Lue keskustelun säännöt.
Paras koskaan lukemasi romaani? (Kirjasuositusketju!)
Ajattelin alkaa lukemaan romaaneja. Yleensä yritykseni on kaatunut siihen, että jotenkin olen onnistunut löytämään käsiini vain tylsiä kirjoja. Siksi kaipaankin nyt suosituksia.
Mikä on paras koskaan lukemasi romaani? Laitatko myös pienen kuvailun kirjasta, jotta tietää, vaikuttaako se juuri itseä kiinnostavalta.
Kommentit (252)
Vaikka korona alkaa olla jo vähän ei niin muodissa, niin antaisin suosituksen lukea Richard Prestonin kirjat Tapaus Kobra ja Tappajavirus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gontšarovin Oblomov. Lyhyesti kertoo patalaiskasta miehestä, joka ei saa elämässään aikaan mitään mitä haluaisi ja jota hänen ystävänsä yrittää saada takaisin elämän syrjään kiinni. Jotkut näkeväs hänessä tyypillisen venäläisen miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enni Mustonen ja Syrjästäkatsoja-sarja missä seurataan Ida-piikatytön elämää suomalaisissa kulttuurikodeissa. <3
Nautin itsekin Mustosen kirjoista kovasti - mutta onhan se aika epäuskottavaa, mikä määrä samoihin aikoihin eläneitä historiallisia henkilöitä vilahtelee roolihahmoina tässäkin sarjassa.
Ei tämä toki yksin Mustosen kirjoissa esiintyvä höpsöys ole.
Onhan se tosiaan aika epäuskottavaa muttei mahdotonta. Tuohon aikaan taiteilijat seurustelivat paljon keskenään mutta aika epätodennäköistä että sama piikatyttö olisi kaikissa noissa kodeissa. Silti pidän kovasti vaikka olen lukenut vasta 3 ensimmäistä kirjaa, oikeastaan olen koukussa tuohon sarjaan ja kaivanut netistä lisätietoa kyseisistä henkilöistä. Kävin jopa Porvoon lähellä Haikossa Edelfeltin ateljeemuseossa tämän kolmannen kirjan innoittamana. Lähiviikot on pelastettu sillä tiedän että joululahjaksi on tulossa pari kirjaa lisää tätä sarjaa.
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia
J. D. Salingerin The catcher in the rye
Vierailija kirjoitti:
Yksi lemppareistani (sori jos on jo mainittu) on Tuulen varjo, kirjailijalta Carlos Ruiz Zafón.
https://www.risingshadow.fi/library/book/5775-tuulen-varjo
"Kirjakauppias johdattaa aamuyön hämärissä kymmenenvuotiaan poikansa Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, kohtalokkain seurauksin. Mystinen pyhäkkö Barcelonan vanhan kaupungin sydämessä muuttaa Danielin loppuelämän.
Vanhan paperin, pölyn ja magian keskeltä pojan käsiin etsiytyy Tuulen varjo, jonka kadonnutta kirjoittajaa Julián Caraxia hän alkaa pakkomielteisesti etsiä. Yli vuosikymmenen ajan Daniel seuraa kirjailijan jälkiä läpi rakkauden, väkivallan, ystävyyden ja petoksen labyrintin. Kunnes Caraxin salaperäinen tarina alkaa pelottavalla tavalla toistua hänen omassa elämässään...
Kiehtova kirjojen ystävän trilleri on lähes kaikkea mitä kirjalta voi odottaa: jännäri, rakkausromaani, kauhutarina."
Näitähän taitaa olla 3. Suositus minultakin.
Samoin Donna Tartille, Saatana saapuu.., Isac Bashevish Singerin koko tuotanto, Mika Waltarin koko tuotanto,Kjell Westön koko tuotanto... onhan noita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia
J. D. Salingerin The catcher in the rye
Oletko tosissasi tuon siepparin kanssa? Harvemmin muut kuin jenkit siitä pitää. Sitä on vaikea edes tajuta, jos ei ole elänyt ko. ajanjaksolla. Suosio perustuu kulttimaineeseen, eikä niinkään kirjallisiin ansioihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen nauttinut eniten kirjasta Small World by David Lodge. En tiedä onko suomennettu, mutta englanniksi oli todella viihdyttävä tällaiselle kirjallisuusteorioiden ystävälle.
David Lodgella on muitakin mielenkiintoisia kirjoja.
Esimerkiksi Paradise News kertoo kuolemisesta syöpään, hyväksikäytöstä, rajoittavasta uskonnosta ja huonoista ihmissuhteista mutta on kaikista ahdistavista aiheistaan huolimatta valoisa ja toiveikas teos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä pohjantähden alla. Linna jotenkin osasi mennä vuoronperään jokaisen henkilön "sisään" ja kertoa juuri se. miltä heistä tuntui juuri sillä hetkellä. Toisen Linnan kirjan olen lukenut jo neljä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Margaret Atwoodin "Orjattaresi" oli itselle 90-luvulla ravisuttava lukukokemus. Nykyaikana useimmat varmaan tietävät, että kyseessä dystopia, jossa suurin osa USA:ta muuttunut perusav-mammalle aika epämukavaksi paikaksi elää, koska Handmaids tale-sarja pyörinyt kaikkialla (sitäkin katson -ja pidän).
Samoin minulle Orjattaresi oli aikoinaan vavahduttava teos. Sen jälkeen Atwood on tehnyt muitakin kirjoja, jotka ovat jääneet kaihertamaan mieltä, esim. MaddAddam-trilogia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Olen nauttinut eniten kirjasta Small World by David Lodge. En tiedä onko suomennettu, mutta englanniksi oli todella viihdyttävä tällaiselle kirjallisuusteorioiden ystävälle.
Sinun kannattaa lukea myös Lodgen Chancing places, kun kerran tykkäät kirjallisuustieteen värittämästä tekstistä.
Tuossa teoksessa on paras milloinkaan lukemani kuvaus vakavasti stressaantuneen ihmisen huonosta nukkumisesta ja siitä, miten nopeasti uni tulee sillä hetkellä, kun herätyskello soi ja pitäisi nousta ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tommi Liimatan Jeppikset ja uusin: Rollo
Sofi Oksasen Puhdistus on yllättävän hyvin kirjoitettu kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adamsin Ruohometsän kansa, kertoo kyllä jäniksistä mutta voi samaistua. Kokeile
Jodi Picoult: Sisareni puolesta
Vierailija kirjoitti:
Itseeni vaikutuksen ovat tehneet Elina Hirvosen Punainen Myrsky. Perustuu löyhästi Hussein al-Taeen lapsuuskokemuksiin sekä elämään Suomessa.
Sitten Miia Kankimäellä on kaks kihelmöivän kiinnostavia anekdootteja historian naisista sisältävää teosta: Asioita, jotka laittavat sydämeni sykkimään tiheämmin ( apua menikö sanatarkasti noin?), sekä Naiset, joita ajattelen öisin.
Enpä uskoisi ihan heti mihinkään, mitä rauhan-Tae kertoilee.
Kirjana voi toki olla viihdyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia
J. D. Salingerin The catcher in the ryeOletko tosissasi tuon siepparin kanssa? Harvemmin muut kuin jenkit siitä pitää. Sitä on vaikea edes tajuta, jos ei ole elänyt ko. ajanjaksolla. Suosio perustuu kulttimaineeseen, eikä niinkään kirjallisiin ansioihin.
Sieppari ruispellossa kolahti ihan täysillä kun luin sen lukiolaisena. Sehän on todella hyvä nuoruuden kuvaus. Hauska ja traaginen. Rakastin sitä silloin. Ja ihan kyllä savolainen olen :)
En ymmärrä noita Jumalat juhlivat öisin suosittelijoita. Jotenkin tuntuu, että pitää olla kirjallisuuden professuuri ennen kuin pääsee edes ensimmäistä lukua pidemmälle.
Tämän vuoden suosikkikirja oli Federico Axat Viimeinen mahdollisuus. Outo, jännittävä trilleri.
Liane Moriartyn kaikki kirjat. Näennäisen kepeistä aiheista, mutta kaikissa pohjalla vakavampi aihe.