Lue keskustelun säännöt.
Mikä avuksi kun 11v tyttö on koko ajan älypuhelimellaan eikä liiku vaikka lääkärin ohjeen mukaan pitäisi laihtua?
24.09.2018 |
Liikkuu tietty koulussa sen mitä on pakko, mutta saattaa sielläkin kävellä kun on käsketty juosta tai ei osallistu ollenkaan. Tyttö on ylipainoinen ja ainakin 4kg pitäisi saada vuodessa pudotettua.
Kokeilin ottaa älypuhelimen pois, ei auttanut, isänsä osti uuden.
Kokeilimme tytön isän kanssa sopia että puhelinta ei anneta, muuta kun vanha nokian kapula - tyttö "vuokrasi" viikkorahoillaan kaverinsa puhelimen käyttöön.
Teimme niin, ettemme antaneet enää viikkorahaa - Sai silti kaverinsa puhelimen käyttöön.
Kavereiden vanhemmille on puhuttu ja kaikkien mielestä on kiusaamista ottaa älypuhelin pois.
Kommentit (29)
Vittu oikeesti tästä lihavuudesta jatkuva jauhaminen ja liioittelu. Toki esim 15kg ylipaino lapsella pitää ottaa vakavasti, mutta että 4kg??? Mulla oli nimenomaan tossa iässä tuo 4kg pyöreyttä ja kun siitä mainittiin niin se laukas mussa anoreksian! Ja se anoreksia piinaa mua edelleen nyt vielä aikuisiässäkin. Olen 170cm, mutta painan 45kg. Tiedostan kyllä, että olen liian laiha, mutta anoreksia on mielisairaus mitä ei saa pelkällä tahdonvoimalla pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, liikunta ei ole avain painon laskuun, vaan ruokavalio.
Toinen juttu on että kuulostaa todella julmalta ja rangaistuskeskeiseltä tuo teidän touhu. Pahimmassa tapauksessa teette hänelle loppuiäksi pahaa hallaa tuolla asenteella, että rangaistusten uhalla yritätte painostaa tekemään laihduttavia asioita. Meinaan joskus hän muuttaa omilleen ja sitten kun ei ole ketään uhkailemassa, homma voi revetä käsistä.
Kasvuikäiselle liikkuminen on kuitenkin niin tärkeää, että sitä vain ei voi jättää pois, kun miettii elämäntapojen muutosta. Ruokavalio (tai lähinnä välipalat/napostelu, niiden välttäminen) on toki tärkeää painon hallinnassa, mutta se liikkuminen kyllä tukee siinä todella hyvin.
Aikuisilla painon pudottamisessa ruokavalio on ehdottomasti tärkein elementti ja varsinkin ylipainoisilla liikunta on syytä pitää kohtuudessa (jotta tiukempaan ruokavaliota olisi helpompi noudattaa)
Sis miten puhelimen ottaminen pois laihduttaa? Koska tuohan on ihan mieletön juttu, jos se toimii! Riittää, että ei ole älykännykkää, saa syödä mitä haluaa ja kilot karisevat.
Vierailija kirjoitti:
Vähentämällä syömistä laihtuu. Herkut pois. Ei tarvitse liikkua laihtumisen takia, mutta toki se on muuten terveellistä.
Liikunta ei ole vain terveellistä, vaan välttämätöntä. Lasten ja nuorten liikkuvuus huononee jatkuvasti, pian meillä on sukupolvi joka ei pääse enää edes kyykkyyn!
Perheen ruokavaliota kannattaa muuttaa vähitellen ja erityistä numeroa tekemättä. Sekään ei nimittäin tee hyvää kasvavan nuoren itsetunnolle, että lyödään porkkanaraastekippo eteen ja sanotaan, että nyt pitää laihtua, pahimmassa tapauksessa se on syömishäiriön lähtölaukaus.
Joo, nykyäänkö kaikki ratkaistaan puhelimen pois otolla?
En sano etteikö se voisi antaa vähän tuuppausta aktiivisemmaksi päin, mutta ei se asiaa ratkaise kokonaan.
Käsittelyyn on otettava myös esim. ruokavalio. Helpompi on kuluttaa se mitä on syönyt kun vähän kattoo mitä on ylipäätään syönyt, ja jos ruoka on luokkaa pelkkää mäkkiruokaa, niin ei siinä kai muu auta kun kieltää sekin, muttei kokonaan. Liikatiukka ruokavalio antaa vaan sellaisen fiiliksen lapselle että loppuispa tää jo. Ja sitten kun ollaan tavoitteessa, niin fiilis muuttuu siihen että "nyt ei tarvii, voin palata normaaliin" ja koko hoito alkaa heittää oravanpyörää.
Liikunnasta pitää antaa hyvä kuva. Jos liikunnastakin annetaan se kuva et nyt heitetään kuperkeikkaa niin kauan, että laihdut, päästään taas siihen että kun se on loppu niin alkaa taas vanhat tavat ja oravanpyörä.
Ja jos on lykkyä, tyttö huomaa itsekkin, että asialle on aika tehdä jotakin ja alkaa omatoimisesti toimia. Ellei sitten jo nyt normaalipainoiset ole tytön silmissä pelkkiä tikkuja joiksi hän ei todellakaan tahdo tulla.
Olin itse 1.-4. lk kohdilla hieman ylipulska, kunnes älysin asian itsekkin ja masennuin asiasta ja aloin rääkätä itseäni. Sijoituin hieman alipainoiseksi tämän jälkeen. Ruokavalio on edelleen sama, ja olen ysillä. Yksi lämmin ateria, koulussa vesilasi tai jos on jotain ekstrahyvää (lasagne, uunimakkara, kalaleike...) niin syön. Pieni välipala, ei aamupalaa. Kesäisin vielä vähemmän muualla ollessani. Olen siis yleensä jopa kolme kiloa laihempi kesäisin kuin kotiin palatessa syksyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vittu oikeesti tästä lihavuudesta jatkuva jauhaminen ja liioittelu. Toki esim 15kg ylipaino lapsella pitää ottaa vakavasti, mutta että 4kg??? Mulla oli nimenomaan tossa iässä tuo 4kg pyöreyttä ja kun siitä mainittiin niin se laukas mussa anoreksian! Ja se anoreksia piinaa mua edelleen nyt vielä aikuisiässäkin. Olen 170cm, mutta painan 45kg. Tiedostan kyllä, että olen liian laiha, mutta anoreksia on mielisairaus mitä ei saa pelkällä tahdonvoimalla pois.
Ei taida ihan mielisairaus olla, mutta joo, tehdonvoima pelkästään ei auta, vaan kun on tahdonvoimaa, voi asialle tehdä jo jotain. Pätee myös alkoholismiin. Apua siihen pitää saada, eriasia sitten on, osaako sitä etsiä ja ottaako sittenkään sitä kunnolla vastaan. Kun se mieli taistelee vastaan. Mutta sen siis voi päihittää.
Suomessakin hoidetaan tällaisia sairauksia useimmiten ihan väärällä tavalla.
Tuon ikäinen syö pääasiassa vanhempien tekemää ruokaa. Pitäisikö sitä katsoa peiliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyisikö joku harrastus, mikä ei ulkoisesti ole liikuntaa, vaikka ratsastus?
Tämä. Tiedän, juuri tuossa iässä kännykkä kiinnostaa liikaa. Minullakin 11 ja 8 vuotiaat tytöt ja kyllä neidän vanhempien pitää olla aktiivisia, jotta lapset olisivat sitä myös. Lapset joilla ei ole liikunnallista harrastusta ovat vanhempien liikunnallisuuden armoilla. Ja kannattaa huolehtia siitä, että herkkuja on kohtuudella ja liikuntaa jossain muodossa joka päivä.