Millä tavalla vähävaraiset ratkaisevat seuraavat arjen ongelmat, jos rahaa ei ole kuin välttämättömään?
- Lapsi hukkaa koulukirjansa
- Lapselle ei ole varaa ostaa kuin yhdet kengät, mutta jalka kasvoikin parissa viikossa ja kengät jäivät pieniksi, kengät alkoivatkin hiertää tai menivät rikki nopeasti (esim. lapsi jarruttanut kengänkärjillä ja kärjet kuluneet rei'ille)
- Koulussa on nälkäpäiväkeräys, disco tai muu vastaava tapahtuma, johon olisi suotavaa olla jotain hiluja?
- Lapsi ei suostukaan syömään sitä ainoata ruokaa, mitä on laitettuna ja ei ole rahaa mennä kauppaan?
- Pakkaseen hamstratut -30% ruoat menevät pilalle, kun lapset jättäneet pakkasen oven auki ja kaikki ruoat ovat sulaneet
- Lapsi on kutsuttu synttäreille, mutta ei olisi varaa lahjaan
- Lapsen puhelin menee rikki
- Lapselta löytyy täitä, mutta edullisinkin täishampoo vie kolmanneksen seuraavan viikon ruokabudjetista
- Entä jos se shampoo sitten ostetaan, mutta seuraavana päivänä kun kammataan, osa täistä on edelleenkin hengissä
- Lapsen uudet vaatteet menevät heti rikki, polvet puhki, lapsi puree takin kauluksen hajalle, hukkaa ulkotakkinsa ja -housunsa matkalla koulusta kotiin, reppu menee hajalle kuukaudessa....
- Lapsi haluaa askarrella kotona ja tarvittaisiin liimaa, saksia ja muuta sellaista tilpehööriä
- Taapero onkin kaatanut kaikki jauhot lattialle ja pitäisi leipoa leipää
- Ateria meneekin pilalle jostain syystä, eikä varaa ole ostaa enempää ruokaa jääkaappiin
Näitä olen pohtinut mielessäni. Meillä on keskituloinen perhe ja moni moka tai odottamaton tapahtuma saa aikaan lisäkuluja. Köyhyyskeskusteluissa aina nostetaan esille, millaisella minimibudjetilla sitä voikaan tulla toimeen. Itse mietin aina, että no juu, tuo on minimi, mutta entäs jos kaikki ei menekään putkeen? Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu. Vai onko se niin, että köyhän/vähävaraisen lapsi oppii jo taaperona niin varovaiseksi, ettei mikään huku tai hajoa? Niin kaikkiruokaiseksi, että mitä tahansa syödään? Vai vanhemmat tarjoavat niin takuuvarmaa ruokaa (esim. keitetty makaroni ja felix-ketsuppi), ettei tarvitse missään nimessä heittää mitään pois?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Meidän hyvätuloisessa perheessä ei ole ollut koskaan tuollaisia ongelmia, joten oletan, että lasten kasvattamattomuus liittyy jotenkin vähävaraisuuteen. Lapset eivät syö vaatteitaan tai raavi kengänkärkiä hajalle, kasvuikäisille ostettiin kenkiin pohjalliset, jotka 2 vko kuluttua saattoi ottaa pois, jos jalka olikin yllättäen kasvanut. Tavaroista pidetään huolta silloin, kun ne vanhempien palkalla eikä toimeentulotuella hankitaan, siksi ei ole kadonneet takit tai housut koulumatkalla eikä reppukaan ole mennyt kuukaudessa hajalle. Pakastimen ovi pysyy kiinni, kun asia lapsille opetetaan ja on pelkästään vahtijan vika, jos jauhopussi on levitetty lattialle.
Moneen ap:n kertomaan asiaan tehoaa parhaiten äidin vaihtaminen parempaan!
Meidän perheen yhteisvuositulot ovat yli 100 000€. Siitä huolimatta lapsen kännykkä on pariin kertaan rikkoontunut tai yksi jopa kadonnut (löytyi loppujen lopuksi mummolasta). Pakastimen ovi ei ole jäänyt auki, mutta joskus on jäänyt maito tai jogurttipurkki pöydälle yön yli tms. Ja muutamat vaatteet esim. kahdet täysin uudet hanskat (joista toiset olivat aivan liian arvokkaat hävitettäväksi) ovat kadonneet. Kaikki tuollainen harmitti itseänikin, joten en ihmettelisi vaikka se harmittaisi potenssiin kymmenen toimeentulotuella elävää.
Joten ei voi olla niin, että vähävarainen ei automaattisesti välittäisi. En muuten pidä yhtään siitä, että tälläkin palstalla viljellään vastakkainasettelua ja annetaan sellaisen VIHAN vallata mielen. Suomi on pieni valtio ja yhdessä olemme vahvempia. Se, että tulevaisuus näyttäytyy monelle pelottavana ei voi olla tekosyy haukkua toisia.
Lapsi hukkaa koulukirjansa
Koulu kustantaa uuden, jos siihen ei perheellä oikeasti ole varaa
Lapselle ei ole varaa ostaa kuin yhdet kengät, mutta jalka kasvoikin parissa viikossa ja kengät jäivät pieniksi, kengät alkoivatkin hiertää tai menivät rikki nopeasti (esim. lapsi jarruttanut kengänkärjillä ja kärjet kuluneet rei'ille)
Lapsella on aina enemmän kuin yhdet kengät, joten täysin kuvitteellinen tilanne. Jos jostain syystä olisi Hope ja muut hyväntekeväisyysjärjestöt auttavat
-Koulussa on nälkäpäiväkeräys, disco tai muu vastaava tapahtuma, johon olisi suotavaa olla jotain hiluja?
Ei ole mikään tarve laittaa, jos omassakin kotona jo on nälkäpäiviä (ei varaa kunnon ruokaan)
- Lapsi ei suostukaan syömään sitä ainoata ruokaa, mitä on laitettuna ja ei ole rahaa mennä kauppaan?
Lapsi joko syö tai on nälässä
- Pakkaseen hamstratut -30% ruoat menevät pilalle, kun lapset jättäneet pakkasen oven auki ja kaikki ruoat ovat sulaneet
Lapset eivät availe pakastimen ovea, joten tämä ei ole mahdollista
- Lapsi on kutsuttu synttäreille, mutta ei olisi varaa lahjaan
Lapsi joko jää pois synttäreiltä tai ostetaan, jotain halpaa
- Lapsen puhelin menee rikki
Lapsi on ilman puhelinta (luuletko että oikeasti köyhässä perheessä on varaa ostaa puhelinta lapselle)
- Lapselta löytyy täitä, mutta edullisinkin täishampoo vie kolmanneksen seuraavan viikon ruokabudjetista
Kela maksaa tarvittaessa, koska kuuluu välttämättömiin terveydenhoitokuluihin
- Entä jos se shampoo sitten ostetaan, mutta seuraavana päivänä kun kammataan, osa täistä on edelleenkin hengissä
Laitetaan lisää shampoota. Ei sitä koko purkillista muutenkaan kerralla päähän hölvätä.
- Lapsen uudet vaatteet menevät heti rikki, polvet puhki, lapsi puree takin kauluksen hajalle, hukkaa ulkotakkinsa ja -housunsa matkalla koulusta kotiin, reppu menee hajalle kuukaudessa....
Paikataan, jos menee puhki. Muut vaihtoehdot eivät ole mahdollisia, koska lapsi osaa arvostaa sitä vähää minkä saa.
- Lapsi haluaa askarrella kotona ja tarvittaisiin liimaa, saksia ja muuta sellaista tilpehööriä
Lapsi ei askartele tai lapsi käyttää käpyjä ym. luonnosta löytyvää. Liimaan nyt jokaisella on varaa.
- Taapero onkin kaatanut kaikki jauhot lattialle ja pitäisi leipoa leipää
Jauhoja ei säilytetä taaperon ulottuvilla
- Ateria meneekin pilalle jostain syystä, eikä varaa ole ostaa enempää ruokaa jääkaappiin
Kokataan huolella niin ei mene
- Lapsi hukkaa koulukirjansa
Koululle selitetään tilanne, eiköhän järjesty.
- Lapselle ei ole varaa ostaa kuin yhdet kengät, mutta jalka kasvoikin parissa viikossa ja kengät jäivät pieniksi, kengät alkoivatkin hiertää tai menivät rikki nopeasti (esim. lapsi jarruttanut kengänkärjillä ja kärjet kuluneet rei'ille)
Kenkiin jätetään ostaessa aina kasvunvaraa, näin ei pääse käymään. Jos lapsi itse rikkoo kenkänsä, niin uusia ei välttämättä saa. Kulkee reikäisillä sitten. Lapselle opetetaan etukäteen, miten tavaroista pidetään huolta.
- Koulussa on nälkäpäiväkeräys, disco tai muu vastaava tapahtuma, johon olisi suotavaa olla jotain hiluja?
Ei millään tavalla pakollista.
- Lapsi ei suostukaan syömään sitä ainoata ruokaa, mitä on laitettuna ja ei ole rahaa mennä kauppaan?
Vaikka varaa olisi, niin lapsi ei syö jos ei kelpaa.
- Pakkaseen hamstratut -30% ruoat menevät pilalle, kun lapset jättäneet pakkasen oven auki ja kaikki ruoat ovat sulaneet
Miksi tässä kyseessä lapset? Miksei aikuiset? Pakkanen alkaa piippaamaan, jos ovi jätetään auki. Kyllä sen huomaa. Jos ollaan pitempään pois, AIKUISET kiertävät tarkistamassa tälläiset asiat.
- Lapsi on kutsuttu synttäreille, mutta ei olisi varaa lahjaan
Aina on varaa tehdä itse joku pieni lahja, esim. leipoa keksejä. Lapsia ei pidä opettaa materialismiin, vaikka varaa olisi, lahjojen ei todellakaan pidä olla mitään kalliita leluja.
- Lapsen puhelin menee rikki
Lapsi ostaa itse uuden tai pärjää ilman. (Itse ostin lapsena aina puhelimeni itse, ei ongelmaa.)
- Lapselta löytyy täitä, mutta edullisinkin täishampoo vie kolmanneksen seuraavan viikon ruokabudjetista
Sitten syödään yksinkertaisemmin.
- Entä jos se shampoo sitten ostetaan, mutta seuraavana päivänä kun kammataan, osa täistä on edelleenkin hengissä
Sitten myydään jotain tori.fi:ssä tai kerätään pulloja.
- Lapsen uudet vaatteet menevät heti rikki, polvet puhki, lapsi puree takin kauluksen hajalle, hukkaa ulkotakkinsa ja -housunsa matkalla koulusta kotiin, reppu menee hajalle kuukaudessa....
Neula, lanka ja käytöstavat.
- Lapsi haluaa askarrella kotona ja tarvittaisiin liimaa, saksia ja muuta sellaista tilpehööriä
Jos ei niihin oikeasti ole varaa, niin sitten ei ole. Lapsen voi viedä luontoon tai ilmaiseen seurakunnan kerhoon.
- Taapero onkin kaatanut kaikki jauhot lattialle ja pitäisi leipoa leipää
Taaperoa vahditaan jatkossa paremmin. Jauhoista voi vielä kerätä osan, uuniin ne menee.
- Ateria meneekin pilalle jostain syystä, eikä varaa ole ostaa enempää ruokaa jääkaappiin
Sitten syödään pahanmakuista ruokaa. Ruokaa nyt ei muutenkaan saa heittää pois.
Olen nuori, lapseton nainen. Minut on KASVATETTU, vaikka vanhemmillani oli ihan varaa. Aina ei saa kaikkea jne. Olen siitä hyvin iloinen tätä lukiessani.
Hyvä! Monilla ei ole lapsilisää kuin ruokaan. Kirppikseltä vaatteiden löytyminen on myös melkoista tuuria.