Tulin eilen vauvan kanssa synnäriltä, ja itken vaan, kun mies on niin kauhea. Mikä ihme sillä on??

Joo ainahan on narsismi tai muu persoonallisuushäiriö kyseessä, kun miehen kiinnostus laimenee.

Hän on siis mies. Siinähän se vastaus kysymykseesi jo tulikin!

Tuntuu pahalta sun puolesta... Nyt jos koskaan kun sä tarvitset miehesi tukea, hän käyttäytyy kuin kakara.

Jos sulla on ihanat vanhemmat tai vaikka loma-asunto, joku muu paikka kuin koti, missä sä viihdyt, niin miksi et lähtisi vaavin kanssa viettämään vähän laatuaikaa ilman miestäsi? Ei siitä mitään dramaattista ovien paiskomista tms. Tarvitse tehdä. Sanot vain nätisti ja aidon ystävällisesti miehellesi, että kaipaat vähän ympäristönvaihtoa ja vanhempasikin haluavat tutustua pienokaiseen.

Sitten et soittele tai tekstaa miehellesi. Älä ainakaan mitään kaipausta hälle vuodata äläkä analysoi suhdetta.

Annat miehellesi näin tilaisuuden tuntea "orpoa oloa" ja ikävöidä sua ja teidän elämää. Aluksi hän tuntee helpotusta ja vapauden riemua, mutta kun sinä et ole jatkuvasti näkösällä hän alkaa pian kaivata sua. Hän alkaa ihan ominnokkineen analysoida omaa käytöstään ja tajuaa olleensa mulkku.

Hän ei nyt sitä tajua, koska hänen ei ole pakko kun sinä olet siinä jatkuvasti tarpeinesi. Hän kokee itse olevansa uhri ja ansassa. Kun annat hänen vähän aikaa nauttia vapauden huumasta, hän alkaa pian ikävöidä sua paitsi jos sää soitat ja lähetät alvariinsa kaipuuntäytteisiä tekstareita, mikä vaan lisää hänen Intoaan paeta.

Sä et voi toisen puolesta alkaa analysoimaan mikä hänellä mättää. Hänellä taas ei ole motivaatiota tarkastella sisintään. Jos alat nyt ahdistella häntä suhteenne suunnasta hän pakenee vain kauemmaksi ja muuttuu vieläkin kylmemmäksi.

Kun otat selkeän irtioton hänestä hän alkaa jopa arvostaa sinua ja näkee sinut vahvana ja itsenäisenä naisena eikä tarvitsevana pillittävänä tiskirättinä jonka yli on helppo kävellä.

Ei se siitä kummene.

Vierailija kirjoitti:

Saatiin viimein pitkään toivottu ja 2 vuotta yritetty esikoinen. Vauva on terve ja ihana. Mies muuttui jotenkin jo raskausaikana poissaolevaksi, enemmän kiinnosti baareissa juoksentelu kuin olla mun kanssa kotona. Olemme kuitenkin jo 30+ molemmat, eli ei mistään teinistä kyse. Kuitenkin ajattelin sen johtuvan jostain kriisistä joka menee ohi kun vauva syntyy.

Synnytykseen mies ei halunnut tulla, se oli mulle ihan ok, siskoni oli tukena. Mutta koko sen kolmen päivän aikana joka oltiin sairaalassa, mies ei käynyt edes katsomassa meitä. Aikoi ja aikoi tulla, aina oli joku tekosyy. Ilmeisesti oli ollut juomassa, ainakin työkaverini kertoi, että hänet oli nähty paikallisessa.

Pahinta on ollut nyt, kun tultiin kotiin. Mies on sekä mua että vauvaa kohtaan tosi kylmä ja tyly.

Ihan kuin vauva olisi hänelle jonkinlainen pettymys, en voi ymmärtää miksi. Kommentit lähinnä luokkaa "onpa omituinen tuo pää", "oudon punainen" jne. Minä hoidan vauvan yksin. Tänään pyysin, josko mies voisi laittaa aamupalaa kun imetin, tokaisi "Miks kuvittelet saavas jotain prinsessakohtelua nyt kun oot vaan pukannu itestäs ulos vähän paskaa isomman tekeleen".

Ehkä se oli olevinaan vitsi, mutta itkin.

Mies ei ole kännissä, jos olisikin, tuo käytös olisi helpompi ymmärtää. Mitä mä voin tehdä? Odottaa, että tuo vaihe menee ohi? Onko kellään täällä mitään kokemusta vastaavasta?

Niin ja kerron vielä, että miehellä ei ole (ollut ainakaan) mitään päihdeongelmaa, ja ollaan seurusteltu 6v, asuttu yhdessä 5v, ja loppuraskaudesta siitä vasta tuli tuollainen mulkku.

Mitä pahaa olet tehnyt ? Ei mukava mies lauo tollasia törkeyksiä ilman mitään syytä. Kuvittelet olevasi ilmeisesti ” puhdas pulmunen” Valitettavan usein näissä ongelmatapauksissa syy löytyy naisesta. Nainen ei välttämättä edes itse huomaa tätä omaa ilkeyttään miestä kohtaan. Istu alas ja mieti, mistä ongelmat johtuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs "isä" ryyppäsi koko vaimon sairaalassaoloajan. Kerran sentään kävi katsomassa. Vaimo oli joutunut yllättäen polilta osastolle, joten ei ollut paljoa rahaakaan mukana. Ei saanut edes kahvia ostettua, sairaalassa kun ei kahvia tarjottu joka päivä. Kun tuli kotiinlähdön aika, isukkia ei löytynyt. Aikana ennen kännyköitä. Vaimo soitti baariin ja sieltä se sana saatiin, että pitäisi se perhe hakea. Isukki oli  viihtynyt kovin hyvin juopposeurueessa, johon kuului myös nainen, jonka kanssa ilmeisesti sekoilikin. Tuli sitten sairaalaan taksilla, niin kännissä, ettei sille voinut vauvaa antaa, vaan äiti kantoi vauvan. Äiti maksoi taksin, tietenkin. Kotona oli sukulainen käynyt siivoamassa, onneksi.  Kylmä siellä oli, joten äiti teki tulen kamarin uuniin. Sehän ei vetänyt, joten savu valtasis asunnon. Äiti kiikutti lapsen pois savusta ja kiehui raivosta. Joka piti taas niellä vain. Isukki kuului valehtelevan puhelimessa jollekin, ettei ollut saanut jotain töihin liittyvää soittopyyntöä. Äiti sen oli tietenkin välittänyt, mutta muutaman päivän ryyppyralli oli ollut tärkeämpää kuin oma lapsi, työ, se vaan oli tärkeintä ja sellaisena pysyi.

"Ihana isukki" vannoi laskuhumalan herkistämänä, ettei lapsensa tule koskaan enää näkemään häntä kännissä. Tässä kohdin olisi pitänyt nauraa ja kovaa.

Ap. en tarkoita vähätellä sinun kokemuksiasi. Olen vaan tuntenut niin syvää katkeruutta, kun tämäkin hetki täytyi pilata. Kaikki, häät, ristiäiset myöhemmin. Pari jouluakin, sitten tein siitä lopun, onneksi. Uikuttaja uikutti sitten ensimmäisen meille ihanan erojoulun jälkeen, että hän on maailman yksinäisin ihminen. Jaa-ha, kuinkas nyt sellaista on päässyt sattumaan?

Millä se äiti maksoi taksin, jos ei ollut rahaa mukana? Sukulainen oli käynyt siivoamassa, mutta ei huomannut, että kämppä oli jääkylmä? Ja miksi ihmeessä äiti ei avannut peltiä ennen tulentekoa, ei se tavallinen uuni/kamina ala savuttamaan, vaikka sitä ei pariin päivään käytetä. Miksi se olisi isän vika? Ja oliko tuo myös aikaa ennen sähkölämmittimiä?

Ehkä anoppi ja appi antoivat käydessään rahaa, että pääsisin sairaalasta edes pois. En tiennyt, ettei minua yksin lasketa. Isillä ei koskaan ollutkaan rahaa, kaikki juotiin heti. Kerran joulurahat meni taas baariin, kävin sieltä hakemassa rahaa äidinmaitovastikkeeseen. Sillä - ihme kyllä - tuossa elämässä minulta loppui maito parissa kuukaudessa.

Sukulainen ei varmaan palellut, eikä olisi osannut käyttää öljykamiinaakaan. Tietenkin avasin pellin, olen teinistä asti kotonakin tehnyt uuneihin valkean. Eikä se kämppä jääkylmä ollut, mutta ajattelin laittaa tulen uuniin, olisiko ollut niin, ettei öljyä ollut. Minähän sitä hain, isolla kanisterilla. Uuni ei varmaan ollut ihan kunnossa, koska nuohooja ei kovin usein käynyt. Ehkä se tulen laittaminen oli jonkinlainen sijaistoimina, halusin muuta ajteltavaa kuin käsillä oleva surullinen tilanne. Olin kipeä synnytyksen jälkeen ja tarvitseeko edes sanoa, että pettynyt?

Se hetki kun pidin itkevää vauvaa ja minunkin teki mieli itkeä, se vain jäi mieleeni. Vielä kun kuulin tuon hyypille tyypillisen valheen, jossa syy siirrettiin muille eli minulle - kruunasi kaiken.

Eräs tuttuni näki äijän puistossa sen ihanan naisen kanssa keskellä päivää. Olin siis silloin vielä sairaalassa. Tuttuni kertoi asian minulle vasta myöhemmin. Sanoi, että olisi tehnyt mieli mennä potkaisemaan.

Oletpa utelias, uskon, että olet mies? Et oikein usko, että tällaisia pashoja on olemassa vai?

Toivottavasti uteliaisuutesi nyt on tyydytetty, minä en ainakaan  enää jatka :)

Synnytyksen jälkeen sitä on vähän pillittävä tiskirätti mutta ei silti heti tarvitsisi yli kävellä. Meillä oli lisäksi samaa, jos olin sairaana, ei mitään apua silloinkaan tullut.

70% naisista on ilkeitä. Nykyajan naisiin en edes halua enää tutustua. Pettämistä, valehtelua, itkupotkuraivareita,nalkutusta

Jos mies olisi kirjoittanut tämän, niin hänet olisi haukuttu lyttyyn , mutta kun av- prinsessat kirjoittelee, niin pakkohan heitä on puolustaa. Kyllä, olet täydellinen👏

Huono mies.. minussa ei vikaa. 🤦🏼‍♀️

Sivistymätön mies ainakin on. Ei tuollaisen pitäisi ollenkaan lisääntyä. Tuo yksi lapsi on maksimi!

Olen hyvin pahoillani puolestasi. Sinä ja vauvasi olette arvokkaita ja teistä kuuluisi pitää nyt hyvää huolta!

Voisitko lähteä vauvan kanssa omien vanhempiesi luokse tavallista pidemmälle vierailulle? Miehen takia yksin itkeminen ei ole nyt hyvä juttu. Jos turvaverkko ei riitä, niin kysy neuvolan kautta tukea teille. Toivon sinulle ja vauvalle ihanaa onnellista elämää, sekä paljon rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mies on uskonut kaikki ruusunpunaiset tarinat että oman lapsen syntymä on hienointa mitä ihminen voi kokea, ja omaan lapseen rakastuu välittömästi aivan hullun lailla ja kokee syvempää rakkautta kuin ikinä on ketään kohtaan tuntenut. Ei se kaikilla mene niin, varsinkaan miehillä.

Mies ei välttämättä tunne vauvaa kohtaan vielä paljonkaan, ja on todella pelästynyt ja ahdistunut tästä. Anna ajan kulua ja katso jos tuosta tokenee. Jos ei, niin eipä tuollaisen miehen kanssa kannata yhteiseloa jatkaa.

"Anna ajan kulua ja katso jos tuosta tokenee." Mä jäin odottelee, jos olisi miehellä olisi joku ihmeellinen isyyskriisi, joka menee ohi. Ei olisi kannattanu. Ei menny ohi. Ei tullut hyvää isää ikinä. 

Jos ap:ta voisin neuvoa, niin älä jää odottelemaan. Kaikki mahdolliset avut neuvolaan myöten käyttöön ja mies hoitamaan vauvaa.  Kova kovaa vasten ja tollasta skeidaa et suostu kuuntelemaan. 

Paljon onnea vauvasta ja pahoittelut miehestä. Ensimmäisen pidät, toinen joutanee mennä.

Lähtekää pois. Voitteko mennä vanhempiesi, sisarustesi tai ystäviesi luo? Tai hotelliin?

Älä ainakaan jätä vauvaa tuollaisen idiootin kanssa kahden kesken. Vaikka kuinka olisi lapsen isä. Ei ole normaali ihminen...

Kaukana tuo kaikki on normaalista elämästä vastasyntyneen vauvan kanssa. Miehellä on ilmeisesti kova kasvunpaikka. Juttele neuvolassa avoimesti tilanteesta ja pyydä esim. perhetyöntekijää kotiin niin että hän voi jutella miehesi kanssa tilanteesta. Ihan vastasyntyneen kanssa vielä jotenkin jaksaa, mutta hiljalleen lisääntyvät öiden rikkonaisuudet hampaiden tulon jne myötä, ne vievät sinut uupumukseen ellet saa mieheltäsi mitään apua. Sinulla menee nyt kauheasti energiaa miehesi käyttäytymisen kestämiseen. Ei kenenkää tarvitse tuollaista sietää.

Kyllä miehestä voi kuoriutua epäkypsä isä, vaikka olisi ikää ja ennen vauvan syntymää sujuisi kohtuullisesti. Hän ei ole vain mitenkään henkisesti valmis tilanteeseen. On ehkä jopa mustasukkainen vauvalle.

Käy itse juttelemassa tilanteesta jossain, pääasia että saat apua.

Vierailija kirjoitti:

Kiva että uupuneita isiä näin luovasti haukutaan ja vihataan. Sillä ongelmat varmaan ratkeavat.

Jos kyse olisi väsyneestä tai masentuneesta äidistä niin toki silloinkin kaikki olisi miehen syytä.

Suurin huolenaihe ei luulisi olevan isä tai edes vastasynnyttänyt äiti, vaan puolustuskyvytln muutaman vuorokauden ikäinen vauva, joka on täysin riippuvainen aikuisesta.

Tilanne perheessä on todella paha ja vaikuttaa äidin jaksamiseen, joka on suorassa yhteydessä vauvan hyvinvointiin.

Ap. muuttaisin ystävän tai lähisukulaisen luo tai yhteydenotto lastensuojeluun.

Miten ap. on edes kirjattu sairaalasta ulos, jos hän on tullut eilen yksin kotiin, eikä ole minkäänlaista turvaverkostoa.

Tässä tilanteessa miehen ongelmat luulisi olevan pienin murhe.

Uskomattomia kommenteja. Ja kuinka moni on valmis laittamaan isän huonon käytöksen ja ilkeyden masennuksen ja uupumuksen piikkiin.

Eihän se näin voi olla, sillä mikään masennus tai sairaus ei anna oikeutta huonoon käytökseen ja ilkeyteen, jota ap. mies edustaa esim. tuo aamupalajuttu tai piittamattomuus ap. sairaalan oloaikana.

Huonon käytöksen ja ilkeyden ymmärtää vain jos on valtavat kivut ja tuskat, mutta sekin on ohimenevää.

En usko isän masennukseen tai sairauteen tai suurin osa ihmisistä käyttäydy noin, vaan taustalla on ilkeys ja pahansuopaisuus.

Jos ajattelet ap. yhtään lastasi tai itseäsi, pyydä isää muuttamaan pois väliaikaisesti tai mene ystäväsi tai sukulaistesi luo, jotta voit toipua synnytyksestä ja sun voimavaroja tarvitaan nyt vauvaan, eikä aikuisen miehen paapomiseen, joka syö sinun hyvinvointia ja toipumista ilkeydellään ja pahansuopaisuudella. Itkevä ja huonosti voiva äiti ei ole hyväksi lapselle ja pian itsekin sairastut masennukseen noin huonossa kodin ilmapiirissä.