Miksi monet äidit kieltävät pojilta poikamaiset leikit; sotaleikit, fyysisen 'nujuamisen', jne.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6v poikani on lukutoukka, joka ei ymmärrä tuollaista nujuamista. Valitettavasti hänen reaktionsa leikkimieliseen hyökkäykseen on luja isku nyrkillä ja siitä se hyökkääjä puolestaan purskahtaa itkuun. Mistä ihmeestä lapseni tietää, että päälle hyppäävällä on menossa leikki?

Noh, ainakin hän osaa puolustaa itseään jos joku sattuisi kiusaamaan. :D

Totta, mutta on hankala yrittää selittää, että sen toisen pojan ja äitinsä mielestä läpsiminen, kuristaminen, töniminen ja sormien tunkeminen korviin on leikki. Se toinen poika itkee sitä, että menit estämään kiva hauskanpidon, poikamaisen nujuamisen.

Mutta jos poikasi ei pidä tollaisesta ”leikistä” ei hänen tarvitse sellaiseen osallistua vaikka toinen poika siitä tykkäisikin. Pitäisi tajuta lopettaa jos toinen ei tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Minusta sotaleikit on vähän noloja. Tulee olo että en ole osannut kasvattaa lastani kun se hinkuu väkivaltaisia leikkejä. On sillä silti pyssyjä, leikkii sisällä niillä. Ulkona en halua mitään ”PUMPUM kuole kuole!!!” Leikkejä.

Ap täällä...

Sama fiilis minullakin, että kiellän nujuamisen ja sotaleikit pojaltani siksi, että pelkään muiden äitien arvosteluja ja selän takana puhumista.

Tässä mietinkin sitä, että kokeeko poikalapset poikana olemisen ala-arvoiseksi, kun heiltä kieltää poikamaiset leikit. Mitä, jos tytöiltä kielletään prinsessaleikit, koska se koetaan huonona käytöksenä?

Miksi "lukutoukat" ovat aina muita parempia ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme poikaa, mutta ei meillä ole koskaan nujuttu, painittu, oltu fyysisiä jne.. Minusta on outoa ajatella, että poikana oleminen on vielä vuonna 2018 tuollaista taistelemista. Sitä voilla varsin poikamainen poika, vaikka ei hyppisi toisen päällä.

Mikä ihmeen luku se 2018 on, että se tarkottaisi yhtään mitään?

Opetetaanhan nytkin niitä poikia ympäri maailmaa hieman vanhempina ihmisten tappamiseen.

Ainakin Suomessa armeija opettaa sen tap pamisen ilman nujuamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta sotaleikit on vähän noloja. Tulee olo että en ole osannut kasvattaa lastani kun se hinkuu väkivaltaisia leikkejä. On sillä silti pyssyjä, leikkii sisällä niillä. Ulkona en halua mitään ”PUMPUM kuole kuole!!!” Leikkejä.

Ap täällä...

Sama fiilis minullakin, että kiellän nujuamisen ja sotaleikit pojaltani siksi, että pelkään muiden äitien arvosteluja ja selän takana puhumista.

Tässä mietinkin sitä, että kokeeko poikalapset poikana olemisen ala-arvoiseksi, kun heiltä kieltää poikamaiset leikit. Mitä, jos tytöiltä kielletään prinsessaleikit, koska se koetaan huonona käytöksenä?

Miksi "lukutoukat" ovat aina muita parempia ihmisiä?

Koska tämä yhteiskunta on rakennettu niin, että toisen kimppuun ei ole sopivaa käydä. Lukutoukka harvemmin siinä lukemisen ohessa käy potkimassa kaveria päähän, mutta nujuilevat eivät pätkääkään mieti, sattuuko toista. Poikamaiset leikit on aika harvoin poikamaisia leikkejä, ne on puhdasta väkivaltaa. Kuka haluaa kasvattaa kodissaan väkivaltaleikkejä leikkivää,muita satuttavaa lasta?

Koska lapsia, myös poikia, voi opettaa ilmaisemaan tunteitaan myös muilla keinoin kuin painimalla. 

Sitten nujutaankin nakkikiskalla yöaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme poikaa, mutta ei meillä ole koskaan nujuttu, painittu, oltu fyysisiä jne.. Minusta on outoa ajatella, että poikana oleminen on vielä vuonna 2018 tuollaista taistelemista. Sitä voilla varsin poikamainen poika, vaikka ei hyppisi toisen päällä.

Mulla on kolme tyttöä, ja aina on nujuttu ja painittu. Nyt alkavat olla isompia, mutta vieläkin tyttönä oleminen on yhtä taistelemista, konsolipeleissä ja megazonessa.

Meillä lapset ei ole koskaan osanneet taistella. Siksi ohjasin heidät jo pienestä pitäen kuluttamaan aikaansa kilpailuihin, joissa toista ei voi satuttaa fyysisesti. Kannattaa pelata pelejä, joista saa rahaa, ei mustelmia.

Ja minusta joku 13v nujuava tyttö on aika lailla kammottava asia.

Ainakin kammottavalla tytöllä on selvät suunnitelmat, aikoo ensin käydä armeijan ja sitten pyrkiä poliisikouluun. Erilaisia ihmisiä tarvitaan, mutta tietenkään ei saa käydä kenenkään kimppuun ilman lupaa.

Koska  naisilla ei ole käsitystä minkälaista on olla poika tai mies. Tietysti sotaleikit kielletään, koska naista ei itseään sellaiset kiinnosta. Mutta auta saatana jos poika ottaa barbin käteen, niin heti on mamma tuulettamassa että onpas siinä esimerkillinen poika. Naisilta puuttuu kyky asettua toisen asemaan, se mikä ei itseä kiinnosta ei kiinnosta muitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme poikaa, mutta ei meillä ole koskaan nujuttu, painittu, oltu fyysisiä jne.. Minusta on outoa ajatella, että poikana oleminen on vielä vuonna 2018 tuollaista taistelemista. Sitä voilla varsin poikamainen poika, vaikka ei hyppisi toisen päällä.

Mulla on kolme tyttöä, ja aina on nujuttu ja painittu. Nyt alkavat olla isompia, mutta vieläkin tyttönä oleminen on yhtä taistelemista, konsolipeleissä ja megazonessa.

Meillä lapset ei ole koskaan osanneet taistella. Siksi ohjasin heidät jo pienestä pitäen kuluttamaan aikaansa kilpailuihin, joissa toista ei voi satuttaa fyysisesti. Kannattaa pelata pelejä, joista saa rahaa, ei mustelmia.

Pajatsoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta sotaleikit on vähän noloja. Tulee olo että en ole osannut kasvattaa lastani kun se hinkuu väkivaltaisia leikkejä. On sillä silti pyssyjä, leikkii sisällä niillä. Ulkona en halua mitään ”PUMPUM kuole kuole!!!” Leikkejä.

Ap täällä...

Miksi "lukutoukat" ovat aina muita parempia ihmisiä?

Ahaa, tähän tämä tähtäsikin. Ap:n omat lapset haluavat mieluummin hakata toisia nyrkillä naamaan kuin hommata sivistystä ja kielitaitoa, ja hänellä on siksi alemmuuskompleksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta sotaleikit on vähän noloja. Tulee olo että en ole osannut kasvattaa lastani kun se hinkuu väkivaltaisia leikkejä. On sillä silti pyssyjä, leikkii sisällä niillä. Ulkona en halua mitään ”PUMPUM kuole kuole!!!” Leikkejä.

Ap täällä...

Sama fiilis minullakin, että kiellän nujuamisen ja sotaleikit pojaltani siksi, että pelkään muiden äitien arvosteluja ja selän takana puhumista.

Tässä mietinkin sitä, että kokeeko poikalapset poikana olemisen ala-arvoiseksi, kun heiltä kieltää poikamaiset leikit.

Kyllä kokee. Juuri siksi pojat ovat nyt suurissa vaikeuksissa. He eivät saa tehdä mitään sellaista mikä on heille luontaista.

Mitä, jos tytöiltä kielletään prinsessaleikit, koska se koetaan huonona käytöksenä?

Siitä alkaisi hirveä huuto ja jopa ministerit ottaisivat siihen kantaa.

Miksi "lukutoukat" ovat aina muita parempia ihmisiä?

Eihän se olekkaan. Mutta niin on saatu uskoteltua ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme poikaa, mutta ei meillä ole koskaan nujuttu, painittu, oltu fyysisiä jne.. Minusta on outoa ajatella, että poikana oleminen on vielä vuonna 2018 tuollaista taistelemista. Sitä voilla varsin poikamainen poika, vaikka ei hyppisi toisen päällä.

Mulla on kolme tyttöä, ja aina on nujuttu ja painittu. Nyt alkavat olla isompia, mutta vieläkin tyttönä oleminen on yhtä taistelemista, konsolipeleissä ja megazonessa.

Meillä lapset ei ole koskaan osanneet taistella. Siksi ohjasin heidät jo pienestä pitäen kuluttamaan aikaansa kilpailuihin, joissa toista ei voi satuttaa fyysisesti. Kannattaa pelata pelejä, joista saa rahaa, ei mustelmia.

Pajatsoa?

Pokeria. Siinä tienaa ihan kivasti eikä saa aivovauriota, kuten poikamaisesta nyrkkeilystä.

Kyllä ne koulussa oppii kun monikulttuuristen perheiden remmillä paijatut pojat tulee välitunnilla telmimään. Voi olla vähän jyrkkä oppimiskäyrä. En tarkoita tätä nyt mitenkään rasistiseksi kommentiksi. Joissakin kulttuureissa se kasvatus vain on vähän enemmä samantyyppistä, kuin meillä 40 vuotta sitten. Onhan suomessakin varmaan alueellisia ja perhekohtaisia eroja näissä kuri asioissa, jotka sitten saattavat heijastua lasten fyysiseen kanssakäymiseen väkivallan muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme poikaa, mutta ei meillä ole koskaan nujuttu, painittu, oltu fyysisiä jne.. Minusta on outoa ajatella, että poikana oleminen on vielä vuonna 2018 tuollaista taistelemista. Sitä voilla varsin poikamainen poika, vaikka ei hyppisi toisen päällä.

Mulla on kolme tyttöä, ja aina on nujuttu ja painittu. Nyt alkavat olla isompia, mutta vieläkin tyttönä oleminen on yhtä taistelemista, konsolipeleissä ja megazonessa.

Meillä lapset ei ole koskaan osanneet taistella. Siksi ohjasin heidät jo pienestä pitäen kuluttamaan aikaansa kilpailuihin, joissa toista ei voi satuttaa fyysisesti. Kannattaa pelata pelejä, joista saa rahaa, ei mustelmia.

Ja minusta joku 13v nujuava tyttö on aika lailla kammottava asia.

Ainakin kammottavalla tytöllä on selvät suunnitelmat, aikoo ensin käydä armeijan ja sitten pyrkiä poliisikouluun. Erilaisia ihmisiä tarvitaan, mutta tietenkään ei saa käydä kenenkään kimppuun ilman lupaa.

Jostain syystä poliisikouluun ei pääse, jos pyrkii ratkaisemaan riidat lyömällä. Ja armeijassa nujuamisen sijaan ryömitään maassa. Tyttösi tulee pettymään,kun siellä ei pääsekään käymään käsksi ihan luvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme poikaa, mutta ei meillä ole koskaan nujuttu, painittu, oltu fyysisiä jne.. Minusta on outoa ajatella, että poikana oleminen on vielä vuonna 2018 tuollaista taistelemista. Sitä voilla varsin poikamainen poika, vaikka ei hyppisi toisen päällä.

Mulla on kolme tyttöä, ja aina on nujuttu ja painittu. Nyt alkavat olla isompia, mutta vieläkin tyttönä oleminen on yhtä taistelemista, konsolipeleissä ja megazonessa.

Meillä lapset ei ole koskaan osanneet taistella. Siksi ohjasin heidät jo pienestä pitäen kuluttamaan aikaansa kilpailuihin, joissa toista ei voi satuttaa fyysisesti. Kannattaa pelata pelejä, joista saa rahaa, ei mustelmia.

Pajatsoa?

Oliskin vielä pajatsoja. Se oli sentään taitolaji.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne koulussa oppii kun monikulttuuristen perheiden remmillä paijatut pojat tulee välitunnilla telmimään. Voi olla vähän jyrkkä oppimiskäyrä. En tarkoita tätä nyt mitenkään rasistiseksi kommentiksi. Joissakin kulttuureissa se kasvatus vain on vähän enemmä samantyyppistä, kuin meillä 40 vuotta sitten. Onhan suomessakin varmaan alueellisia ja perhekohtaisia eroja näissä kuri asioissa, jotka sitten saattavat heijastua lasten fyysiseen kanssakäymiseen väkivallan muodossa.

Onneksi meillä ei vielä kaikkialla ole kulttuurista rikkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta sotaleikit on vähän noloja. Tulee olo että en ole osannut kasvattaa lastani kun se hinkuu väkivaltaisia leikkejä. On sillä silti pyssyjä, leikkii sisällä niillä. Ulkona en halua mitään ”PUMPUM kuole kuole!!!” Leikkejä.

Ap täällä...

Sama fiilis minullakin, että kiellän nujuamisen ja sotaleikit pojaltani siksi, että pelkään muiden äitien arvosteluja ja selän takana puhumista.

Tässä mietinkin sitä, että kokeeko poikalapset poikana olemisen ala-arvoiseksi, kun heiltä kieltää poikamaiset leikit. Mitä, jos tytöiltä kielletään prinsessaleikit, koska se koetaan huonona käytöksenä?

Miksi "lukutoukat" ovat aina muita parempia ihmisiä?

Itseäni ei sinänsä häiritse muuten rajutkaan leikit, yritän vain hillitä sitä innostusta aseisiin. Edes tosiaan ulkona niissä tilanteissa kun ohikulkijat ymmärtävät väärin. Ei hän leikeissään ammu ihmisiä vaan hirviöitä ja decepticoneja ja mitä milloinkin. Ei ihmiset ymmärrä, he näkee vaan sen pyssyn. Poikani on kyllä lisäksi myös lukutoukka. Sivuhuom.

Koska aina sattuu jotain, vähintään nokasta veri lentää tai sitten lähdetään jostain muusta syystä viettämään aurinkoista viikonlopun iltapäivää sairaalaan.

PS. olen isä ja mielestäni painiminen on aina ollut vain håmåille.

Tyttäreni ollessa 6v sain ahaa-elämyksen että hän hyötyisi tunteuden purkamisessa mahdollisuudesta fyysisen voiman käyttöön. Alettiin harrastaa tyynypainia, jossa oltiin parisängyssä hän seisoen, minä polvillaan, molemmilla tyynyt kasvojen/rinnan edessä, ja lapsi sai puskea päin ihan luvan kanssa. Nämä alkoi vinkunasta ja sätkimisestä ja päättyi vapautueeseen nauruun. Sinne jäi historiaan sen lapsen raivarit, nykyään juoksee tai menee trampalle tai merimiespainii isänsä kanssa jos on tarve purkaa fyysisesti.

Joillakin menee toiseen suuntaan yli, kun yrittävät homouden pelossa karaista poikiaan.