Tuleeko teillä ikinä jonkun ihmisen seurassa "lukko"?

Kyllä joskus. Sellainen ihminen, jolla on kovin ilkeä huumorintaju. Yhtä työkaveria jännitin monta vuotta, koska hän saattoi sanoa aika ilkeästi ilman syytä. Sitten älysin, että hänelle pitää olla yhtä ilkeä takaisin. Hän ei ottanut sitä hyvin kun piikittelin häntä, loukkaantui selvästi. Mutta nyt on vähän lempeämpi minua kohtaan. Uusia ihmisiä kohtaan osaa olla tosi bitch. Kun olen oppinut tuntemaan häntä, tavallaan ymmärrän mistä se johtuu. Hänellä on aika kova kuori, jolla hän suojelee itseään, ja kai hän on jotenkin katkeroitunut, ja se tulee ulos tuollaisena vittuiluna. 

Mutta ei hän ole ainoa. Jännitän minä joitain muitakin. Muut ovat samanlaisia kärkkäitä, sanavalmiita ihmisiä, jotka saattavat aika julmasti sanoa, muka hauskasti. 

Itse olen ylikiltti ja lempeä, enkä ikinä sanoisi kenellekään tarkoituksella pahasti. Joten en osaa tuollaisia piikikkäitä ihmisiä käsitellä. 

Tottakai, välillä myös Tappara ja hfk. Ikinä ei oo tullut jokereita.

Vierailija kirjoitti:

M32 kirjoitti:

Entisellä esimiehelläni oli outo taito hiljentää kaikki lukkoon yhdellä lauseella tullessaan paikalle, kymmenet kerrat suunniteltiin miten nyt oikeen porukalla sanotaan epäkohdista ja perhana, sitten tämä johtaja tuli ja töksäytti aina jotain mikä veti kaikki hiljaiseksi :D

 

Mulla on tämä taito ihan luonnostaan! Olen aina ollut keskimääräistä hiljaisempi ja hyvin yleisesti joka paikassa jotenkin outona pidetty. Vaikken ole koskaan mitään pahaa kellekään tehnyt enkä halua kellekään  pahaa. Tulen paikalle ihan minne tahansa ja sanon yhden lauseen, ihan mitä tahansa, niin hiljaista tulee ja tunnelma välittömästi ackward potenssiin kymmenen sen jälkeen. Enkä tiedä miksi, mutta näin on AINA. Kusipäät. 

Ackward 😂😂😂😂😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä!!

Säännölisesti. Joidenkin ihmisten seurassa olen ihan lukossa, en osaa olla luontevasti ja aistin, ettei minusta oikein pidetä (enkä itsekään pidä).

Itse olen analysoinut asiaa siten, että he muistuttavat jotain itselleni traumaattista ihmistä lapsuudestani. Ankara isä ja isosisko, kamala ilkeä koulukaveri, pilkallinen poika naapurista. Jos koen, että joku muistuttaa heitä, alitajuisesti alan pelätä heitä.

 

Mulla sama juttu, ankara isä ja ilkeitä kavereita..monesti jännitän eniten sellaisten seurassa, jotka ovat äänekkäitä, itsevarmoja ja hiukan ilkeän oloisia.

Ap

Kuvailit juuri "räväkän pikkumyyn" persoonallisuuden 🙂 Eihän niitä kukaan jaksa, paitsi tietysti toiset samanlaiset

Jos et saa lukkoa pois, mee vessaan itsekses vemppaamaan. Hardcoree.

Taylor Swiftin seurassa menen aina lukkoon

En voi sietää sellaisia kovaäänisiä ihmisiä joilla on tarve pomottaa muita tai jollain tavalla nolata ja naureskella päälle. Näitä on sekä miehissä että naisissa, sellaisia jotka todennäköisesti olleet jo ala-asteella koulukiusaaja tyyppejä. Yök.

Olen yleisesti ottaen rohkea, reipas ja sanavalmis ihminen, mutta viimeksi eilen menin taas pitkästä aikaa kunnolla lukkoon eräässä koulutustilaisuudessa jossa en osannutkaan heti asiaa x vaikka kaikilta muilta se sujui.

Kouluttaja hermostui ja jäkätti minulle siinä kaikkien edessä kun en osannut, ja sen seurauksena häkellyin ja sekosin hommassa kerta kerralta pahemmin kun piti siinä tilanteessa muiden edessä sitä yksin harjoitella. Lopulta en osannut kuin seistä paikoillani ja sanoa "kyllä" kun kouluttaja tuijotti minua, enkä enää ymmärtänyt mitä hän olisi halunnut minun hänelle sanovan. Loppupäivän tämä henkilö suhtautui minuun kuin aivovammaiseen. 

Tällä tavalla minulle on käynyt lukuisia kertoja, täysin identtisessä tilanteessa, yleensä siis jossakin koulutuksessa tms jossa on paljon ihmisiä läsnä ja minä haparoidessani joudun nolatuksi muiden edessä. Siitä on selkeästi jäänyt muistijälki, joka toistuessaan aktivoituu välittömästi. Ulkoisesti olen kuin lumiukko mutta sisällä raivoaa tunteiden koko kirjo kiukusta raivoon, pettymykseen ja itseinhoon.

Olen ihmisenä todella_hidas pääsemään alkuun jos joku asia on minulle 100% uusi, ja tarvitsen monta rauhallista toistoa sillä ensimmäisellä kerralla. Kun alun "töyssy" on ylitetty ja asia avautunut minulle (usein jo heti toisella kokeilukerralla), olen monissa tapauksissa kehittynyt sen jälkeen nopeasti ja tullut itse asiassa näissä asioissa erittäin taitavaksi - joissakin olen nykyään alani asiantuntija ja aidosti hyvä. Älyssäni ei todistetusti ole vikaa.

Mutta tämä "katastrofaalinen alku" on käsittämätön ilmiö, joka seuraa minua useimmissa uusien asioiden opetteluissa, ja jos kouluttaja sattuu olemaan sellainen, joka haluaa nostaa minut siinä tilanteessa tikun nokkaan kaikkien edessä, on lopputulos täydellinen lukkoon meno. 

Lähes jokaisen ihmisen kanssa.

Yksi entinen pomo. Oli todella hyytävä ihminen. Ei aina vastannut tervehdykseen, vaikka osuttiin aamulla nokakkain. Arvosteli ihmisten ulkonäköä ja käytöstä selän takana. Sai yhden työkaverin säännöllisesti itkemään ja lopulta irtisanoutumaan. Itse kun vaihdoin työpaikkaa, hän vielä lähtökahveilla tivasi minulta kaikenlaista mm. kerro vähintään kolme asiaa mitä olin ko. työpaikassa oppinut. Kuin olisin ollut taas työhaastattelussa.

Olen melko hiljainen ja introvertti. Toisten yhtä hiljaisten kanssa voi tulla kiusallisia tilanteita. Puheliaiden ihmisten kanssa ei niinkään, silloin on itsekin helpompi osallistua keskusteluun, kun toinen virittelee jutun juurta. Sitten on tietenkin tämä työpaikkaihastukseni (molemminpuolista). Hän on itsevarma, puhelias, esiintyy työssään jatkuvasti, vaan annas olla, jos ollaan joskus hetki kahdestaan ei kumpikaan saa järkevää sanaa suustaan. Ihmeellistä nönnönnöötä ja seinille katsellaan. 

Ihastuksen kanssa ajoittain.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä!!

Säännölisesti. Joidenkin ihmisten seurassa olen ihan lukossa, en osaa olla luontevasti ja aistin, ettei minusta oikein pidetä (enkä itsekään pidä).

Itse olen analysoinut asiaa siten, että he muistuttavat jotain itselleni traumaattista ihmistä lapsuudestani. Ankara isä ja isosisko, kamala ilkeä koulukaveri, pilkallinen poika naapurista. Jos koen, että joku muistuttaa heitä, alitajuisesti alan pelätä heitä.

Tämä niin totta!

Minussa on paljon vikoja , mutta väärässä oleminen ei kuulu niihin ???

Ja muita tällaisia lennokkaita vitsinpuolikkaita on todella vaikeaa viljellä nykypäivänä. Meistä on tullut niin tosikkoja ja väkisin pitää onnistua ihmisiä että se jo haittaa perus normaalia kanssakäyntiä. Olisiko niin että tähän vstanneita henkilöitä ei toimi palvelu ammateissa? Siellähän ei voi koskaan arvata minkälainen se eteen tullut asiakas on luonteeltan....ja jutuiltaan? Jos menee lukkoon ei palvelua synny. Oletan että tällaisista 'lukko-tilanteista' voi harjoittelujen kautta päästä niin sanotusti selville vesille! Niitä harjoitellan asiakaspalvelu kursseilla. Yksi syy voi olla some ? Siellä meidät tungetaan samanmielisten kanssa samaan 'pilttuun'? Ja keskustele nyt siinä kun kaikki on samaa mieltä ....Mutta kaikenkaikkiaan tämä lukkoon menenminen on todella ikävä asia.