Naurettavimmat ja lähes käsittämättömimmät asiat joilla ihmiset ovat lesoilleet? Kertokaa mitä huvittavaa olette kuulleet :D

Vierailija kirjoitti:

Oltiin parikymppisiä ja kaverin kaveri hengas nelikymppisen äijän kanssa. Oli kuulemma maaliman parasta seksiä yms. Oli parikymppisesta aika irstaan näköistä, kun istuivat sylikkäin ja vaihtoivat limaa. No sitten tämä emäntä, joka oli tavallinen tallukka, lesoili sillä, "Make sanoi, et mulla on kaupungin paras perse!" No kyllä se Make sen tietää, onhan sillä jo kokemusta... :)

Eih, minäkin tiedän tällaisen tapauksen, onkohan sama 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin parikymppisiä ja kaverin kaveri hengas nelikymppisen äijän kanssa. Oli kuulemma maaliman parasta seksiä yms. Oli parikymppisesta aika irstaan näköistä, kun istuivat sylikkäin ja vaihtoivat limaa. No sitten tämä emäntä, joka oli tavallinen tallukka, lesoili sillä, "Make sanoi, et mulla on kaupungin paras perse!" No kyllä se Make sen tietää, onhan sillä jo kokemusta... :)

Eih, minäkin tiedän tällaisen tapauksen, onkohan sama 😂

Hyvinkin mahdollista, muitakin juttuja olis mut ne ei oo lesoomista häneltä, muuta sekoilua vaan. Oli aika mielenkiintoinen tapaus hän, varmaan on edelleen.

Tuttavani sanoo aina, että rahalla ei ole mitään merkitystä hänelle, mutta utelee jatkuvasti ihmisten tuloja. Sama henkilö on myös kasvissyöjä, paitsi silloin kun joku tarjoaa hänelle liha-aterian.

Vierailija kirjoitti:

Kyläpolliisi kirjoitti:

Asiasta toiseen, tuo sana 'lesoilla' on jotenkin hirveänkuuloinen. Mistä ihmeestä se on kieleemme tullut? Mikä on leso? Miksei voi puhua leveilemisestä, kehuskelemisesta, ylpeilystä tai vaikka mainostamisesta, revittelystä yms. Mutta tuo 'lesoilu' on vaan jotenkin niin kaikkein pahinta wt:ia, että huh.

Olen kuullut maalaisten käyttävän tuota "lesoilua", mikä kalskahti oudolta stadilaisen korvaan. Meillä sanotaan "leveily" tai "elvistely" tms.

Olet väärässä. Suomi ei koostu kahdesta ryhmästä "maalaiset" ja "stadilaiset" niin kuin sinä autuaassa tietämättömyydessäsi luulet. Suomi koostuu lukuisista erilaisista alueellisista ryhmistä kaikkine vahvuuksineen ja hauskuuksineen. Yksi ryhmä näiden joukossa on helsinkiläiset. Helsinkiläiset ovat pieni vähemmistö suomalaisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"sain koulussa kymppejä vaikka en koskaan lukenut kokeisiin tai tehnyt läksyjä"

"en lue koskaan kirjoja" (tämä on ehkä maailman noloin)

No tuo ylempi on riippuu toki kouluasteesta, mutta itse ainakin sain kiitettäviä ihan sillä että kuuntelin tunnilla ja kirjailin jotain muistiinpanoja. Ei niitä muistiinpanoja tarvinut koskaan lukea, mutta se kirjoittaminen auttoi painamaan mieleen.

Nyt kolmannella asteella täytyy vähän vaivautuakin.

Teini-ikäisenä leuhkittiin kaverin kanssa juuri ilman lukemista saaduilla kiitettävillä. Eräs opiskelukaveri tuohtui tästä ja sanoi, että toiset joutuvat tosissaan tekemään töitä numeroittensa eteen. - Oikeassahan hän oli. En ole sen koommin moisella leuhkinut.

Nolotti kun tuttava kertoessaan jostain omista tutuistaan mainitsi aina ammatin, esim. insinööriperhe (isä ainoastaan insinööri) vaikka ammatilla ei ollut mitään tekemistä kerrotun asian sisällön kannalta. On kyllä sellainen joka arvottaa ihmisiä ammatin perusteella kun itse työläisperheestä lähtöisin.

Yksi kurssikaveri ylpeilee sillä, että ei ole tehnyt tehtäviä saati opiskele muutoin kuin tunnilla. Mikäs siinä mutta voisi sitten olla valittamatta ettei osaa mitään ja miksi muut ovat parempia.

Autot. Huvittaa kun moni lesoilee jollain perusautoilla, joita on maantiet täynnä. Nykypäivänä pitää olla jo tyyliin ferrari että sitä joku auton takia vilkasee.

Nousukas, henkisesti juntti ex-poikaystävä 2000-luvun alussa lesoili sillä, että hänellä on kannettava tietokone ja käyttää sitä pitkänmatkan junissa. Hän hekumoi yksityiskohtaisesti, miten hienolta tuntuu ottaa läppäri esille, avata kansi ja tehdä jotain exceliä junassa. Hän kuvaili, että tuntuu niin hyvältä kun ihmiset kahdehtii hänen kannettavaa tietokonettaa. Mua hämmensi toi jo silloin 2000-luvun alussa, vaikka silloin toki läppärit oli suhteessa paljon kalliimpia kuin nykyään. Mutta nauratti se, että mitä ihmeen väliä tyypille on sillä mitä jotkut rändom ihmiset junassa hänestä EHKÄ ajattelevat. Luultavasti eivät ajattele yhtään mitään. Tai jos ajattelevat, voivat aatella tyyliin "aah onpa säälittävää kun toi joutuu työskentelemään junassa" tai "onpas tolla tyypillä pa*ka hp" tms.

Pakkohan oli lopulta jättää tuollainen pikkusieluinen poikaystävä, jolle viikon kohokohta on henkinen onanointi ajatuksella, että junamatkustajat kahdehtivat hänen pökkelöä läppäriään.

Jotkut kehuskelevat alati töillään ja saamillaan esimies/kollegapalautteilla facebookissa. "Kylläpäs olen ällikällä lyöty kun kuulin tänään olevani maailman paras työntekijä! Huh huh!"

Lesoilleet? Mikä sana toi nyt on?

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole muilta pois, mitä joku toinen puhuu.

Väärin. Kun tarpeeksi moni puhuu, saadaan aikaan ryhmä, joka haluaa ja saa etuoikeuksia esim. vähemmistöt. Osa ihmisistä taas kuuluu aina muka johonkin valtaväestöön, eikä koskaan saa mitään, jos ei itse kynsin hampain taistele ja tee töitä.

Vierailija kirjoitti:

Sillä rehentely, kun on niin paljon harrastuksia lapsilla, ettei ehdi kuin kuskina olemaan ja sekuntiaikataulut on käytössä. Ollaan niin kovin harrastavainen perhe, että!

YÄK! Mä en ehkä pystyisi olemaan provosoitumatta tuollaisesta...olisi pakko kysyä, että "no mutta eikös tuollainen elämä ole kustakin paskempaa? Miksi haluatte elää noin? You only live once, meneehän se siinä ratinkin takana ja silleen..."

Vierailija kirjoitti:

Lesoilleet? Mikä sana toi nyt on?

Tarkoittaa elvistellä.

voi leksamiksu kirjoitti:

Yksi työkaveri harrastaa name droppingia, mutta ei millään julkkiksilla tms vaan jollain ihan perus pallinaamakavereillaan, jotka sattuu olemaan miehiä. Monta kertaa olen miettinyt, että ajatteleeko hän, että mies naisen kaverina on jotain niin eksoottista, että siitä pitää mainita koko ajan? Ja toisaalta ärsyttää, kun hän olettaa, että kaikki tietävät nämä hänen kaverinsa pelkkien tyhmien lempinimien mukaan. Ihan vieraillekin ihmisille heittää, miten vähän eilen jutskattiin Leksan kaa ja siihenhän seiiten tuli Miksukin sanan säilää heittämään. Myötähäpeä kasvaa, kun toisella ei ole hajuakaan ketä nämä Leksamiksut on ja mistä heidät pitäisi tuntea? Sitten kun ketään ei oikein kiinnosta Leksamiksut, niin mökötetään loppupäivä. 

Se kuule luultavasti kerää todistusaineistoa syvälliseen tutkimukseensa 'Naiset on niin kateellisia ja ilkeitä, siksi viihdyn vain miesten kanssa, minulla on vain miehiä ystävinäni, miehet on niin reiluja ja rehtejä'. :-))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs vanhemman puoleinen sukulainen jaksaa aina kehua, että kuinka paljon iloa ja apua hänellä on kuopuksestaan. Oikeasti hänen poikansa on ruma, lyhytkasvuinen, sairaalloisen ylipainoinen, todella lapsellinen, avuton ja aivan taatusti kehitysvammainen, mutta äitinsä puheiden mukaan poikansa on oikeasti muka todella viisas, tietää paljon asioista ja osaa vaikka mitä. Kuitenkin aina kun minä näen kyseisen henkilön, niin hän tutkii kaupassa kiinnostuneena jotain pienille lapsille tarkoitettua lelua tai selaa kirjastossa jotain lasten kuvakirjaa. Hän on jo lähemmäs 40v, mutta viettää silti pitkiä aikoja äitinsä luona ja äiti joutuu häntä todella paljon auttamaan esimerkiksi vaatteiden ostamisessa, laskujen maksamisessa, kodin siivoamisessa, kaavakkeiden täytössä jne. Lisäksi kyseisellä henkilöllä on mielenterveysongelmia ja autismi.

Mikä juttu tämä on? Pilkkaat lyhytkasvuista autistia, mahdollisesti kehitysvammaista? Ja miten hänen ulkonäkönsäkin tähän kuuluu?

Miksei hänestä muka voisi olla apua ja iloa äidilleen? Kuulostaa ihanalta rakastavalta äidiltä, joka näkee lapsensa hyvät puolet! Totta kai heillä voi olla hienoja hetkiä yhdessä ja poika voi varmasti olla monessa asiassa avuksi, vaikkei kykenisikään kaikkiin asioihin, mihin aikuiset yleensä. Hän saattaa todella olla joissain asioissa todella viisas ja tietävä, kuten autismille on tyypillistä. Ja totta kai silloin äiti haluaa häntä puolustaa ja kehua muulle maailmalle, joka näkee päälle päin vain hänen heikkoutensa.

Kehitysvammaiset ovat monesti todella lämpimiä, ihania ihmisiä. Uskon tämän kuvauksen perusteella täysin, että äidillä ja pojalla on hyvä suhde ja äiti on täysin tosissaan "lesoilussaan".

Juuri näin, en olisi osannut paremmin muotoilla. Minä ainakin aion haljeta ylpeydestä aina kun kehitysvammainen poikani jotain saavuttaa, vaikka kyse on ihan tavanomaisista asioista monille muille. Hän on nyt kolmevuotias ja on oppinut jo muutaman sanan, syö itse ja käveleekin taaperokärryn kanssa. Hän on iloinen ja kaikin puolin ihana poika, meidän pikku aurinko 😍

Tämä tapahtui reilu 20 vuotta sitten opiskeluaikoinani. Jostain syystä lesoilijan typeryys on jäänyt mieleen.

Armeijakaverini oli jo tuolloin tunnettu aivan ääliömäisestä tavastaan kehua itseään ja elämäänsä. Teki ihan hyvää päästä tuosta tyypistä eroon.

Tyyppi tuli kuitenkin vuosien jälkeen yliopiston käytävällä vastaan. Jäin itseäni hauskuuttaakseni juttelemaan ja hommahan alkoi heti entisen kaltaisena. Kertoi pelkästään itsestään ja kaikki tuli tietynlaisella klangilla jossa koko ajan korostettiin että hänen kertomansa asiat ovat jotenkin merkittäviä tai kadehdittavia. Hän oli hankkinut uuden tyttöystävän ja olivat muuttaneet yhteen. Tyttöystävä oli lastentarhanopettaja. Asunto oli juuri sisustettu täydelliseksi, ainoastaan sohva pitäisi vaihtaa vuodesohvaksi, jotta voisivat kutsua ystäviä kylään. jne jne. Tätä jatkui minuutista toiseen tauotta. Hänestä oli tulossa lukion historianopettaja ja näin ollen siis hyväpalkkainen virkamies. Hän oli muutenkin päässyt piireihin, harrasti mm. nuorkauppakamaritoimintaa jne. jne. oli joutunut hankkimaan oikein smokin iltajuhlia varten... Voi kiesus! Tuo typeryys siis kävi luihin ja ytimiin.

Eniten jäi kuitenkin mieleen kun äijä vaikeni hetkeksi ja joutui oikein miettimään mitä muuta hänelle kuuluisi. "Niin mähän olen hankkinut uuden auton. Se on Mazda 323F - se on se urheilumalli". Tuokin litania tuli siihen tyyliin että urheilumallin korostaminen sanottin joka ikisellä kerralla autosta puhuttaessa. Kaiken lisäksi kun 323F:ssä ei ole urheiluautoa ollenkaan. Konepellistä nousevat ajovalot taisivat olla ainoa peruste auton valinnalle...

Eräs kaveri aina lesoilee sillä, että kuinka suuria alennuksia hänen viimeksi ostamissaan tuotteissa on ollut. Kaveri juoksee jokaisessa poistomyynnissä ja sitten ylepeänä hehkuttaa, kuinka taas säästi rahaa, kun osti halvalla. Katsoisi vaikka alennus.fi tai prisjakten.se, niin siellähän niitä tarjouksia on pilvin pimein. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttu kehuskeli kuinka ei koskaan käytä valkosipulipuristinta. Ei niin suurta määrää voi reseptissä valkosipulia ollakaan, ettei hän jaksaisi murskata kynsiä veitsen lappeella painaen. Maku on kuulemma ihan toinen kuin puristamalla.

No tuo ei nyt ole leuhkimista vaan fakta. Se maku on erilainen. Kitkeryys puuttuu. Ei sillä oo leuhkimisen kaa mitään tekemistä 😂 kannattaa kokeilla

Vanhempi kehui ekaluokan vanhempainillassa, miten hänen lapsensa osaa SUJUVASTI JO LUKEA. Itsensä oli määrä esitellä.