Millä tavalla vähävaraiset ratkaisevat seuraavat arjen ongelmat, jos rahaa ei ole kuin välttämättömään?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mäkin ihmettelen, miten niin hukkaa kirjansa ja vielä takkinsa ja housunsakin matkalla. No meillä ei koskaan sattunut tuollaista. Tai jättäisi pakastimen oven auki. Ei siellä nyt taaperot yksin käy tai ei pitäisi ainakaan käydä ja vähän isompi ymmärtää kyllä lykätä oven kiinni.

Ainoo on toi, jos puhelin menee rikki mutta ei se ole välttämättömyys - pitää odotella kun on varaa ostaa uusi. Mulla on muuten menossa elämäni 3. kännykkä ja ne kaksi muutakin on vielä tuolla laatikossa ihan käyttökelpoisia. Ja ikää on 58.

Ei ne välttämättä samalla matkalla huku. Meillä on hukkunut tavaroita sillä lailla, että lapset ovat kotimatkalla jääneet kavereiden kanssa leikkimään metsikköön. Sitten siinä on tapahtunut yhtä sun toista. Takkia on riisuttu kun on tullut kuuma, sitten on lähdetty juoksujalkaa kotiin.

Joskus on reppu unohtunut sulkea ja sieltä on jotain tipahtanut huomaamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paitsi että olet ns. masentava trolli, on sisälukutaito jäänyt vajavaiseksi. Hyviäkin trolleja on olemassa, koeta tsempata, nyt on maanantai.

Vierailija kirjoitti:

Meidän hyvätuloisessa perheessä ei ole ollut koskaan tuollaisia ongelmia, joten oletan, että lasten kasvattamattomuus liittyy jotenkin vähävaraisuuteen. Lapset eivät syö vaatteitaan tai raavi kengänkärkiä hajalle, kasvuikäisille ostettiin kenkiin pohjalliset, jotka 2 vko kuluttua saattoi ottaa pois, jos jalka olikin yllättäen kasvanut. Tavaroista pidetään huolta silloin, kun ne vanhempien palkalla eikä toimeentulotuella hankitaan, siksi ei ole kadonneet takit tai housut koulumatkalla eikä reppukaan ole mennyt kuukaudessa hajalle. Pakastimen ovi pysyy kiinni, kun asia lapsille opetetaan ja on pelkästään vahtijan vika, jos jauhopussi on levitetty lattialle.

Moneen ap:n kertomaan asiaan tehoaa parhaiten äidin vaihtaminen parempaan!

Eli sinuun sattuu se, että joku on enemmän kuin oikeassa? Vähätuloinen perhe pysyy köyhänä, jos lapsia ei kasvateta lainkaan. Takin syömiseen auttaa tutti, myös 7v ikäiselle.

Tui tui tuttisuu.

Monelta meni ap.n pointti ohi. Kyllä, köyhät lapsiperheet on lirissä jos ja kun tulee yllättäviä juttuja. Vaikka kuinka varautuisi,niitä tulee. Noiden yllätysten tullessa käydään läpi kaapit ja katsotaan onko mitään myytävää,lainataan kaverilta/sukulaisilta, viedään pulloja,ollaan myös tilattu puhelimella pizzaa jos rahaa on tullut vasta päivän päästä eikä ruokaa ole(yleensä on aina ja ollaan hyviä laittamaan edullista,terveellistä ruokaa.) Joskus on kaverisynttäritkin jääneet välistä rahapulan takia,mutta syyksi on voinut sanoa jonkin hyväksyttävämmän kuten työvuoron mikä kyllä hankaloittaa synttäreille menoa, mutta ei oikeasti estäisi. Kyllä ne hilut koulunkeräyksiin,discoihin ym.löytyy yleensä aina jostain.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on suurperhe.

- Meillä on kännyköitä mennyt rikki 0. Ostamme aina suojakuoren ja kalvon. Tahallaan eivät riko, mutta monen muun pelle rikkoo!

- Eivät ole hukanneet kirjojaan tai edes vaatteitaan. Olen huolellinen vanhempi, joten lapset eivät ole hukanneet edes sukkia tai käsineitä. Pienen käsine kiinnitetään nipsulla hihaan!

-  Yhdet tai kahdet uudet kengät joo, mutta sisaruksilta jää kenkiä pieniksi, joten varakenkiä löytyy. Jos jalat eivät ole kasvaneet väähn aikaan, niin kyllä se kasvuspurtti kohta tulee. Ostan kuitenkin puoli sentiiä isommat kengät kuin on kasvunvaran tarve, joten kyllä ne yleensä menevät edes muutaman kuukauden.

- Nälkäpäiväkeräykseen saa mennä yhteensä 5 € eli jaan tämän summan lasten kesken.

- Meillä on ollut varaa lahjoihin, vaikka joskus on mietitty, että näistä tulee nyt paljon kuluja. tässä kuussa Voi hankkia 5 € lahjankin. Enintään 15 €, jos on erittäin hyvä kaveri, joka oikeasti tarvitsee jotain.. Osa lahjoista on käyttämättömiä kiertolaisia, joita emme ole itse tarvinneet, kun on omistettu jo tarpeeksi samanlaisia.. Kannattaa ennakoida ja ostaa hyvästä alesta, niin voivat luulla, että maksoimme enemmän, kuin mitä oikeasti tuli maksettua.

- Loputkaan kohdat eivät ole olleet meille ongelmia. Ostamme reppuja, jotka kestävät ainakin koko alakoulun ajan. Lapsille on kerrottu, että reppuja kohdellaan hyvin, eikä viskota.pitkin koulun käytäviä.

Meilläkin on suojakuori, mutta siitä huolimatta on puhelin saattanut lipsahtaa kädestä. Ei tätä koko ajan onneksi satu... mutta on sattunut kuitenkin. Aina joskus.

Minäkään en hukannut koskaan lasten hanskoja. Lapset sen sijaan ovat hukanneet jo tosi monet hanskat... lisäksi nykyään hanskat tuppaa menemään tosi helposti rikki. Yhdessä vaiheessa lapset tykkäsivät kaivaa hiekkaa sormikkailla ja hanskoilla, niiden päät menivät puhki yllättävän nopeasti.

Tuo on kyllä kätevää, että on varakenkiä. Itse yritän hamstrata välillä kavereiden lapsilta vähän vielä meille liian isoja kokoja ja sillä lailla on kaapissa kasvunvaraa. 

Muistan 60-luvulla kun ainoat housut rikkoutuivat pulkkamäessä ja itkin kotiin mennessäni.

Samana iltana varakas enoni toi tyttärensä vanhoja vaatteita.

Kun rahaa oppii arvostamaan ei monikaan pure vaatteitaan.

Kai keskituloinenkin tietää perusasiat vaikka tuo onkin mukavaa, vertailu köyhiin.

Nähty on tyhmiä ja tärkeitä ilmeitä yhtäkaikki nykyään olemme kaikki samaa proletariaattia näiden muinoin itseään korostaneiden kanssa.

- Kenkiä voi korjata liimaamalla ja varapohjallisilla, jotka on otettu talteen aiemmista hajonneista jalkineista. Vaatteet ja reput saa eheäksi koristeompeleilla ja irtopaikoilla, tulee samalla persoonallinen katu-uskottava look. Pieniksi jääneet sopivat pian seuraavalle ja uudet hankitaan ekologisesti tuttavapiiristä tai kirpputorilta.

- Hukattu koulukirja etsitään tai sinnitellään ilman kurkkimalla vierustovereilta.

- Rikkinäinen puhelin korjataan tai eletään ilman, kunnes rahaa uuden hankkimiseen on.

- Synttäreille voi viedä jotain mistä selviää pienin kustannuksin, esim. itse leivottua riisisuklaata tai lahjakortin, jossa lupaa tehdä jotain ystävälle mieluista.

- Harvoin ateria niin pilalle menee ettei sitä nälkäänsä söisi. Jos näin kuitenkin käy, porukalla vain mummolaan, puolukkametsään, ilmaistarjoiluihin, leipäjonoon, roskiksille... Myös satunnaisella paastoamisella on terveyshyötynsä.

- Akuuttiin täiongelmaan lainataan rahat kaverilta, sukulaiselta, naapurilta tai sitten vaan hattu kourassa sossuun. Apua kyllä saa, koska on kaikkien etu että tilanne saadaan hallintaan. Valveutunut vanhempi saattaisi myös selvittää, mikä muu aine täiden kukistamiseen tepsisi kuin valmis shampoo.

- Sakset kai on oltava joka talossa, vaikka arvokas investointi ovatkin. Liimaksi kelpaa vaikka nokare kaurapuuroa ja askartelutarvikkeiksi ilmaisjakelulehdet tai tyhjät puurohiutalepakkaukset. Luonnostakin löytyy ilmaiseksi paljon kaunista askartelumateriaalia.

Mielikuvitus, sinnikkyys ja hyvät suhteet auttavat elämän vastoinkäymisissä niin köyhää kuin vaurasta. 

Ja reput... muuten... viimeksi saumat repesivät marketin 20€ repusta kuukauden käytön jälkeen. Eikä reppua oltu kohdeltu kaltoin. Eka korjaus meni kaupan piikkiin, mutta sitten puolessa välissä lukukautta hajosi vetskari lopullisesti. Aina ei voi tietää, miten huono laatu onkaan...

Kasvattamatta jätetyt lapset tulevat kalliiksi. Miettikää vain vahingonkorvausten määrää. Yksi äiti sanoi, että hänellä ei ole varaa korvata. Kysyin paljonko lapsella itsellään on rahaa ja sanoin, että tahdon sitten sen verran suoraan lapselta, niin että lapsi oppii. Ei se korvannut koko vahinkoa, mutta ei lapsi ole toiste meidän lapsen tavaroita rikkonut tahallaan.

Vierailija kirjoitti:

Jahah...

Noooh...

Voisi kysyä, että onko sinulla lapsia ollenkaan ;D

Harvoin sitä ehtii lapsia vahtia, niin ettei vuosien kuluessa koskaan sattuisi mitään odottamatonta. 

Mitään syyttelyä tässä ei ollut, se on sinun päässäsi.

Lapset tekevät hölmöjä ja tekevät virheitä. Jotkut lapset saattavat alkaa vaikka purra hihojaan tai paidan kaulusta. Kuten esimerkiksi itse tein lapsena. Lapset ovat lapsia. Minun lapseni ovat hukanneet paljon tavaroita, kouluun, koulumatkalla, se on aivan tavallista. Myös heidän luokkakaverinsa hukkaavat tavaroitaan.

Huolellisuutta voi painottaa lasten kanssa ja siihen voidaan pyrkiä - mutta oppimiseen menee aikaa. Siinä missä yksi lapsi on huolellinen, toinen ei ole.

Meillä olen ratkaissut asian sillä, että olen ostanut useamman ulkohousut, jotta jotkut voivat olla siellä hukassa kun toiset ovat jalassa ja kolmannet koululla. Usein mennään etsimäänkin niitä vaatteita, yhdessä ja erikseen. Usein löytyvät melkein heti, joskus vasta myöhemmin. 

Lapset ovat lapsia, rakkaita myös epätäydellisinä, vaikka se voi ehkä kakkoselle olla vähän hämärän peitossa, miten niin saattaa olla...

Vai ovatko vähävaraisen perheen lapset myös täydellisiä? Joutuvatko he oppimaan kantapään kautta realiteetteja kovemmalla kädellä jo varhain? Sitä mietin.

Tähän vastaisin KYLLÄ! Kun lapsi joutuu olemaan ilman puhelinta hukattuaan entisen, huolellisuus kasvaa kummasti. Tai rikottuaan jonkun tavaran tahallaan tai huolimattomuuttaan, niin pienestä viikkorahasta kun säästää uuden, nuo vahingot vähenevät.

Meillä toisen pojan silmälasit rikkuivat aina leikin tuoksinassa. Joskus oli asiaa optikolle parikin kertaa kuukaudessa. Lopulta sanoin, että seuraavan korjauksen maksaa itse viikkorahoistaan, ja maksoi myös. Se olikin viimeinen kerta kun korjausta tarvittiin.

Ihan eri kokoluokan vastoinkäyminen on, kun vähävaraisen perheen talosta hajoaa öljypoltin, ilmpalämpöpumppu tai se ainoa auto, jota ilman ei pääse metsästä mihinkään. Siitä ei ihan pienellä vyönkiristyksellä selviä.

Minua kiinnostaisi se, miten vähävaraisessa perheessä ratkaistaan se ongelma, että viinaa pitäisi saada mutta ei ole rahaa? Tai itse asiassa, miten siihen viinaan on rahaa mutta oikeasti tarpeelliseen ei? Leipäjonon kautta Alkoon tai kaljakauppaan?

Vierailija kirjoitti:

Muutama noista tuli kohdattua. Keräsin pulloja, tyhjensin töissä tippikipon, kerran löysin maasta 20€ (se oli onnen päivä), lainasin mikä tietysti piti sitten seuraavana kuuna maksaa takaisin tai maksoin laskut vaan myöhässä.

Et ole oikea köyhä, kun olet töissä. Valitat turhaan.

Porukka täällä muina sherlockeina huomaa, että ei kyllä ap kuulosta siltä, että olisi oikeasti joutunut elämään pienillä tuloilla! :'D No ei kai, eihän ap missään väittänyt, että itse olisi köyhä, vaan sanoi suoraan, että ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri kokoluokan vastoinkäyminen on, kun vähävaraisen perheen talosta hajoaa öljypoltin, ilmpalämpöpumppu tai se ainoa auto, jota ilman ei pääse metsästä mihinkään. Siitä ei ihan pienellä vyönkiristyksellä selviä.

Siksipä vähävaraiset eivät asukaan yleensä omistusasunnossa saati metsän keskellä,tai omista autoa. Ok,auto on meilläkin(18v.vanha) miehen työn takia mutta asumme vuokralla kerrostalossa niin että pyörällä tai kävellen pääsee mihin vaan. Tai bussilla.

Olen köyhä ja lapseni on hukannut koulumatkalla takin. Soitettiin löytötavaratoimistoon; se oli siellä. Jauhopussi maksaa niin vähän että siihen olisi varaa. Tosin lapseni eivät levitä ruokia lattialle. Eivätkä pure vaatteita. Kengät ostetaan sen kokoisena, että mahtuvat yhden kauden. (Aina onnistunut.) Hätätilanteessa esim. kenkiä saa Facebookin lahjoitusryhmistä. Askartelu onnistuu vaikka pakkausmateriaaleista. Pakastin on kerran hajonnut ja sulanut. Valmistin 12 tuntia putkeen ruokaa, etteivät ruoka-aineet menneet pilalle. Ihan hyvin siis selvitään.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi se, miten vähävaraisessa perheessä ratkaistaan se ongelma, että viinaa pitäisi saada mutta ei ole rahaa? Tai itse asiassa, miten siihen viinaan on rahaa mutta oikeasti tarpeelliseen ei? Leipäjonon kautta Alkoon tai kaljakauppaan?

Tarkoitit siis miten alkoholistiperheessä rahaa on viinaan mutta ei muuhun. Vähävaraiset eivät valtaosin ole alkoholisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama noista tuli kohdattua. Keräsin pulloja, tyhjensin töissä tippikipon, kerran löysin maasta 20€ (se oli onnen päivä), lainasin mikä tietysti piti sitten seuraavana kuuna maksaa takaisin tai maksoin laskut vaan myöhässä.

Et ole oikea köyhä, kun olet töissä. Valitat turhaan.

No höpöhöpö.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi se, miten vähävaraisessa perheessä ratkaistaan se ongelma, että viinaa pitäisi saada mutta ei ole rahaa? Tai itse asiassa, miten siihen viinaan on rahaa mutta oikeasti tarpeelliseen ei? Leipäjonon kautta Alkoon tai kaljakauppaan?

Moilaskako siellä huolissaan huutelee? Aloituskin on kyllä hyvin Moilasmainen, muka huolissaan kiillotetaan omaa kilpeä.

Ap:n listauksesta tulee mieleen pienituloinen, kuitenkin työssä käyvä, tuttavaperhe, jossa tapahtuu asiota, joita meille ei tapahdu. He myös elävät yli varojensa ja odottavat parhaillaan luottotietojensa menettämistä. Ongelmia elämänhallinnassa. Lastensuojelu on jo auttamassa heitä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri kokoluokan vastoinkäyminen on, kun vähävaraisen perheen talosta hajoaa öljypoltin, ilmpalämpöpumppu tai se ainoa auto, jota ilman ei pääse metsästä mihinkään. Siitä ei ihan pienellä vyönkiristyksellä selviä.

Köyhän pitäisi suunnitella elämänsä niin, että yllätyslaskuja tulisi mahdollisimman vähän. Kerrostaloasunto aiheuttaa tasaisemmat laskut kuin omakotitalo, Julkinen liikenne myös verrattuna autoon. Nuo alussa mainitut lapset ovat siitä hankalia, että ei voi valita lapsia, jotka eivät aiheuttaisi yllätysmenoja ;)

Kaiken kaikkiaan köyhyys vähentää ihmisen valinnan vapautta.