Lue keskustelun säännöt.
Tulin eilen vauvan kanssa synnäriltä, ja itken vaan, kun mies on niin kauhea. Mikä ihme sillä on??
25.09.2018 |
Saatiin viimein pitkään toivottu ja 2 vuotta yritetty esikoinen. Vauva on terve ja ihana. Mies muuttui jotenkin jo raskausaikana poissaolevaksi, enemmän kiinnosti baareissa juoksentelu kuin olla mun kanssa kotona. Olemme kuitenkin jo 30+ molemmat, eli ei mistään teinistä kyse. Kuitenkin ajattelin sen johtuvan jostain kriisistä joka menee ohi kun vauva syntyy.
Synnytykseen mies ei halunnut tulla, se oli mulle ihan ok, siskoni oli tukena. Mutta koko sen kolmen päivän aikana joka oltiin sairaalassa, mies ei käynyt edes katsomassa meitä. Aikoi ja aikoi tulla, aina oli joku tekosyy. Ilmeisesti oli ollut juomassa, ainakin työkaverini kertoi, että hänet oli nähty paikallisessa.
Pahinta on ollut nyt, kun tultiin kotiin. Mies on sekä mua että vauvaa kohtaan tosi kylmä ja tyly.
Ihan kuin vauva olisi hänelle jonkinlainen pettymys, en voi ymmärtää miksi. Kommentit lähinnä luokkaa "onpa omituinen tuo pää", "oudon punainen" jne. Minä hoidan vauvan yksin. Tänään pyysin, josko mies voisi laittaa aamupalaa kun imetin, tokaisi "Miks kuvittelet saavas jotain prinsessakohtelua nyt kun oot vaan pukannu itestäs ulos vähän paskaa isomman tekeleen".
Ehkä se oli olevinaan vitsi, mutta itkin.
Mies ei ole kännissä, jos olisikin, tuo käytös olisi helpompi ymmärtää. Mitä mä voin tehdä? Odottaa, että tuo vaihe menee ohi? Onko kellään täällä mitään kokemusta vastaavasta?
Niin ja kerron vielä, että miehellä ei ole (ollut ainakaan) mitään päihdeongelmaa, ja ollaan seurusteltu 6v, asuttu yhdessä 5v, ja loppuraskaudesta siitä vasta tuli tuollainen mulkku.
Kommentit (300)
Eräs "isä" ryyppäsi koko vaimon sairaalassaoloajan. Kerran sentään kävi katsomassa. Vaimo oli joutunut yllättäen polilta osastolle, joten ei ollut paljoa rahaakaan mukana. Ei saanut edes kahvia ostettua, sairaalassa kun ei kahvia tarjottu joka päivä. Kun tuli kotiinlähdön aika, isukkia ei löytynyt. Aikana ennen kännyköitä. Vaimo soitti baariin ja sieltä se sana saatiin, että pitäisi se perhe hakea. Isukki oli viihtynyt kovin hyvin juopposeurueessa, johon kuului myös nainen, jonka kanssa ilmeisesti sekoilikin. Tuli sitten sairaalaan taksilla, niin kännissä, ettei sille voinut vauvaa antaa, vaan äiti kantoi vauvan. Äiti maksoi taksin, tietenkin. Kotona oli sukulainen käynyt siivoamassa, onneksi. Kylmä siellä oli, joten äiti teki tulen kamarin uuniin. Sehän ei vetänyt, joten savu valtasis asunnon. Äiti kiikutti lapsen pois savusta ja kiehui raivosta. Joka piti taas niellä vain. Isukki kuului valehtelevan puhelimessa jollekin, ettei ollut saanut jotain töihin liittyvää soittopyyntöä. Äiti sen oli tietenkin välittänyt, mutta muutaman päivän ryyppyralli oli ollut tärkeämpää kuin oma lapsi, työ, se vaan oli tärkeintä ja sellaisena pysyi.
"Ihana isukki" vannoi laskuhumalan herkistämänä, ettei lapsensa tule koskaan enää näkemään häntä kännissä. Tässä kohdin olisi pitänyt nauraa ja kovaa.
Ap. en tarkoita vähätellä sinun kokemuksiasi. Olen vaan tuntenut niin syvää katkeruutta, kun tämäkin hetki täytyi pilata. Kaikki, häät, ristiäiset myöhemmin. Pari jouluakin, sitten tein siitä lopun, onneksi. Uikuttaja uikutti sitten ensimmäisen meille ihanan erojoulun jälkeen, että hän on maailman yksinäisin ihminen. Jaa-ha, kuinkas nyt sellaista on päässyt sattumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä on isyysmasennus. Sekavia tunteita liittyen vastuun taakkaan, vauvan pelkoon ja mustasukkaisuuteen sinusta. Omaan neuvolaan yhteys pikapikaa, tarvitsette apua. Toivottavasti teillä on järkevä neuvolan terkka joka ymmärtää että myös mies voi sairastua baby bluesiin.
Lähde menemään. Jos olet riipuksissa vain rahan takia, löydät kyllä yhteiskunnan tuet itsellesi. Tuo henkilö ei muutu miksikään. On itseään täynnä oleva persoonallisuushäiriöinen. Been there, seen that.
Eroa heti. Asiat järjestyvät kyllä. Ota kaikki apu vastaan muilta. Jätä tuo itsekeskeinen lapsen tasolle jäänyt omaan katkeraan mehuunsa muhimaan yksin. Hän ei kykene muuttumaan. Harkitsisin jopa seikkaa, ettei lapsi tapaisi isäänsä. Myrkyttää lapsenkin mielen tuommoinen.
Minäkin nyt lähtökohtaisesti epäilen, että mies on psyykkisesti sairas (jos käytös on tosissaan muuttunut päivästä yöksi muutamassa kuukaudessa) tai sitten taustalla on jokin harvinaisempi sairaus, vaikka sitten aivokasvain. Jotain häikkää miehen terveydessä todennäköisesti on. Pettäjämiehiin, jotka pettävät naisen ollessa vielä synnärillä olen törmännyt vain av:ssa, oikeassa elämässä en ole ikinä kuullut tällaisia juoruja. Voihan se sitäkin olla, mutta ensin kannattaa olla ainakin sinne neuvolaan yhteydessä ja ohjata mies jotain kautta hoitoon. Alkoholin käyttö tässä myös huolestuttaa ja vastasyntyneen kanssa tosiaan olisin itsekin peloissani jos mies yhtäkkiä alkaisi noin ilkeäksi ja aggressiiviseksi, vauvastakin puhunut todella erikoisen hirveästi.
Kannattaisikohan miehen nyt tässä henkisesti raskaassa tilanteessa lähteä joksikin aikaa isyyslomalle. Vaikka Lappiin kalastamaan ja prosessoimaan tuota asiaa ihan rauhassa. Tai Pattayalle meditoimaan.
Ihan kun mun tarina ap.
Erosin! Oli ihana muutos!
Ainut vaan että sossujen mielestä miehen täysin sotkussa oleva talous, rattituomiot, nykyinen päihdeongelma ym ei "vaikuta isyyteen".
Et varaudu niiden kanssa sit seuraavaan taistoon. Koska kun eroat, miestä alkaa isyys kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kun mun tarina ap.
Erosin! Oli ihana muutos!
Ainut vaan että sossujen mielestä miehen täysin sotkussa oleva talous, rattituomiot, nykyinen päihdeongelma ym ei "vaikuta isyyteen".
Et varaudu niiden kanssa sit seuraavaan taistoon. Koska kun eroat, miestä alkaa isyys kiinnostaa.
Samaa mieltä. Kyllä köyhä mies on automaattisesti kelvoton isäksi. Ja lastenvalvojan kanssa pitää nimenomaan haastaa riitaa, sillä oma asia etenee parhaiten. #wt
Vierailija kirjoitti:
Sillä on isyysmasennus. Sekavia tunteita liittyen vastuun taakkaan, vauvan pelkoon ja mustasukkaisuuteen sinusta. Omaan neuvolaan yhteys pikapikaa, tarvitsette apua. Toivottavasti teillä on järkevä neuvolan terkka joka ymmärtää että myös mies voi sairastua baby bluesiin.
Hienoa että tämä on tiedostettu asia! Miehen masennus jää tosiaan monesti huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisikohan miehen nyt tässä henkisesti raskaassa tilanteessa lähteä joksikin aikaa isyyslomalle. Vaikka Lappiin kalastamaan ja prosessoimaan tuota asiaa ihan rauhassa. Tai Pattayalle meditoimaan.
Hienosti sanottu! Naiset empaattisina olentoina tietävät aina oikeat vastaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kun mun tarina ap.
Erosin! Oli ihana muutos!
Ainut vaan että sossujen mielestä miehen täysin sotkussa oleva talous, rattituomiot, nykyinen päihdeongelma ym ei "vaikuta isyyteen".
Et varaudu niiden kanssa sit seuraavaan taistoon. Koska kun eroat, miestä alkaa isyys kiinnostaa.
Samaa mieltä. Kyllä köyhä mies on automaattisesti kelvoton isäksi. Ja lastenvalvojan kanssa pitää nimenomaan haastaa riitaa, sillä oma asia etenee parhaiten. #wt
Aika härskiä rinnastaa köyhyys holtittomuuteen niin rahan käytössä kuin muussakin elämässä. Jotkut ovat köyhiä vaikkapa siksi että firma on mennyt laman aikana konkkaan. Inhottavaa tuollainen leimaaminen. Kyllä köyhä voi olla ihan hyvä isä lapselleen, holtiton ja vastuuton tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Eräs "isä" ryyppäsi koko vaimon sairaalassaoloajan. Kerran sentään kävi katsomassa. Vaimo oli joutunut yllättäen polilta osastolle, joten ei ollut paljoa rahaakaan mukana. Ei saanut edes kahvia ostettua, sairaalassa kun ei kahvia tarjottu joka päivä. Kun tuli kotiinlähdön aika, isukkia ei löytynyt. Aikana ennen kännyköitä. Vaimo soitti baariin ja sieltä se sana saatiin, että pitäisi se perhe hakea. Isukki oli viihtynyt kovin hyvin juopposeurueessa, johon kuului myös nainen, jonka kanssa ilmeisesti sekoilikin. Tuli sitten sairaalaan taksilla, niin kännissä, ettei sille voinut vauvaa antaa, vaan äiti kantoi vauvan. Äiti maksoi taksin, tietenkin. Kotona oli sukulainen käynyt siivoamassa, onneksi. Kylmä siellä oli, joten äiti teki tulen kamarin uuniin. Sehän ei vetänyt, joten savu valtasis asunnon. Äiti kiikutti lapsen pois savusta ja kiehui raivosta. Joka piti taas niellä vain. Isukki kuului valehtelevan puhelimessa jollekin, ettei ollut saanut jotain töihin liittyvää soittopyyntöä. Äiti sen oli tietenkin välittänyt, mutta muutaman päivän ryyppyralli oli ollut tärkeämpää kuin oma lapsi, työ, se vaan oli tärkeintä ja sellaisena pysyi.
"Ihana isukki" vannoi laskuhumalan herkistämänä, ettei lapsensa tule koskaan enää näkemään häntä kännissä. Tässä kohdin olisi pitänyt nauraa ja kovaa.
Ap. en tarkoita vähätellä sinun kokemuksiasi. Olen vaan tuntenut niin syvää katkeruutta, kun tämäkin hetki täytyi pilata. Kaikki, häät, ristiäiset myöhemmin. Pari jouluakin, sitten tein siitä lopun, onneksi. Uikuttaja uikutti sitten ensimmäisen meille ihanan erojoulun jälkeen, että hän on maailman yksinäisin ihminen. Jaa-ha, kuinkas nyt sellaista on päässyt sattumaan?
Millä se äiti maksoi taksin, jos ei ollut rahaa mukana? Sukulainen oli käynyt siivoamassa, mutta ei huomannut, että kämppä oli jääkylmä? Ja miksi ihmeessä äiti ei avannut peltiä ennen tulentekoa, ei se tavallinen uuni/kamina ala savuttamaan, vaikka sitä ei pariin päivään käytetä. Miksi se olisi isän vika? Ja oliko tuo myös aikaa ennen sähkölämmittimiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs "isä" ryyppäsi koko vaimon sairaalassaoloajan. Kerran sentään kävi katsomassa. Vaimo oli joutunut yllättäen polilta osastolle, joten ei ollut paljoa rahaakaan mukana. Ei saanut edes kahvia ostettua, sairaalassa kun ei kahvia tarjottu joka päivä. Kun tuli kotiinlähdön aika, isukkia ei löytynyt. Aikana ennen kännyköitä. Vaimo soitti baariin ja sieltä se sana saatiin, että pitäisi se perhe hakea. Isukki oli viihtynyt kovin hyvin juopposeurueessa, johon kuului myös nainen, jonka kanssa ilmeisesti sekoilikin. Tuli sitten sairaalaan taksilla, niin kännissä, ettei sille voinut vauvaa antaa, vaan äiti kantoi vauvan. Äiti maksoi taksin, tietenkin. Kotona oli sukulainen käynyt siivoamassa, onneksi. Kylmä siellä oli, joten äiti teki tulen kamarin uuniin. Sehän ei vetänyt, joten savu valtasis asunnon. Äiti kiikutti lapsen pois savusta ja kiehui raivosta. Joka piti taas niellä vain. Isukki kuului valehtelevan puhelimessa jollekin, ettei ollut saanut jotain töihin liittyvää soittopyyntöä. Äiti sen oli tietenkin välittänyt, mutta muutaman päivän ryyppyralli oli ollut tärkeämpää kuin oma lapsi, työ, se vaan oli tärkeintä ja sellaisena pysyi.
"Ihana isukki" vannoi laskuhumalan herkistämänä, ettei lapsensa tule koskaan enää näkemään häntä kännissä. Tässä kohdin olisi pitänyt nauraa ja kovaa.
Ap. en tarkoita vähätellä sinun kokemuksiasi. Olen vaan tuntenut niin syvää katkeruutta, kun tämäkin hetki täytyi pilata. Kaikki, häät, ristiäiset myöhemmin. Pari jouluakin, sitten tein siitä lopun, onneksi. Uikuttaja uikutti sitten ensimmäisen meille ihanan erojoulun jälkeen, että hän on maailman yksinäisin ihminen. Jaa-ha, kuinkas nyt sellaista on päässyt sattumaan?
Ja millä tuo etevä mies sinuun niin suuren vaikutuksen teki, että kimppaan aloit?
Kiva että uupuneita isiä näin luovasti haukutaan ja vihataan. Sillä ongelmat varmaan ratkeavat.
Jos kyse olisi väsyneestä tai masentuneesta äidistä niin toki silloinkin kaikki olisi miehen syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5
Todellisuudessa toivot, että sulla olisi edes tollainen normaalipainoinen mies tukemassa tukevuuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Jäi toiseksikun vauva tuli.
Tästäkin on kokemusta. Vaikka ei kiinnostanut olla kotona ennen lapsen tuloakaan, niin vänisi sitten, kuinka hänellekin pitäisi puhua noin kuin vauvalle! Joopa, elätät, siivoat jäljet, annat kaljarahaa, hoidat (alkeellisissa oloissa) koko huushollin ku isillä janottaa. Ja sitten pitäisi vielä paapoa kuin lasta....hyi helkkari!
Vierailija kirjoitti:
Kiva että uupuneita isiä näin luovasti haukutaan ja vihataan. Sillä ongelmat varmaan ratkeavat.
Jos kyse olisi väsyneestä tai masentuneesta äidistä niin toki silloinkin kaikki olisi miehen syytä.
Uupunut? No ehkä ryyppäämisestä.
Minkä takia niin monet naiset suostuvat lisääntymään miehien kanssa, jotka jo ennen lapsen tekoa sanovat etteivät aio osallistua synnytykseen?! Mun mielestä tuo olisi ehkä pahin loukkaus mitä sille lapselle voi tehdä. Ja vaikka mies yhtäkkiä raskausaikana muuttuisi ja sanoisi ettei synnytys (=eli toisin sanoen koko lapsi) kiinnosta, niin olisi parempi lähteä heti kävelemään, sillä tuo kielii tunnekylmyyttä ja jopa väkivaltaisuutta.
En ole millään tavalla väkivaltainen, mutta en myöskään osallistuisi synnytykseen. Enkä umpilisäkkeenpoistoonkaan.
Minä luulen että miehelläsi on persoonallisuushäiriö joka alkaa sinulle nyt paljastua pikku hiljaa. Nyt ei pysty enää teeskentelemään, koska on ns stressaantuneemmassa tilassa. Kannattaa puhua asiasta ja katsoa mitä miehellä sanottavaa. Jos sinulle tulee yhtään outo tunne, kannattaa harkita eroa. Seuraavina vuosina tilanne ei helpota. Jos mies taas osaa selittää ja pyytää anteeksi ja vastata empatialla keskustellessanne, sitten hakekaa apua tilanteeseen.
Hahhah, miesasiamies on mammanpoika, jos tulee hätä, ainoo joka tulee hakemaan on äiti tai isi!! Tietenkin!! Ja siis ei mitenkään milloinkaan kellään muulla voi olla muita läheisiä. EI!