Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt olemaan vaimoni holhooja ja elättäjä
26.09.2018 |
Holhooja on kait liian voimakkaasti ilmaistu mutta ärsyttää kun vaimo on niin avuton.
Jos olen työmatkoilla niin soittelee monta kertaa päivässä ja välillä yölläkin kun ei osaa kuulemma nukkua yksin. Taloudellisen vastuun kannan minä yksin, vaimo käy töissä ehkä puolet vuodesta ja toisen puolen saikuttaa kun ei jaksa muka työelämän vaatimuksia jne.. Eli minä maksan laskut, lainat ja huolehdin muutenkin kaikesta kuten vakuutukset, lainahakemukset.
Onneksi lapset ovat jo omillaan, joten ei ole kuin tämä saamaton vaimo huollettavana.
Kumminkin vaimo vaatii että pitää olla auto (ei itse aja) lomareissut ja iso kämppä.
Kyllästyttää kun se on sellainen vätys. t. M46
Kommentit (94)
Vaihdetaanko ap? Saat tilalle mun miehen, joka kyllä on taloudellisesti omavarainen, mutta soittaa n. 10 kertaa kaupasta, että mitä keksiä, ja mitä maitoa jne.. nopeammin hoituu kun menen itse. Kun sama aika menee sitten puhelimessa opastaessa. Ja kun luulisi, että paketit on tuttuja kun niitä kuitenkin on 30v täällä kotona käsitellyt? Tai paras on puhelu: "Missä Paavo (nimi muutettu, meidän 16 poika) on?" "No en tiedä, koititko soittaa sille itselleen?" "Ööh, en." "No, mä olen töissä, joten en tiedä missä hän on, ei ainakaan täällä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo eläkkeellä oleva nainen. Äitini oli käynyt sota-aikana pari kuukautta kiertokoulua ja oli pahoillaan, ettei päässyt oikeaan kouluun. Hän hoiti neljän lapsen talouden, kun isä oli työssä. Hän muistutti aina, että naisen pitää hankkia oma ammatti, oli mitä oli. Niinpä ilman muuta kouluttauduin ja olen koko ikäni ollut täysin tasa-arvoinen perheeni elättäjä ja tukija mieheni kanssa. Lapsia on vain yksi, joten työvuosia on kertynyt reippaasti, vaikka opiskeluvuosia tuli aika paljon aikoinaan.
Olisi järkyttävä taakka miehelle antaa kaikki vastuu hänelle. En tuntisi itseäni edes ihmiseksi, jos minä olisin noin alisteisessa asemassa enkä saisi mitään aikaan. Minä ainakin sain hyväpalkkaisesta työstä palkan ja lähes 60 %:n eläkkeen eläkkeellejäämisen ajan palkasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut, että itse mahdollistat vaimosi käytöksen?
Mene teettämään avioehto ihan ensimmäisenä ja pakotat rouvan sen allekirjoittamaan. Seuraavaksi annat rouvalle budjetin, jota hän joutuu noudattamaan. Sijoitat sitten tulevaisuudessa kaikki omat rahasi, etkä anna hänelle. Hän varmaan saa omaakin rahaa jostain - sen lisäksi voit antaa sen verran, että talouskulut menevät tasan.
Sinulla on elatusvelvollisuus, mutta sinun ei tarvitse antaa kaikkea mitä vaimo pyytää.
Meillä ei ole avioehtoa, mutta olimme molemmat varattomia ennen avioliittoa ja kaikki omaisuus on hankittu yhdessä. Perintöjä eikä lapsia ole tulossa. Lainat on jaettu tasan ja omistusosuudet sovittu kauppakirjoissa. Näistä asioista kannattaa puhua jo ennen avioliittoa, meille oli aina selvää että se maksaa enemmän kummalla on kulloinkin rahaa.
Kiinnostaa käytännössä, miten tämä avioehdon allekirjoittaminen pakottamalla tapahtuu? Ohis
Vaimo on ilmeisesti hoitanut usesmman ap:n yhteisen lapsen ja mahdollistanut ap:lle uran luomisen. Nyt vielä pitäisi viedä häneltä laillinen oikeus puoleen kertyneestä omaisuudesta, kun vaimo ei ole enää timmi ja kivasti iloinen aina. Just. Mies on tässä se hyväksikäyttäjä.
Höpö höpö! Lapset on pieniä vain hetken ja hoitopaikat on keksitty ja sitten onkin jo koulu edessä. Ei kukaan keski-ikäinen voi vedota siihen, et vanhemmuus on vienyt ajan! :D Ei se vaimo ole mitään mahdollistanut.
Kyllä se vaan on aika iso asia, jos toinen suostuu esim. kolmen lapsen vanhempainvapaat (3x9kk) viettämään. Useimmat työnantajat arvostavat katkotonta uraa.
Ja sitten kun otetaan vielä huomioon, että useimmille suomalaisille lienee ihan normi, että kovin pientä lasta ei viedä hoitoon. Suurin osa lapsista siirtyy 2-3-vuotiaina päiväkotiin. Vaikea kuvitella, että tämä on aina 100% pelkästään naisen halu. Ja kyllähän se päivähoitoon siirtyminen muuttaa hyväsdä tilanteessa miehen roolia myös paljon, ei voikaan enää jäädä ylitöihin, työt pitää oikeasti lopettaa tiettyyn kellonlyömään jne.
Valitettavasti kuitenkin hyvin useissa perheissä naisen palatessa töihin käy niin, ettei se mies osaakaan lopettaa töitä klo 16.30. Kuka hakee lapsen? Nainen. Lue: kuka ei voi jäädä ylitöihin urakehitystä edistääkseen: nainen. Puhumattakaan lasten sairaspäivistä, joista tutkimusten mukaan suurimman osan hoitaa nainen. Kyllä se vaan vaikuttaa aika paljonkin uraan, jos ei voi tarvittaessa jäädä ylitöihin, pitää olla pois enterorokkojen ja varsatautien vuoksi, eikä voi lyhyellä varoitusajalla lähteä työmatkalle.
Voithan sinä väittää, että kyllä nainenkin voi. Niin voi jos vain päättää tiukasti sanoa miehelle että sinä jäät minä lähden töihin NYT, mutta silti suurimmassa osassa perheitä on ääneen sanomaton normi, että naisen työ joustaa. Onhan hän ollut niillä vanhempainvapaillakin.
Mäkin olen kotona mutta hoidan kaikki asiat ja kaikki työt.
Mies leipoo joskus.
Tänäänkin kiukutellut koko päivän niin hoidin sitten sen auto asiankin.
No mulla hyvät puhekyky ja miehellä huono.
Sitten vielä teinejen asiat.
Huomannut että ei ne ilman mua pärjää. Saa siis elättää meidät.
Lähdenkin korjaamaan välioven lukkopesän, heippa.
Alkuperäiseen ongelmaan: äänet pois puhelimesta ainakin yöksi!!! Herätys toimii silti. Varmaan saisin hepulin jos puoliso soittaisi jostain keskellä yötä, ellei talo olisi palanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tollanen lapsuudenystävä, joka ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen ollut työelämässä. Kaksi miestä on häntä elättänyt, eka sentään tajusi lähteä kävelemän. Kyllä mullekin kelpaisi, kaverini ei todellakaan ole mikään kaunotar, ylipainoakin reilusti.
Vierailija kirjoitti:
Oletko pitänyt vaimoasi huonosti, kun on tuossa jamassa?
Koiraa tai hevosta pidetään, ei vaimoa. t. Itsellinen nainen, avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helkkari sentäs: tuliko ammativalittajan mies vihdoin palstalle?
Vierailija kirjoitti:
En usko että vaimoni tästä enää ryhdistäytyy, ikääkin on jo pian 50. Ja itsehän olen ollut oikea vässykkä, kun en ole tarpeeksi tiukka ollut. Asiasta olen vaimolle useinkin sanonut, varsinkin sellaisina aikoina kun meillä on ollut tiukkaa taloudellisesti. Vaatia hän on silloinkin osannut, viimeksi kun imuri hajosi ei vaimolle kelvannut alle 200 euron imuri.
Joskus asiasta on pystytty puhumaan mutta ei se ole johtanut mihinkään konkreettisiin muutoksiin.
Vaimo hokee usein sitä, että hän kyllä elättäisi minut jos tilanne olisi päinvastainen. "Hyvä" vitsi...t. alkup. kirjoittaja
Sitähän sanotaan, että ei se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka maksaa... Puhe "ei ole johtanut" mihinkään konkreettisiin muutoksiin. Eli siis kumpikaan teistä ei ole tehnyt mitään konkreettisia muutoksia. Olisko aika tehdä? Olet varmasti jo itse huomannut, että on turha odotella, että vaimo tekisi asioille jotain, joten vaihtoehdoiksi jää toimia itse tai tyytyä tilanteeseen.
Vaikka avioliitossa on elatusvelvollisuus, ei se tarkoita, että sun on pakko kustantaa toiselle asuminen liian kalliissa asunnossa tai ostaa kaikkea mitä toinen keksii pyytää. Saati sitä että tarvitsee toimia taksikuskina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö se muijasi kotona turhan panttina homehtuu vai saitkojo aikaiseksi pistää akan kiertoon?
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö se muijasi kotona turhan panttina homehtuu vai saitkojo aikaiseksi pistää akan kiertoon?
En vielä, odotan että akka perii vanhempansa, sitten otan puolet perinnöstä, hankin nuoren ja vetreän naisen ja häivyn. T. Apå
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahaaa, jo neljä vuotta on mennyt aloituksesta.
Jos tämä ei ole provo, toivottavasti olette oppineet puhumaan keskenänne jne.
Mulla on taas semmoinen olo, että olen jonkun majatalon pitäjä. Työ on vaimolle maailman tärkein asia. Pidän omakotitalosta huolen ja halvasta autoilusta. Ei tosiaan mieti kun lisäkuluina ne. Nukkumassa käy kotona, että taas on mukava lähteä töihin. Ei tehdä enää mitään vapailla yhdessä. Sairasti työuupumuksen edellisessä ammatissa ja nyt jo pari vuotta uudessa, mutta mikään ei ole muuttunut.
Täällä miehet kuorossa vakuuttavat, että puolisoa valittaessa työllä ja palkalla ei saa olla yhtään mitään merkitystä. Mutta sitten kun ollaan naimisissa sen keski-ikäisen puolison kanssa, yhtäkkiä vaimon tuomalla rahalla onkin hyvin suuri merkitys. Ei se voi niin mennä. Joko pitää alunperin miettiä, että menee yhteen naisen kanssa, jolla on samanlaiset arvot ja suunnilleen samanlainen palkka. Tai sitten on tyytyväinen valintaansa.