Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Parhaat työntekijät on kaikki hieman omituisia.

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silti haastatteluissa pitää olla mahdollisimman neutraali ja normaali.

Vierailija
2/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitää paikkaansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Silti haastatteluissa pitää olla mahdollisimman neutraali ja normaali.

Neutraali pesuaine?

Vierailija
4/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä on paras työntekijä? Sekö joka raataa päivärutiinit 10 edestä vai sekö joka makaa päivät sohvalla ja keksii firmalle vaikka angry birdsit tai muun miljardibisneksen?

Vierailija
5/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mikä on paras työntekijä? Sekö joka raataa päivärutiinit 10 edestä vai sekö joka makaa päivät sohvalla ja keksii firmalle vaikka angry birdsit tai muun miljardibisneksen?

Molemmat tietysti. Eihän noita voi mitenkään verrata. Eri aloja ja tarvitaan eri koulutus. Oletko aina noin ärsyttävän mustavalkoinen. Turhautuisin keskustelussa kanssasi alta aikayksikön.

Vierailija
6/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

makaa päivät sohvalla

Mistä se tiedetään että tekee työnsä vaakatasossa, ei istuen? Ja pystyisikö itse luomaan angrybirds pelin, tuskin? En minä ainakaan..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äh, en nyt halua kehua itseäni, mutta minua on pidetty omituisena, ja toisaalta olen kyllä suoriutunut töistäni mainiosti... Vaan kun YT-neuvotteluissa sain kenkää niin ei ole työllistyminen enää onnistunut. Ikääkin alkaa olla liikaa. Ja en tuntunut, että tyssää tuohon että vaikutan omituiselta, ja omituisuuttani en ole kaveroitunut töissä niin että suhteilla työllistyisin taas.

Eli siis olen mm. sillä tapaa omituinen, että en viihdy kahvipöytäkeskusteluissa. Kuitenkaan en myöskään kieroile, käytä kyynärpäitä, juorua. Mutta ehkä se, etten ole kiinnostunut muista, antaa sen (täysin virheellisen) vaikutelman, että olisin pahantahtoinen ikävä tyyppi. Tuntuu kuin ihmiset (myös pomot) ottaisivat nokkiinsa, kun en kuuntelekaan heidän juttujaan, ja että se on niin paha asia ettei sillä ole väliä että teen työni hyvin. Kukaan ei halua lähelleen esim. työkaveriksi henkilöä, jonka torjumaksi kokee joutuvansa. Miksei minuun voitaisi suhtautua kuin johonkin robottiin, jolle syötetään työtehtäviä ja joka tekee ne, ja muuta ei odotetakaan?

Vierailija
8/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Äh, en nyt halua kehua itseäni, mutta minua on pidetty omituisena, ja toisaalta olen kyllä suoriutunut töistäni mainiosti... Vaan kun YT-neuvotteluissa sain kenkää niin ei ole työllistyminen enää onnistunut. Ikääkin alkaa olla liikaa. Ja en tuntunut, että tyssää tuohon että vaikutan omituiselta, ja omituisuuttani en ole kaveroitunut töissä niin että suhteilla työllistyisin taas.

Eli siis olen mm. sillä tapaa omituinen, että en viihdy kahvipöytäkeskusteluissa. Kuitenkaan en myöskään kieroile, käytä kyynärpäitä, juorua. Mutta ehkä se, etten ole kiinnostunut muista, antaa sen (täysin virheellisen) vaikutelman, että olisin pahantahtoinen ikävä tyyppi. Tuntuu kuin ihmiset (myös pomot) ottaisivat nokkiinsa, kun en kuuntelekaan heidän juttujaan, ja että se on niin paha asia ettei sillä ole väliä että teen työni hyvin. Kukaan ei halua lähelleen esim. työkaveriksi henkilöä, jonka torjumaksi kokee joutuvansa. Miksei minuun voitaisi suhtautua kuin johonkin robottiin, jolle syötetään työtehtäviä ja joka tekee ne, ja muuta ei odotetakaan?

Koska p*skanjauhaminen on nykypäivänä avainsana. Ei tuloksellisuus. Olisit huipputyyppi esim 50 luvulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kaverisuhteilla työllistytä. P*skapuhetta! :D

Vierailija
10/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on paras työntekijä? Sekö joka raataa päivärutiinit 10 edestä vai sekö joka makaa päivät sohvalla ja keksii firmalle vaikka angry birdsit tai muun miljardibisneksen?

Molemmat tietysti. Eihän noita voi mitenkään verrata. Eri aloja ja tarvitaan eri koulutus. Oletko aina noin ärsyttävän mustavalkoinen. Turhautuisin keskustelussa kanssasi alta aikayksikön.

En usko. Nytkin halusit innokkaasti heti keskustella ja kommentoida ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on paras työntekijä? Sekö joka raataa päivärutiinit 10 edestä vai sekö joka makaa päivät sohvalla ja keksii firmalle vaikka angry birdsit tai muun miljardibisneksen?

Molemmat tietysti. Eihän noita voi mitenkään verrata. Eri aloja ja tarvitaan eri koulutus. Oletko aina noin ärsyttävän mustavalkoinen. Turhautuisin keskustelussa kanssasi alta aikayksikön.

En usko. Nytkin halusit innokkaasti heti keskustella ja kommentoida ;)

Heh urpo. Tykkään susta :)

Vierailija
12/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Äh, en nyt halua kehua itseäni, mutta minua on pidetty omituisena, ja toisaalta olen kyllä suoriutunut töistäni mainiosti... Vaan kun YT-neuvotteluissa sain kenkää niin ei ole työllistyminen enää onnistunut. Ikääkin alkaa olla liikaa. Ja en tuntunut, että tyssää tuohon että vaikutan omituiselta, ja omituisuuttani en ole kaveroitunut töissä niin että suhteilla työllistyisin taas.

Eli siis olen mm. sillä tapaa omituinen, että en viihdy kahvipöytäkeskusteluissa. Kuitenkaan en myöskään kieroile, käytä kyynärpäitä, juorua. Mutta ehkä se, etten ole kiinnostunut muista, antaa sen (täysin virheellisen) vaikutelman, että olisin pahantahtoinen ikävä tyyppi. Tuntuu kuin ihmiset (myös pomot) ottaisivat nokkiinsa, kun en kuuntelekaan heidän juttujaan, ja että se on niin paha asia ettei sillä ole väliä että teen työni hyvin. Kukaan ei halua lähelleen esim. työkaveriksi henkilöä, jonka torjumaksi kokee joutuvansa. Miksei minuun voitaisi suhtautua kuin johonkin robottiin, jolle syötetään työtehtäviä ja joka tekee ne, ja muuta ei odotetakaan?

Sun pitää hakeutua työpaikkaan, jossa on paljon pienten lasten äitejä. Ne tulee töihin lepäämään, kuunneltuaan koko päivän kysymyksiä siitä, miksi makaroni on keltainen yms. On vaan kiitollisia, jos olet hiljaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei kaverisuhteilla työllistytä. P*skapuhetta! :D

Sarkasmi on sinussa vahva, nuori oppipoika

Vierailija
14/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaverisuhteilla työllistytä. P*skapuhetta! :D

Sarkasmi on sinussa vahva, nuori oppipoika

No en minä ainakaan haluaisi työllistyä kaverin suosituksella. Hirveät suorituspaineet! Voi olla selavi työpaikalle, että kaverille myös! :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaverisuhteilla työllistytä. P*skapuhetta! :D

Sarkasmi on sinussa vahva, nuori oppipoika

No en minä ainakaan haluaisi työllistyä kaverin suosituksella. Hirveät suorituspaineet! Voi olla selavi työpaikalle, että kaverille myös! :D

Tosiasia kuitenkin on, että joko pääset töihin jollain lailla tutun kaupalla tai et pääse ollenkaan. Kyllä ne vahvasti meriiteilläkin työllistyvät yleensä työllistyvät nimenomaan siksi, että joku päätökseen osallistuja tuntee hänet tai tuntee jonkun, jonka sanaan luottaa.

Vierailija
16/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei kaverisuhteilla työllistytä. P*skapuhetta! :D

Ei pelkkä kaveruus riitä, mutta jos kaverilla sattuu olemaan opiskelu- tai työkokemusta samalta alalta, niin ne auttavat kummasti. Silloin voi toimia firmassa suosittelijana kaverilleen. Jos valittavana on suunnilleen samantasoisilta vaikuttavat kandidaatit A ja B, joista jälkimmäisestä ei kukaan tiedä mitään mutta ensinmainitusta voi joku jo töissä oleva kertoa, että opiskeltiin yhdessä ja että se on hyvä tyyppi, niin arvaa kumpi valitaan?

Itsekin olen suositellut opiskelukaveria ex-firmaani, ja toisaalta minua en ex-työkaveri suositellut toiseen firmaan, josta tunsi ihmisiä.

Vierailija
17/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaverisuhteilla työllistytä. P*skapuhetta! :D

Ei pelkkä kaveruus riitä, mutta jos kaverilla sattuu olemaan opiskelu- tai työkokemusta samalta alalta, niin ne auttavat kummasti. Silloin voi toimia firmassa suosittelijana kaverilleen. Jos valittavana on suunnilleen samantasoisilta vaikuttavat kandidaatit A ja B, joista jälkimmäisestä ei kukaan tiedä mitään mutta ensinmainitusta voi joku jo töissä oleva kertoa, että opiskeltiin yhdessä ja että se on hyvä tyyppi, niin arvaa kumpi valitaan?

Itsekin olen suositellut opiskelukaveria ex-firmaani, ja toisaalta minua en ex-työkaveri suositellut toiseen firmaan, josta tunsi ihmisiä.

No mun mies ainakin sai työpaikan firmasta, josta samalle alalle valmistunut tuttu samalta paikkakunnalta suositteli. Ensin lopputyö ja sitten työpaikka. Sen jälkeen yhtä, nykyistä, lukuunottamatta kaikki työt suhteilla. Vain tätä viimeisintä on hakenut avoimella hakemuksella, vaikka on ikää, sai paikan. On ollut yhteensä viidessä paikassa ja työkokemusta 30 vuotta.

Vierailija
18/18 |
23.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole yhteenkään työpaikkaan päässyt suhteilla, vaan CV:llä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä yhdeksän neljä