Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt olemaan vaimoni holhooja ja elättäjä
26.09.2018 |
Holhooja on kait liian voimakkaasti ilmaistu mutta ärsyttää kun vaimo on niin avuton.
Jos olen työmatkoilla niin soittelee monta kertaa päivässä ja välillä yölläkin kun ei osaa kuulemma nukkua yksin. Taloudellisen vastuun kannan minä yksin, vaimo käy töissä ehkä puolet vuodesta ja toisen puolen saikuttaa kun ei jaksa muka työelämän vaatimuksia jne.. Eli minä maksan laskut, lainat ja huolehdin muutenkin kaikesta kuten vakuutukset, lainahakemukset.
Onneksi lapset ovat jo omillaan, joten ei ole kuin tämä saamaton vaimo huollettavana.
Kumminkin vaimo vaatii että pitää olla auto (ei itse aja) lomareissut ja iso kämppä.
Kyllästyttää kun se on sellainen vätys. t. M46
Kommentit (94)
Olet saattanut itse ruokkia tuota käytöstä antamalla kaiken periksi. Jotkut ovat persoonaltaan niin avuttomia että turvautuvat aina toisiin ja luulempa että ei sinun vaimosi vapaaehtoisesti enää ala opettelamaan muita toimintatapoja. Ehkä vasta sitten, kun hänen on pakko, eli periaatteessa sitten kun on yksin ja hänen on pakko ottaa vastuu itse omasta pärjäämisestään.
Suosittelen kyllä ottamaan eron ja olemaan jämäkkänä eron aikana ja sen jälkeen. Sinä et ole vastuussa ikuisen ihmisen hyysäämisestä. Sen verran pessimisti olen, että ei tuo teidän yhteiselo enää tuosta parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, että vaimo on nyt osansa hoitanut, hoitanut kodin ja lapset, että herra saat tehdä uraa, ja saa siis mennä. Kummallista valitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että itse mahdollistat vaimosi käytöksen?
Mene teettämään avioehto ihan ensimmäisenä ja pakotat rouvan sen allekirjoittamaan. Seuraavaksi annat rouvalle budjetin, jota hän joutuu noudattamaan. Sijoitat sitten tulevaisuudessa kaikki omat rahasi, etkä anna hänelle. Hän varmaan saa omaakin rahaa jostain - sen lisäksi voit antaa sen verran, että talouskulut menevät tasan.
Sinulla on elatusvelvollisuus, mutta sinun ei tarvitse antaa kaikkea mitä vaimo pyytää.
Meillä ei ole avioehtoa, mutta olimme molemmat varattomia ennen avioliittoa ja kaikki omaisuus on hankittu yhdessä. Perintöjä eikä lapsia ole tulossa. Lainat on jaettu tasan ja omistusosuudet sovittu kauppakirjoissa. Näistä asioista kannattaa puhua jo ennen avioliittoa, meille oli aina selvää että se maksaa enemmän kummalla on kulloinkin rahaa.
Kiinnostaa käytännössä, miten tämä avioehdon allekirjoittaminen pakottamalla tapahtuu? Ohis
Vaimo on ilmeisesti hoitanut usesmman ap:n yhteisen lapsen ja mahdollistanut ap:lle uran luomisen. Nyt vielä pitäisi viedä häneltä laillinen oikeus puoleen kertyneestä omaisuudesta, kun vaimo ei ole enää timmi ja kivasti iloinen aina. Just. Mies on tässä se hyväksikäyttäjä.
Kuulostaa depressiolta nyt pikkuisen tuo juttu. Vetämätön, avuton, lihonut. Kaikki ovat myös depression oireita. Onko asiaa tutkittu? Vai jätetty tutkimatta, "koska eihän tässä nyt sentään hulluja olla, muut vain vaativat liikaa" ja "big pharman kokekaniiniksi en rupea"? Joku lääkitys voisi auttaa, terapia samoin. Kyllä aikuisen kuuluu pystyä ottamaan vastuu omasta elämästään. Ei kaikkea puolison kontolle voi lykätä. Status tuntuu olevan myös tärkeää, tai materia ainakin. Silti on lihottu, vaikka se laskee statusta. Jos lapset ovat jo omillaan, voit nostaa kytkintä huoletta.
Vierailija kirjoitti:
Niin, että vaimo on nyt osansa hoitanut, hoitanut kodin ja lapset, että herra saat tehdä uraa, ja saa siis mennä. Kummallista valitusta.
Epäilen.
Tiedän pariskunnan jossa mies elättää, käy kaupassa, tekee ruoat ja hoitaa lapset.
Vaimo on opiskellut n 15 v ja muutaman vuoden tehnyt töitä.
Nyt sitten alkaa olla kriittiset paikat. Ei moni perhe pysty elämään yhden palkalla.
Itsestäni voin sanoa, että olen ollut työtön ja se jos mikä passivoittaa. Nyt olen palaamassa työelämään - onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ihastuit naisessa siihen, että hän oli "naisellinen"= vähän sellainen lapsellinen ja avuton, sai sinut tuntemaan itsesi Mieheksi, kun sait auttaa ja johdattaa.
Olet aina vähän pelännyt älykkäitä, vahvoja ja omilla jaloillaan seisovia naisia, kun salaa sisimmässäsi tiedät, ettet sellaisen kanssa oikein itseäsi Mieheksi pysty tuntemaan, onhan tällainen nainen samalla tasolla kanssasi kaikessa, etkä pysty ylemmyyttäsi osoittamaan.
Jos olet 46, ja lapset on jo omillaan, menitte aika nuorina yhteen. Onneksi olkoon siis! Valitsit naisen, jonka ei ikinä tarvinnut kasvaa aikuiseksi ja taisit pitää tarkasti huolen siitä, ettei näin vain päässytkään tapahtumaan, pikkuhiljaa olet varmistanut että vaimosi on täysin riippuvainen sinusta. Palkaksi sait lapsivaimon, joka ei pysty olemaan sinulle tasaveroinen kumppani.
Mutta ainakin sinä voit väkevästi aamuisin seisoa hauraan vaimosi vierellä ja tuntea olevasi Mies.
Vain nainen voi kääntää tämänkin miehen syyksi. Huoh.
'En raahaa ketään perässäni' sanoi yksi kommentoija. Ajattelen itse just samoin. Ja olen sinkku.
Tuntuu että pitkässä liitossa jompikumpi puolisoista taantuu. Oppii olemaan tekemättä ja selviytymättä itse. Se käy varmaan helpostikin kun toinen huolehtii kuten on tottunut.
Sitten kun iskee ero tai leskeys. Kauhistus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin porvoolaiselta vaikuttaa tämä liitto.
Vierailija kirjoitti:
En mahda mitään sille, että minua pistää vihaksi nämä prinsessavaimot, jotka ”eivät jaksa”= eivät viitsi käydä töissä, kun on joku, joka mahdollistaa sen.
Tosiasiassa, jos ei olisi muuta vaihtoehtoa, töissä käytäisiin, vaikka vähän väsyttääkin. Samoin, elämä pantaisiin siihen kuosiin, mihin on varaa.
Prinsessavaimo ei kasva vastuulliseksi aikuiseksi ennen kuin prinsessaelämän mahdollistaminen lopetetaan.
Sitä olen myös usein ihmetellyt, miten nämä prinsessat aina löytävät miehen, joka suostuu heitä elättämään.
Miehekkäät miehet ja naiselliset naiset löytävät toisensa. Monia miehiä ei nuorena haittaa jos kaunis ja nuori nainen on hieman avuton; se on suloista ja herättää suojeluvaiston. Keski-iän paremmalla puolella oleva avuton ja hömelö nainen ei enää aiheuta positiivisia fiiliksiä kenessäkään, tuossa vaiheessa ongelmaa on vain vaikeampaa korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa kuviossa on kaksi osapuolta. Olet itse tosiaan se mahdollistaja ja osasyyllinen. Oletan, että vaimo on hoitanut kodin ja lapset ja tuntenut itsensä sitä kautta tarpeelliseksi, ja nyt hän on jäänyt jotenkin tyhjän päälle. Tuskin hän itsekään tilanteesta nauttii. Vielä voi asiat saada muuttumaankin.
Vierailija kirjoitti:
'En raahaa ketään perässäni' sanoi yksi kommentoija. Ajattelen itse just samoin. Ja olen sinkku.
Tuntuu että pitkässä liitossa jompikumpi puolisoista taantuu. Oppii olemaan tekemättä ja selviytymättä itse. Se käy varmaan helpostikin kun toinen huolehtii kuten on tottunut.
Sitten kun iskee ero tai leskeys. Kauhistus!
Tämän olen huomannut nyt 50v paremman puolella olevista ystävistäni, jotka ovat olleet naimisissa nuoresta asti. Olen itsekin ollut naimisissa, mutta nyt sinkku ja tottunut huolehtimaan asioistani. Ei huvita lähteä esim. ulkomaan reissulle kun toinen on ihan avuton, esim. kartan lukeminen ei onnistu vaan takertuu minuun. Nuorina oltiin ihan samalla tasolla joten ei ole sisäsyntyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa kiintoisaa kuulla tarinan toinen puoli.
Vaimo on syvästi onneton, uupunut ja luopunut toivosta.
Siihen on syy, kuten kaikkeen on aina.
Huomatkaa, että ap ei halua erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että itse mahdollistat vaimosi käytöksen?
Mene teettämään avioehto ihan ensimmäisenä ja pakotat rouvan sen allekirjoittamaan. Seuraavaksi annat rouvalle budjetin, jota hän joutuu noudattamaan. Sijoitat sitten tulevaisuudessa kaikki omat rahasi, etkä anna hänelle. Hän varmaan saa omaakin rahaa jostain - sen lisäksi voit antaa sen verran, että talouskulut menevät tasan.
Sinulla on elatusvelvollisuus, mutta sinun ei tarvitse antaa kaikkea mitä vaimo pyytää.
Meillä ei ole avioehtoa, mutta olimme molemmat varattomia ennen avioliittoa ja kaikki omaisuus on hankittu yhdessä. Perintöjä eikä lapsia ole tulossa. Lainat on jaettu tasan ja omistusosuudet sovittu kauppakirjoissa. Näistä asioista kannattaa puhua jo ennen avioliittoa, meille oli aina selvää että se maksaa enemmän kummalla on kulloinkin rahaa.
Kiinnostaa käytännössä, miten tämä avioehdon allekirjoittaminen pakottamalla tapahtuu? Ohis
Vaimo on ilmeisesti hoitanut usesmman ap:n yhteisen lapsen ja mahdollistanut ap:lle uran luomisen. Nyt vielä pitäisi viedä häneltä laillinen oikeus puoleen kertyneestä omaisuudesta, kun vaimo ei ole enää timmi ja kivasti iloinen aina. Just. Mies on tässä se hyväksikäyttäjä.
Höpö höpö! Lapset on pieniä vain hetken ja hoitopaikat on keksitty ja sitten onkin jo koulu edessä. Ei kukaan keski-ikäinen voi vedota siihen, et vanhemmuus on vienyt ajan! :D Ei se vaimo ole mitään mahdollistanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi en eroa. Ehkä tottumus oitää minut tässä vaikka en edes tunne vaimoa kohtaan kuin ystävyyttä. Fyysistä vetovoimaa en enää tunne koska hän on päästänyt itsensä lihomaan karmean paljon. Se jopa vähän hävettää minua kun kuljemme jossain yhdessä kun toinen taapertaa ja hengästyy.
Pistä teidän ruokavalio uusiksi niin saikutuskin varmaan vähenee. Huonolla ruokavaliolla on iso vaikutus kehon immuniteettivalmiuteen ja muutenkin yleiseen energiatasoon.
Ja bonuksena - vaimo laihtuu...
Kuka teillä tekee ruuat?
No toivottavasti se vaimo tekee edes sen verran et ruoan laittaa!
Säälittävä vaimo. Hanki sille koira seuraksi. Selkeästi vaimolla on turvaton olo sekä liian sosiaaliton ja tapahtumaköyhä elämä. Ole onnellinen ettei hän tule työreissulle mukaan. Tiedän sellaisen naisen, joka lapsineen menee isännän työreissulle mukaan. Kun hän ei pysty olemaan yksin yötä kotonaan lasten kanssa.
No, tällaisia ei voi sanoa itsellisiksi naisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin porvoolaiselta vaikuttaa tämä liitto.
Eipä tarvitse olla. Yksinkertaistaen meilläkin oli juuri noin. Nyt on avioeroa haettu ja uusi koti ja elämä hakusassa. Asiat vaan ei ole aina niin yksiselitteisiä. Itsekin olin se mukavuudenhaluinen "loinen", jonka olemisen toinen mahdollisti omalla mukavuudenhaluisella olemisellaan. Hän vaan sattui tienaamaan enemmän.
Avioliitto on kahden kauppa ja itse ainakin huomasin, että puolisolta sallittiin jotain, kunhan myös vastineeksi sai jotain. Meillä mm. puoliso sai kaljotella rauhassa, koska maksoi suurimmat laskut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että itse mahdollistat vaimosi käytöksen?
Mene teettämään avioehto ihan ensimmäisenä ja pakotat rouvan sen allekirjoittamaan. Seuraavaksi annat rouvalle budjetin, jota hän joutuu noudattamaan. Sijoitat sitten tulevaisuudessa kaikki omat rahasi, etkä anna hänelle. Hän varmaan saa omaakin rahaa jostain - sen lisäksi voit antaa sen verran, että talouskulut menevät tasan.
Sinulla on elatusvelvollisuus, mutta sinun ei tarvitse antaa kaikkea mitä vaimo pyytää.
Meillä ei ole avioehtoa, mutta olimme molemmat varattomia ennen avioliittoa ja kaikki omaisuus on hankittu yhdessä. Perintöjä eikä lapsia ole tulossa. Lainat on jaettu tasan ja omistusosuudet sovittu kauppakirjoissa. Näistä asioista kannattaa puhua jo ennen avioliittoa, meille oli aina selvää että se maksaa enemmän kummalla on kulloinkin rahaa.
Kiinnostaa käytännössä, miten tämä avioehdon allekirjoittaminen pakottamalla tapahtuu? Ohis
Vaimo on ilmeisesti hoitanut usesmman ap:n yhteisen lapsen ja mahdollistanut ap:lle uran luomisen. Nyt vielä pitäisi viedä häneltä laillinen oikeus puoleen kertyneestä omaisuudesta, kun vaimo ei ole enää timmi ja kivasti iloinen aina. Just. Mies on tässä se hyväksikäyttäjä.
Höpö höpö! Lapset on pieniä vain hetken ja hoitopaikat on keksitty ja sitten onkin jo koulu edessä. Ei kukaan keski-ikäinen voi vedota siihen, et vanhemmuus on vienyt ajan! :D Ei se vaimo ole mitään mahdollistanut.
Eli sinä et ole koskaan ollut se vanhempi, joka on ollut vastuussa neljästä lapsesta, kun mies reissaa ja tekee uraa. Minä olen. Ensinnäkin yhteensä kolme kokonaista vuotta olen ollut ihan vaan raskaana. Neljä vuotta olen imettänyt, mikä vaikuttaa sekä omaan liikkumiseen että hormonitoimintaan hyvin paljon. Yhdeksän vuotta olin pienten kanssa kotona hoitamassa. Sitten työelämässä tasapainoilin sairastumisien, lääkärikäytien, oikomishoitojen ja harrastusten kanssa. Kymmenet vanhempainillat ja keskustelut olen istunut. Harrastuksiin lapsia olen ajanut satoja ellen tuhansia kertoja. Ja samalla olen tuonut kotitalouteen parempaa palkkaa kuin miehet keskimäärin.
Jonkun silmissä olen varmaan minäkin tuollainen saamaton vaimo, koska miehen uraan verrattuna elämäni on aika vaatimatonta arkea. Mutta kyllä, juuri keski-ikäisenä voi todeta, että vanhemmuus on vienyt elämästäni varsin ison siivun aktiivisia vuosia. Ei niin että sitä katuisin, päin vastoin. Myös maailman parhaat tyypit olen elämääni sitä kautta saanut. Mutta en ilmaiseksi.
Voi voi, mieheni soittelee ja tekstailee mulle työmatkoiltaan useita kertoja päivässä ja iltaisin valittelee yksinäisyyttään. Nyt varmasti pitää ero laittaa heti vireille, noin riippuvainen vaimostaan keski-ikäinen mies!
Kurja tilanne. On paljon mukavuudenhaluisia röyhkeitä ihmisiä, jotka käyttävät toisten kiltteyttä hyväksi. Voisit kertoa vaimollesi, kuinka uupunut olet rooliisi. Jos vaimosi on normaaliälyinen terve ihminen, hän luultasti käy pohtimaan tilannetta. Toisaalta hänen on varmaan vaikea luopua helposta elämästä.
Kyllä sä kuulostat yhtä saamattomalta, kun olet yhä siinä suhteessa.
Etkä maksa kaikkea, jos vaimo kerran on töissä vähintää puolet vuodesta.
Mikä sairaus vaimolla on? Jos hän on masentunut, niin tuskin sun halveksiva suhtautuminen auttaa siihen.
Ehkä ero olisi parempi molemmille.