitään ilmaista? Käydä kävelyllä tms? Jos häälahja ei edes ole sinulle niin tärkeä niin miksi et reilusti sano, että riittää ihan pieni muistaminen. (Johon kaikilla on halutessaan varaa) ja tärkeintä on, että hän tulee paikalle. Älä tee hänen kanssaan mitään mikä maksaa tai jossa joudut maksumieheksi. Jätä illanistujaiset työssäkäyville kaereille ja aloitatte yhteisen lenkkeilyn tämän työttömän kanssa. Aika tylyä olisi pistää välit tuon takia poikki ja ette silloin olisi kyllä edes mitään ystäviä.
Voi olla, että tuhlaa vaatteisiin, koska ei halua ulkoisesti erottua muista. Eli pelkää, että häntä kohdellaan eri tavalla, jos työttömyys ja rahan puute alkaa näkyä ulospäin. Jos itseä hävettää jokin asia, niin sitä alkaa jotenkin pikkutarkasti huolehtimaan ulkonäöstään, etteivät muut reagoisi negatiivisesti siihen hävettävään asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun eka poikaystävä parikymppisenä valitti aina, ettei ole rahaa käydä teatterissa, risteilyllä jne ja jos yhdessä hänen luona ollessaan ostettiinillaksi ruokaa kaupasta, niin oli hyvin tarkka siitä, että minä maksoin vähintään puolet ostosten loppusummasta. Sitten kun kerran käytiin yökerhossa hänen ystävien kanssa, niin hänhän osti vaikka kuinka monta drinkkiä/oluttuoppia, että varmaan useampi kymppi meni siihenkin reissuun.
Ehkei halunnut ystäville näyttää, että on pulaa rahasta?
Tuo on vaikea tilanne, jos ystäviään näkee vain sellaisissa merkeissä, missä sitä rahaa kuluu ja itsellä ei ole rahaa. Silloin karsitaan kaikesta muuta, että voi osallistua noihin sosiaalisiin rientoihin kuten muutkin eikä erotu joukosta. Sama minusta voinut tapahtua tuossa ap:n kaverin kanssa. Eli ei halua erottautua. Mutta ehkä kokee, että hänen ystävien silmään pistää taas enemmän ulkonäölliset seikat? Eli jos niissä erottuu joukosta, niin se erilaisuus korostuu eikä hän voi enää liikkua samoissa piireissä?
"Ehkä toisetkin haistaa itsekkyyden ja pysyy kaukana"
Kuule toiset haistaa sen työttömyyden ja pelkää, että se tarttuu.
Sama asia toistuu myös esim. masennuksen ja erojen jne. kohdalla. Ihmiset kavahtavat elämän negatiivisia puolia ja karttelevat ihmisiä, jotka käyvät niitä sillä hetkellä läpi.
Otsikko oli vähän outo, kun pitkä vuodatuksesi käsitteli vain lyhyesti tätä hääasiaa, ja kaiken lisäksi sanoit, ettei haitannut, vaikket lahjaa saanut.
Vierailija kirjoitti:
Otsikko oli vähän outo, kun pitkä vuodatuksesi käsitteli vain lyhyesti tätä hääasiaa, ja kaiken lisäksi sanoit, ettei haitannut, vaikket lahjaa saanut.
"Raflaava" otsikko saa enemmän lukijoita? Nytkin moni varmaan avasi keskustelun koska luuli, että aloittaja olisi joku hirviömorsian, joka vaatii työttömältäkin kallista lahjaa ja suuttuu verisesti jos toinen ei tulekaan TAI tulisi ilman lahjaa. 😅
Argh! Mulla on just tommonen kaveri! Tienaa jäätäviä summia, vinguttaa VISAa, ostelee koko ajan kaikkea, matkailee erikoisissa kohteissa ja sitten kun nähdään niin kaamea ulina kun ei oo yhtää rahaa ja miten ei voi ostaa mitään... Tavataan aina hänen luona tai kaupungilla, koska hänellä ei ole varaa bussilippuun, että tulisi käymään mun luona. (edestakaisin hinta 4e...)
Vierailija kirjoitti:
Argh! Mulla on just tommonen kaveri! Tienaa jäätäviä summia, vinguttaa VISAa, ostelee koko ajan kaikkea, matkailee erikoisissa kohteissa ja sitten kun nähdään niin kaamea ulina kun ei oo yhtää rahaa ja miten ei voi ostaa mitään... Tavataan aina hänen luona tai kaupungilla, koska hänellä ei ole varaa bussilippuun, että tulisi käymään mun luona. (edestakaisin hinta 4e...)
siis siltä osin, että rahaa palaa ja sit muka sitä ei ole koskaan yhtään. Ei hän työtön ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ratkaisu on myös tavata ystävää pelkästään alkukuusta, kun hänellä on vielä rahaa. :D
Tämä on loistava vinkki, ei kannata enempää murehtia toisten rahankäytöstä. Joku satsaa itseensä, joku johonkin muuhun. Kaipa suurin osa itseensä sen rahansa laittaa? Osalle vaatteet on se juttu, osalle urheilu, osalle kulttuuri. Mitäs me muut ollaan sanomaan, mihin sitä rahaa saa käyttää?
Ei kai ap siitä rahankäytöstä sinänsä murehdikaan, mutta törkeää pummailla ja vihjailla/valittaa persaukisuudestaan, jos tämä ei ole totuus.
Osalla tuntuu menevän pointti ohi. Eihän AP siitä valita, ettei kaverilla ole varaa. Vaan siitä, että varaa tuntuu olevan vaatteisiin ja vaikka mihin muuhun kunnes koittaa loppukuu ja rahat onkin loppu ja alkaa valitus.
Tunnen minäkin ihmisiä, jotka törsäävät ihan ihmeellisiin asioihin ja samaan aikaan valittavat, kun ei ole rahaa mihinkään. Esim. matkustellaan, mutta ei ole varaa rempata autoa (jota tarvitsee päivittäin).
Vierailija kirjoitti:
Se on helppoa asettaa muut etusijalle, kun on suuret tulot. On varaa elättää itsensä ja rahaa jää ylikin. Jos tulot ovat pienet on huolehdittava itsestään. Sitä ei muut puolestasi tee eikä pidäkään. Ymmärtäisit ystäväsi elämäntilanteen. Tuo, että rupeat ystävien määrää arvostelemaan pilasi tämän ja näkee selvästi mitä takana oikeasti on. Jokainen käyttää rahansa miten haluaa eikä sinunkaan tarvitse ystävällesi mitään tarjota. Mene velkakirjasi kanssa ja jätä "ystäväsi" rauhaan. Puhuisit tästä hänen kanssaan etkä haukkuisi mammapalstalla.
Ap on ymmärtänyt ystävän elämäntilanteen oikein hyvin: omaan ulkonäköön on varaa panostaa, mutta muissa asioissa iskee piheys tai toisten pitäisi maksaa.
Joo se on tosi turhauttavaa, jos vaikka tapaa kaveria, joka valittaa rahapulaa, sitten käydään yhdessä ostoskeskuksessa, ja hän ostaa tyyliin sadalla eurolla vaatteita.
Kerran serkkuni kertoi, että kun meidän yhteinen miesserkku oli hänellä kylässä tyttöystävänsä kanssa, niin naisserkkuni oli tämän naisen kanssa yhdessä ostoskeskuksessa meidän tädin kaa. Hän sitten ehdotti, että pitäisikö meidän ostaa porukalla ruokakaupasta jotain herkkuruokaa että oikein kokattaisiin kunnolla illalla ja herkuteltaisiin. Tähän miesserkun tyttöystävä vastasi että ei hänellä ole varaa sellaiseen. Sitten hän kuitenkin vaatekaupassa osti viidenkympin t-paidan.
Ja illalla hän kysyi naisserkultani, että voiko hän ottaa jääkaapista siiderin jne.