Lue keskustelun säännöt.
Mun omat vanhemmat eivät hyväksy raskauttani. Olen aivan murtunut. Mikä avuksi?
24.09.2018 |
Olen 31-vuotias korkeakoulutettu ja minulla on ollut vakituinen työpaikka jo vuosia. Mulla on velaton omistusasunto ja olen kaikin puolin ihan tasapainoinen "kunnon kansalainen". Nykyinen mieheni on myös hyvässä työssä ja kaikinpuolin kunnollinen. Olemme olleen yhdessä viisi vuotta. Mulla on edellisestä suhteesta lapsi, jolla on läsnäoleva isä elämässä. Esikoisen sain nuorena.
Olen raskaana ja lapsi toivottu. Kerroin pari viikkoa sitten uutisen vanhemmilleni. Isä ei ole puhunut mulle sen jälkeen sanaakaan. Ei edes tervehdi mua. Mun siskolle oli sanonut vain, että miten mä kehtaan ja "olen hyvää hyvyyttäni auttanu Liisaa rempassa koko kesän ja sitten tekee näin". Äitini soittaa joka päivä, kun hän vain itkee. Tämän itkupuhelun aikana hokee, miten järkytin heidät ja enkö yhtään ajattele. Äitini on kuulemma nyt masentunut ja syy on minun. He ovat myös ilmoittaneet, etteivät aio lastani hoitaa. Esikoistytölleni ovat sanoneet mm "mitäs nyt sitten kun äitille tulee vauva ja sinä jäät kakkoseksi" tai "kuinkahan sun nyt käy".
Mulla on ollut mm lainassa vanhempieni ylimääräinen ruohonleikkuri ja sain eilen viestin, että mun pitää palauttaa se heille.
Olen yrittänyt kysyä lukuisia kertoja asiasta, että mikä ongelma on. Vastaus on aina "mieti nyt vähän" no sen verran olen saanut irti, että miten tämän häpeän selittää sukulaisille. Mulla on pian kaksi lasta kahdelle eri miehelle ja ole kuulemma kuin lortto. Enkä ole mieheni kanssa naimisissa. Mun mies on 40-vuotias ja odotan kuulemma lasta "vanhalle ukolle". Lisäksi olen nyt tuhonnut esikoiseni elämän. Mun äiti soitti lauantaina mun tytölleni, että hän voi muuttaa mummin luokse, jos kotona on paha olla. Tyttöni voi siis hyvin ja on ihan ok tulevan vauvan suhteen.
Mä olen sokissa tästä kaikesta tapahtuneesta. Olin tänään poissa töistä, koska sain paniikkikohtauksen työmatkalla. Itkin ja hyperventiloin huoltoaseman pihassa ainakin kaksi tuntia.
Mitä tekisin? Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (103)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tuo sukupolvien välinen kuilu. Aina ollaan jonkun aikakauden ihmisiä, niillä on eri käsitykset ja arvot. Vanhemmilla on ollut erilaista. Ennen muutettiin lapsuudenkodista naimisiin ensimmäisen sopivan kanssa. Ne on elänyt eri aikaa ja se nyt vaan on niin, että sinä et voi sille mitään. Noille vanhoille on aina tärkeää, mitä muut ajattelee. Kulissit on tärkeämmät kuin omien lasten elämä. Sun ei tarvi yhtään kyyneltä tirauttaa noiden fossiilien takia.
Vanhemmilla on oikeus draamaan ja tunnekuohuihin, mutta sinun ei tarvi mennä siihen mukaan.
Se on sun elämä ja sun lapset.
Välit poikki vanhempiin. Ja tsemppiä ja onnea!
Toi oli hyvä neuvo joltain, että puhu neuvolassa (varmuuden vuoksi, vastaisuuden varalle)
Onnea raskaudesta!
Olin samankaltaisessa tilanteessa. Taisi olla suurin syy juurikin tuo häpeä. Vaikeaa oli myös kohdata tuo esikoisen mielen "myrkyttäminen"; toinen kun oli aluksi niin onnellinen, että vihdoin saa sisaruksen, mutta sitten mummon ilkeät puheet veivät ilon. Ja valitettavasti ilkeitä puheita pidettiin mun selän takana, siinä vaiheessa, kun tajusin tilanteen, vahinko oli jo tapahtunut.
Välit äitiin pysyivät viileänä ja etäisenä hänen kuolemaansa saakka. Oma olo helpotti, kun lakkasi toivomasta hyvää suhdetta vanhempaansa ja sai surtua, ettei äitini koskaan vaivautunut tutustumaan minuun ja perheeseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai herranjestas, kuulostaapa tutulta. Pienet ympyrät...ollaankohan nyt Pohjanmaalla? Olen sieltä lähtöisin ja reilusti yli viisikymppinen. Muistan, kun mummo paheksui uuden ruustinnan punaista hametta :)
Olet saanut hyvää tarkoittavan ohjeen aika tylystikin ilmaistuna- olen sen sisällöstä kuitenkin samaa mieltä. Älä enää mielistele vanhempiasi, se ei lopu.
Ota oma elämä haltuusi, puhu läheistesi kanssa, etsi elämästä ihania asioita muualta.
Vanhempiasi et voinut valita etkä voi muuttaa mutta voit muuttaa omaa ja perheesi tulevaisuutta. Juttele neuvolassa, ota vaikka vastaan neuvolapsykologin apua jos hänen kanssaan kemiat toimii.
Onnittelut raskaudestasi!
Ollaan Satakunnasta, mutta mun isä on itseasiassa Pohjanmaalla syntynyt. Heh, liekö sieltä peräisin tuo luonne sitten. Äiti on kyllä satakunnasta alunperinkin. Mun vanhemmat ovat 65v ja 67v, joten toki on sukupolvien eroa.
Mulla on onneksi sisko ja veli, jotka ovat kyllä täysin mun tukena tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea raskaudesta!
Olin samankaltaisessa tilanteessa. Taisi olla suurin syy juurikin tuo häpeä. Vaikeaa oli myös kohdata tuo esikoisen mielen "myrkyttäminen"; toinen kun oli aluksi niin onnellinen, että vihdoin saa sisaruksen, mutta sitten mummon ilkeät puheet veivät ilon. Ja valitettavasti ilkeitä puheita pidettiin mun selän takana, siinä vaiheessa, kun tajusin tilanteen, vahinko oli jo tapahtunut.
Välit äitiin pysyivät viileänä ja etäisenä hänen kuolemaansa saakka. Oma olo helpotti, kun lakkasi toivomasta hyvää suhdetta vanhempaansa ja sai surtua, ettei äitini koskaan vaivautunut tutustumaan minuun ja perheeseeni.
Miten sun esikoinen lopulta suhtautui vauvaan?
Vierailija kirjoitti:
Se on tuo sukupolvien välinen kuilu. Aina ollaan jonkun aikakauden ihmisiä, niillä on eri käsitykset ja arvot. Vanhemmilla on ollut erilaista. Ennen muutettiin lapsuudenkodista naimisiin ensimmäisen sopivan kanssa. Ne on elänyt eri aikaa ja se nyt vaan on niin, että sinä et voi sille mitään. Noille vanhoille on aina tärkeää, mitä muut ajattelee. Kulissit on tärkeämmät kuin omien lasten elämä. Sun ei tarvi yhtään kyyneltä tirauttaa noiden fossiilien takia.
Vanhemmilla on oikeus draamaan ja tunnekuohuihin, mutta sinun ei tarvi mennä siihen mukaan.
Se on sun elämä ja sun lapset.
Kiitos tästä viestistä. Nousi vähän hymy huulille. Näinhän sen asia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioton lapsi on hirveä häpeä ja jos on vielä aiemmin ollut jo yksi avioton lapsi jollekin toiselle niin moninkertaistaa häpeän. Ihanne on ei seksiä ennen avioliittoa ja yksi liitto kuolemaan asti. Tiedäthän nämä? Kannattaisi varmaan mennä naimisiin niin pystyisin osoittamaan että mies on vakavissaan kanssasi.
Todella lapsellista käytöstä vanhemmiltasi! Aivan älytöntä, olet aikuinen ihminen ja myös miehesi, nauti odotuksesta ja vauvan tulosta, älä anna tuollaisten ihmisten pilata sitä! Heille ei kuulu pätkääkään jos te haluatte miehesi kanssa lapsen. Tuohan on täysin luonnollista tuossa tilanteessa haluta yhteistä lasta ja tosi mukavaa kun ensimmäinen lapsesi saa sisaruksen. Ja nykyään ei ole mitään ihmeellistä tuossa että lasta odottaa toiselle miehelle, voi hyvänen aika, sehän on täysin luonnollista elämää. Ja miten äärettömän surullista jos he alkavat lapsellesi tuollaista hapatusta puhumaan, täysin tuomittavaa! En olisi sinuna missään tekemisissä heidän kanssaan, voit sanoa suoraan että Tämä on minun ja mieheni elämää ja asia ei kuulu teille !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
L*rtto mikä l*rtto. Mikä siinä on, että niitä lapsia pitää aina tehdä monelle miehelle?
Ootko tarvinnut paljon vanhempien apua? Kuulostaa siltä, että jotenkin kyseenalaistavat sun pärjäämisen. Tai sitten eivät pidä sun miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla nyt sattuu olemasn idioottivanhemmat. Olisko jopa jotain narsismin piirteitä? Tuo ei nimittäin ole normaalia.
Toimi itse oikein. Vanhempasi sekoittavat omat tunteensa asioihisi. Pidä nyt etäisyyttä jonkin aikaa. Älä kerjää heidän hyväksyntäänsä.
Aloittaja kirjoitti:
Ollaan Satakunnasta, mutta mun isä on itseasiassa Pohjanmaalla syntynyt. Heh, liekö sieltä peräisin tuo luonne sitten. Äiti on kyllä satakunnasta alunperinkin. Mun vanhemmat ovat 65v ja 67v, joten toki on sukupolvien eroa.
Mulla on onneksi sisko ja veli, jotka ovat kyllä täysin mun tukena tässä.
Kas kun en ihmettele. Itekin Satakunnasta ja kuulostaa tutulta. Mitä pienempi paikkakunta sitä pahempi.
Naisvihan ilmentymä tämäkin. Nainen on kuin hyödyke joka menee jotenkin "pilalle" kun mies koskee - oudosti vika ei silti ole miehessä... Huh, niin karmeaa kun naiset (tässä tapauksessa vanhahko äiti) on itsekin niin sisäistänyt tuollaisen ajattelun.
Minä kyllä uskon, että voi olla totta. Omat vanhempani vähän saman tyyppisiä. Vetävät asiat överiksi ja keskiössä aina "mitä muut ajattelee". Siksi en heille asioitani mielellään kerrokaan, mutta yritämme lähitulevaisuudessa mieheni kanssa lasta (minulla myös 1 kouluikäinen lapsi entuudestaan), reaktio saattais hyvinkin olla tuota luokkaa ...
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Tulipa paha mieli sun puolesta. Ihan ensimmäisenä: Onneksi olkoon! <3
Sun vanhemmilla ei ole mitään oikeutta käyttäytyä tuolla tavoin. Kovin vanhanaikaisilta kuulostaa heidän ajattelutapansa? Ihan oikeesti tuli paha mieli sun puolesta. Varmasti susta tuntuu tosi pahalta.
Yritä nauttia raskaudesta, odotuksesta ja uudesta tulokkaasta. Sekä tottakai myös esikoisesta ja omasta miehestä, teidän perheestä. Te olette pääasia, teidän hyvinvointi. Kaikkea hyvää teille <3
KAI
SINÄ
YMMÄRRÄT
ETTÄ
TÄMÄ
ON
PROVO!
Pamauta Suomen Lakikirja niiden vanhempiesi nenän eteen, niin saavat sieltä etsiä kohdat, jotka käsittelevät yksilönvapautta Suomessa.