Paras koskaan lukemasi romaani? (Kirjasuositusketju!)

Kyllä täytyy sanoa, että tässä arjen ja kiireen keskellä olen parhaiten rentoutunut tällä vuosikymmenellä Fifty Shades of Grey-kirjasarjan parissa - täydellistä eskapismia ja kokovartalorentoutusta ;)

Sadan vuoden yksinäisyys - olen lukenut sen uudelleen muutaman vuoden välein koska kirja on niin hyvä. Romaani sijoittuu etelä-amerikkalaiseen pieneen kylään. Kirjailija Gabriel Garcia Marques sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon, ja myös hänen muukin tuotantonsa kannattaa lukea.

Enni Mustonen ja Syrjästäkatsoja-sarja missä seurataan Ida-piikatytön elämää suomalaisissa kulttuurikodeissa. <3

Peter Hoegin kirja Lumen taju.

Tämä ja Wallander-kirjat tavallaan aloittivat nykyisen Nordic Noir-ajanjakson, joka löytänyt tiensä telkkuunkin (on varmaan toki muitakin kirjoja). Lumen tajun suomennos on hieno, jota lukiessani ensimmäistä kertaa oikeastaan ymmärsin mitä ja miten kielellä voidaan tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Enni Mustonen ja Syrjästäkatsoja-sarja missä seurataan Ida-piikatytön elämää suomalaisissa kulttuurikodeissa. <3

Nautin itsekin Mustosen kirjoista kovasti - mutta onhan se aika epäuskottavaa, mikä määrä samoihin aikoihin eläneitä historiallisia henkilöitä vilahtelee roolihahmoina tässäkin sarjassa.

Ei tämä toki yksin Mustosen kirjoissa esiintyvä höpsöys ole.

Juuri edesmenneen Le Carre'n tuotanto, erityisesti mieleeni on jäänyt legendaarinen "Mies kylmästä" romaani yllättävine juonenkäänteineen. Myös hänen myöhempi tuotantonsa on lukemisen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatana saapuu Moskovaan.

Humoristinen ja absurdi fantasia rikoksista 1800-luvun Venäjällä. Melko moderni tapa käsitellä naisen asemaa ja itsenäisyyttä.

Ihan nyt siltä varalta, että joku luottaa tuohon kommenttiin... Saatana saapuu Moskovaan on kirjoitettu 30-luvulla ja se sijoittuu kutakuinkin tuohon aikaan neuvosto-Venäjälle. Se on humoristinen ja absurdi fantasia, mutta ei varsinaisesti rikoksista, vaikka toki neuvostoyhteiskunnan terroria sen jäseniään kohtaan sopiikin pitää rikoksena. Se ei myöskään kerro varsinaisesti naisen asemasta ja itsenäisyydestä, vaikka toki sitä lukiessaan kannattaakin kiinnittää huomiota naishahmoihin ja niiden ohuuteen, mikä nyt tietenkin kertoo omaa tarinaansa naisen asemasta tuona aikana.

Saatana saapuu Moskovaan kertoo ennen muuta neuvostoyhteiskunnasta, mutta toki siinä on myös muita voimakkaita teemoja. Kirja avautuu paremmin, jos tuntee neuvostohistoriaa ja ehkä hieman Bulgakovin elämääkin. Mutta toimii se myös ihan vain romaanina omassa lajityypissään, joka on... mikä? Maaginen realismi?

Jouluaika tuo mieleen dekkarit, varsinkin vanhat joita joskus löysi divareistä. (mikä on divari kysyy milleniaali).

Eli siis skippaan tämän valistustilaisuuden ja ehdotan paria vanhaa dekkaria: 

Mickey Spillane: Yö

Desmond Bagley: Islannin Peli

Lisäksi forsythiltä jo mainitut shakaali ja odessan miehet, tai jos modernimpaa haluaa lukea niin esim. tom clancyn punaisen lokakuun metsästys

Yksi lemppareistani (sori jos on jo mainittu) on Tuulen varjo, kirjailijalta Carlos Ruiz Zafón.

https://www.risingshadow.fi/library/book/5775-tuulen-varjo

"Kirjakauppias johdattaa aamuyön hämärissä kymmenenvuotiaan poikansa Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, kohtalokkain seurauksin. Mystinen pyhäkkö Barcelonan vanhan kaupungin sydämessä muuttaa Danielin loppuelämän.

Vanhan paperin, pölyn ja magian keskeltä pojan käsiin etsiytyy Tuulen varjo, jonka kadonnutta kirjoittajaa Julián Caraxia hän alkaa pakkomielteisesti etsiä. Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petoksen labyrintin. Kunnes Caraxin salaperäinen tarina alkaa pelottavalla tavalla toistua hänen omassa elämässään...

Kiehtova kirjojen ystävän trilleri on lähes kaikkea mitä kirjalta voi odottaa: jännäri, rakkausromaani, kauhutarina."

Itse pidän historiasta ja hyvistä henkilökuvauksista - siksi Linnan Täällä pohjantähden alla oli aivan järisyttävä lukukokemus. Luin sen 25-vuotiaana, ja vaikka äikänmaikka koulussa oli aina hehkuttanut sen tärkeyttä, olin silloin, että joojoo. Kun luin sen (aloitinkin vähän sillä tavalla, että no kun tämä pitäisi lukea), ei mikään ollut enää entisellään. Surin jo ensimmäisen kirjan jälkeen, että tarina loppuu trilogiaan. Oli myös jännää lukea sen jälkeen Tuntematon uudelleen, sillä Koskelan poikahan on siinä hahmona. Siinä oli jotain syvää tarinallisuutta, joka liikutti.

Myös Emmi Itäsalmen Teemestarin kirja teki vaikutuksen, jos pitää yhtään utopistisesta kerronnasta. Se on kauniisti kirjoitettu.

Japanilaisista kirjailijoista tykkään Junichiro Tanizakin teoksista. Taas korostuu henkilöhistoria ja tarinallisuus - Makiokan sisarukset.

Uljas Uusi Maailma, vaikka se onkin jo kuin dokumentti tästä ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Myös Umberto Econ Ruusun nimi oli raskasta luettavaa, en suosittele aloittelijalle.

Ruusun nimen luin teininä, ja se vaatii kyllä paneutumista - mutta jos jaksaa paneutua viitteisiin se on todella hyvä! Samalla tavalla Sinuhe Egyptiläinen on sairaan hyvä. En varmaan koskaan ole lukenut niin kaunista kieltä kuin Sinuhessa. Kynnys lukea noita isoja järkäleitä voi jostain syystä olla korkea, mutta kannattaa. Sinuhe oli myös sellainen joka imaisi mukaansa.

Näihin palaan aina uudelleen:

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva

Albert Camus: Sivullinen

Timo K. Mukka: Kyyhky ja unikko

Uudemmista Elena Ferranten ja Linda Olssonin tuotanto.

Vierailija kirjoitti:

Orvokki Autio: Pesärikko trilogia

Aivan mainio trilogia. Risaisia ihmisiä ja pohojolaasta itsepäisyyttä. 

Joku suklaatehdas juttu . Koulun kotitalous oppi kirja mutta joku varasti sen . Suuri käsityö kirja .

Jos historialliset romaanit kiinnostavat noin ylipäätään, niin...

Charles Palliser: "Rikasta ja köyhää" vuodelta 1989.

On yli 1000-sivuinen järkäle, mutta sen ei kannata antaa pelottaa. Erittäin koukuttavaa kerrontaa 1800-luvun Lontoosta ja muualtakin saarivaltiosta. Toisaalta eräänlainen Charles Dickensin ja hyvän jännityskertomuksen yhdistelmä, toisaalta hyvin koskettava ja lämmin kasvutarina. Tämä sattuu olemaan ainoa Palliserilta suomennettu teos tähän päivään mennessä.

Agustina Bazterrica: Rotukarja (2019)

Lyö tajuntaan kuin metrinen halko. Luin kirjan noin vuosi sitten ja vieläkin kummittelee päässä, hyvällä tavalla. Oli sen verran vaikuttava lukukokemus.

Kyseessä on dystopia (eteläamerikkalaisesta) yhteiskunnasta, jossa kaikki eläinperäinen liha on saastunut jonkin viruksen vuoksi eikä siten ole enää ihmisravinnoksi hyödynnettävää. Ihminen ei kuitenkaan lihanhimostaan pääse. Siksi valtio tekee radikaalin ratkaisun ja sallii ihmislihan syömisen. Osasta ihmiskuntaa (se köyhempi ja hyödyttömämpi osa) tulee karjaa. 

Kirjaa on vaikea kuvata, se täytyy kokea. Alkupuolella on kohtaus, jossa kirjan päähenkilö, suuren lihajalostamon päällikkö, vie pari uutta työntekijää kierrokselle teurastamoon. Se on lukukokemuksena jokseenkin tajunnanräjäyttävää. Äärimmilleen viety teollinen prosessi, joka riisuu kohteestaan kaiken inhimillisyyden ja arvokkuuden, on tietysti allegoria siitä, mitä ihmiskunta nykyisin tekee lihanjalostusteollisuudessa pelkkinä hyödykkeinä nähdyille eläimille. Teos on yhteiskuntakritiikki monellakin tapaa.

Tarinan aihe saattaa ensi kuulemalta tuntua ällöttävältä, mutta kehotan tarttumaan kirjaan ennakkoluulottomasti. Tarina kertoo meistä ihmisistä. Meidän yhteiskuntamme on monessa suhteessa ällöttävä. Dystopia-kirjallisuus on oiva tapa tarkastella kulttuuriamme ulkopuolelta.

Tracy Chevalier - Tyttö ja helmikorvakoru. Upea historiallinen romaani.

Taru sormusten herrasta. Ei vaadi perusteluita, piste.

m40.

Vierailija kirjoitti:

Seitsemännen portaan enkeli, kirjoittanut Frank McCourt. Omaelämäkerrallinen romaani, itketti ja nauratti vuoron perään. Tälle on myös jatkoa Ameriikan ihmemaa. Lähes yhtä hyvä. Suosittelen lämpimästi. Googlaamalla löydät lisätietoja.

Tähän sarjaan kuuluu kolmaskin kirja, Liitupölyä (Teacher Man). Kertoo kirjailijan kokemuksista äidinkielenopettajana.