Tulin eilen vauvan kanssa synnäriltä, ja itken vaan, kun mies on niin kauhea. Mikä ihme sillä on??
Saatiin viimein pitkään toivottu ja 2 vuotta yritetty esikoinen. Vauva on terve ja ihana. Mies muuttui jotenkin jo raskausaikana poissaolevaksi, enemmän kiinnosti baareissa juoksentelu kuin olla mun kanssa kotona. Olemme kuitenkin jo 30+ molemmat, eli ei mistään teinistä kyse. Kuitenkin ajattelin sen johtuvan jostain kriisistä joka menee ohi kun vauva syntyy.
Synnytykseen mies ei halunnut tulla, se oli mulle ihan ok, siskoni oli tukena. Mutta koko sen kolmen päivän aikana joka oltiin sairaalassa, mies ei käynyt edes katsomassa meitä. Aikoi ja aikoi tulla, aina oli joku tekosyy. Ilmeisesti oli ollut juomassa, ainakin työkaverini kertoi, että hänet oli nähty paikallisessa.
Pahinta on ollut nyt, kun tultiin kotiin. Mies on sekä mua että vauvaa kohtaan tosi kylmä ja tyly.
Ihan kuin vauva olisi hänelle jonkinlainen pettymys, en voi ymmärtää miksi. Kommentit lähinnä luokkaa "onpa omituinen tuo pää", "oudon punainen" jne. Minä hoidan vauvan yksin. Tänään pyysin, josko mies voisi laittaa aamupalaa kun imetin, tokaisi "Miks kuvittelet saavas jotain prinsessakohtelua nyt kun oot vaan pukannu itestäs ulos vähän paskaa isomman tekeleen".
Ehkä se oli olevinaan vitsi, mutta itkin.
Mies ei ole kännissä, jos olisikin, tuo käytös olisi helpompi ymmärtää. Mitä mä voin tehdä? Odottaa, että tuo vaihe menee ohi? Onko kellään täällä mitään kokemusta vastaavasta?
Niin ja kerron vielä, että miehellä ei ole (ollut ainakaan) mitään päihdeongelmaa, ja ollaan seurusteltu 6v, asuttu yhdessä 5v, ja loppuraskaudesta siitä vasta tuli tuollainen mulkku.
Kommentit (300)
Vierailija kirjoitti:
Miksei naisille käy kiltti mies?
Niinpä. Kiltti ei ole tosiaankaan synonyymi millekään vässykälle vaan kiltillä on terve suhtautuminen kanssaihmiseen, ei petä eikä kieroile ja on oikeudenmukainen. Ilmeisesti pidetään jännittävimpinä pettäviä ns. jännämiehiä joista joutuu kilpailemaan. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän oppii arvostamaan hyviä ja perheeseensä sitoutuvia miehiä. Kiltit eivät ole mitään nynnyjä, vaan heillä on yleensä hyvin miehinen elämänasenne, mutta sisimmässä perhearvot ovat korkealla ja lapset ja vaimo menee Aina etusijalle elämässä. Tekee perheensä eteen kaikkensa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa käyttää sitä ehkäisyä seuraavan kerran, ettei näin epäkypsään suhteeseen ainakaan enempää ei-toivottuja rääpäleitä ilmesty.
Osaatko lukea? Ap:han kirjoitti, että mies muuttui raskausaikana. Miten hän muka olisi voinut ennakoida miehen epäkypsyyden? Lastahan vielä yritettiinkin 2 vuotta.
Jotain empatiaa.
Ymmärrän tuskasi. Olen ollut vuosia sitten samassa tilanteessa. Mieheni osasi "näytellä" ihanaa puolisoa, kunnes tulin raskaaksi. Lapsi hankittiin yhteisestä päätöksestä (hänen aloitteestaan). Ero hänestä oli elämäni parhain päätös. Myöhemmin olen saanut selville, että miehellä on ollut lapsuudesta asti mielenterveysongelmia. Kukaan ei kertonut niistä 7 vuotta kestäneen suhteemme aikana. Ei edes ex-appivanhemmat tai hänen sisaruksensa. Hyviä ystäviä hänellä ei ollutkaan.
Kerro läheisillesi asiasta, vaikka kuinka nolottaisi. Miehen urpoilu/sairaus ei ole sinun vikasi. Voimia sinulle ja vauvallesi tulevaan elämään!
Oma mieheni ( nykyinen ex) on ollut aika kamalakin välillä, mutta ei sentään vauvasta koskaan mitään pahaa sanonut vaan jopa ehkä vähän "ryhdistäytyi" sen myötä. Tosin sain itse aika paljon kyllä vauvan hoidosta vastata, mutta mies kuitenkin leikki vauvan kanssa ja jätti kaikki ikävät kommentit pois. Nykyään olemme jo eronneet (muista syistä), mutta silti hänelle on aina ollut lapsi tärkeä ja pitänyt yhteyttä lapseen. Siinä mielessä minusta jotenkin tuntuu ihan hirveältä nuo asiat mitä miehesi on sinulle sanonut tai se ettei edes ole kiinnostunut lapsesta. Omakin mieheni oli mitä oli ( anteeksi tämä) mutta en olisi kyllä hyväksynyt tuollaista kohtelua ja välinpitämättömyyttä lapseen. Silloin olisi ero tullut heti.
Meillä tuo tosiaankin johtui pettämisestä. Minä hölmö jopa raahasin hänet kerran pakolla lastenneuvolaan mukaan ja otin isien masennuksen puheeksi. Paskanmarjat se mitään masentunut ollutkaan..
Ota äkkiä siitä ero, kun vielä kerkeät. Sun ei todellakaan tarvitse kuulla ja kestää mitään tollasta plus että vauva aistii huonon ilmapiirin kotona. Mies ei selvästikään ole valmis isäksi ja on nyt niin mustasukkainen vauvasta, että pelottaa vaan mitä keksii seuraavaksi... Aivan narsistinen luonne. Ei jatkoon sanon minä.
Jätä se ja äkkiä.
Hullu, keskenkasvuinen ukko.
No kumma että synnillä ei jo löydetty asiaan puuttumaan esim. sairaalan sosiaalityöntekijän kanssa, ei tuo todellakaan ole normaalia. Hakekaa nyt sitä apua, soitto neuvolaan ihan ekana.
Vierailija kirjoitti:
No kumma että synnillä ei jo löydetty asiaan puuttumaan esim. sairaalan sosiaalityöntekijän kanssa, ei tuo todellakaan ole normaalia. Hakekaa nyt sitä apua, soitto neuvolaan ihan ekana.
Synnärillä
Vierailija kirjoitti:
Sitä pelottaa, ettei osaa eikä pysty. Eikä mies tietenkään voi tuommoista myöntää. Millainen miehen oma isäsuhde on?
Aina tämä "isä suhde kortti" esillä eka
Minäkin veikkaan toista naista. Nyt on katkera siitä, ettei vauvan takia ole sosiaalisesti hyväksyttyä nostaa vähään aikaan kytkintä. Mahdollisesti yrittää käyttäytyä tarkoituksella niin huonosti, että ap heittäisi itse pellolle. Eron jälkeen tulee syyttämään ap:ta kaikesta, hakee sääliä ja väittää tietysti löytäneensä sen horonsa vasta ap:n ilmoitettua erosta.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli myös toinen nainen viba :( vaikka olisi kuinka masentunut yms pitää silti olla asiallinen. Miehen käytös on törkeä. Usein vauva saa aikaan kaikenlaista. Tulee katumusta ja kun on monta vuotta yrittänyt ei ehkä tule ajatelleeksi haluaako sitä vanhemmaksi kuitenkaan. Ehkä jo valmistautunut siihen ettei lasta tuu.
Tiedätkö ehkä miehesi oli jättämässä juuri kun raskausuutinen tuli. Raskaus ehti ensin ja nyt ärsyttää.
En näe muut vaihtoehtoa kuin puhuminen suoraan. Jos ero tulee se tulee. Se on silti parempi kuin huono ilmapiiri.
Toivon parasta. Että saisitte ehjän ja onnellisen perheen <3
Tuli sama mieleen, että harkitsi eroamista ennenkuin tieto raskaudesta tuli. Karmea tilanne se on silloin miehelle. Nyt ei kehtaa jättää juuri synnyttänyttä naista. Toki asiallinen käytös olisi suotavaa silti eikä mikään ilkeily ole oikein toista kohtaan. Kysypä ap mieheltä A) onko hänellä toinen nainen B) mitä mieltä hän olisi eroamisesta.
onko edistynyt tilanne ollenkaan?
Olisi kiva tietää miten kävi, jos ap olet vielä linjoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se näin voi olla, sillä mikään masennus tai sairaus ei anna oikeutta huonoon käytökseen
...kun kyseessä on mies. Tuore äiti sen sijaan saattaa hyvinkin olla masentunut tai uupunut, ja silloin miehen tehtävänä on ymmärtää ja tukea. Mutta miessukupuoli sen sijaan on siis tuollaisille ongelmille immuuni. Korkeintaan voi olla persoonallisuushäiriöinen 😂
Mietis nyt hetki, miten ison muutoksen naisen elimistö käy läpi parin vuorokauden aikana, siinä hormonitoiminta heittelee laidasta toiseen. Hormonit tekevät ihmiselle muulloinkin isoja muutoksia mm. murrosiässä. Lapsen syntyessä miehen hormonitoiminta ei muutu.
Ei ole ihan noin mustavalkoista, on jo todistettu että miehenkin hormonitoiminta muuttuu lapsen syntyessä. Suurin osa lähipiirin miehistä on alkuun ihan hysteerisinä ollut katsomassa vauvan perään (jolloin ei kylläkään vielä juuri katsomista ole), ihan vaan heihin pullahtaneiden naishormonien vuoksi.
Tietysti löytyy myös lähipiiristä surullisempi tapaus, jossa mies ei halunnut esikoistaan nähdä pariin ensimmäineen viikoon. Lapsen saaminen toi näemmä hänen omat lapsuudenkokemukset esiin, mm. huonon suhteen omiin vanhempiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuushäiriökin voi pahentua "kriisin" aikana. Ja moni mies on varmasti hyvin epävakaa tietämättään. Tällaisilla miehillä on vain hyvin usein luonnostaan hoivaavat ja paljoa kestävät naiset rinnallaan...
”Moni mies” 😂 Työskentelen psykiatriassa, ja näppituntuma on, että selvästi suurin osa epävakaista on keski-ikäisiä naisia.
Mun ei tarvinnut olla kuin puhelinmyyjänä ja voin vahvistaa saman asian :D Harva mies on niin katkeroitunut sadisti kun keski-ikäinen nainen osaa olla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä pelottaa, ettei osaa eikä pysty. Eikä mies tietenkään voi tuommoista myöntää. Millainen miehen oma isäsuhde on?
Aina tämä "isä suhde kortti" esillä eka
Se roolimalli nyt vaan vaikuttaa, halusit tai et.
Laitetaan vielä uusiksi jonkun jo linkaaamaa asiaa miesten synnytysmasennuksesta, jos täällä vaikka ymmärrettäisiin sen olevan ihan todellinen asia https://www.perheaikaa.fi/jutut/lapsi-perheessa/isyys/synnytyksen-jalke…
Narsisti. Seuravaksi ryhtyy väkivaltaiseksi kännissä, sitten jo ilman viinaa.
Kannattaa käyttää sitä ehkäisyä seuraavan kerran, ettei näin epäkypsään suhteeseen ainakaan enempää ei-toivottuja rääpäleitä ilmesty.