Mun omat vanhemmat eivät hyväksy raskauttani. Olen aivan murtunut. Mikä avuksi?
Olen 31-vuotias korkeakoulutettu ja minulla on ollut vakituinen työpaikka jo vuosia. Mulla on velaton omistusasunto ja olen kaikin puolin ihan tasapainoinen "kunnon kansalainen". Nykyinen mieheni on myös hyvässä työssä ja kaikinpuolin kunnollinen. Olemme olleen yhdessä viisi vuotta. Mulla on edellisestä suhteesta lapsi, jolla on läsnäoleva isä elämässä. Esikoisen sain nuorena.
Olen raskaana ja lapsi toivottu. Kerroin pari viikkoa sitten uutisen vanhemmilleni. Isä ei ole puhunut mulle sen jälkeen sanaakaan. Ei edes tervehdi mua. Mun siskolle oli sanonut vain, että miten mä kehtaan ja "olen hyvää hyvyyttäni auttanu Liisaa rempassa koko kesän ja sitten tekee näin". Äitini soittaa joka päivä, kun hän vain itkee. Tämän itkupuhelun aikana hokee, miten järkytin heidät ja enkö yhtään ajattele. Äitini on kuulemma nyt masentunut ja syy on minun. He ovat myös ilmoittaneet, etteivät aio lastani hoitaa. Esikoistytölleni ovat sanoneet mm "mitäs nyt sitten kun äitille tulee vauva ja sinä jäät kakkoseksi" tai "kuinkahan sun nyt käy".
Mulla on ollut mm lainassa vanhempieni ylimääräinen ruohonleikkuri ja sain eilen viestin, että mun pitää palauttaa se heille.
Olen yrittänyt kysyä lukuisia kertoja asiasta, että mikä ongelma on. Vastaus on aina "mieti nyt vähän" no sen verran olen saanut irti, että miten tämän häpeän selittää sukulaisille. Mulla on pian kaksi lasta kahdelle eri miehelle ja ole kuulemma kuin lortto. Enkä ole mieheni kanssa naimisissa. Mun mies on 40-vuotias ja odotan kuulemma lasta "vanhalle ukolle". Lisäksi olen nyt tuhonnut esikoiseni elämän. Mun äiti soitti lauantaina mun tytölleni, että hän voi muuttaa mummin luokse, jos kotona on paha olla. Tyttöni voi siis hyvin ja on ihan ok tulevan vauvan suhteen.
Mä olen sokissa tästä kaikesta tapahtuneesta. Olin tänään poissa töistä, koska sain paniikkikohtauksen työmatkalla. Itkin ja hyperventiloin huoltoaseman pihassa ainakin kaksi tuntia.
Mitä tekisin? Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (103)
Yhteydenpito toistaiseksi poikki. Äläkä missään tapauksessa anna äitisi höpistä esikoiselle tuollaisia, ilmoita että yksikin kerta vielä niin laitat lapsen puhelimesta numeron estoon.
Mihin tarvitset tuollaisia vanhempia? Vastaavassa tilanteessa laittaisin välittömästi välit poikki, sillä joku raja täytyy olla vanhemmillakin. Sinun ei tarvitse sietää tuollaista.
No huh huh. Tulipa paha mieli sun puolesta. Ihan ensimmäisenä: Onneksi olkoon! <3
Sun vanhemmilla ei ole mitään oikeutta käyttäytyä tuolla tavoin. Kovin vanhanaikaisilta kuulostaa heidän ajattelutapansa? Ihan oikeesti tuli paha mieli sun puolesta. Varmasti susta tuntuu tosi pahalta.
Yritä nauttia raskaudesta, odotuksesta ja uudesta tulokkaasta. Sekä tottakai myös esikoisesta ja omasta miehestä, teidän perheestä. Te olette pääasia, teidän hyvinvointi. Kaikkea hyvää teille <3
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitset tuollaisia vanhempia? Vastaavassa tilanteessa laittaisin välittömästi välit poikki, sillä joku raja täytyy olla vanhemmillakin. Sinun ei tarvitse sietää tuollaista.
Sama juttu, välit poikki oitis. En sietäisi tytärtä, joka puskee lapsen jokaiselle vastaantulijalle.
Ovatko vanhempasi omistushaluisia? Olet heidän omaisuutta ja nyt kun odotat miehellesi lasta, niin he eivät voi pitää sinua halussaan. Menettävät sut miehellesi. Kuulostaa ihan nimittäin omilta vanhemmiltani ja heidän reaktioltaan mun siskoni raskautta kohtaan. Lapsi on asia, jota eivät voi päättää. Olet tehnyt oman päätöksen elämässäsi. Tuollasiai hallitsijavanhemmat ovat. Leppyvät ajan kanssa.
Sun ei toki tuota tarvitse sietää. Pahinta tässä on, jos yrittävät sun tyttöä manipuloida.
Vanhempasi käyttäytyvät todella törkeästi. Sinun ei tarvitse olla heihin yhteydessä. Et ole tehnyt mitään väärää etkö ansaitse moista kohtelua. Mitä lapsesi on mieltä tästä asettelusta ja noista hänelle esitetyistä kysymyksistä? Oletan että hänellä on sen verran ikää että ymmärtää jotain tilanteesta.
Itse laittaisin yhteydenpidon minimiin. Tuollaista ei tarvitse hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitset tuollaisia vanhempia? Vastaavassa tilanteessa laittaisin välittömästi välit poikki, sillä joku raja täytyy olla vanhemmillakin. Sinun ei tarvitse sietää tuollaista.
Sama juttu, välit poikki oitis. En sietäisi tytärtä, joka puskee lapsen jokaiselle vastaantulijalle.
Jokaiselle? Mikä sinua vaivaa? Hanki vaikka elämä tai jotain.
Et sinäkään ihan täysillä käy, jos et töihin pysty vanhempien huonon käytöksen takia. Ei kai tuossa muuta kuin välit poikki. Aikuinen pärjää ilmankin huonoja vanhempia.
Aivan järkyttävää. Mikä on vanhempiesi sosioekonominen asema?
Ei sinun auta muu, kuin laittaa välit jäihin, koska vanhemmiltasi et saa tukea ja en keksi syytä miksi?
Itse nostaisin kissan pöydälle ja menisin puhumaan asian selväksi face to face. Jos vanhemmat yhä jääräpäisesti tuomitsevat niin välit poikki vaan. Sinun ja sinun omasta perheestäsi on kyse.
Olet aikuinen ja itse määräät elämästäsi, mihinkään sinun ja miehesi asioihin pidä olla vanhemmillasi mitään sanomista. Tsemppiä!
Mitä kris-tuksen vit-tua se sun vanhemmille ja suvulle kuuluu?
Välit poikki on hyvä ratkaisu molemmille osapuolille. Vanhempien ei tarvitse hävetä sua ja toimia ilmaisena lastenvahtina ja sä saat olla ihan rauhassa uusperheesi kanssa.
Olen todella, todella pahoillani saamastasi kohtelusta.
Vanhempasi käyttäytyvät täysin asiattomasti.
Laittaisin kommunikaation täysin jäihin ja ostaisin esikoisellesi uuden salaisen numeron ettei mummi enää tuollaisia älyttömyyksiä pääse lapselle kertomaan.
Tämän lisäksi: pyydä apua neuvolasta.
Kokemasi on todella mieltä järkyttävää ja sinun ei tarvitse kärsiä tuollaista yksin. Asiasta on hyvä puhua..
Jos vanhempasi rupeavat todella hankaliksi myöhemmin, esim. tekemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, on sinulla silloin jo valmista dokumenttia neuvola-käynnistä, että he ovat käyttäytyneet TÄYSIN asiattomasti aiemmin.
Voimia.
Kauanko olet ollut yhdessä nykyisen miehesi kanssa?
Vanhempani ovat olleet aina erittäin kontrolloivia. Tuntuisi silti erikoiselta ajatukselta, että kyse olisi siitä, että tämä asia ei ole heidän kontrollissaan ja viha siksi.
Kiitos kannustavista viesteistä <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitset tuollaisia vanhempia? Vastaavassa tilanteessa laittaisin välittömästi välit poikki, sillä joku raja täytyy olla vanhemmillakin. Sinun ei tarvitse sietää tuollaista.
Sama juttu, välit poikki oitis. En sietäisi tytärtä, joka puskee lapsen jokaiselle vastaantulijalle.
Jokaiselle? Mikä sinua vaivaa? Hanki vaikka elämä tai jotain.
Luuletko että tämä tähän kierrokseen jää? 😂 Vielä on ruhtinaallisesti aikaa.
Aiotteko mennä naimisiin? Auttaisiko se? Olitko naimisissa esikoisen isän kanssa?
Ehkä vanhemmat muuttavat mielensä lapsen synnyttyä. Sitten lapsi onkin yhtäkkiä mummin ja vaarin kulta ja hänen syntymänsä on parasta mitä heille on tapahtunut.
Vähän ihmettelen, miksi vanhempiesi mielipide merkitsee sinulle noin paljon. Olethan jo aikuinen ihminen eikä sinun tarvitse välittää siitä, paheksuvatko vanhemmat tekemisiäsi vai eivät. Jätä omaan arvoonsa tuollaiset höpinät.
Olemme olleet yhdessä viisi vuotta.
Äitini on ollut kotiäiti lähes koko elämänsä, isä toimistotyöntekijä. Äidillä ei ole mitään koulutusta. Taloudellinen tilanteemme lapsuudenkodissa oli ihan hyvä. Pienet piirit, joten aina on ollut tärkeintä se, mitä asiat näyttävät ulospäin. Hyvänä esimerkkinä se, kun siskoni ajoi kolarin, niin äidin ensimmäinen kysymys oli "näkikö joku tuttu. Pitääkö hävetä".
Löikö nyt vähän yli?