Mitä järkeä kertoa työhaastattelussa harrastuksia, jotka ei liity haettavaan työhön mitenkään?
Tietysti, jos vaikka aikoo eräoppaaksi, on ihan osuvaa että hakija on ulkoilmaihminen. (paitsi onko tuokin vähän teennäistä??)
Sitten taas jos haetaan osa-aikaista siivoustyötä, ei haastattelijaa kiinnosta yhtään hakijan jooga- ja sarjakuvaharrastus. Miksi niitä harrastuksia kuitenkin kehotetaan kertomaan? Ja miten taiteillaan epärelevantin ja liiallisen teennäisyyden välillä? Että ei sitten kuitenkaan sanota että "siivoan kotiani" :)
Kommentit (74)
Milloin mielikuvien ja ennakkoluulojen perusteella on tehty hyviä rekrytointeja? Järkevä työnantaja ei kysele harrastuksista. Itse en ainakaan oma-aloitteisesti niistä kerro. En myöskään kuvaile luonnettani hakemuksissa. Jos työnantaja haluaa pelata tuota peliä ja valita parhaan näyttelijän, niin en halua edes hakea sinne.
Vierailija kirjoitti:
Joo, minä myös inhoan vapaa-ajasta utelua. Harrastan lähinnä kotoilua ja kävelyä metsässä eli pisteet laskevat jo siinä. Ärsyttää, että vapaa-ajallakin pitäisi suorittaa ja olla kauhean tehokas ja kehittää itseään ja pyrkiä parempiin suorituksiin. Rentoudun parhaiten ihan sillä, että saa vain olla. Metsässä samoilu on ihan turhaa nykymaailmassa. Siellä pitäisi tarttua mukaan vähintään 2 koria sieniä ja 2 korillista askartelumateriaalia, että on tehokas ja antaa itsestään kuvan aktiivisena ihmisenä. Muuten se on ihan turhaa.
Turha tuosta ottaa stressiä. Valehtele! Mä en harrasta kuin kotisohvaa, koiran kanssa kävelyä, nettiä ja muksujen kuskausta. En siis ole trendikäs ja tekeväinen vaan tavallinen taapero, joka ei kauheasti jaksa mitään suorittavaa. Silti sanon harrastuksekseni haastatteluissa pianonsoitto, jooga ja koiran kanssa ulkoilu. Pianoa soitan joskus... joogassa kävin joskus ja tykkäsin, olisi kiva joskus aloittaa uusiksi ja koiran kanssa toki käyn ulkona. Ei tarvi keksii mitään extremeä, mutta joku liikuntaharrastus ainakin kannattaa keksiä, jos ei ole sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, jolla ei ole mitään työn lisäksi elämässä on harvoin kovin hyvä työntekijä. Usein sellaiset ottavat pienet asiat vähän liian suurina.
Minä tarvitsen unta 10h. Matkoihin menee 1,5 h päivässä. Missä välissä minä harrastaisin?
Nukkumassa 22-08
Aamujutut 08-08.30
Työmatka 08.30-09.15
Töissä 9.15-17.15
Työmatka 17.15-18.00
Harrastukset 18-19.30
Kotona 19.30-22.00
Näyttää ihan hyvin mahtuvan.
Itsellä aika samanlainen aikataulu - tosin työmatkoihin menee kauemmin ja nukun vähän vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, jolla ei ole mitään työn lisäksi elämässä on harvoin kovin hyvä työntekijä. Usein sellaiset ottavat pienet asiat vähän liian suurina.
Entä jos ne omat rakkaat harrastukset ovatkin videopelit, aikuisviihde, ja kavereiden kanssa kaljottelu? "Rassaan tietokonetta ja tapaan kavereita"?
Kerroin kerran harrastavani lukemista ja musiikin kuuntelua. Sain vastaukseksi naurahduksen, että eivät nuo ole oikeita harratuksia.
Eivät varmaan olekaan, koska niihin ei liity sitä suorittamista mitä esim. liikuntaharrastuksiin aina liittyy.
Jep, joku tuolla jo totesikin, että "ihanne-ihminen on suorittaja sekä töissä että vapaa-ajallaan".
Entäs niissä tapauksissa, joissa jo henkilön ulkomuoto kertoo sen, että lenkkipolku ja sali eivät välttämättä ole ne tutuimmat vapaa-ajanviettopaikat? Pitääkö 160/90 Minnan pullonpohjalaseissa ja mummoneuleessa väittää käyvänsä siellä salilla myös? Tai edes lenkillä tai zumbassa?
Aktiivinen voi olla muutenkin kuin salilla käymällä. Tunnen juuri tällaisen ylipainoisen ihmisen, joka työnsä lisäksi toimii aktiivisesti parissakin järjestössä ja lisäksi laulaa kuorossa. Hän on ajna pirteä ja iloinen töissä ja vaikka ei olisikaan niin kn ammattitaitoa peittää se. Almanakat täynnä aktiviteettejä. Ei kaikki ylipainoiset ole sairaita.
Vierailija kirjoitti:
Haastattelua varten voi keksiä harrastuksia. Vapaa-aika ei niille kuulu niin ei haittaa jos vähän valehtelee.
Jep,vähänkuin jotkut sanoo että harrastaa liikuntaa, ja sitten sieltää vyöryy kahville semmoinen , isommanpuoleinen violettipää joka puuskuttaa jo oven aukausun jälkeen.
Kyllä se kertoo paljon jos itsestään pitää huolta , ihan tulevaisuutta ajatellen työpaikassa.
Ulkoilu ja lukeminen.Ulkoilu autoon ja takaisin ja lukeminen kuitit ja tiedotteet.
Mä oon aina valehdellut harrastavani laskettelua ja juoksua. Ne on neutraaleja. Tosiasiassa olen kyllä lasketellut aiemmin ja juossutkin, mutta en enää vuosiin aktiivisesti. Olen hoikka, joten joku voi jo sen perusteella pitää mua urheilullisena. Oikeesti olen ihan tajuton sohvaperuna, mutta en mä sitä työnantajalle tietenkään kerro.
Pidän itseäni harrastamattomuudesta huolimatta hyvänä ja tunnollisena työntekijänä. Töissä tykkään tehdä hommat kunnolla, kotona annan itseni levätä.
Harrastukset kannattaa keksiä/valehdella. Esim. pelaat jalkapalloa = olet tiimipelaaja. Vedät teatterikerhoa = esimies ainesta. Treenaat maratoniin = päämäärätietoinen. Jne.
En mihiinkään töiihin menekäään. Jäään työkyvytttömyyseläkkeele ja alan kasvatttamaan hamppua kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, jolla ei ole mitään työn lisäksi elämässä on harvoin kovin hyvä työntekijä. Usein sellaiset ottavat pienet asiat vähän liian suurina.
Entä jos ne omat rakkaat harrastukset ovatkin videopelit, aikuisviihde, ja kavereiden kanssa kaljottelu? "Rassaan tietokonetta ja tapaan kavereita"?
Kerroin kerran harrastavani lukemista ja musiikin kuuntelua. Sain vastaukseksi naurahduksen, että eivät nuo ole oikeita harratuksia.
Eivät varmaan olekaan, koska niihin ei liity sitä suorittamista mitä esim. liikuntaharrastuksiin aina liittyy.
Jep, joku tuolla jo totesikin, että "ihanne-ihminen on suorittaja sekä töissä että vapaa-ajallaan".
Entäs niissä tapauksissa, joissa jo henkilön ulkomuoto kertoo sen, että lenkkipolku ja sali eivät välttämättä ole ne tutuimmat vapaa-ajanviettopaikat? Pitääkö 160/90 Minnan pullonpohjalaseissa ja mummoneuleessa väittää käyvänsä siellä salilla myös? Tai edes lenkillä tai zumbassa?
Aktiivinen voi olla muutenkin kuin salilla käymällä. Tunnen juuri tällaisen ylipainoisen ihmisen, joka työnsä lisäksi toimii aktiivisesti parissakin järjestössä ja lisäksi laulaa kuorossa. Hän on ajna pirteä ja iloinen töissä ja vaikka ei olisikaan niin kn ammattitaitoa peittää se. Almanakat täynnä aktiviteettejä. Ei kaikki ylipainoiset ole sairaita.
Enhän minä mitään sairaudesta puhunutkaan?
Sinun ystävälläsi, mikäli hän joutuisi vielä takaisin töitä metsästämään, olisi harrastuksista kysyttäessä kerrottavanaan, että toimii parissakin järjestössä ja laulaa kuorossa. Hänellä olisi siis työnantajalle "näyttöä" siitä, että on vapaa-ajallaankin aktiivinen ja aikaansaava! Hänen ei tarvitsisi satuilla mitään jostain salillakäymisistä ja zumbista antaakseen haastattelijalle positiivisen (ja painottaen vielä kerran, että eritoten AKTIIVISEN) kuvan itsestään.
Mutta entä jos tuo esimerkki-Minnamme harrastaisi vain TV:n katselua ja nettipalstailua? Ja erityisesti tarvitsee vapaa-ajaltaan yksinoloa ja rauhoittumista, eikä siksi ole mukana missään ei-liikunnallisessakaan ryhmätoiminnassa?
Kuinka tällainen ihminen antaa itsestään kuvan aktiivisena ja aikaansaavana suorittajana, joka olisi hyvä lisäys tiimiin kuin tiimiin, se PARAS vaihtoehto JUURI TÄHÄN duuniin?
m85 kirjoitti:
juuri tämä onse pointti! minä olen pyrkimässä tietokonemyyjäksi ja minä olen harrastanut pc pelaamista pienestä pitäen
jos on kaksi valittavaa joista toinen on harrastanut tietokoneilla ja toinen ei niin mitäs luulet kumman valkkaa?
Valitsen sen, jonka katson olevan parempi myyjä ja jolla on enemmän tietoa. Katsos kun minäkin olen ajanut autolla tuhansia kilometrejä, silti en olisi hyvä automyyjä.
Haastattelua varten voi keksiä harrastuksia. Vapaa-aika ei niille kuulu niin ei haittaa jos vähän valehtelee.