Lue keskustelun säännöt.
Mun omat vanhemmat eivät hyväksy raskauttani. Olen aivan murtunut. Mikä avuksi?
24.09.2018 |
Olen 31-vuotias korkeakoulutettu ja minulla on ollut vakituinen työpaikka jo vuosia. Mulla on velaton omistusasunto ja olen kaikin puolin ihan tasapainoinen "kunnon kansalainen". Nykyinen mieheni on myös hyvässä työssä ja kaikinpuolin kunnollinen. Olemme olleen yhdessä viisi vuotta. Mulla on edellisestä suhteesta lapsi, jolla on läsnäoleva isä elämässä. Esikoisen sain nuorena.
Olen raskaana ja lapsi toivottu. Kerroin pari viikkoa sitten uutisen vanhemmilleni. Isä ei ole puhunut mulle sen jälkeen sanaakaan. Ei edes tervehdi mua. Mun siskolle oli sanonut vain, että miten mä kehtaan ja "olen hyvää hyvyyttäni auttanu Liisaa rempassa koko kesän ja sitten tekee näin". Äitini soittaa joka päivä, kun hän vain itkee. Tämän itkupuhelun aikana hokee, miten järkytin heidät ja enkö yhtään ajattele. Äitini on kuulemma nyt masentunut ja syy on minun. He ovat myös ilmoittaneet, etteivät aio lastani hoitaa. Esikoistytölleni ovat sanoneet mm "mitäs nyt sitten kun äitille tulee vauva ja sinä jäät kakkoseksi" tai "kuinkahan sun nyt käy".
Mulla on ollut mm lainassa vanhempieni ylimääräinen ruohonleikkuri ja sain eilen viestin, että mun pitää palauttaa se heille.
Olen yrittänyt kysyä lukuisia kertoja asiasta, että mikä ongelma on. Vastaus on aina "mieti nyt vähän" no sen verran olen saanut irti, että miten tämän häpeän selittää sukulaisille. Mulla on pian kaksi lasta kahdelle eri miehelle ja ole kuulemma kuin lortto. Enkä ole mieheni kanssa naimisissa. Mun mies on 40-vuotias ja odotan kuulemma lasta "vanhalle ukolle". Lisäksi olen nyt tuhonnut esikoiseni elämän. Mun äiti soitti lauantaina mun tytölleni, että hän voi muuttaa mummin luokse, jos kotona on paha olla. Tyttöni voi siis hyvin ja on ihan ok tulevan vauvan suhteen.
Mä olen sokissa tästä kaikesta tapahtuneesta. Olin tänään poissa töistä, koska sain paniikkikohtauksen työmatkalla. Itkin ja hyperventiloin huoltoaseman pihassa ainakin kaksi tuntia.
Mitä tekisin? Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (103)
Mikä huoltoasema se oli,oliko ABC,Shell vai joku muu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelut raskaudesta. Olen kokenut samankaltaista, joskin lapseni oli ensimmäinen. Oli vakityöpaikka, joskaan ei hirveästi säästöjä. Omassa tapauksessani vanhemmat häpesivät mieheni ulkomaalaisuutta. Nykyään kun lapsi on 15v, niin kauhistelevat jos törmäävät rasistisiin kirjoituksiin, ajatuksiin jne. Niin ne vanhat muuttuvat.
Annan samat ohjeet mitä mieheni antoi minulle silloin aikanaan: Odota, he ovat kuitenkin vanhempiasi. Varaudu antamaan anteeksi ja unohtamaan. Pidä huolta itsestäsi ja lapsestasi eli älä turhaan provosoidu. Maailmaan mahtuu valitusta. Sinun tapauksessasi kuitenkin pitäisin huolta, ettei jo olemassaoleva muksu olisi tällä hetkellä liikaa isovanhempien seurassa.
Mitä mieltä siskosi on?
Kyllähän sä kauhea lor#tto olet. Miksi pitää lisääntyä noin? Vanhemmat ovat aivan oikeassa. Kannattaisi kyllä hävetä.
Aika äärimmäinen reaktio vanhemmilta, mutta selvästi olet heihin tullut kun piti dramaattisesti hyperventiloida pari tuntia huoltoasemalla.
Onhan tuo kummallinen tilanne kaikille kun yhtäkkiä lähdet toiselle kierrokselle toistamaan kertaalleen elettyä kaavaa, mies ja lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat varmaan autelleet ap:ta esikoisen elämän ajan ja ajatelleet, että ap pärjää paremmin, kun lapsi kasvaa. Nyt on tulossa uusi vauva ja taas sama rumba. Pitävät kai ap:ta jotenkin vajaana. Siihen viittaisi isänkin kommentti rempasta ym. Miksei ap:n mies rempannut vaan isä?
Sama tuli minulle mieleen kunnes alkoi juttu aviottoman lapsen häpeästä. Tajusin oman äitini kohdalla jossain vaiheessa, että hänellä ei ole oikeastaan halua tai voimia osallistua minun perheen arkeen vaan tekee sitä jostain velvollisuuden tunnosta. Hankin sitten apuni jatkossa muualta ja äitini sai osallistua oman mielensä ei minun tarpeiden. Ei niin että olisin mitenkään pakottanut tai vaatinut koskaan, mutta en enää pyytänyt apua vaan odotin että sitä tarjotaan ts. haluaa itse nähdä lapsen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen kolmesta sisaruksesta nuorin, niin olen aina toki ollut vanhemmille myös heikoin. Olen aina ollut reipas ja pärjäävä. Enemmänkin kyse on siitä, että mun ei ole annettu pärjätä. Kaikki mun ratkaisut vaatteista lähtien ovat aina olleet väärät ja mua on aina verrattu muihin ja niin, että mä olen aina ollut huonompi.
Hyvänä esimerkkinä tähän se, kun ostin auton itse. Helvetti oli valloillaan monta viikkoa. Koska muahan on huijattu ihan varmasti ja olisi pitänyt antaa vanhempieni päättää jopa se KOSKA ostan sen auton.
Miehestäni eivät pidä, vaikka on oikeasti ihan täydellinen vävy. Mutta eivät pidä sisarusteni puolisoistakaan. Koska eivät ole vanhempieni valitsemia. Esim veljeni kihlattu on oikeasti aivan mahtava tyyppi ja ihana ihminen, mutta äitini on vasta nyt muutaman vuoden jälkeen alkanut puhua hänelle. Omaa mielestäni kohtaan äitini on todella ylimielinen. Joka joulu esimerkiksi sanoo saman fraasin "vietetään tämä joulu omalla perheellä ilman ylimääräisiä, että eikö se pekka vois mennä muualle" ja vetää kilarit, jos sanonkin, että pekka mun perhettä.
Kyllä mä tuon tunnistan, että annan vanhempieni liikaa vaikuttaa. Tää on asia, johon mun pitäs aikuisena ihmisenä panostaa enemmän ja lopettaa tää alistumisena oleminen.
Mulla on ollut todella kontrolloivat ja hallitsevat vanhemmat, joten heidän otteestaan pääseminen on vaan vaikeaa.
Ennen esim vanhempani lahjoivat meitä lapsia paljon, ja ikäänkuin kiitollisuuden velasta piti sitten elää just kuten ne sanoi. Nykyään olen ymmärtänyt mistä on kyse ja en tietenkään ota vastaan mitään. Nuorempana oli tyhmempi.
Remppaan.. mun mies remppasi täällä kyllä koko ajan isäni kanssa. Ei isä yksin.
Tässä ei nyt tule ilmi miten vanha ap:n esikoinen on, mutta käsitin että om nuorena lapsen saanut. On toki eri tilanne kasvattaa lasta vaikkapa 20-vuotiaana yksinhuoltajana ja opiskella samalla, kuin nyt yli kolmekymppisenä perheellisenä, jolla on vakityö.
Vanhemmat eivät luota ja se ei ole ap:n vika. Mun vanhemmatkaan eivät ole koskaan luottaneet muhun. Edelleen selittävät, miten hankala teini olin. Se tuntuu pahalta, koska olin niin kiltti teini kun olla ja voi. Mulla ei ollut edes kavereita. Olin kympin tyttö ja kävin harrastuksissa. Muuten aina kotona ja en koskaan sanonut vanhemmille vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin mun omat vanhemmat. Vuosien saatossa tilanne rauhoittui ja pitävät kyllä lapsenlapsistaan.
Sama ap kuin se, jonka ”appivanhemmat yritti omia vauvaa”. Ihan sama kirjoitustyyli. Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama ap kuin se, jonka ”appivanhemmat yritti omia vauvaa”. Ihan sama kirjoitustyyli. Hohhoijaa.
Ei todellakaan ole sama. Luoja paratkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ap kuin se, jonka ”appivanhemmat yritti omia vauvaa”. Ihan sama kirjoitustyyli. Hohhoijaa.
Ei todellakaan ole sama. Luoja paratkoon.
Eli eri provoilija kyseessä. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on kuka näitä aloituksia keksii..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Itsenäisty, pärjää omillasi. Nauti omasta perheestäsi.
Ai kauhea millaisia kommentteja täältä saa. Aivan idiootit vanhemmat sulla ap, pahoittelut. Tiedät varmasti itsekin että ei tee hyvää sinulle, lapsellesi eikä teidän perheelle olal tuollaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Minä sanoisin vanhemmilleni, että jos juttujen tyyli ei muutu, ei huvita olla tekemisissä. Ja ehdottomasti kieltäisin esikoisen menemiseen mummilaan, varsinkin jos en itse ole mukana. Ihan sairasta edes ehdottaa lapselle, että pitää valita onko kotona tarpeeksi hyvä olla vai pitäisikö muuttaa mummilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempasi käyttävät henkistä väkivaltaa. Omassa äidissä samoja piirteitä. Kannattaa nyt oikeasti viilentää välit. Tiedän ettei ole helppoa, mutta nyt kasvatat pallit. Palautat ruohonleikkurin ja annat välien viilentyä. Älä matele heidän edessään. Älä pyytele anteeksi. Äläkä enää tunne pikkuhiljaa surua ja häpeää. Lue läheisriippuvaisuudesta ajan kuluksi äitiyslomalla ja opi asiasta. Välit vaan poikki kunnes heiltä tulee oma-aloitteisesti anteeksipyyntö. Se ei ole julmaa vaan he ovat olleet julmia.
Ja vielä onnea lapsesta ja otan osaa että sait tuollaiset vanhemmat. Onneksi miehesi on hyvä mies. Keskity omaan perheeseen nyt. He ovat loistavia ja rakastavat sinua.
Mitä jos et vastaisi äitisi puheluihin? Ensi jouluna voisit viettää ihan oman joulun tai joulun miehen vanhempien luona.
On sulla tavallisen tyhymät vanahukset.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi käyttävät henkistä väkivaltaa. Omassa äidissä samoja piirteitä. Kannattaa nyt oikeasti viilentää välit. Tiedän ettei ole helppoa, mutta nyt kasvatat pallit. Palautat ruohonleikkurin ja annat välien viilentyä. Älä matele heidän edessään. Älä pyytele anteeksi. Äläkä enää tunne pikkuhiljaa surua ja häpeää. Lue läheisriippuvaisuudesta ajan kuluksi äitiyslomalla ja opi asiasta. Välit vaan poikki kunnes heiltä tulee oma-aloitteisesti anteeksipyyntö. Se ei ole julmaa vaan he ovat olleet julmia.
Ja vielä onnea lapsesta ja otan osaa että sait tuollaiset vanhemmat. Onneksi miehesi on hyvä mies. Keskity omaan perheeseen nyt. He ovat loistavia ja rakastavat sinua.
Hyvä ehdotus tämä. Lisäisin vielä, että anna miehesi palauttaa se ruohonleikkuri. Nyt on parasta ettet sinä raskaanaoleva saa stressiä lisää.
Olisiko teillä varaa maksaa rempasta? Minä varmaan ottaisin tuossa tilanteessa vaikka lainan ja maksaisin palkan.
Onko lapsellasi oma puhelin? Voisko äitiäsi estää siihen? Mitä mieltä lapsesi on mummin höpinöistä?
Hyperventiloit huoltoaseman vessassa? Kerro ihmeessä, missä päsee huoltoasemalla vessaan!
Vanhemmat varmaan autelleet ap:ta esikoisen elämän ajan ja ajatelleet, että ap pärjää paremmin, kun lapsi kasvaa. Nyt on tulossa uusi vauva ja taas sama rumba. Pitävät kai ap:ta jotenkin vajaana. Siihen viittaisi isänkin kommentti rempasta ym. Miksei ap:n mies rempannut vaan isä?