Miksi monet äidit kieltävät pojilta poikamaiset leikit; sotaleikit, fyysisen 'nujuamisen', jne.?

Koska rasittaa se mekkalointi ja häslääminen. En anna tytönkään hyppiä seinille. 

Ei me mitään "nujuttu" ja taisteltu lapsena. Olen siis M42 ja minulla on kaksi veljeä. Olisin lapsena kokenut jatkuvan fyysisen kontaktin ja kuvaillun painimisen hyvin vastenmieliseksi. Samoin nämä miekkailut ja muut.

Eivöt omat poikanikaan (8 ja 6 vuotta) tee tuollaista. Ei tuo ole minysta ollenkaan luonnollista ja tervettä poikien käytöstä. Lähinnä kertoo jostain häiriöistä.

Onkos palstalaisilta hämärtynyt ero nujuamisen ja lyömisen välillä?

Nujuaminen on leikkimielistä painiskelua ja takaa-ajoa. Lyömiseen käytetään nyrkkejä, tai jalkoja.

Ei ihme, että kasvaa turhautuneita poikia kaiken kieltämisen myötä. Luonnollinen ylimääräisen energian purkamisen ja voimailun tarve kielletään, koska se on lyömistä.

Ja sama meno kieltoineen jatkuu koulussa samanlasten kieltäjien taholta. (Pitääkö tähän laittaa erikseen, tuo opiskelurauha ja sen turvaaminen. Eri asia.)

Niin, pojathan ovat oletusarvoisesti tyhmiä, joista kasvaa pudokkaita ja peräkammari käy tutuksi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä tullaan hiusten halkomiseen. Mulle nujuaminen on leikkimielistä painimista eikä sitä käytetä välien selvittämiseen tai vallan välineenä. Jollekulle toiselle sana voi tuoda mieleen kaikkea negatiivista.

Meillä päin se on nimenomaan sitä, että seuraava aste on nyrkkitappelu. Se on semmoista härnäävää tönimistä ja muksimista joka tulee päättymään itkuun.

Kun minä olin pieni, ne kiellettiin vain tytöiltä . Jos joltain pitää kieltää, parempi että sentään molemmilta .

Itse kyllä painin ja nujuan poikieni kanssa. Ja olen siis äiti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne koulussa oppii kun monikulttuuristen perheiden remmillä paijatut pojat tulee välitunnilla telmimään. Voi olla vähän jyrkkä oppimiskäyrä. En tarkoita tätä nyt mitenkään rasistiseksi kommentiksi. Joissakin kulttuureissa se kasvatus vain on vähän enemmä samantyyppistä, kuin meillä 40 vuotta sitten. Onhan suomessakin varmaan alueellisia ja perhekohtaisia eroja näissä kuri asioissa, jotka sitten saattavat heijastua lasten fyysiseen kanssakäymiseen väkivallan muodossa.

Joo. Yksi tuttu kamppailulajiammattilainen sanoi, että nykyisten alkeiskursseille tulijoiden kanssa joutuu harjoittelemaan kontaktin ja kivun sitoa enemmän kuin ennen .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme poikaa, mutta ei meillä ole koskaan nujuttu, painittu, oltu fyysisiä jne.. Minusta on outoa ajatella, että poikana oleminen on vielä vuonna 2018 tuollaista taistelemista. Sitä voilla varsin poikamainen poika, vaikka ei hyppisi toisen päällä.

Mulla on kolme tyttöä, ja aina on nujuttu ja painittu. Nyt alkavat olla isompia, mutta vieläkin tyttönä oleminen on yhtä taistelemista, konsolipeleissä ja megazonessa.

Meillä lapset ei ole koskaan osanneet taistella. Siksi ohjasin heidät jo pienestä pitäen kuluttamaan aikaansa kilpailuihin, joissa toista ei voi satuttaa fyysisesti. Kannattaa pelata pelejä, joista saa rahaa, ei mustelmia.

Ja minusta joku 13v nujuava tyttö on aika lailla kammottava asia.

Ainakin kammottavalla tytöllä on selvät suunnitelmat, aikoo ensin käydä armeijan ja sitten pyrkiä poliisikouluun. Erilaisia ihmisiä tarvitaan, mutta tietenkään ei saa käydä kenenkään kimppuun ilman lupaa.

Jostain syystä poliisikouluun ei pääse, jos pyrkii ratkaisemaan riidat lyömällä. Ja armeijassa nujuamisen sijaan ryömitään maassa. Tyttösi tulee pettymään,kun siellä ei pääsekään käymään käsksi ihan luvan kanssa.

Missähän kohtaa olen sanonut, että pyrkii ratkaisemaan riidat lyömällä? Leikkipaini sisarusten kesken on eri asia. Tämä on juuri se väärinymmärrys, josta monet pojat (ja jotkut tytöt) kärsivät. Fyysisesti aktiiviset lapset, jotka nauttivat taisteluleikeistä, leimataan perusteettomasti väkivaltaisiksi hulluiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta sotaleikit on vähän noloja. Tulee olo että en ole osannut kasvattaa lastani kun se hinkuu väkivaltaisia leikkejä. On sillä silti pyssyjä, leikkii sisällä niillä. Ulkona en halua mitään ”PUMPUM kuole kuole!!!” Leikkejä.

Ap täällä...

Sama fiilis minullakin, että kiellän nujuamisen ja sotaleikit pojaltani siksi, että pelkään muiden äitien arvosteluja ja selän takana puhumista.

Tässä mietinkin sitä, että kokeeko poikalapset poikana olemisen ala-arvoiseksi, kun heiltä kieltää poikamaiset leikit. Mitä, jos tytöiltä kielletään prinsessaleikit, koska se koetaan huonona käytöksenä?

Miksi "lukutoukat" ovat aina muita parempia ihmisiä?

Koska tämä yhteiskunta on rakennettu niin, että toisen kimppuun ei ole sopivaa käydä. Lukutoukka harvemmin siinä lukemisen ohessa käy potkimassa kaveria päähän, mutta nujuilevat eivät pätkääkään mieti, sattuuko toista. Poikamaiset leikit on aika harvoin poikamaisia leikkejä, ne on puhdasta väkivaltaa. Kuka haluaa kasvattaa kodissaan väkivaltaleikkejä leikkivää,muita satuttavaa lasta?

Nujuaminen eli painileikkiminen ei ole toisen kimppuun käymistä, vaan tapahtuu yhteisymmärryksessä niin, että molemmilla on hauskaa. Ainakin omat poikani rakastavat tällaista kasassa painimista. Tärkeää on tosiaan opettaa, että ensin kysytään painitaanko ja vasta sen jälkeen ryhdytään leikkiin. Painiminen ja nujuaminen ovat yhtä hyviä leikkejä kuin nukkeleikit tai kotisleikki. 

Minusta on tärkeää, ettei lähdetä arvottamaan ja laittamaan tärkeysjärjestykseen lasten leikkejä. Lapsi leikkii sitä, mikä hänestä tuntuu oikealta, hyvältä ja tarpeelliselta. Leikin avulla lapsi ilmentää itseään ja opettelee tulemaan toimeen. Toisten satuttaminen (vaikka painimisen yhteydessä tuntuu tulevan tahattomasti välillä naarmua) ei kuulu leikkiin.

Itselläni on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä ja hyvin stereotyyppisesti on leikit jakautuneet. Meillä on kotona "aselaatikko" eli löytyy nerfejä, miekkoja, jedimiekkoja jne. Sieltä käyvät jotkut naapureidenkin pojat hakemassa itselleen leikkiin aseita, koska kotiin ei ole saanut ostaa niitä. Miten muuten vesipyssyleikit eroavat niin sanotusta tavallisesti aseleikistä? Molemmissa on kuitenkin tavoitteena ampua toista.

Kyllä minustakin välillä poikien taistelu- ja nujakointileikit ovat päättömiä ja typeriä. Mietin usein, että miten jaksavat jatkuvasti sitä. Mutta mikä minä olen sanomaan, mikä leikki on hyvää ja mikä huonoa. Ainakin hyvin liikunnallisia leikkejä verrattuna nukkeleikkeihin. 

Mun pojallani on hyvä ystävä, joka purkaa fyysisyytensä halimalla kavereita. Ihana poika!

Joo. Yksi tuttu kamppailulajiammattilainen sanoi, että nykyisten alkeiskursseille tulijoiden kanssa joutuu harjoittelemaan kontaktin ja kivun sitoa enemmän kuin ennen .[/quote]

Täällä yksi nelikymppinen nainen, joka nauttii "nujuamisesta" kamppailulajin muodossa. Tuleehan siinä mustelmia silloin tällöin, mutta kaikki ovat mukana vapaaehtoisesti, ja minusta se on todella hauskaa ja rentouttavaa. Hyvin ymmärrän, mitä nujuavat lapset ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Mun pojallani on hyvä ystävä, joka purkaa fyysisyytensä halimalla kavereita. Ihana poika!

Jos se hälle sopii. Jotkut tykkää enemmän siitä että pääsevät kokeilemaan oman kehonsa rajoja.