Millä tavalla vähävaraiset ratkaisevat seuraavat arjen ongelmat, jos rahaa ei ole kuin välttämättömään?

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä ja lapseni on hukannut koulumatkalla takin. Soitettiin löytötavaratoimistoon; se oli siellä. Jauhopussi maksaa niin vähän että siihen olisi varaa. Tosin lapseni eivät levitä ruokia lattialle. Eivätkä pure vaatteita. Kengät ostetaan sen kokoisena, että mahtuvat yhden kauden. (Aina onnistunut.) Hätätilanteessa esim. kenkiä saa Facebookin lahjoitusryhmistä. Askartelu onnistuu vaikka pakkausmateriaaleista. Pakastin on kerran hajonnut ja sulanut. Valmistin 12 tuntia putkeen ruokaa, etteivät ruoka-aineet menneet pilalle. Ihan hyvin siis selvitään.

Todellinen tuuri sattunut löytötavaratoimiston kanssa! Nimittäin yleensä ihmiset eivät vie löytämäänsä löytötavaratoimistoon, ainakaan heti. Vaikka joku veisi, saattaa siinä mennä jonkin aikaa, että se takki siellä mihinkään kirjautuu saapuneeksi. 

Minulla jäi kerran hotelliin avaimet, en itsekään ymmärrä miten niin kävi. Noh, ei niitä koskaan hotelliin soittamalla löytynyt, ei löytynyt myöskään mistään alueen löytötavaratoimistosta, vaikka useampaan otteeseen soittelin. Tästä on vuosia aikaa ja avaimia sai teetettyä.

Hienoa, että huomasit ajoissa pakkasen sulaneen! Noin tein itsekin sen kerran, kun pakastin hajosi. 

Kyllä suurella osalla meistä vähävaraisistakin on hätävarasäästöjä. Mekin eletään ihan kädestä suuhun, mutta säästössä on muutama satanen, jotka käytetään vasta pahimpaan hätään.

Moni noista kohdista on muuten lasten välinpitämättömyyttä. Kannattaisiko ap kasvattaa niitä lapsia eikä curlata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri kokoluokan vastoinkäyminen on, kun vähävaraisen perheen talosta hajoaa öljypoltin, ilmpalämpöpumppu tai se ainoa auto, jota ilman ei pääse metsästä mihinkään. Siitä ei ihan pienellä vyönkiristyksellä selviä.

Siksipä vähävaraiset eivät asukaan yleensä omistusasunnossa saati metsän keskellä,tai omista autoa. Ok,auto on meilläkin(18v.vanha) miehen työn takia mutta asumme vuokralla kerrostalossa niin että pyörällä tai kävellen pääsee mihin vaan. Tai bussilla.

Kyllä meitä täällä metsissäkin vaan on, vaikket ikinä ole päässytkään tänne asti näkemään. Puoli-ilmainen omakotitalo tulee pitkän päälle halvemmaksi kuin vuokra. Kaupungissa päädyttäisiin varmaan kadulle.

Kun poikani oli ala-asteella koulussa hukkui jumppahousut ja - jalkineet saman kk:n aikana. Eikä löytynyt vaikka etsittiin henkilökunnan kanssa kaikkialta. Onneksi oli varaa hankkia tilalle korvaavat.

Housujen polvet menevät joskus hajalle nopeasti, ei tarvita kuin yksi kaatuminen. Repeämiä tulee myös koska kankaat eivät kestä. Paikkasin. Lapsen isä kitisi että näyttää köyhältä.

Jalkineet jäävät välillä pikavauhtia pieneksi, välillä taas käy niin että uudet eivät olekaan pitempään käyttäessä sopivat vaan hankaavat. Tarkkana pitää olla ostoksilla.

Tavaroita siis hukkuu ja menee rikki. Lapsi ei osaa pitää huolta omistaan kuin vasta vanhetessaan. Yllättäviä menoeriä tulee vaikka kuinka ennakoisit. Kaverien synttärikutsuja tulee joskus sarjana, se on kiva että kutsutaan mutta onpa miettimistä lahjoissa.

Ihmiselämään riittää kun selviydytään, sanotaan laulussa.

Vierailija kirjoitti:

Tähän vastaisin KYLLÄ! Kun lapsi joutuu olemaan ilman puhelinta hukattuaan entisen, huolellisuus kasvaa kummasti. Tai rikottuaan jonkun tavaran tahallaan tai huolimattomuuttaan, niin pienestä viikkorahasta kun säästää uuden, nuo vahingot vähenevät.

Meillä toisen pojan silmälasit rikkuivat aina leikin tuoksinassa. Joskus oli asiaa optikolle parikin kertaa kuukaudessa. Lopulta sanoin, että seuraavan korjauksen maksaa itse viikkorahoistaan, ja maksoi myös. Se olikin viimeinen kerta kun korjausta tarvittiin.

Mutta huomaa... ne viikkorahat tulevat kuitenkin vanhemmalta, eikö vain? Meillä lapset eivät saa viikkorahaa ollenkaan, joten he eivät myöskään voi omastaan maksaa. Onneksi lasit eivät ole koskaan hajonneet, eivätkä hukkuneet, vaikka muuten olen sitä mieltä, että lapsi hukkaisi päänsäkin, ellei se olisi kropassa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n listauksesta tulee mieleen pienituloinen, kuitenkin työssä käyvä, tuttavaperhe, jossa tapahtuu asiota, joita meille ei tapahdu. He myös elävät yli varojensa ja odottavat parhaillaan luottotietojensa menettämistä. Ongelmia elämänhallinnassa. Lastensuojelu on jo auttamassa heitä.

Niimpä,eihän köyhille mitään yllättäviä asioita voi tapahtua koskaan paitsi jos he ovat elämänhallinnan menettäneitä,inhottavia loisia. Katsos sellaisia ne köyhät on,kaikki. Omaa tyhmyyttä vain. Hyhhyh.

Ei pidä ostaa jo valmiiksi liian sopivia kenkiä, vaan runsaasti kasvunvaraa. Äitini työnsi kaksi sormea kantapään taakse eikä varpaat silloin saaneet olla kippurassa.Näin, kun hankittiin sellaiset jalkineet, joiden oli tarkoitus kestää esim. ainakin pari talvea. Kesän kangaskengät ostettiin sopivampina, sillä ne kuluivatkin yleensä kesän aikana puhki.

Usein kavereilla on vanhoja kännyköitä, jotka he antavat mielellään pois.

Jauhot kerätään lattialta sen minkä voi ja leivotaan niistä. Tai etsitään kauppamatlalka pulloja ja ostetaan uusi pussi palautusrahoilla.

Pakastin on usein pois päältä säästösyistä. Marjat ja sienet säilötään toisella tavalla.

Minulla on luottokortti, jolla voi ostaa syntymäpäivälahjan ja tasata kuluja useammalle kuukaudelle.

Koulusta on saanut uuden kirjan, kun sanoo että kirja on varastettu koulussa.

Jos tulee hyvä halpa vaste vastaan, niin ostan sen odottamaan käyttöä, eli hävinneen takin tilalle löytyy usein seuraava koko kaapista. Sitä käytetään myös varavaatteena esim.jos käyttövaate on pesussa.

Tunnen monta okt asuvaa köyhää. Vain toinen käy töissä ja talo ja auto rempallaan.

Me ollaan köyhiä työssäkäyviä, mutta kaikista ongelmista mitä aloituksessa oli, niin selvittäisiin.

Tuo vaatteiden pureminen oli outo.

Mutta juurikin laskun siirtämisellä selviää usein. Tai sitten ruokabudjetti on tulevan viikon pienempi. Mies saa 2x/kk palkan, minä kerran + lapsilisät, joten harvoin tarvii kauaa kärvistellä.

Alle viikon käyttää sitten kumisaappaita jos kengät jää pieneksi/ annetaan-ryhmä tms.

Hanskoja ja sukkia hukkuu, mutta niitä on kyllä varalla. Jos ei löytyisi sukkia, niin sukkahousut sitten.

Jos ei ruoka maistu, niin leipää sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n listauksesta tulee mieleen pienituloinen, kuitenkin työssä käyvä, tuttavaperhe, jossa tapahtuu asiota, joita meille ei tapahdu. He myös elävät yli varojensa ja odottavat parhaillaan luottotietojensa menettämistä. Ongelmia elämänhallinnassa. Lastensuojelu on jo auttamassa heitä.

Monet ei kiinnitä huomiota, kun vanha imuri sippaa tai pitää mennä synttäreille . Jos pyörä varastetaan, niin joku persk.varas on sen vienyt. Jos naapurin pyörä varastetaan, niin mitäs jättää sen aina sellaisiin paikkoihin.

Usein asiat nähdään, niin kuin halutaan.

Vierailija kirjoitti:

- Lapsi hukkaa koulukirjansa

Ilmoitan kouluun tilanteen. Ja sitten se kirja etsitään, ei ne noin vain huku.

- Lapselle ei ole varaa ostaa kuin yhdet kengät, mutta jalka kasvoikin parissa viikossa ja kengät jäivät pieniksi, kengät alkoivatkin hiertää tai menivät rikki nopeasti (esim. lapsi jarruttanut kengänkärjillä ja kärjet kuluneet rei'ille)

-lapselle etsitään kengät kirpparilta tai sitten se 30e on mun ruuasta pois.

- Koulussa on nälkäpäiväkeräys, disco tai muu vastaava tapahtuma, johon olisi suotavaa olla jotain hiluja?

-nälkäpäivään en antaisi rahaa muutenkaan ja siihen on muut kuin taloudelliset perusteet. Se 2e johonkin discoon on aina varaa.

- Lapsi ei suostukaan syömään sitä ainoata ruokaa, mitä on laitettuna ja ei ole rahaa mennä kauppaan?

-sit ei syö tai syö kun on nälkä. Näin minäkin jouduin elämään oman lapsuuteni.

- Pakkaseen hamstratut -30% ruoat menevät pilalle, kun lapset jättäneet pakkasen oven auki ja kaikki ruoat ovat sulaneet

-vakuutus korvaa

- Lapsi on kutsuttu synttäreille, mutta ei olisi varaa lahjaan

-tää on kinkkisempi. Riippuen, kuinka läheinen kaveri olisi lapselleni kyseessä ja minkä ikäisiä. Mutta keksisin jonkun vaikka ystävyysrannekkeen, tai kävisin ostamassa vaikka saippuakuplia, tms. halpaa

- Lapsen puhelin menee rikki

-käyttää varapuhelinta. Rikkoutumisen syy määrittelee, kuinka nopeasti saa uuden puhelimen.

- Lapselta löytyy täitä, mutta edullisinkin täishampoo vie kolmanneksen seuraavan viikon ruokabudjetista

-hirvee duuni, mutta se pää on vaan käytävä käsipelillä läpi ja poistettava mekaanisesti munat ja saivareet. Karanteeni kavereiden luokse, kunnes on varaa viimeistellä täishampoolla. Pyrin ennaltaehkäisyyn kertomalla täistä, sen tarttumisesta ja muistuttaisin, ettei se ole köyhien vaiva.

- Entä jos se shampoo sitten ostetaan, mutta seuraavana päivänä kun kammataan, osa täistä on edelleenkin hengissä

-ks edellinen vastaus

- Lapsen uudet vaatteet menevät heti rikki, polvet puhki, lapsi puree takin kauluksen hajalle, hukkaa ulkotakkinsa ja -housunsa matkalla koulusta kotiin, reppu menee hajalle kuukaudessa....

-kirpputori ja lapsi oppii, että huolimattomuudella on seurauksensa. Jos puree takkinsa rikki, niin sit käyttää sitä purtua takkiaan.

- Lapsi haluaa askarrella kotona ja tarvittaisiin liimaa, saksia ja muuta sellaista tilpehööriä

-sitten askarrellaan hyötykäyttäen sitä mitä on. Köyhyyden hieno puoli on se, että tarpeen tullen luovuus ja kekseliäisyys punnitaan. Tosin askartelumateriaaleissa olen ennakoinut ja ostanut esim. Poistomyynneistä virpomissulkia 10snt/pss ynnä muuta.

- Taapero onkin kaatanut kaikki jauhot lattialle ja pitäisi leipoa leipää

-joko hurrautan puurohiutaleita jauhoksi, tai en leivo leipää. Jauhoja saa halvalla, en koe että on asia, missä voi "säästää".

- Ateria meneekin pilalle jostain syystä, eikä varaa ole ostaa enempää ruokaa jääkaappiin

-jos tilanne olisi todella se, että oikeasti meni viimeiset hengenpitimet roskiin, niin pitkän itkun jälkeen soittaisin tutulle, lainaisin rahaa 2e ja ostaisin kuivattuja herneitä ja tekisin soppaa. Sitten hakisin toimeentulotukea ja sen jälkeen täydentävää toimeentulotukea esim. Lapsen vaatteisiin.

Näitä olen pohtinut mielessäni. Meillä on keskituloinen perhe ja moni moka tai odottamaton tapahtuma saa aikaan lisäkuluja. Köyhyyskeskusteluissa aina nostetaan esille, millaisella minimibudjetilla sitä voikaan tulla toimeen. Itse mietin aina, että no juu, tuo on minimi, mutta entäs jos kaikki ei menekään putkeen? Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu. Vai onko se niin, että köyhän/vähävaraisen lapsi oppii jo taaperona niin varovaiseksi, ettei mikään huku tai hajoa? Niin kaikkiruokaiseksi, että mitä tahansa syödään? Vai vanhemmat tarjoavat niin takuuvarmaa ruokaa (esim. keitetty makaroni ja felix-ketsuppi), ettei tarvitse missään nimessä heittää mitään pois?

Köyhyys ei ole mitään hauskaa ja tanssimista, mutta itse lapsena todella opin kantapään kautta, että jos jotain uutta saan, niin siitä pidetään huolta. Jos hajoaa, niin sitten opittiin elämään ilman. Asiat mistä en tingi lapseni kanssa on ruoka ja oikeankokoiset kengät, muu on toissijaista.

No me ollaan persaukista porukkaa, mutta silti perusasiat toimii. 

Lasten vaatteet ostan hyväkuntoisina kirppareilta puoli-ilmaiseksi ja usein ihan merkkivaatteita vielä. Kun jaksan hiukan kierrellä ja käyttää aikaa enkä osta heti ensimmäistä vaatetta kympillä, löytyy lähes aina halvemmalla täysin vastaavia.  Yli 3 euroa en maksa juuri koskaan ja vaatteet ovat siis hyväkuntoisia ja ehjiä. Ostan aina etukäteen vaikkei juuri silloin tarvittaisikaan jos halvalla löytyy. Näin kaikkia vaatteita (myös kenkiä) on varakappaleet olemassa ja useimmiten valmiina myös jo seuraava koko. Keväällä ostan talvivaatteet, kun ovat halvempia ja syksyllä kesävaatteet seuraavalle kesälle.

Ruoka meille haetaan pääasiassa S-kauppojen ilta-alennuksista -60% hinnalla. Marjat kerään metsästä ja pakastan talveksi. Osasta teen hilloa ja mehua. Perunat sipulit ja juurekset ja suuren osan muista kasviksista kasvatan itse. Meillä syödään kaikkea, koskaan ei ole neuvoteltu lasten kanssa siitä mitä sopii syödä ja mitä ei. Sitä syödään mitä pöydässä on tai ollaan ilman. Hyvin yksinkertaista. Meillä lapset on kaikkiruokaisia. 

Mukuloita vahditaan sen verran että todellakaan ei kerkiä mikään pakastin sulamaan piloille...

Keräykset ei ole pakollisia. Koulun retkiin yms pyritään järjestämään rahaa että lapsi pääsee osallistumaan eikä jää ulkopuoliseksi. Se raha on yleensä omista ruuista pois.

Puhelin, tai joku muu laite jos hajoaa, niin sitten ollaan ilman, kunnes on varaa ostaa uusi.

Kadonneet tavarat etsitään. Koulumatkoille ne ei meillä katoa, kun asutaan senverran syrjässä että on taksikyydit kouluun. Jos katoaa niin löytyy taksista tai koululta.

Täiongelmaan on meillä etukäteen varauduttu ja samoin kihomatoihin kuumeeseen korvasärkyyn yms asioihin. Kun rahaa on tullut jostain enemmän (esim. syksyisin kerään ja myyn marjoja) olen kerännyt varastoa lääkeaineista joita ehkä/todennäköisesti voi tarvita lasten kanssa. Näin ei iske paniikki sitten kun se täiongelma osuu omalle kohdalle ja rahaa ei ole yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä ostaa jo valmiiksi liian sopivia kenkiä, vaan runsaasti kasvunvaraa. Äitini työnsi kaksi sormea kantapään taakse eikä varpaat silloin saaneet olla kippurassa.Näin, kun hankittiin sellaiset jalkineet, joiden oli tarkoitus kestää esim. ainakin pari talvea. Kesän kangaskengät ostettiin sopivampina, sillä ne kuluivatkin yleensä kesän aikana puhki.

Eikö ole ikävä kävellä liian isoilla kengillä, jotka ehkä lonksuvat?

Summa summarum

Jos on köyhä, ei pidä olla ainakaan kiireinen tai töiden ylityöllistämä. Ei pidä myöskään olla yhtään lasta, joka vaatii ylimääräistä hoitoa. 

Sillä...

Koko ajan pitää muistaa varautua tulevaan.

Koko ajan pitää muistaa säästää. 

Koko ajan pitää muistuttaa lapsia, että ovat säästäväisiä.

Pitää olla aikaa kiertää kirppiksiä.

Pitää olla aikaa keräillä marjoja, sieniä ja hillota.

Toivottavasti ei ole lapset allergisia tai mitenkään muutenkaan nirsoja. Toivottavasti ovat varhaiskypsiä ja osaavat jo 2-vuotiaina varoa askeleitaan, tekojaan ja muistavat olla kaikkiruokaisia. Ei mitään sihtikurkkuja, ei makujen suhteen herkkiä, ei ylivilkkaita.

Vanhemman kannattaa aina olla kotona tai kieltää varmuuden vuoksi kyläilyt. Eihän sitä tiedä, vaikka lapselle tulisi kylään joku, joka tekisikin virheitä. 

Huolellinen pitää aina olla, aina tarkistaa kaikki, elää täreillään, sillä virheisiin ei ole varaa. Ne kostautuvat. 

Pitää olla hyvä turvaverkko, mummola, suku ja ystävät, joilta saa rahaa tarvittaessa. Toivottavasti on myös joku "päivystävä" sossupistekin lähellä, että pääsee pakeille hädän yllättäessä. Nimittäin Kela ei ainakaan nopeasti toimi yllättävien menojen suhteen.

Pienillä varoilla kitkuttamisen lisäksi pitää siis olla älykäs, jaksava, terve ja tarmokas optimisti.

Vierailija kirjoitti:

 Jos olet niitä muksuja hankkinut niin olisit miettinyt ennakkoon onko sinulla varaa ylläpitää heidät. Ei vetoa minuun tuollaiset nyyhkytarinat.

Niin, elämäntilanteethan ei voi muuttua, eihän? Nyt sitten voisi taas miettiä mitä möläytyksiä latele ettei aina tarvitse muiden hävetä, tulee pääkin tässä kohta kipeäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan muutamaan, liian monta kysymystä:

- ketään ei pakoteta viemään johonkin nälkäpäiväkeräyksiin yhtään mitään

- jos lapsi ei syö valmistettua ruokaa, niin lapsella ei ole liian nälkä. Ihan fakta.

- jos taapero pääsee käsiksi leipäjjauhopussiin, et vahdi lapsiasi tarpeeksi! Tämä ei ole lapsen syy, vaan sinun.

- miten oikein olet kasvattanut lapsiasi? Eikö heille ole opetettu, että omista vähistä tavaroista pidetään hyvin tarkkaan huolta, sillä jos jokin 'katoaa', niin uutta ei tilalle osteta. Sillä sipuli.  Tai jos lapsi puree vaatteitaan?? Mitä hittoa?  Et ole yhtään opettanut heitä tavoille, että tavaroita ei hajoteta mielin määrin tuosta vain, vaan niistä pidetään hyvää huolta tai muuten ei hyvää seuraa.

Sori vaan, mutta lähes kaikissa esimerkeissä kuulosta vahvasti siltä, että yrität sälyttää KAIKEN VASTUUN LAPSIESI NISKAAN, 'lapsi teki sitä ja tätä ja sitten on kaikki pielessä'.  Valvo lapsiasi tarkemmin ja tarkastele omaa toimintaasi ja kasvatustasi vähän kriittisemmin. Ihme touhua. Ettäs kehtaat syyttää lapsiasi kaikesta!

Aika hyvin poimit ne asiat mitkä ei ole lapsen syytä mutta tosi asia on vain niin, että lapsilla sattuu ja tapahtuu ja ei niissä sattumuksissa ole aina kysymys kasvatuksesta eikä ne ole kenenkään syy. Kyllä sille hyvin kasvatetulle lapsellekin voi sattua kaikenlaista esim. puhelin tipahtaa tai joku asia häviää. Kaikki lapset eivät osaa pitää tavaroistaan hyvää huolta kasvatuksesta ja opastuksesta huolimatta. (Sitten on vielä erityislapset kuten add lapset joille tavaroiden häviäminen on ihan sääntö eikä poikkeus) ainakin mun lapsen kaveripiirissä on aika monellakin kännykän näytöt menneet rikki. Nyt varmaan joku älykääpiö paasaa että varmaan tahalleen rikkoneet. Ihmettelen vain miten joillain on niin negatiivinen kuva lapsista ja nuorista. Kyllä meillä ainakin on aina itku kurkussa oltu kun kännykkä on tippunut ja lasi mennyt rikki.

Lapia ei myöskään voi valvoa ihan joka sekunti. Sinäkin varmaan tajuat sen. Ja sen muutaman sekunnin aikanakin voi joskus jotain tapahtua. Syyllistä on ihan turha aina yrittää esittää, ei lapsesta eikä aikuisesta.

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum

Jos on köyhä, ei pidä olla ainakaan kiireinen tai töiden ylityöllistämä. Ei pidä myöskään olla yhtään lasta, joka vaatii ylimääräistä hoitoa. 

Sillä...

Koko ajan pitää muistaa varautua tulevaan.

Koko ajan pitää muistaa säästää. 

Koko ajan pitää muistuttaa lapsia, että ovat säästäväisiä.

Pitää olla aikaa kiertää kirppiksiä.

Pitää olla aikaa keräillä marjoja, sieniä ja hillota.

Toivottavasti ei ole lapset allergisia tai mitenkään muutenkaan nirsoja. Toivottavasti ovat varhaiskypsiä ja osaavat jo 2-vuotiaina varoa askeleitaan, tekojaan ja muistavat olla kaikkiruokaisia. Ei mitään sihtikurkkuja, ei makujen suhteen herkkiä, ei ylivilkkaita.

Vanhemman kannattaa aina olla kotona tai kieltää varmuuden vuoksi kyläilyt. Eihän sitä tiedä, vaikka lapselle tulisi kylään joku, joka tekisikin virheitä. 

Huolellinen pitää aina olla, aina tarkistaa kaikki, elää täreillään, sillä virheisiin ei ole varaa. Ne kostautuvat. 

Pitää olla hyvä turvaverkko, mummola, suku ja ystävät, joilta saa rahaa tarvittaessa. Toivottavasti on myös joku "päivystävä" sossupistekin lähellä, että pääsee pakeille hädän yllättäessä. Nimittäin Kela ei ainakaan nopeasti toimi yllättävien menojen suhteen.

Pienillä varoilla kitkuttamisen lisäksi pitää siis olla älykäs, jaksava, terve ja tarmokas optimisti.

Niin, koska minäkin olen supertäydellinen ja samalla järkevä ja vaatimaton niinkuin lähes kaikki muut. Vaan te jotkut harvat luuseri olette niitä, votka eivät osaa järjestää asioita minun miettimillä tavoilla. Terveisin: järkevä, empaattinen super provo (ei kun ööh ihka oikea ihminen joka toimii just noin opettamallaan tavalla...)

"Sori vaan, mutta lähes kaikissa esimerkeissä kuulosta vahvasti siltä, että yrität sälyttää KAIKEN VASTUUN LAPSIESI NISKAAN, 'lapsi teki sitä ja tätä ja sitten on kaikki pielessä'.  Valvo lapsiasi tarkemmin ja tarkastele omaa toimintaasi ja kasvatustasi vähän kriittisemmin. Ihme touhua. Ettäs kehtaat syyttää lapsiasi kaikesta!"

Hyvä esimerkki kommentoijasta, joka ei näe metsää puilta.  Tässähän oli kyse vähävaraisesta lapsiperheestä ja lapset ne yleensä ovat niitä, joille vahinkoja sattuu.  Joskus tuntuu, että täällä on kauhean pahantuulisia vastaajia.  Hirveät ryöpyt, "ettäs kehtaat syyttää lapsiasi kaikesta!"  No eihän tuo ap mitään syyttänyt, toi vain esille tapauksia, joita lapsille sattuu.  Eikä todellakaan syyttänyt lapsia KAIKESTA. Sattuuhan niitä vahinkoja aikuisillekin. 

Ei kukaan lastaan niin osaa kasvattaa, ettei tälle vahinkoja sattuisi ikinä.  Ei se ole edes kasvattamisesta kiinni.  Pienet ihmiset on vielä kömpelöitä ja ajatukset kirmaavat arvaamattomia teitä.  Kyllä muuten minulle on tuttua tuo kauluksen pureminen.  Yksi tuntemani lapsi purki ujoutensa aina takin tai puseron kaulukseen, se on vaan tapa, joka jää joka tapauksessa nopeastikin pois, mutta jossain vaiheessa voi olla kaulukset rikki imetty.  Yksi toinen tuttu lapsi nyppi hiuksiaan takaraivolta aina kun jännitti.  Kaukaa lapsuudesta muistan, kuinka pikkuveli rynkytti pinnasänkynsä rikki ja oli hankittava uusi.  Kummilapsi heitti taskulaskimen mikroon ja laittoi mikron päälle, laskimesta tuli entinen.  Hän oli vain nähnyt, miten mikroon laitettiin jotakin ja sitten se pantiin hurisemaan ja halusi tehdä samoin. 

Opettajalle heti ilmoitus kadonneesta kirjasta. Ope lähettää muiden koteihin viestin kadonneista kirjoista. Yleensä luokkatovereiden kodeista on löytynyt toisten luokkatovereiden kirjat.

Jos uudet kengät menee heti rikki, niin sitten tehdään valitus laadusta. Käytetään sen aikaa seuraavaa kokoa, joka on kaapissa odottamassa. Kaapissa on niin juhlakenkiä, kumisaappaita talvikenkiä ostettuna käytettynä 1-3 paria, kun on saatu halvalla ja hyvänä.

Nälkäpäiväkeräykseen ei ole pakko osallistua. Yleensä on kuitenkin mahdollista osallistua muutamalla kymmenellä sentillä.

Jos lapsi ei syö ruokaa, niin sitten syö varmaan iltapalalla enemmän.

Tarkistan joka aamu ja ilta ihan itseni takia, että pakastimet ja jääkaappi on kiinni. Joten tudkin ehtisi sulaa. Jos sulaisi, niin sitten pitäisi valmistaa yhden yön ajan sarjatyönä ruokaa.

Tarjouksesta ostettu karkkipussi on yleensä kaapissa, samoin tarjouksesta ostettuja koulutarvikkeita kuten kyniä on samaisessa kaapissa. Niistä saisi varmaan lahjan.

Puhelina käyttäisi varmaan vanhaa näppäinpuhelintani. Puskaradio päälle, ja kyselyä siitä, onko kellään vanhaa puhelinta lojumassa. Itsekin on joskus tuollainen annettu käyttöön.

Täishampoo: sitten syötäisin halvemmalla: itse tehtyä kasvishernekeittoa, sämpylöitä, lahjoitettuja omenoita.

Täishampoo uudelleen: lisää sitä kasvishernaria ja lahjoitettuja omenoita.

Jos uudet vaatteet menee heti rikki, niin silloin yleensä vaatteiden laadussa on valittamista. Muuten paikattaisiin, korjattaisiin. Otetaan kaapista seuraava koko, joka on vanhana ostettu. Harsitaan lyhyemmäksi. Jos reppu menee kuukauden päästä rikki, niin valitetaan. Sen aikaa käytetään äidin ostosreppua.

Meillä on minun lapsuudestani laadukkaat ja hyvät askartelusakset. On myös saksien teroitin. Miksi pitäisi ostaa uudet? Puuropakkauksista, mainoksista yms. voi ottaa kartonkipalasia talteen, joissa ei ole logoja. Samoin jo säästetään kangastilkkuja, nappeja yms. askarteluun. Jos haluaa jotain maksullista, jota meillä ei ole, niin sitten täytyy valitettavasti odottaa.

En varmaan edes jakssisi leipoa leipää, jos taapero olisi kaiki jauhot kaatanut lattialle. Meillä tuo tarkoittaisi, että minulla olisi siivottavana noin 10kg jauhoja. Syötäisiin näkkileipää.

Ruoka menisi pilalle: syötäisiin pakastimesta toista ruokaa.

Tiedän, että olen hyvä varautuja. Organisaatiokokyni ovat myös hyvät. En myöskään hanki kaikkea itse: Lapsen tavaroita hankkii kirppiksiltä niin lapsen isä, tämän uusi vaimo, minä, lapsen isovanhemmat ja muutama kaverinikin. Näin selataan monta eri paikkakuntaa. Meillä on yhteinen whats up -ryhmä näille tavaroille ja tarvikkeille, ja vastaavasti minä yritän auttaa toisia heidän tarpeissaan.

Kaksi asiaa auttaa: varaudu ja opeta pitään huolta tavaroista. Jos lyhyen ajan sisällä lapselta hajoaisi koulussa reppu, kengät, housut, oppikirja, katoaisi ulkovaatteet, uudet vaatteet ja silmälasit menisi rikki, niin olisi kyllä suuri epäilys sille, että koulussa kiusattaisiin rankasti.

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum

Jos on köyhä, ei pidä olla ainakaan kiireinen tai töiden ylityöllistämä. Ei pidä myöskään olla yhtään lasta, joka vaatii ylimääräistä hoitoa. 

Sillä...

Koko ajan pitää muistaa varautua tulevaan.

Koko ajan pitää muistaa säästää. 

Koko ajan pitää muistuttaa lapsia, että ovat säästäväisiä.

Pitää olla aikaa kiertää kirppiksiä.

Pitää olla aikaa keräillä marjoja, sieniä ja hillota.

Toivottavasti ei ole lapset allergisia tai mitenkään muutenkaan nirsoja. Toivottavasti ovat varhaiskypsiä ja osaavat jo 2-vuotiaina varoa askeleitaan, tekojaan ja muistavat olla kaikkiruokaisia. Ei mitään sihtikurkkuja, ei makujen suhteen herkkiä, ei ylivilkkaita.

Vanhemman kannattaa aina olla kotona tai kieltää varmuuden vuoksi kyläilyt. Eihän sitä tiedä, vaikka lapselle tulisi kylään joku, joka tekisikin virheitä. 

Huolellinen pitää aina olla, aina tarkistaa kaikki, elää täreillään, sillä virheisiin ei ole varaa. Ne kostautuvat. 

Pitää olla hyvä turvaverkko, mummola, suku ja ystävät, joilta saa rahaa tarvittaessa. Toivottavasti on myös joku "päivystävä" sossupistekin lähellä, että pääsee pakeille hädän yllättäessä. Nimittäin Kela ei ainakaan nopeasti toimi yllättävien menojen suhteen.

Pienillä varoilla kitkuttamisen lisäksi pitää siis olla älykäs, jaksava, terve ja tarmokas optimisti.

Tuossa oli kiteytetty aika hyvin kaikki. Ap:n esimerkki oli hieman hämmentävä, nimittäin siinä oli ihan oikeiden ongelmien sekaan laitettu aika typeriä ongelmia, joita ei voi varsinaisina ongelmina edes pitää. Haluttiinko taas antaa esimerkki ”tyhmistä” vähävaraisista kun askastelutarvikkeiden puute esitettiin ongelmana. Eihän mikään puute ole hirveä ongelma jos se on tilapäistä tai jos voit sen korjata pian esim. seuraavasta tilistä tai lapsilisistä. Isommat puutteet onkin todella vaikea korjata. Siis sellaiset, jotka maksavat enemmän kun vain muutaman kympin. Huonotuloisen on vaikea säästää isoja summia kun koko ajan on kuitenkin niitä rahanreikiä.

Kyllä niitä yllättäviä tavaroiden rikkoontumisia voi tapahtua ihan missä perheissä tahansa ja tapahtuukin. Jos sinun perheessäsi ei ikinä lapsilla ole mennyt kännykkä rikki niin on aika typerän ylevää ajatella että kun hoidossa perheissä tapahtuu niin, se johtuu siitä että lapset ei arvosta tavaroita tai eivät edes yritä olla huolellista. Jos se kännyllä lipsahtaa juuri lasipuolelle niin sitten se lipsahtaa vaikka kuinka olisi vannonut että olen huolellinen. Kyllä niitä kännyköitä tippuu ihan aikuistenkin käsistä. Tahalleen rikkominen on aika kaukaa haettu motiivi, koska meillä ei ainakaan tilalle osteta uudempaa vaan korjautetaan lasi.

En nyt oikein usko sitä logiikkaa että hyvissä perheissä ei ikinä rikkoontuiI mitään, tai hyvän perheen lapsi ei voisi hukata jotain tavaraansa. Totta tietenkin on että sen vähävaraisen on vaikeampi korjata asia ja on enemmän pulassa kun jotain sellaista tapahtuu johon liittyy rahan menoa.

Hyvävaraisissa perheissä monesti asioita pystytään uusimaankin ennenkuin hajoavat vanhuuttaan tai kuluneisuuttaan ihan eri tavalla kun vähävaraisissa.