Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte siivoamisen aiheuttamaa tuskaa ja paskaa ja hikoilua ja epämiellyttävää oloa ja suoranaista kipua?
20.09.2018 |
Onko vaivan arvoista? Ei paljon siivottu kämppä ilahduta, kun on lyönyt päänsä ja kiukkusuonensa ja paiskonut lopulta imurit ja ämpärit pitkin seiniä. Hyi helvetti mitä touhua. Ei paranna elämänlaatuani tällainen touhu. Siivoojaa en palkkaa, koska en halua paskaista vessarättiä keittiön pöydälleni.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivoushan on hyvää monipuolista liikuntaa. Ei ole pakko riehua kuin heikkopäinen.
Urheillessa en satuta itseäni, pystyn valitsemaan mitä teen ja mikä tärkeintä: ei ala v*tuttaa. Imurointi ja luuttuaminen saa minut raivon partaalle noin viidessä minuutissa. Sen takia imuroin maksimissaan yhden huoneen kerrallaan.
Mua ärsyttää imureissa niiden aneeminen teho. Saatara pitää hioa ja hinkata eikä silti näytä lähtevän kaikki möhnät. Tai ehkä mulla on liian hyvä näkö? Hitto mulla on vesipiipun perusteella parempi imu kuin useimmilla imureilla.
Nyt olen jonkin aikaa asunut uudessa asunnossa ja siitä on löytynyt jo hyvä puoli. Kovalla tuulella sinne saa ihan uskomattoman läpivedon. Lähtee ne pölyt melkein itsestään. Yksi mattokin on lentänyt ulos. Näin kevyen jätkän on viisainta pistää ikkunat kiinni kun tulee myrsky. Sentään viides kerros.
Joko sulla on pölypussi täynnä tai muovimatto, johon roskat tarttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vaan huono kunto.Ei siivoaminen tuollaista aiheuta,
Voin vakuuttaa, että kuntoni on reippaasti ikäryhmäni keskiarvon paremmalla puolella. Siis fyysinen kunto. Pääkoppa ei kyllä kestä turhautumista kovin hyvin, ja siivoaminen on lähestulkoon pelkkää turhautumista turhautumisen perään. Imuroinnin "tuloksia" ei edes huomaa, ellei konttaa lattioita pitkin suurennuslasin kanssa.
-apMiksi sä sitten imuroit, jos on jo valmiiksi niin siistiä, että eroa ennen ja jälkeen ei huomaa?
Vaimon mukaan niin kuuluu tehdä viikoittain.
Ai sä oot mies? Pointsit siitä että edes osallistut kotitöihin. 👍 Kaikista miehistä siihen nimittäin ei oo.
Mielelläni siivoaisin mielelläni (tosin imurimme ei ole Miele, hekoheko). Koska haluan tehdä osuuteni. En vain yhtään pidä siivoamisesta, en ole koskaan pitänyt enkä tule koskaan pitämään. Ei ole kiva muun perheen kuunnella sitä siivoamisen aikaista ärhentelyäni, mutta hermo menee vaikka yrittäisi siivota kuinka "lunkisti".
-ap
Ap, olet hauska 👌
Tiedän, että se raivo ei ole hauskaa. Kärsin itsekin siitä siivouspaskasta. Vit_u miten pas_aa on siivota.
Tänään viimeksi, vit_t ja per_eleen lenteli. Huusin imurille, ikkunoille ja yhdelle perheenjäsenelle :(
Pyysin myöhemmin anteeksi. Mun pitäisi aina siivota YKSIN, ettei syyttömät kärsisi...
Haukuin insinöörit, jotka ei saa perustyövälineitä käytännöllisiksi. Retuutin imuria ja haukuin ikkuna-avaimen...
Nyt harmittaa, kun siivous takana. En muutenkaan pidä siivouksesta ja regeemisen takia vielä vähemmän.
Ap sä et voi olla ikäryhmääsi paremmassa kunnossa, jos siivoaminen aiheuttaa kipua. Ihan oikeasti, mene sinne lääkäriin. Itse olen rapakunnossa, eikä siivoaminen mitään tuskaa aiheuta.
Laitan langattomat kuulokkeet korvilleni ja musiikin soimaan. Siivous käy kuin tanssi, saatanpa tanssahdellakin ja tehdä jumppaliikkeitä siinä välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se "voittajafiilis" oikein kumpuaa? Olen hiestä märkä ja äärimmilleen ärsyyntynyt ja turhautunut siivottuani.
Sulla on liian kuuma kämppä
21 astetta. Siivoan ainoastaan kalsarit vaatetuksenani. Suuri osa siitä hikoilusta tuntuu tulevan puhtaasti stressistä. Poskia ja kämmenselkiä kuumottaa, huimaa, oksettaa. Kunma juttu, että kun juoksen reipastahtisen 10 km:n lenkin raikkaassa ulkoilmassa tai nostan hampaat irvessä rautaa salilla, olotila on miellyttävä ja palkitseva - kuin toisesta maailmasta. Tuntuu että urheillessa pystyn kontrolloimaan ja ennakoimaan liikkeitäni. Siivoaminen taas on ihmeellistä nysväämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun en harrastanut liikuntaa eli mulla oli huono fyysinen kunto sekä astmakin diagnosoimatta, siivous oli just sellasta ähkimistä, hikoilua ja epämukavaa äheltämistä sekä väsymyksen aiheuttamaa hutilointia (pään iskemiset ym). Nyt kun on parempi kunto ja astmapiippu, normaali siivous ei aiheuta epämukavaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap sä et voi olla ikäryhmääsi paremmassa kunnossa, jos siivoaminen aiheuttaa kipua. Ihan oikeasti, mene sinne lääkäriin. Itse olen rapakunnossa, eikä siivoaminen mitään tuskaa aiheuta.
Löin pääni kaapin seuraan poimiessani leluja lattialta. Sattui prkleesti. Heti perään löin kiukkusuonen ovenkarmiin edestakaisin imurilla nytkyttäessäni. Sattui vielä enemmän. Siinä kohdassa yksinkertaisesti lopetin. Jatkan kai huomenna.
Matala verenpaineeni ei tykkää jatkuvasta ylös-alas-liikkeestä. Kuntourheilen aktiivisesti, eikä minulla silloin ole mitään ongelmia. Siivoaminen tuntuu kaoottiselta, fyysisesti ja henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ole tällainen siivotessa:
😂
Helposti kestän. Käyn aamusta heti kaupassa ja aloittelen järjestämällä tavarat paikoilleen. Kylmä juoma välissä ja sitten petivaatteet pesuriin. Imuroimaan ja imuroinnin jälkeen toinen kylmä juoma. Petivaatteet kuivuriin ja pölyjen pyyhintä. Hetki huilia ja petivaatteet takaisin sänkyihin. Lopuksi pyykkikone hurraan ja kylmän juoman kanssa keittiön puunaaminen. Sitte ei muuta kuin tekemään hyvää ruokaa ja muutama lasi viiniä. Iltakin tuli äkkiä ja töllön ääreen naksujen kanssa, sekä vielä yksi kylmä juoma. Avot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kunnon siivooja laittaisi vessarätit keittiön pöydälle? Ansaitsetko moisen kohtelun omalla käytökselläsi?
En luota siihen, etteikö siivooja vetäisi mutkia suoraksi hygienian ja muun huolellisuuden suhteen, kun ei ole kukaan vahtimassa. Aika ikävää piilokamerakuvaa olen nähnyt esimerkiksi hotellisiivoajien edesottamuksista. Totta kai suurin osa varmasti hoitaa hommansa suht asiallisesti mutta silti. Ei jää hyvä fiilis.
Kontrollifriikkeys rasittaa pollaa. relaa.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin vihaan imurointia yli kaiken. Kömpelöä mölytoosaa pitää vetää perässään, se kaatuu ja pomppii, naarmuttaa huonekalut, letku tiputtelee kaikki tavarat ja verenpaine todellakin nousee. Mieluummin siivoan lattiat vaikka kontaten luuttuamalla. Olenkin miettinyt, pitäisikö siirtyä pelkkään pölyliinaan ja lattian pesuun. Eikö imurit alun perinkin ole suunniteltu kokolattiamattoja varten? Tiskaaminen, vessanpesu, lattianpesu, mikään ei kyrsi niin kuin imurointi. Kai voi olla Kunnon Ihminen, vaikka ei koskaan imuroi?
Tämä!! Pelkästään se imurin ääni on niin hirveä, ettei sitä tahdo kestää. Ja se tarttuu kaikkeen, imaisee sisuksiinsa juuri ne asiat mitä ei pitäisi, ei mahdu huonekalujen väliin, jää jumiin kulman taakse... Sitten kiskot tuskissasi sitä letkua eikä mitään tapahdu, ja kun menet katsomaan, niin siellä se imuri taas on pyörät kattoa kohti kuin joku helvetin avuton koppakuoriainen. Imuroin aina vasta sitten kun hiekkaa ja koirankarvoja on niin paljon, etten mitenkään enää kestä. Onneksi asun yksin eikä minulla juuri käy vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen osissa, yksi huone kerrallaan. Yhtenä päivänä imurointi, toisena pölyt. Vessa siivotaan tarpeen mukaan erikseen. Lattioita harvemmin luuttuan. Näin pienempiin paloihin pilkottuna onnistuu minutal selkävaivaiseltakin.
Mä rakastan (oman kodin ja omien sotkujen) siiivoamista! Helppo ja nopea tapa vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Työn tuloksen näkee heti. Sotkuinen koti ahdistaa mua, niin mun täytyy aina siivota ennen kuin voin keskittyä muihin asioihin.
Meneepäs teillä paljon aikaa siivoamiseen. Kannattaa varmaan miettiä, onko tavaraa silloin liikaa tai täytyykö ostaa uusi senkki tms. ylimääräisille tavaroille. Mun ei tarvitse kuin tiskata ja kerätä kissan kakat päivittäin. Imuroinnin ja vessan pesun teen tarvittaessa, eli 1-2 viikon välein. Ja pyykkiä pesen, kun saan täyden koneellisen, eli kerran viikossa. Jotain tahroja tai lattian pesua teen tarvittaessa, eikä siihen mene aikaa juurikaan. Kissanvessan pesen kokonaan 1-2 kuukauden välein. (Pelletit käytössä.) Kaiken kaikkiaan siivoamiseen menee viikossa pari tuntia.
On elämäntavoissa vikaa, jos pitää erikseen joka päivä käyttää hetki tavaroiden järjestelyyn. Minkä takia niitä tavaroita ei voi heti pistää paikalleen? Ja lapset ei oo tekosyy. Lapset voi opettaa siisteiksi.
Koti on roinavapaa ja hyvät säilytystilat.
Meillä on koti jaettu 6 osaan ja teen täyssiivouksen aina kyseiseen tilaan siinä kuussa.
Esim keittiön, kaikki kaapit tyhjäksi ja jokainen yksitellen takaisin. Jos en tarvitse jotain vispilää enää, kirppislaatikkoon.
Hyvin nopeasti tavarat vähenevät.
Joka ilta viedään tavarat omille paikoilleen, kun lapset ovat kotona, viedään roskat väh joka toinen pv. Kun ovat isällään, roskaa tulee paljon vähemmän.
Kun käyn huoneen läpi per kk, siinä menee aikaa.
Nyt minulla on alivuokralainen, teen sen viikonloppuisin. Vuokralainen asuu su-pe.
Pe tyhjensin keittiön kaapit ja putsasin.
La kävin läpi kaikki ruuat, laitoin paikoilleen, pesin uunin takaa, hellan ja uunin ja su keittiön kaappuen ovet, vaihdoin verhon ja kävin katon ja seinät läpi.
Menihän tossa aikaa, mutta kun olen yksin, minulla aikaa on.
En pidä ollenkaan itse siivoamisesta, se vie aikaa kaikelta muulta mielenkiintoiselta, mutta yritän suhtautua siihen myönteisesti lapseni vuoksi. Oma lapsuus oli lauantaisin, siivouspäivinä, yhtä hel...tiä. Niin, äitinikään ei pitänyt siivouksesta, tiuski ja huusi koko päivän. Karseat lauantait. Tätä kokemusta en halua siirtää eteenpäin. Yritän pilkkoa asioita pienemmiksi, siivota joka päivä vähäsen. Ja nautin siivoamisesta, kun saan siirtyä huoneesta/tehtävästä toiseen usein. En siis tee hommia loppuun asti, vaan viivyn kussakin kohteessa esim. 10min ja kierrän kunnes kaikkialla valmista tai kaikkialla menty taas hitusen eteenpäin. Kuuntelen aina jotain kiinnostavaa. Tunnelman on oltava katossa! En mieti, kuuluuko tämä kenelle, teen työn perheelleni. Ja joo, otan sen myös kuntoilun kannalta, askeleita kertyy mukavasti.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka tekevät hirveän numeron siivoamisesta.
Jos ei selviä edes oman kämppänsä siivoamisesta, miten selviää elämästä ylipäänsä? Joillekin ihan normaalit perusasiat ovat aivan jaksamisen ja osaamisen ylärajoilla. Hämmentävää...
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavaramäärä vaikuttaa paljon. Jos on liikaa tavaroita eikä niille omaa paikkaa, on hankala siivota eikä koti ole siivottunakaan kaunis ja viihtyisä.
No mutta tavarathan vain lisäävät kodissa viihtymistä, enemmän kuin siisteys. Jos kotini olisi pelkkää lattiaa, seinää ja kattoa, miksi siellä aikaani edes viettäisin ja mitä siellä tekisin?
Koti voi olla viihtyisä ilman ylimääräistä roinaakin. Katso vaikka tätä kuvaa:
https://www.google.fi/search?q=siisti+koti&rlz=1C9BKJA_enFI814FI814&hl=…:
Ja vertaa sitä tähän kuvaan jossa jokaisella tasolla on kaikenlaista pikkusälää:
https://www.google.fi/search?q=siisti+koti&rlz=1C9BKJA_enFI814FI814&hl=…:
Kumpi on viihtyisämpi?
Ooh, minä tykkään siivoamisesta, koska siinä näkee välittömästi työnsä tulokset, ja saa aikaan hyvää mieltä itselle ja muille. Äiti ja tädit opettivat siivoamaan jo kun olin lapsi, ja yhdessä heidän kanssaan siivottiin sitten myöhäisempinäkin vuosina. Viihdyn siistissä kodissa, enkä voi elää lian ja sotkujen keskellä. Hyvä puoli tässä on, että puoliso on samanlainen, eli viihtyy vain siistissä kodissa, ja siitä johtuen siivoaa itsekin. "Päävastuu" siivoamisesta on kuitenkin minulla.