Miksi ravintola-alalla ollaan niin ilkeitä uusille? Aloitin juuri vuokratyön.

Jos on sen verran avuton, ettei itse osaa katsoa mitä missäkin kaapissa on, niin onko ihme että kohdellaan kuin vammaista?

Meidän 2v Pirkko-petterikin tietää mistä kaapista mikäkin löytyy.

Vinkki: käy kaapit läpi ja opettele.

Niillä ihmisillä on kiire ja stressi koko ajan, raskasta työtä jalkojen päällä pitkiä päiviä, pakkotahtisesti ilman kunnon taukoja. Surkeat työajat myös, aina illat ja viikonloput töissä, kun muut ovat vapailla. Mihinkään tapahtumiin ja illanviettoihin ei pääse, muuta kuin kollegojen kanssa. Palvelualan töissä valta-asetelma syö ihmistä, olet monille alempi palvelija.

Viettävät aivan liikaa aikaa keskenään ja seura tekee kaltaisekseen. Lisäksi aivan surkeat palkat työn rankkuuteen ja työaikoihin nähden, jotkut eivät edes pysty elättämään itseään työllään.

Että kyllähän siinä vuosien saatossa kyynistyy, kun tekee tuollaista pakkotahtista, meluista orjatyötä, ei ikinä aikaa harrastuksille ja muulle elämälle. Ravintolatyö sitoo aivan älyttömästi epäsäännöllisyydellään. Myyt koko elämäsi noin 10-12e/h, aika mahtavaa.

Sitten kun kun huomaa, että on jo ihan loppu, onkin monelle myöhäistä vaihtaa alaa. On velkaa, ei tarpeeksi opiskelutaitoja, perhettä jne. Nuoret opiskelijaextrat alkavat muistuttaa kaikesta siitä, mihin et itse ikinä kyennyt. Niille työ on läpikulkumatka parempiin hommiin, itse olet sidottuu siihen kuuttavaan matalapalkkap askaan loppuiäksesi.

Ei oikeuta huonoa käytöstä toki. Ja nuo olivat vain omia kokemuksiani ravintolaurani kehitylsen varrelta. Kyynistyin ihan älyttömästi ja kuten joku totesi, aloin vihata kaikkea ja kaikkia, myös itseäni.

Tein ison työn alanvaihdon kanssa, koska lopulta en vaan enää kestänyt alaa ja itseäni. Nykyään olen päivätöissä ja saan riitttävästi palkkaa. Voi pitää kunnon tauot, syödä rauhassa, jää aikaa muullekin kuin työlle ja selkä on tervehtynyt. Olen kuin eri ihminen ja suhtaudun asioihin paljon positiivisemmin ja valoisammin nykyään. En ole enää siinä paskaduunin kuluttavassa ikeessä. Mulla oli mahdollisuus muuttaa elämää onneksi, kaikilla ei ole.

Keittiömestari kirjoitti:

Jos on sen verran avuton, ettei itse osaa katsoa mitä missäkin kaapissa on, niin onko ihme että kohdellaan kuin vammaista?

Meidän 2v Pirkko-petterikin tietää mistä kaapista mikäkin löytyy.

Vinkki: käy kaapit läpi ja opettele.

Ja minun kolmivuotiaanikin tietää, mitkä ovat normaalit käytöstavat. Eli vastataan kysymykseen silmien pyörittelyiden tai tiuskimisten sijasta.

Kyllä vaan joka alalla, myös toimistoalalla juuri vuokratyön kautta tulleelle. Tästäpä on jo aikaa kun olin vuokratyöfirman kautta eräässä pk-yrityksessä toimistotyöntekijänä. Minulle yksi pomoista antoi aamulla kasan papereita hoidettavaksi. Minua ei oltu juurikaan perehdytetty hommaan. Ei mennyt kun tunti siitä kun paperikasa oli minulle annettu, niin pomo tuli selkäni taakse hengittämään ja sanoi, että vieläkö sinä teet niitä, vaikka asia oli selvityshommaa ja uudelle hyvinkin puolen päivän työ, jos ei kokopäivän. Onneksi sain pian vakituisen työ, ja kun ilmoitin siitä vuokratyöpaikan pomolle niin ei onnitellut, meni hyvin oudoksi. En mennyt enää seuraavana päivänä koko yritykseen. Ja hyvin olen elämässä ja työssäni pärjännyt, vaikka silloinkin yritettiin nitistää ja nöyryyttää.

UP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä kiireessä ei kuule jakseta kaltaistasi uusavutonta.

Uusavutonta?

Siinä työssä nyt pärjää, jos on suurinpiirtein normaalisti kehittynyt yksilö. Mä hoidan hommani aina hyvin ja pystyn päättelemään ja oppimaan nopeasti.

Mitään supervoimia mulla ei kuitenkaan ole, että voisin esim. nähdä kaappien sisälle ja selvittää missä säilytetään mitäkin kapustaa. Tai lukea ajatuksia, tai selvittää näitä kirjoittamattomia, mielivaltaisia sääntöjä.

Ap

Se niitä korpeaakin, että homma ei ole niin rakettitiedettä etteikö sitä pystyisi normijärjellä varustettu reipas tyyppi tekemään aika lailla lonkalta. Ajattele; he ihan opiskeli sitä varten, ja sitten tulee tenttien välissä joku tyyppi pyörähtämään ja pystyy samaan vaikka sitä ei edes perehdytetä kunnolla. Ikävästi käy ammattiylpeyden päälle.

Keittiömestari kirjoitti:

Jos on sen verran avuton, ettei itse osaa katsoa mitä missäkin kaapissa on, niin onko ihme että kohdellaan kuin vammaista?

Meidän 2v Pirkko-petterikin tietää mistä kaapista mikäkin löytyy.

Vinkki: käy kaapit läpi ja opettele.

Joo, pienissä paikoissa teenkin näin. Sitten on oikeasti isoja ravintoloita, joiden keittiötkin ovat moniosaisia sokkeloita, voivat olla jopa parissa kerroksessa keittiö ja sali. Tulenko minä jo pari tuntia aiemmin tutustumaan niihin satoihin kaappeihin ja vetareihin sitten?

Siinä itse työn touhussa nimittäin siihen oikean paikan etsimiseen ei ole aikaa sadasta vaihtoehdosta, kun tiskiä pukkaa ja koneen on käytävä koko ajan. Tai pitää löytää asiakkaalle jotain tiettyä erityisolutta ja sitä ei ole vielä purettu kuormasta baarin kaappeihin. Pitäisikö minun ymmärtää, että kun sitä olutta ei ole kaapissa, niin tottakai se on siellä alakerran lukollisessa viinavarastossa, jonne tulee aina perjantaisin kuorma ja avaimet on vain vakkareilla?

Ao

Ap

Vierailija kirjoitti:

Niillä ihmisillä on kiire ja stressi koko ajan, raskasta työtä jalkojen päällä pitkiä päiviä, pakkotahtisesti ilman kunnon taukoja. Surkeat työajat myös, aina illat ja viikonloput töissä, kun muut ovat vapailla. Mihinkään tapahtumiin ja illanviettoihin ei pääse, muuta kuin kollegojen kanssa. Palvelualan töissä valta-asetelma syö ihmistä, olet monille alempi palvelija.

Viettävät aivan liikaa aikaa keskenään ja seura tekee kaltaisekseen. Lisäksi aivan surkeat palkat työn rankkuuteen ja työaikoihin nähden, jotkut eivät edes pysty elättämään itseään työllään.

Että kyllähän siinä vuosien saatossa kyynistyy, kun tekee tuollaista pakkotahtista, meluista orjatyötä, ei ikinä aikaa harrastuksille ja muulle elämälle. Ravintolatyö sitoo aivan älyttömästi epäsäännöllisyydellään. Myyt koko elämäsi noin 10-12e/h, aika mahtavaa.

Sitten kun kun huomaa, että on jo ihan loppu, onkin monelle myöhäistä vaihtaa alaa. On velkaa, ei tarpeeksi opiskelutaitoja, perhettä jne. Nuoret opiskelijaextrat alkavat muistuttaa kaikesta siitä, mihin et itse ikinä kyennyt. Niille työ on läpikulkumatka parempiin hommiin, itse olet sidottuu siihen kuuttavaan matalapalkkap askaan loppuiäksesi.

Ei oikeuta huonoa käytöstä toki. Ja nuo olivat vain omia kokemuksiani ravintolaurani kehitylsen varrelta. Kyynistyin ihan älyttömästi ja kuten joku totesi, aloin vihata kaikkea ja kaikkia, myös itseäni.

Tein ison työn alanvaihdon kanssa, koska lopulta en vaan enää kestänyt alaa ja itseäni. Nykyään olen päivätöissä ja saan riitttävästi palkkaa. Voi pitää kunnon tauot, syödä rauhassa, jää aikaa muullekin kuin työlle ja selkä on tervehtynyt. Olen kuin eri ihminen ja suhtaudun asioihin paljon positiivisemmin ja valoisammin nykyään. En ole enää siinä paskaduunin kuluttavassa ikeessä. Mulla oli mahdollisuus muuttaa elämää onneksi, kaikilla ei ole.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Tuostahan se varmasti johtuu. Harmi jos kyynisyys ja kyräily on tullut osaksi alan kulttuuria, se nimittäin on sitovuudestaan huolimatta mitä parhainta työtä silloin kun sitä tehdään hyvässä seurassa ja hyvässä hengessä. 

Tuo on niin tuttua. Olin blokkarina aikoinaan, ja kohtelu oli ala-arvoista. Ei tervehditty, ei puhuttu minulle, jos oli jotakin sanottavaa niin se puettiin muotoon "Toi yks". Ei vastattu kysymyksiin (esim. miten käytän tätä ja tätä konetta tai edes että mistä löydän käyttöohjeet), olin kuin ilmaa. Minua siis kohdeltiin kuin en olisi paikalla ollenkaan. Loppuyöstä räyhättiin, kun hommat ei toimineet: tiskit seisoivat ja niitä oli toimitettu vääriin paikkoihin. Olisivat perehdyttäneet tai edes vastanneet kysymyksiin, niin homma olisi sujunut. Mutta ei. Aina pari kerta työvuoron aikana itkin vessakopissa.

T. Blokkarina alle 20-veenä

Vierailija kirjoitti:

Joka alalla valitettavasti tuota on. Sosiaali-ja terveysala yksi pahimmistaa. Olis kaikille helpompaa jos töissä ois mukava ilmapiiri ja itse kukin kantaisi siitä myös vastuun.

Totta, IT alalla myös paljon tätä. Lopulta kaikki kumpuaa huonosta johdosta. Hyvin johdetuissa lafkoissa ei tällaista ole. Harmi vaan että työntekijät saa kärsiä. Mutta mikään ei muutu. Johto joko ei tajua tai ummistaa silmänsä.

Vierailija kirjoitti:

Keittiömestari kirjoitti:

Jos on sen verran avuton, ettei itse osaa katsoa mitä missäkin kaapissa on, niin onko ihme että kohdellaan kuin vammaista?

Meidän 2v Pirkko-petterikin tietää mistä kaapista mikäkin löytyy.

Vinkki: käy kaapit läpi ja opettele.

Joo, pienissä paikoissa teenkin näin. Sitten on oikeasti isoja ravintoloita, joiden keittiötkin ovat moniosaisia sokkeloita, voivat olla jopa parissa kerroksessa keittiö ja sali. Tulenko minä jo pari tuntia aiemmin tutustumaan niihin satoihin kaappeihin ja vetareihin sitten?

Siinä itse työn touhussa nimittäin siihen oikean paikan etsimiseen ei ole aikaa sadasta vaihtoehdosta, kun tiskiä pukkaa ja koneen on käytävä koko ajan. Tai pitää löytää asiakkaalle jotain tiettyä erityisolutta ja sitä ei ole vielä purettu kuormasta baarin kaappeihin. Pitäisikö minun ymmärtää, että kun sitä olutta ei ole kaapissa, niin tottakai se on siellä alakerran lukollisessa viinavarastossa, jonne tulee aina perjantaisin kuorma ja avaimet on vain vakkareilla?

Ao

Ap

Itse asiassa juuri noin on toimittava. Minä olen tarjoillut kakarasta asti ja aina uuteen paikkaan mennessä menen ainakin tunnin etukäteen availemaan kaappeja ja seuraamaan tempoa ja rytmiä. Koska ellei näitä asioita tiedä, sekoitat koko henkilökunnan pakan. Toimiva ravintola on kun juna, jossa jokaisella on roolinsa ja kyydissä on pysyttävä. Hyvien työkavereiden kanssa työ ei ole edes erityisen raskasta. Henkisesti tietty, se lääppiminen ja asiakkaiden halveksunta oli minulle lopulta liikaa. Ajoissa meno on ihan perusteltua jo siitäkin syystä, että kun työaikasi alkaa, sinun edellytetään osaavan duunisi ainakin auttavasti. Ja minun työmoraalinikin sanoo, ettei minulle enää palkkaa makseta kaappien availusta. Tuntipalkkani on muuten keikkaillessa 17€ ja vakkarina ollessa 14€. Plus lisät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keittiömestari kirjoitti:

Jos on sen verran avuton, ettei itse osaa katsoa mitä missäkin kaapissa on, niin onko ihme että kohdellaan kuin vammaista?

Meidän 2v Pirkko-petterikin tietää mistä kaapista mikäkin löytyy.

Vinkki: käy kaapit läpi ja opettele.

Joo, pienissä paikoissa teenkin näin. Sitten on oikeasti isoja ravintoloita, joiden keittiötkin ovat moniosaisia sokkeloita, voivat olla jopa parissa kerroksessa keittiö ja sali. Tulenko minä jo pari tuntia aiemmin tutustumaan niihin satoihin kaappeihin ja vetareihin sitten?

Siinä itse työn touhussa nimittäin siihen oikean paikan etsimiseen ei ole aikaa sadasta vaihtoehdosta, kun tiskiä pukkaa ja koneen on käytävä koko ajan. Tai pitää löytää asiakkaalle jotain tiettyä erityisolutta ja sitä ei ole vielä purettu kuormasta baarin kaappeihin. Pitäisikö minun ymmärtää, että kun sitä olutta ei ole kaapissa, niin tottakai se on siellä alakerran lukollisessa viinavarastossa, jonne tulee aina perjantaisin kuorma ja avaimet on vain vakkareilla?

Ao

Ap

Itse asiassa juuri noin on toimittava. Minä olen tarjoillut kakarasta asti ja aina uuteen paikkaan mennessä menen ainakin tunnin etukäteen availemaan kaappeja ja seuraamaan tempoa ja rytmiä. Koska ellei näitä asioita tiedä, sekoitat koko henkilökunnan pakan. Toimiva ravintola on kun juna, jossa jokaisella on roolinsa ja kyydissä on pysyttävä. Hyvien työkavereiden kanssa työ ei ole edes erityisen raskasta. Henkisesti tietty, se lääppiminen ja asiakkaiden halveksunta oli minulle lopulta liikaa. Ajoissa meno on ihan perusteltua jo siitäkin syystä, että kun työaikasi alkaa, sinun edellytetään osaavan duunisi ainakin auttavasti. Ja minun työmoraalinikin sanoo, ettei minulle enää palkkaa makseta kaappien availusta. Tuntipalkkani on muuten keikkaillessa 17€ ja vakkarina ollessa 14€. Plus lisät.

Minä aloitan työt silloin, kun palkallinen työaikani alkaa. En missään nimessä mene tuntia tai paria aiemmin perehtymään ilmaiseksi. Jos tuolta ajalta maksettaisiin palkkaa, niin menisin toki.

Vuokrafirma, joka on virallisesti palkanmaksajani ja esimieheni, ei myöskään ole tuollaisesta sanonut tai määrännyt menemmän ajoissa. Viokrafirmasta saamien ohjeiden ja sopimuksen mukaan menen. Ja jos joka kerta pitäisi mennä uuteen paikkaan aiemmin, niin aika monta palkatonta työtuntia tulisi kuussa. Eheei käy.

Vuokrafirma ei ole myöskään sanonut, että työajan alkaessa olisi osattava työt edes auttavasti. Mitä ikinä tuolla tarkoitatkaan. Minä osaan toimia ja tehdä töitä ravintolassa, mutta en tietenkään tiedä uuden paikan erityispiirteitä. Ja olisi kohtuutonta odottaa, että tulisin niitä opettelemaan palkatta kahdeksi tunniksi ennen vuoroa. Harhaista suorastaan.

Minun tuntipalkkani on muuten 11,60e.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuo on niin tuttua. Olin blokkarina aikoinaan, ja kohtelu oli ala-arvoista. Ei tervehditty, ei puhuttu minulle, jos oli jotakin sanottavaa niin se puettiin muotoon "Toi yks". Ei vastattu kysymyksiin (esim. miten käytän tätä ja tätä konetta tai edes että mistä löydän käyttöohjeet), olin kuin ilmaa. Minua siis kohdeltiin kuin en olisi paikalla ollenkaan. Loppuyöstä räyhättiin, kun hommat ei toimineet: tiskit seisoivat ja niitä oli toimitettu vääriin paikkoihin. Olisivat perehdyttäneet tai edes vastanneet kysymyksiin, niin homma olisi sujunut. Mutta ei. Aina pari kerta työvuoron aikana itkin vessakopissa.

T. Blokkarina alle 20-veenä

Onko oikeasti normaalia tuntea pahaa oloa jos kohdellaan huonosti? Mulla tulee monesti sellanen inhottava "pala kurkkuun" ja tuntuu tosi epämukavalta. Joskus jopa pisto sydämessä. Olen aina luullut olevani vain herkkä.

No tuotahan se just on. En osaa sanoa mikä helvetti osaa oikein vaivaa. Sain aikanaan nuorena tyssinä tuon kaiken kokea. Olin alalla suunnilleen 16 vuotta ja itse otin aina uudet tyypit lämpimästi vastaan kun itse tiesin miten stresaava tilanne alussa voi olla.

Suuremman syyttävän sormen kyllä osoitan ravintolan omistajia kohtaan. Todella epäasiallista ja epärehellistä sakkia. Tessiä ei noudatetan missään.. niin jäätävää touhua että huh huh. Voisin kirjoittaa ihan kirjan. Onneksi pääsin tosta paskasta pois!

Tasapuolisuuden vuoksi ravintolahenkilöstö on veemäinen myös asiakkaille.

Jos uutta työntekijää ei ehditä perehdyttää, se ongelma on muualla kuin siinä työntekijässä (huonosti organisoitu uuden työntekijän perehdytys), mutta monista on täysin oikeutettua vittuilla tälle työntekijölle, joka ei voi sille mitään, että on sinne sysätty selviämään. En ole koskaan voinut käsittää, miten typeriä vakkarit voivat olla, kun eivät kohdista sitä kiukkuaan oikeaan osoitteeseen. Se jos mikä on tymyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin parin vuokrafirman kautta ravintola-alan keikkatyöt opintojen oheen vuosi sitten. Olen järkyttynyt itseni ja muiden vuokratyöntekijöiden kohtelusta ravintoloissa! Toki on ihan ok paikkojakin ollut, mutta enemmän niitä huonoja. Ihmiset käyttäytyvät kuin mitkäkin autistit, ja ilkeilevät. Tässä muutamia esimerkkejä:

- ei vastata tervehdykseen

- perehdytystä ei ikinä ehditä antaa, pitää vain itse tajuta mitä lähteä tekemään ja miten

- ei neuvota mitään ennalta, eikä edes vaikka kysyy, mulkoillaan vaan

- jos kuitenkin suvaitaan puhua jotain, niin sekin pitää tehdä nenänvartta pitkin kyllästyneenä tuhahdellen

- osoitetaan mieltä, kun en älynnyt jotain talon sanatonta sopimusta

- sanattomia sopimuksia ei kerrota, ne täytyy opetella. Mielellään nöyryytyksen ja huutojen kautta.

- kiitosta ei tule ikinä, vaikka miten hyvin hoitaisit tonttisi. Kuittailua kyllä pienimmistäkin asioista.

- esimiehet voivat olla asiattomia ja kohteluun vaikuttaa henkilökemiat, päivän fiilis ja tähtien asento

- jos joku asia jossain tyypissä ei miellytä, niin häntä nakitetaan inhottaviin hommiin ja suljetaan ulkopuolelle

- oma ja muiden hyvinvointi ei kiinnosta pätkääkään. Painetaan pitkää päivää ilman taukoja ja tietoa kotiinpääsyajasta, ikään kuin oltaisiin korvaamattomia. Odotetaan samaa uhrautumista muilta. Jos kieltäytyy, työt vähenee ja käytös muuttuu

- käytös ylipäänsä sivistymätöntä

Kaikki noista asioista ei ole sattunut onneksi omalle kohdalle, mutta olen seurannut sivusta. Itse olen jo päälle kolmekymppinen ja paljon kokemusta työelämästä, joten en suostu ihan mihin tahansa ja pidän kiinni oikeuksistani, mutta nuoremmat eivät uskalla.

Mistä tuo ravintola-alan perseily johtuu?

Näiden kokemusten myötä olen päättänyt, että ravintolatöihin en tule valmistumiseni jälkeen enää menemään, vaikka ei muuta olisi tarjolla ja vaihtoehtona työttömyys. Hrr.

Keittiö on kova ja kuuma paikka. Jos nyt olet tota mieltä, niin ei kannata jatkaa ulkomaille. Toi ei ole vielä yhtään mitään. Keittiössä sanotaan yes chef. Olin Ranskassa aikoinaan tähtiraflassa ilman kielitaitoa. Ei ne puhu englantia, ne puhuu ranskaa. Opin kielen niin nopeasti, että saisin varmaan jonkinlaisen mitalin siitä jos olis kisa. Se kiehuminen ei ole henkilökohtaista. Yks asia myös pitää ymmärtää, että joka annos joka lähtee niin se menee sen Chef de patronin nimissä.

Mc donaldsit eri juttuja sitten. Mee sinne duuniin, niin ei tarvi kuunnella. Olin 2 vuotta Gordon Ramseyn raflassa Restaurant Gordon Ramsey. Siellä palaute oli pelkät negatiiviset kommentit, positiivisia ei lueta ollenkaan. Tämä lause on ollut mun päässä vuodesta 2001. YOUR BEST IS NOT GOOD ENOUGH !!!!!!!!! push push push push !!!!!!!!

Mä tein nuorempana vuosia ravintolatöitä, ja ne oli kyllä traumaattisia kokemuksia.

Erityisen kamalia oli juuri pienien ravintoloiden omistajat, ihan hirveetä touhua.

Parissa paikassa sanoin lopulta suoraan, ettette te voi kohdella työntekijöitä näin kun osa porukasta itkee täällä takahuoneessa. Sain tietenkin kenkää, mutta ei haitannut enää siinä vaiheessa.

Siirryin myöhemmin muihin hommiin, mutta ai että miten arka olin alkuun kun luulin että työelämä on tuota. Valkeni kuitenkin pikkuhiljaa että asia ei ole näin.

Nyt oon itse esimies ja mulla on kymmenen työntekijää. En halua että kukaan joutuu koskaan kokemaan vastaavaa kohtelua, joten yritäin aina olla mahdollisimman joustava, empaattinen, tukeva jne.

Kuule, tuo ei ole mitään siihen verrattuna, miten kohdellaan hoitoalalla toisia työntekijöitä. Se on suoranaista kidutusta ja siihen osallistuvat myös esimiehet. Sitten hehkutetaan jotain eettisiä periaatteita ja "laaja-alaista tasa-arvoa". Heko, heko......Ole onnellinen, ettet ole hoitaja.

Tuttua. Oon ite hotellissa töissä, en ravintolahommissa, mutta välillä oon käyny siellä raflan puolella tekemässä keikkaa jos on työntekijöistä pulaa. Ja muakin, talon omaa työntekijää eikä edes mitään vuokratyöläistä, kohdellaan just noin. Tulee vaan aina semmonen olo, että hittoako pyydätte mua edes tälle puolelle töihin, kun tiedätte etten mitään osaa eikä kukaan ikinä voi missään auttaa tai neuvoa :D Vuokratyöntekijöiden kohtelukaan ei kyllä yhtään sen auvoisammalta kuulosta.

Ja samassa työpaikassa mut omalla puolellani ilmapiiri ja ihmisten kohtelu on niiiin toista luokkaa. Oisko sitten koulutustasosta vai ihan vaan asenteesta riippuvia juttuja?