Miten kestätte siivoamisen aiheuttamaa tuskaa ja paskaa ja hikoilua ja epämiellyttävää oloa ja suoranaista kipua?
Onko vaivan arvoista? Ei paljon siivottu kämppä ilahduta, kun on lyönyt päänsä ja kiukkusuonensa ja paiskonut lopulta imurit ja ämpärit pitkin seiniä. Hyi helvetti mitä touhua. Ei paranna elämänlaatuani tällainen touhu. Siivoojaa en palkkaa, koska en halua paskaista vessarättiä keittiön pöydälleni.
Kommentit (71)
Kaffepulla kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka tekevät hirveän numeron siivoamisesta.
Jos ei selviä edes oman kämppänsä siivoamisesta, miten selviää elämästä ylipäänsä? Joillekin ihan normaalit perusasiat ovat aivan jaksamisen ja osaamisen ylärajoilla. Hämmentävää...
Ne arjessa jatkuvasti päivästä toiseen toistuvat tylsät asiat ärsyttävät. Musta ei koskaan olisi useamman lapsen äidiksi. Päivät olis aamusta iltaan yhtä kämpän sotkujen raivaamista ja siistinä pitämistä.
Yhden huoneen kun on saanut suhtkoht siistiksi, taas pitää aloittaa toisesta päästä kämppää alusta. Ja silti on jatkuvasti tämän näköistä:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/nain_pidat…
https://www.google.fi/search?q=siisti+koti&rlz=1C9BKJA_enFI814FI814&hl=…:
Tuttu tunne, minulla oli tuollainen aikakausi elämässä aika pitkään ehkä joskus 20-30-vuotiaana. Silloin kyllä olin muutenkin aika negatiivinen ihminen, ei ollut kaikki ihan kohdallaan elämässä, ja oli vaikeaa saada edes aloitettua siivoaminen. Masennuksen tyyppistä aloitekyvyttömyyttä ja monen asian takia kiukkuisuutta ja valittamista. Kun olo koheni, jäi kyllä ahdistus tavaramäärästä. Oli vaikea keksiä tavaroille paikkoja eikä aikaakaan tuntunut olevan tarpeeksi.
Elämänhallintaa ja positiivisuutta on tullut lisää vuosien varrella. Muuttojen ansiosta tavaraa on tullut karsittua ja löydettyä toimivia käytäntöjä ja ratkaisuja kotiin. Minusta onkin tullut aika natsi niiden kanssa, ja mies pitää minua nalkuttavana. Mutta koen iloa, kun tavaroille on vihdoin paikat ja olen löytänyt elämänhallinnan ja ilon tunteen aikaansaavuudesta. Olen aika loukkaantunut miehen suhtaumisesta mutta minusta on kehittynyt tämän elämän myötä tämän kodin emäntä. Kun eivät nämä ole olleet eivätkä ole vielä itsellekään ihan helppoja asioita. Olen halunnut liittää kodinhoitoon myönteisen fiiliksen viimeistään lasten myötä, jotta heillä aikanaan siivoaminen ja kodin ylläpito sujuisi enemmän itsestään normaalina elämään kuuluvana asiana. Ja on se itsellekin mukavaa niin. Tykkään nykyään ”kotoilusta”. Koti on nykyään ekaa kertaa minulle turvapaikka, minun linnani, josta minä saan pitää huolta. Samalla se on huolenpitoa perheestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se "voittajafiilis" oikein kumpuaa? Olen hiestä märkä ja äärimmilleen ärsyyntynyt ja turhautunut siivottuani.
Sulla on liian kuuma kämppä
21 astetta. Siivoan ainoastaan kalsarit vaatetuksenani. Suuri osa siitä hikoilusta tuntuu tulevan puhtaasti stressistä. Poskia ja kämmenselkiä kuumottaa, huimaa, oksettaa. Kunma juttu, että kun juoksen reipastahtisen 10 km:n lenkin raikkaassa ulkoilmassa tai nostan hampaat irvessä rautaa salilla, olotila on miellyttävä ja palkitseva - kuin toisesta maailmasta. Tuntuu että urheillessa pystyn kontrolloimaan ja ennakoimaan liikkeitäni. Siivoaminen taas on ihmeellistä nysväämistä.
No kyllon hirveetä ...
Luettuani tämän keskustelun, tyhjensin ja siivosin äsken kaksi isoa kaappia ja varastohuoneen ja sieltä lähti neljä jätesäkillistä tavaraa roskiin/kierrätykseen. Ne on jo pitkään keränneet roinaa ja kodin siivous on ollut hankalampaa kun ei ole saanut tavaroita paikoilleen. Nyt on taas enemmän siistiä säilytystilaa, ja mukavampi mieli! Kiitos inspiraatiosta! :D
Olisko lattianpesurobotista apua, eli robotti siihen hommaan, joka ärsyttää eniten? Muutenkin hyvät välineet, kuten joku kevyt höyrypesin teeveeshopista. Ja suihkuun vasta siivottua, hikisenä ei pysty viihtymään.
Vierailija kirjoitti:
Luettuani tämän keskustelun, tyhjensin ja siivosin äsken kaksi isoa kaappia ja varastohuoneen ja sieltä lähti neljä jätesäkillistä tavaraa roskiin/kierrätykseen. Ne on jo pitkään keränneet roinaa ja kodin siivous on ollut hankalampaa kun ei ole saanut tavaroita paikoilleen. Nyt on taas enemmän siistiä säilytystilaa, ja mukavampi mieli! Kiitos inspiraatiosta! :D
Masokisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavaramäärä vaikuttaa paljon. Jos on liikaa tavaroita eikä niille omaa paikkaa, on hankala siivota eikä koti ole siivottunakaan kaunis ja viihtyisä.
No mutta tavarathan vain lisäävät kodissa viihtymistä, enemmän kuin siisteys. Jos kotini olisi pelkkää lattiaa, seinää ja kattoa, miksi siellä aikaani edes viettäisin ja mitä siellä tekisin?
Koti voi olla viihtyisä ilman ylimääräistä roinaakin. Katso vaikka tätä kuvaa:
https://www.google.fi/search?q=siisti+koti&rlz=1C9BKJA_enFI814FI814&hl=…:
Ja vertaa sitä tähän kuvaan jossa jokaisella tasolla on kaikenlaista pikkusälää:
https://www.google.fi/search?q=siisti+koti&rlz=1C9BKJA_enFI814FI814&hl=…:
Kumpi on viihtyisämpi?
Niin, minä viihdyn, kun on paljon tavaraa, joka mahdollistaa asioiden tekemisen ja viihtymisen. Vaikkapa viihde-elektroniikka, kirjat ja liikuntavälineet. Ja lapsilla tietysti lelut. Koriste-esineetkin voivat tarjota esteettistä mielihyvää. Mitä enemmän TARPEELLISTA tavaraa, sen mukavampi koti. Statuksen takia en hanki yhtään mitään.
Niinhänseon kirjoitti:
Olisko lattianpesurobotista apua, eli robotti siihen hommaan, joka ärsyttää eniten? Muutenkin hyvät välineet, kuten joku kevyt höyrypesin teeveeshopista. Ja suihkuun vasta siivottua, hikisenä ei pysty viihtymään.
Siivousrobotti olisi oikein kätevä. Suorastaan outoa ettei niitä ole jo?
Vierailija kirjoitti:
Minä ole tällainen siivotessa:
Voi Elisan myyjäparkaa. 😂
Yksi huone kerrallaan, välillä lepäillä.
Tykkäsin alemmasta kodista enemmän. Tosin tavaraa olisi voinut olla vielä paljon enemmänkin, niin olisi ollut vielä kiinnostavampi.