Lue keskustelun säännöt.
Mun omat vanhemmat eivät hyväksy raskauttani. Olen aivan murtunut. Mikä avuksi?
24.09.2018 |
Olen 31-vuotias korkeakoulutettu ja minulla on ollut vakituinen työpaikka jo vuosia. Mulla on velaton omistusasunto ja olen kaikin puolin ihan tasapainoinen "kunnon kansalainen". Nykyinen mieheni on myös hyvässä työssä ja kaikinpuolin kunnollinen. Olemme olleen yhdessä viisi vuotta. Mulla on edellisestä suhteesta lapsi, jolla on läsnäoleva isä elämässä. Esikoisen sain nuorena.
Olen raskaana ja lapsi toivottu. Kerroin pari viikkoa sitten uutisen vanhemmilleni. Isä ei ole puhunut mulle sen jälkeen sanaakaan. Ei edes tervehdi mua. Mun siskolle oli sanonut vain, että miten mä kehtaan ja "olen hyvää hyvyyttäni auttanu Liisaa rempassa koko kesän ja sitten tekee näin". Äitini soittaa joka päivä, kun hän vain itkee. Tämän itkupuhelun aikana hokee, miten järkytin heidät ja enkö yhtään ajattele. Äitini on kuulemma nyt masentunut ja syy on minun. He ovat myös ilmoittaneet, etteivät aio lastani hoitaa. Esikoistytölleni ovat sanoneet mm "mitäs nyt sitten kun äitille tulee vauva ja sinä jäät kakkoseksi" tai "kuinkahan sun nyt käy".
Mulla on ollut mm lainassa vanhempieni ylimääräinen ruohonleikkuri ja sain eilen viestin, että mun pitää palauttaa se heille.
Olen yrittänyt kysyä lukuisia kertoja asiasta, että mikä ongelma on. Vastaus on aina "mieti nyt vähän" no sen verran olen saanut irti, että miten tämän häpeän selittää sukulaisille. Mulla on pian kaksi lasta kahdelle eri miehelle ja ole kuulemma kuin lortto. Enkä ole mieheni kanssa naimisissa. Mun mies on 40-vuotias ja odotan kuulemma lasta "vanhalle ukolle". Lisäksi olen nyt tuhonnut esikoiseni elämän. Mun äiti soitti lauantaina mun tytölleni, että hän voi muuttaa mummin luokse, jos kotona on paha olla. Tyttöni voi siis hyvin ja on ihan ok tulevan vauvan suhteen.
Mä olen sokissa tästä kaikesta tapahtuneesta. Olin tänään poissa töistä, koska sain paniikkikohtauksen työmatkalla. Itkin ja hyperventiloin huoltoaseman pihassa ainakin kaksi tuntia.
Mitä tekisin? Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (103)
Itseasiassa mä uskon tän aloituksen. Omat juuret ja vanhemmat Satakunnassa, ja juurikin tätä samaa mun vanhemmat hokee: ”Mitä muut ajattelee ja tarviiko hävetä?”.
Itse asuin avoliitossa 5 vuotta ennen naimisiin menoa ja sekös oli vanhemmilleni kauhistus. Sanoivat jopa, että avoliitto on heille häpeäksi.
Vastasin tietenkin, että ”kyllä myös teissä on hävettävää, mutta ei mennä sinne.” Nyt ovat jo rauhoittuneet, juurikin tuon avioliiton vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa mä uskon tän aloituksen. Omat juuret ja vanhemmat Satakunnassa, ja juurikin tätä samaa mun vanhemmat hokee: ”Mitä muut ajattelee ja tarviiko hävetä?”.
Itse asuin avoliitossa 5 vuotta ennen naimisiin menoa ja sekös oli vanhemmilleni kauhistus. Sanoivat jopa, että avoliitto on heille häpeäksi.
Vastasin tietenkin, että ”kyllä myös teissä on hävettävää, mutta ei mennä sinne.” Nyt ovat jo rauhoittuneet, juurikin tuon avioliiton vuoksi.
Tämä tapahtui 2000-luvulla ei 50-luvulla?
Ei ole todellista !
Mulla ei ole kokemusta tuosta mitä muut ajattelevat syndroomasta.
Mitä väliä sillä on.
...."Omaa mielestäni kohtaan äitini on todella ylimielinen. Joka joulu esimerkiksi sanoo saman fraasin "vietetään tämä joulu omalla perheellä ilman ylimääräisiä, että eikö se pekka vois mennä muualle" ja vetää kilarit, jos sanonkin, että pekka mun perhettä."
Tämä jos mikä todistaa, että napanuora äitiin on katkaisematta. Suosittelen pysymään aina jouluaaton kotona omien lasten ja miehen seurassa. Se on nyt perheesi. Niinhän vanhempasikin kaiketi ovat tehneet. Tapanina kylään, tai ennen joulua.
Sukupolvien kuilu ja sivistymättömät vanhemmat.
Mä en mielelläni halua esikoiselleni ketään mustamaalata. Hän ei ymmärrä sitä, että mummi ja vaari eivät ole ns puhtaita pulmusia. He ovat saaneet lapseni myös miestäni vastaan ja vasta nyt viime aikoina lapseni on alkanut hyväksyä mieheni. Aikaisemmin se oli sitä "sano nyt äidille, että se pekka pois teiltä viikonlopuksi niin äiti saisi olla sun kanssa" "onko sun paha olla kotona kun sen pekka on teillä". Mä kävin tästä asiasta ihan perheasiainneuvottelussa juttelemassa, koska en oikein tiennyt miten tilannetta hoitaa.
Olen hoitanut lapseni hyvin ja parhaani mukaan ja ollut aina rakastava äiti. Mutta omat vanhempani ovat ehkä kyseenalaistaneet vanhemmuuteni. Saattavat edelleen laittaa viestejä tyyliin "kato nyt kuule että se henna menee ajoissa nukkumaan. Voi sun pitää nyt kuule hennalle sanoa että plaaplaa" ja äiti on mm saanut mut epäilemään, että lapseni on masentunut. Syynä siis mun uusi mies. Silloin olin tosi ahdistunut ja lapsi kävi turhaan kaikki terkkarit ja psykologit läpi, jossa todettiin ihan vaan, että oikein tasapainoinen tyttö.
Näitä kirjoittaessani huomaan, miten mä olen ollut ja olen edelleenkin vanhempieni hallinassa. Se niiden kontrollointi ja hallitseminen on vaan ollut niin voimakasta. He jotenkin kierolla tavalla osaavat tehdä sen aina ja aina uudelleen - saada mut pahalle mielelle ja tuntemaan, että tein väärin ja mokasin ja he olivat oikeassa.
Sellainenkin tilanne on ollut, että ovat pyytäneet minut paikan päälle. Huolissaan olivat siitä, että kun mä olen niin kovasti mokaillut elämässäni ja aiheuttanut häpeää. En edelleenkään täysin ymmärrä tuota koko keskustelun ideaa. Mielestäni olen suoriutunut elämästäni kiitettävästi. Ainut mitä ovat saaneet sanottua, niin on se, että sain lapseni 19-vuotiaana. Ilmeisesti se nyt oli niin iso moka sitten heille, jota pitää vielä 12-vuoden jälkeenkin vatvoa.
Mä myös aloitin aikoinaan ensin opiskelemaan toista alaa ja vuoden jälkeen hain eri kouluun, koska ensimmäinen ei tuntunut oikealta. Tästä myös kuittailevat.
Ennen myös arvostelivat "lihavuuttani" vaikka en ole edes koskaan ollut ylipainoinen varsinaisesti. Tämän pelin onnistuin viheltämään poikki ja on kumma kyllä loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvien kuilu ja sivistymättömät vanhemmat.
Haarojaan herkästi aukova tytär. Siinä tosiaan on sukupolvien kuilu.
Vierailija kirjoitti:
Hyperventiloit huoltoaseman vessassa? Kerro ihmeessä, missä päsee huoltoasemalla vessaan!
Pihassa, ei vessassa. Vessan keksit ihan omasta pikku päästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvien kuilu ja sivistymättömät vanhemmat.
Haarojaan herkästi aukova tytär. Siinä tosiaan on sukupolvien kuilu.
Onhan tuo 12 vuotta lasten välillä tosi herkästi ja koko ajan.
Vanhempasi ovat joutuneet aika kauan sinua hoivaamaan. Teit 19-vuotiaana lapsen, jota ilmeisesti ovat myöskin joutuneet hoitamaan, ja mahdollisesti ovat tukeneet sinua myös taloudellisesti kovin pitkään.
Olisiko pikku hiljaa aika itsenäistyä ja päästää vanhemmat elämään omaa elämäänsä. He ovat nyt järkyttyneet raskaudestasi, koska se tuo heille mieleen aiemman trauman. Jospa kokoaisit perheesi ja muuttaisit jonnekin kauemmas, etkä enää kerjäisi etkä myöskään huolisi vanhempiesi apua? Tarkoittaa taloudellista eikä muutakaan apua. Luulisi että 31-vuotias ja vieläpä "akateeminen" ihminen pärjäisi jo vähitellen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi ovat joutuneet aika kauan sinua hoivaamaan. Teit 19-vuotiaana lapsen, jota ilmeisesti ovat myöskin joutuneet hoitamaan, ja mahdollisesti ovat tukeneet sinua myös taloudellisesti kovin pitkään.
Olisiko pikku hiljaa aika itsenäistyä ja päästää vanhemmat elämään omaa elämäänsä. He ovat nyt järkyttyneet raskaudestasi, koska se tuo heille mieleen aiemman trauman. Jospa kokoaisit perheesi ja muuttaisit jonnekin kauemmas, etkä enää kerjäisi etkä myöskään huolisi vanhempiesi apua? Tarkoittaa taloudellista eikä muutakaan apua. Luulisi että 31-vuotias ja vieläpä "akateeminen" ihminen pärjäisi jo vähitellen itsekin.
Vanhempani eivät hoitaneet lastani juurikaan. Opiskelin itse Helsingissä, joten saattoi mennä kuukausia, että ei edes nähty. Takaisin kotikaupunkiin muutin, kun tyttö meni eskariin ja on sen jälkeen ollut mummilla ja vaarilla yötä alle 10krt ja täyttää jo maaliskuussa siis 13v.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olet ollut yhdessä nykyisen miehesi kanssa?
Lue aloitus ennen kuin kyselet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi ovat joutuneet aika kauan sinua hoivaamaan. Teit 19-vuotiaana lapsen, jota ilmeisesti ovat myöskin joutuneet hoitamaan, ja mahdollisesti ovat tukeneet sinua myös taloudellisesti kovin pitkään.
Olisiko pikku hiljaa aika itsenäistyä ja päästää vanhemmat elämään omaa elämäänsä. He ovat nyt järkyttyneet raskaudestasi, koska se tuo heille mieleen aiemman trauman. Jospa kokoaisit perheesi ja muuttaisit jonnekin kauemmas, etkä enää kerjäisi etkä myöskään huolisi vanhempiesi apua? Tarkoittaa taloudellista eikä muutakaan apua. Luulisi että 31-vuotias ja vieläpä "akateeminen" ihminen pärjäisi jo vähitellen itsekin.
En kovin orjallisesti lukenut koko viestiketjua läpi, joten pahoittelut jos multa on mennyt ohi jotain. Pakko kysyä, että oletko hieman vajaa? Tässä ei missään vaiheessa ole käynyt ilmi se, ovatko AP:n vanhemmat edes ap:n tyttöä hoitaneet sen kummemmin koskaan. Kyseessähän on joka tapauksessa sairaat, narsistiset vanhemmat, jotka ovat todennäköisesti litistäneet ap:n jo lapsuudesta saakka. Millä ilveellä sä keksit yhtäkään syytä asettua tässä vanhempien puolelle? Ei voida ruveta nyt spekuloimaan asioita, joita ei tiedetä, vaan keskitytään tähän tietoon mitä ap meille on antanut. Siis ihan järkyttävää toimintaahan tuo on. Mä olen jo viisikymppinen, mutta mun omat vanhemmat ovat olleet samanlaisia ja nuo trumat eivät katoa koskaan, vaikka vanhemmat olisi haudassa.
Mun tytär sai lapsen 17-vuotiaana. Olihan se mulle järkytys, mutta lapselleni en ikinä sanonut pahasti. Kerroin kantani asiallisesti ja koin, että paras vaihtoehto kaikille on olla tyttöni tukena. Hoidin poikaa paljon, koska halusin lapseni käyvän koulut loppuun. Tyttöni aikuistui, kasvoi ja hänestä tuli fiksu aikuinen. Toisen lapsen sai 28-vuotiaana ja se oli aivan ihana uutinen. Tottakai yli kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon ja tiesin, että 28-vuotias on ihan eri tavalla valmis äidiksi. Ei olisi tullut mieleenikään verrata tilannetta siihen, kun lapseni oli alaikäinen lukiolainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyperventiloit huoltoaseman vessassa? Kerro ihmeessä, missä päsee huoltoasemalla vessaan!
Porvoossa.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi ovat joutuneet aika kauan sinua hoivaamaan. Teit 19-vuotiaana lapsen, jota ilmeisesti ovat myöskin joutuneet hoitamaan, ja mahdollisesti ovat tukeneet sinua myös taloudellisesti kovin pitkään.
Olisiko pikku hiljaa aika itsenäistyä ja päästää vanhemmat elämään omaa elämäänsä. He ovat nyt järkyttyneet raskaudestasi, koska se tuo heille mieleen aiemman trauman. Jospa kokoaisit perheesi ja muuttaisit jonnekin kauemmas, etkä enää kerjäisi etkä myöskään huolisi vanhempiesi apua? Tarkoittaa taloudellista eikä muutakaan apua. Luulisi että 31-vuotias ja vieläpä "akateeminen" ihminen pärjäisi jo vähitellen itsekin.
Vanhempani eivät hoitaneet lastani juurikaan. Opiskelin itse Helsingissä, joten saattoi mennä kuukausia, että ei edes nähty. Takaisin kotikaupunkiin muutin, kun tyttö meni eskariin ja on sen jälkeen ollut mummilla ja vaarilla yötä alle 10krt ja täyttää jo maaliskuussa siis 13v.
Etkä varmaankaan ole saanut mitään taloudellista tukeakaan? Ja hoidoksi lasketaan vain yökylät? Ja niitä on alle kymmenen, voi kamala, ihan yksinhän sinä raukka sitten olet. Miksi muutit kotikaupunkiisi Peräseinäjoelle?
Oikeesti, pää pois perseestä ja aikuistu.
Vain mammapalstalla. Aikuistu ja elä omaa elämääsi välittämättä muista. Porvoo on kaunis kaupunki.
Apua, eihän tämä vaan oikeasti ole totta? Kauhealle kuulostaa. Itse monen muun lailla pistäisin välit poikki vanhempiin, kunnes saavat päänsä pois perseistään ja osaavat käyttäytyä. Sillä välin keskittyisin nauttimaan täysillä omasta elämästä, perheestä ja pikkuihmisestä siellä "hautomon" puolella. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi ovat joutuneet aika kauan sinua hoivaamaan. Teit 19-vuotiaana lapsen, jota ilmeisesti ovat myöskin joutuneet hoitamaan, ja mahdollisesti ovat tukeneet sinua myös taloudellisesti kovin pitkään.
Olisiko pikku hiljaa aika itsenäistyä ja päästää vanhemmat elämään omaa elämäänsä. He ovat nyt järkyttyneet raskaudestasi, koska se tuo heille mieleen aiemman trauman. Jospa kokoaisit perheesi ja muuttaisit jonnekin kauemmas, etkä enää kerjäisi etkä myöskään huolisi vanhempiesi apua? Tarkoittaa taloudellista eikä muutakaan apua. Luulisi että 31-vuotias ja vieläpä "akateeminen" ihminen pärjäisi jo vähitellen itsekin.
Miksi AP:n pitäisi muuttaa yhtään mihinkään ja murrosiän kynnyksellä olevat lapsen vaihtaa koulua, koska isovanhemmat ovat psykopaatteja? Aivan järkyttävää ja asiatonta kohtelua ap on saanut osakseen. Olkoot tilanne ollut joskus mikä hyvänsä, niin tuollainen käytös ei ole hyväksyttävää. Toisaalta persoonallisyyshäiriöön kuuluu, että on avuksi, koska sitä kautta saa toisen olemaan riippuvainen itsestään. Apua annetaan toki vain, kun itselle sopii ja sitä käytetään aseena.
Ammatti,koulutus,työpaikka,asunto,ikää 30 v ja raskaana.Mitä hittoa vielä pitäisi olla,että lapsi olisi hyväksyttävissä.Ei hyvää päivää taas.
Ja vielä lapsen isäkin olemassa.