Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minkälainen lapsi sanoo, ettei ole oikein koskaan tykännyt isäsätään?

Vierailija
20.09.2018 |

Eikö jokainen lapsi pienenä tykkää isästään?

16 v poikani sanoi niin...

Tunnistaako joku saman ajatuksen? Millainen isä sinulla oli?

Kommentit (131)

Vierailija
61/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan isä on vahva ja dominoiva. Nyt ongelmana on, miksi siis poika alkoi puhumaan, kun isä ei anna pojan olla rauhassa vaan vaatii olemaan jatkuvasti sosiaalinen. Eikä introvertti poika sitä luonnostaan ole.

Olemme eronneet pojan ollessa 8-vuotias. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin isä oli superisä. Leikki illat, teki kaikkea yhdessä, keskusteli ja kaikkea. Ei hän silloin ollut mikään pelottava, eikä ole voinut jäädä pojalle etäiseksi,

Ap

Eli isä on huomannut että pojalla on sosiaalisella puolella puutteita ja yrittää nyt sparrata häntä ja kehittää se puoli. Homma ei välttämättä menee aivan putkeen, mutta tavoite on kuitenkin valmentaa lasta tulevaisuutta varten. Palsta tuomariston mukaan kyseinen isä on vaarallinen psykopaatti joka pitäisi laitaa junan alle. Mitä AP on tehnyt kehetäkseen oma lasta?

Tervellistä menoa. 

En ainakaan pakota häntä olemaan sosiaalinen. Ja pyrin osoittamaan, että hyväksyn pojan sellaisena kuin on.

Poika puhuu minulle aika paljon. Ei hänen taidoissaan minulle ole mitään ongelmaa. Ja veljelleen puhuu. Mutta ei ole mikään puhelias tyyppi.

Sanoi eilen, ettei puhu isänsä luona koskaan mitään. Ei suostu puhumaan, ei etenkään mitään tärkeetä.

Ymmärrän kyllä isän näkökulman, että kotona on hiljainen poika ja häntä pelottaa se varmaan.

Ap

Kiitos

Asiallinen vastaus

Vierailija
62/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö 12v saa sanoa, missä hän asuu? Minusta teet hirveän vääryyden lapsellesi, jos pakotat hänen elämään puolet ajasta paikassa, jossa hän ei halua. Ilmeisesti kyse on elatusmaksuista? Mikä muu syy voi olla, että et pidä lapsesi puolta?

Minulle on ollut aivan sama mitä mieltä ex on minusta kunhan lapsilla on niin hyvä kun vaan voi. Mikä ei ole tarkoittanut, että puhuisin pahaa heidän isästään, mutta isä kyllä saisi kuulla täysi laidallisen, jos pakottaisi 16v toistuvasti johonkin ei tärkeään.

En minä pakota, kyllä hän saa tänne muuttaa. Mutta hänen pitää itse kyetä avaamaan suunsa muillekin kuin minulle.

En saa elareita hänestä yhtään.

Ap

Miksi, sinä olet hänen äitinsä ja olet kyllä ihan lapanen.

15-vuotias saa itse päättää missä asuu. Saa ITSE päättää. Äiti ei saa päättää. Ja jos lapsi ei itse puhu, ei hänen päätöksestään voi tietää.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan isä on vahva ja dominoiva. Nyt ongelmana on, miksi siis poika alkoi puhumaan, kun isä ei anna pojan olla rauhassa vaan vaatii olemaan jatkuvasti sosiaalinen. Eikä introvertti poika sitä luonnostaan ole.

Olemme eronneet pojan ollessa 8-vuotias. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin isä oli superisä. Leikki illat, teki kaikkea yhdessä, keskusteli ja kaikkea. Ei hän silloin ollut mikään pelottava, eikä ole voinut jäädä pojalle etäiseksi,

Ap

Eli isä on huomannut että pojalla on sosiaalisella puolella puutteita ja yrittää nyt sparrata häntä ja kehittää se puoli. Homma ei välttämättä menee aivan putkeen, mutta tavoite on kuitenkin valmentaa lasta tulevaisuutta varten. Palsta tuomariston mukaan kyseinen isä on vaarallinen psykopaatti joka pitäisi laitaa junan alle. Mitä AP on tehnyt kehetäkseen oma lasta?

Tervellistä menoa. 

En ainakaan pakota häntä olemaan sosiaalinen. Ja pyrin osoittamaan, että hyväksyn pojan sellaisena kuin on.

Poika puhuu minulle aika paljon. Ei hänen taidoissaan minulle ole mitään ongelmaa. Ja veljelleen puhuu. Mutta ei ole mikään puhelias tyyppi.

Sanoi eilen, ettei puhu isänsä luona koskaan mitään. Ei suostu puhumaan, ei etenkään mitään tärkeetä.

Ymmärrän kyllä isän näkökulman, että kotona on hiljainen poika ja häntä pelottaa se varmaan.

Ap

Ei sitä pelota. Sitä raivostuttaa. Ja se on valmis keinoja kaihtamatta murskaamaan pojan oman luonteen ja persoonan.

Toistan: ap on helkkarin lapanen kun ei pistä stoppia noille tapaamisille. Narsisti riehuu, sinä sallit sen tapahtua.

Minä opin ekalla kierroksella oikeudessa, että äitinä olin hirveän heikoilla. Isä veti vieraannuttamiskortin esiin, ja tuomari komppasi.

En koskaan, en ikinä ole haukkunut isää lapsille.

Ap

Myönnähän nyt että olet pelokas nynny. Valmis laittamaan lapsen surman suuhun kun et uskalla taistella ja puolustaa lastasi. Yök mikä äiti.

Mites itse tekisit tilanteessani?

Ap

En ikimaailmassa laskisi lasta isälle. Ilmoittaisin vaan ykskantaan että poika ei tule kun ei halua, minä suojelen poikaa. Varmaan tulis oven taa ukko riehumaan, sitten olis mulla valmiina kättä pitempää ja häke numero pikavalinnassa. MUN lasta ei narsistit alista!

Kun esikoinen aikanaan tuli luokseni ja itki kaksi tuntia, niin annoin lapsen jäädä luokseni. Jouduimme hakemaan koulurepun ja isä istui kotona odottamassa lasta. Siellä sisällä syntyi tappelu, jonka jälkeen välit menivät.

Tämä pikkuveli tietää tämän, ja tietää, mitä tulee tapahtumaan, jos hän tekee saman. Eikä halua siihen.

Ap

Vittu ap oot tyhmä. Kun poika tietää mitä tulee käymään niin ei hän uskalla vadtustaa isää. Se vadtustaminen on SUN TEHTÄVÄ koska olet äiti tai aikuinen. Susta pitäs tehdä lasu ja lapsi huostaan kun molemmat vanhemmat rääkkää sitä, sinä teet sen siis sallimalla isän perseilyt.

Vierailija
64/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En minäkään ole isästäni tykännyt. Oli isässä hyvät puolensa, hän kyllä huolehti perheestä ja oli ystävällinen silloin kun oli hyvällä tuulella. En vain voinut pitää hänestä, koska hän oli kontrolloiva ja väkivaltainen. Ei hyväksynyt mitään ominaisuuksiani eikä harrastuksiani. Hänen kanssaan joutui riitelemään monta kertaa päivässä.

Vierailija
65/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No poikasi laittaa välit poikki kun täyttää 18. Eikä päästä isää elämäänsä. Noin itsekin tein ilkeälle isälle. Ei ole koskaan saanut nähdä lapsenlapsiaan.

Mitäs alisti ja kyykytti, uhkaili ja raivosi.

Niin poika sanoi, että kahden vuoden jälkeen ei enää ikinä mene isälleen.

Eikä tässä kaikki.... pojalla on täysikäinen isoveli, joka halusi 15-vuotiaana vuoroviikkosysteemistä pois. Isä ei olisi päästänyt, ja heillä meni välit eivätkä näe toisiaan.

Tämä pikkuveli ei halua käydä samaa sotaa, siksi hän ei uskalla sanoa, ettei halua sinne mennä.

Mitä ihmettä isä tekee väärin? Tiedän hänen pakottavan toisen tekemään asioita. Tiedän hänen haluavan päättää asioista. Teinille on turhauttavaa mennä mustikkametsään tai jokun tuntemattoman äitipuolen sukulaisten juhliin, mutta eihän nämä syyt ole perusteita vihata olemassaoleaan isänsä luona? Mikä ihme on perimmäinen syy?

Ap

Perimmäinen syy on, että isä haluaa käyttää ja käyttää valtaa lapsensa alistamiseen. Käyttää sitä julmasti. Lapsi tietää sen. Lapsi kokee sen syvästi. Pakottamalla isä alistaa lasta.

Onko sinne isälle sitten ihan pakko mennä? Eikö lapsi saa itse valita sitä, että ei menee?

Kumma perhe teilläkin on.

Niin oli meilläkin lapsuuden perhe.

Tuo vallankäyttö on sellainen iso juttu.

Vierailija
66/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö 12v saa sanoa, missä hän asuu? Minusta teet hirveän vääryyden lapsellesi, jos pakotat hänen elämään puolet ajasta paikassa, jossa hän ei halua. Ilmeisesti kyse on elatusmaksuista? Mikä muu syy voi olla, että et pidä lapsesi puolta?

Minulle on ollut aivan sama mitä mieltä ex on minusta kunhan lapsilla on niin hyvä kun vaan voi. Mikä ei ole tarkoittanut, että puhuisin pahaa heidän isästään, mutta isä kyllä saisi kuulla täysi laidallisen, jos pakottaisi 16v toistuvasti johonkin ei tärkeään.

En minä pakota, kyllä hän saa tänne muuttaa. Mutta hänen pitää itse kyetä avaamaan suunsa muillekin kuin minulle.

En saa elareita hänestä yhtään.

Ap

Miksi, sinä olet hänen äitinsä ja olet kyllä ihan lapanen.

15-vuotias saa itse päättää missä asuu. Saa ITSE päättää. Äiti ei saa päättää. Ja jos lapsi ei itse puhu, ei hänen päätöksestään voi tietää.

Ap

Poikasi on ehkä 15 mutta hän on lapsi. Lapsi joka aiheesta pelkää isäänsä. Lapsi joka ei uskalla vastustaa isää eikä aloittaa rähinää. Mietitäänpäs kenen tässä pitäisi avata keskustelu ja tehdä jotain? Hmmm.... AIKUISEN!

Ap on pahempi pelokas teini kuin kukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mitäs jos vaikka lapselle kerrottaisiin hänen oikeutensa? Lapsi ei varmastikaan tiedä että hän saa itse valita. Tai että hän saa kieltäytyä. Tai että häntä tulee kuulla.

Nyt ap pelkää paskat housussa narsistiexää että oudolla tavalla vaatii ja odottaa että lapsi itse hoitaisi ongelmansa isän suhteen.

Ei se noun mene. Aikuisten vastuulla on laittaa asiat kuntoon. Ei lapsen.

Vierailija
68/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö 12v saa sanoa, missä hän asuu? Minusta teet hirveän vääryyden lapsellesi, jos pakotat hänen elämään puolet ajasta paikassa, jossa hän ei halua. Ilmeisesti kyse on elatusmaksuista? Mikä muu syy voi olla, että et pidä lapsesi puolta?

Minulle on ollut aivan sama mitä mieltä ex on minusta kunhan lapsilla on niin hyvä kun vaan voi. Mikä ei ole tarkoittanut, että puhuisin pahaa heidän isästään, mutta isä kyllä saisi kuulla täysi laidallisen, jos pakottaisi 16v toistuvasti johonkin ei tärkeään.

En minä pakota, kyllä hän saa tänne muuttaa. Mutta hänen pitää itse kyetä avaamaan suunsa muillekin kuin minulle.

En saa elareita hänestä yhtään.

Ap

Miksi, sinä olet hänen äitinsä ja olet kyllä ihan lapanen.

15-vuotias saa itse päättää missä asuu. Saa ITSE päättää. Äiti ei saa päättää. Ja jos lapsi ei itse puhu, ei hänen päätöksestään voi tietää.

Ap

Poikasi on ehkä 15 mutta hän on lapsi. Lapsi joka aiheesta pelkää isäänsä. Lapsi joka ei uskalla vastustaa isää eikä aloittaa rähinää. Mietitäänpäs kenen tässä pitäisi avata keskustelu ja tehdä jotain? Hmmm.... AIKUISEN!

Ap on pahempi pelokas teini kuin kukaan.

Mietin tässä juuri sitä, että kirjoitan isälle, että poika haluaa omaa aikaa ja rauhaa. Tiedän, että paluuviestissä sieltä tulee viesti, että asia ei kuulu minulle, minä vain yritän mustamaalata häntä pojalle ja käännyttää poikaa häntä vastaan...

Isä siis syyllistää minua aivan samalla tavalla, kuin sinäkin rakas av-mamma näissä viesteissäsi. Ero on vain siinä, että sinä et voi satuttaa minua niin kuin hän voi.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No mitäs jos vaikka lapselle kerrottaisiin hänen oikeutensa? Lapsi ei varmastikaan tiedä että hän saa itse valita. Tai että hän saa kieltäytyä. Tai että häntä tulee kuulla.

Nyt ap pelkää paskat housussa narsistiexää että oudolla tavalla vaatii ja odottaa että lapsi itse hoitaisi ongelmansa isän suhteen.

Ei se noun mene. Aikuisten vastuulla on laittaa asiat kuntoon. Ei lapsen.

Kyllä lapsi tietää oikeutensa.

Ap

Vierailija
70/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No poikasi laittaa välit poikki kun täyttää 18. Eikä päästä isää elämäänsä. Noin itsekin tein ilkeälle isälle. Ei ole koskaan saanut nähdä lapsenlapsiaan.

Mitäs alisti ja kyykytti, uhkaili ja raivosi.

Niin poika sanoi, että kahden vuoden jälkeen ei enää ikinä mene isälleen.

Eikä tässä kaikki.... pojalla on täysikäinen isoveli, joka halusi 15-vuotiaana vuoroviikkosysteemistä pois. Isä ei olisi päästänyt, ja heillä meni välit eivätkä näe toisiaan.

Tämä pikkuveli ei halua käydä samaa sotaa, siksi hän ei uskalla sanoa, ettei halua sinne mennä.

Mitä ihmettä isä tekee väärin? Tiedän hänen pakottavan toisen tekemään asioita. Tiedän hänen haluavan päättää asioista. Teinille on turhauttavaa mennä mustikkametsään tai jokun tuntemattoman äitipuolen sukulaisten juhliin, mutta eihän nämä syyt ole perusteita vihata olemassaoleaan isänsä luona? Mikä ihme on perimmäinen syy?

Ap

Perimmäinen syy on, että isä haluaa käyttää ja käyttää valtaa lapsensa alistamiseen. Käyttää sitä julmasti. Lapsi tietää sen. Lapsi kokee sen syvästi. Pakottamalla isä alistaa lasta.

Onko sinne isälle sitten ihan pakko mennä? Eikö lapsi saa itse valita sitä, että ei menee?

Kumma perhe teilläkin on.

Niin oli meilläkin lapsuuden perhe.

Tuo vallankäyttö on sellainen iso juttu.

Viestisi tuo mieleen avioliittoni hänen kanssaan...

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä tulin isäni kanssa toimeen ihan pienenä vaikka hän oli myös pelottava kotityranni ja äidilleni väkivaltainen.

Mutta kun oma tahto alkoi kehittyä niin sitten en kelvannut enää ja kaikki oli väärin ja olin kaikessa huono.

Jo 3v tehtiin selväksi että en osaa esim. piirtää tai laulaa. Siis ihan suoraan ukko naureskeli piirrustuksille että mitä tuokin muka esittää. Ja oli kuulemma parempi pitää turva tukossa kun laulaa kun kerran ei osaa laulaa. Teininä en tietenkään osannut pukeutua, en osannut meikata ja olin lihanva (48kg) ja poikaystävääkään en osannut valita. Sitten opiskelin väärin ja tein väärää työtä. Siinä pari esimerkkiä.  Koko elämä oli väärin.

Nyt aikuisena en ole missään tekemisissä isäni kanssa kun en jaksa ottaa paskaa niskaan koko ajan. 

22 vuotta narskun höykytettävänä riitti.

Ap:m nuorin poikakin on huomannut ettei kelpaa isälleen sellaisena kuin on.

Vierailija
72/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monesta kommentista voi päätellä, että näissä perheissä teinit saavat omalla päätöksellään esimerkiksi jäädä kotiin muun perheen kesälomareissun ajaksi. Mummon synttäreille ei tarvitse tietenkään osallistua, koska se on niiiiin paljon tylsempää kuin netissä roikkuminen himassa jne. 

Melkoisia kasvatuksen ammattilaisia tuntuisi olevan. Ja sitten ihmetellään, kun nuorista kasvaa löysiä vetelijöhtijöitä ja muiden elättämiä taivaanrannan maalareita. Varmaan lukion jälkeiset 7 välivuottakin on vain nuoren "etsikkoaikaa"...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi rakastaa vanhempaansa kaikin voimin. Jos niitä voimia ei ole, vika ei kyllä yleensä todellakaan ole lapsessa vaan isässä tai äidissä.

Ap on itse jo vastannut kysymykseensä. Isä ei hyväksy poikaansa sellaisena kuin tämä on. Hän siis pitää poikaa itsensä jatkeena, ei omana ihmisenään, johon hän haluaisi tutustua.

Mitään ihmissuhdetta ei ole olemasssa, koska isä pyrkii luomaan suhdetta mielikuvituspoikaan, joka hänellä on päässään. Eihän se oikea, todellinen poika voi saada tuollaisesta suhteesta yhtään mitään.

Mielestäni poika osoittaa suurta kypsyyttä, kun ymmärtää tilanteen ja haluaa suojata itseään sen sijaan, että pyrkisi muuttumaan isän mieleiseksi tai syyttäisi itseään siitä, että on muka vääränlainen.

Vierailija
74/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä tulin isäni kanssa toimeen ihan pienenä vaikka hän oli myös pelottava kotityranni ja äidilleni väkivaltainen.

Mutta kun oma tahto alkoi kehittyä niin sitten en kelvannut enää ja kaikki oli väärin ja olin kaikessa huono.

Jo 3v tehtiin selväksi että en osaa esim. piirtää tai laulaa. Siis ihan suoraan ukko naureskeli piirrustuksille että mitä tuokin muka esittää. Ja oli kuulemma parempi pitää turva tukossa kun laulaa kun kerran ei osaa laulaa. Teininä en tietenkään osannut pukeutua, en osannut meikata ja olin lihanva (48kg) ja poikaystävääkään en osannut valita. Sitten opiskelin väärin ja tein väärää työtä. Siinä pari esimerkkiä.  Koko elämä oli väärin.

Nyt aikuisena en ole missään tekemisissä isäni kanssa kun en jaksa ottaa paskaa niskaan koko ajan. 

22 vuotta narskun höykytettävänä riitti.

Ap:m nuorin poikakin on huomannut ettei kelpaa isälleen sellaisena kuin on.

Aivan sama tarina. Siis ihan täysin. Oot varmaan mun sisko :) ja vielä nelikymppisenä tekniikan tohtorina ja toimitusjohtajana en ole isän mielestä mitään. Typerä kirjaviisas, joka pyörittää papereita ja luulee tietävänsä jostain jotain, tuo ei ole kunnon koulutus ja työ joutavanpäiväistä johon kuka vaan pystyisi!

Näin isä osaa mitätöidä vuosikymmenten ahkeruuden, ponnistelut, sitoutumisen. Mikään ei kelpaa ikinä. Omissa lapsissa kaikki on sina väärin ja huonosti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö 12v saa sanoa, missä hän asuu? Minusta teet hirveän vääryyden lapsellesi, jos pakotat hänen elämään puolet ajasta paikassa, jossa hän ei halua. Ilmeisesti kyse on elatusmaksuista? Mikä muu syy voi olla, että et pidä lapsesi puolta?

Minulle on ollut aivan sama mitä mieltä ex on minusta kunhan lapsilla on niin hyvä kun vaan voi. Mikä ei ole tarkoittanut, että puhuisin pahaa heidän isästään, mutta isä kyllä saisi kuulla täysi laidallisen, jos pakottaisi 16v toistuvasti johonkin ei tärkeään.

En minä pakota, kyllä hän saa tänne muuttaa. Mutta hänen pitää itse kyetä avaamaan suunsa muillekin kuin minulle.

En saa elareita hänestä yhtään.

Ap

Miksi, sinä olet hänen äitinsä ja olet kyllä ihan lapanen.

15-vuotias saa itse päättää missä asuu. Saa ITSE päättää. Äiti ei saa päättää. Ja jos lapsi ei itse puhu, ei hänen päätöksestään voi tietää.

Ap

Poikasi on ehkä 15 mutta hän on lapsi. Lapsi joka aiheesta pelkää isäänsä. Lapsi joka ei uskalla vastustaa isää eikä aloittaa rähinää. Mietitäänpäs kenen tässä pitäisi avata keskustelu ja tehdä jotain? Hmmm.... AIKUISEN!

Ap on pahempi pelokas teini kuin kukaan.

Systeemi vaan nyt toimii perseelleen.

Jos AP ryhtyy voimakkaasti ajamaan pojan puolta, lastenvalvoja tulkitsee, että hän haluaa estää isä-lapsi -suhteen ja aivan helposti voi käydä niin, että oikeus määrää isän lähivanhemmaksi ja pojan sinne koko ajaksi.

Tosin en tiedä miten tuo pojan ikä vaikuttaa, mutta lähtökohta riidoissa on lastenvalvojalla aina se, että toisen tapaamista rajoittava on se ’paha’ (Ja tässä rajoittamisesta voi riittää se, jos poika ei suostu menemään ja äiti ei ’pakota’) - ja asia kääntyy siis hyvin helposti aptä ja tässä tapauksessa ilmeisesti nyt myös poikaa vastaan.

Vierailija
76/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en ainakaan pidä äidistäni. Ärsyttävä matalasti koulutettu ääliö

Vierailija
77/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö 16v voi jo muuttaa omilleen? Siis jos sillä välttäisi vuoroviikkokodit? Vuokraisi pikku yksiön tai solun pojalle ja tän jälkeen ei tarttis mennä isälle enää? Ei sen pojan siellä asunnossaan tartte olla ellei halua, kunhan on kirjoilla?

Vierailija
78/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Monesta kommentista voi päätellä, että näissä perheissä teinit saavat omalla päätöksellään esimerkiksi jäädä kotiin muun perheen kesälomareissun ajaksi. Mummon synttäreille ei tarvitse tietenkään osallistua, koska se on niiiiin paljon tylsempää kuin netissä roikkuminen himassa jne. 

Melkoisia kasvatuksen ammattilaisia tuntuisi olevan. Ja sitten ihmetellään, kun nuorista kasvaa löysiä vetelijöhtijöitä ja muiden elättämiä taivaanrannan maalareita. Varmaan lukion jälkeiset 7 välivuottakin on vain nuoren "etsikkoaikaa"...

Tietyssä vaiheessa on vaan hyväksyttävä se, että lapsi on irtaantumassa vanhemmistaan. Tämä voi tapahtua joko pehmeämmin tai rajummin. Taatusti irtautumis ja kapinointivaihe on sitä kovempi, mitä kovempaa kuria on pidetty. Joka asiassa ei tietenkään pidä antaa periksi vaan keskustella nuoren kanssa niin, että hän tuntee voivansa vaikuttaa asioihinsa. Itsenäisyyttä ja vastuullisuutta täytyy harjoitella jo ennen sitä 18 vuoden ikää. Ihmettelen kyllä sitä tyydytyksen määrää, minkä jotkut saa murtaessaan lapsensa tahdon kerta toisensa jälkeen. Luuletko, että sitä mummoa ilahduttaa jos tietää, että nuori on pakotettu juhliin. Vai olisiko mummostakin mukavampaa, että nuori menee itsenäisesti ja vapaaehtoisesti käymään hänen luonaan joku toinen kerta? Tässä tapauksessahan ne juhlat eivät edes olleet lapsen sukulaisen vaan äitipuolen sukulaisen.

Nuoren voi kasvattaa tekemään järkeviä päätöksiä ilman kauheaa pakotusta ja kontrollointia. Opiskelumaailmassa kyllä näkee näitäkin esimerkkejä, joilla on aina ollut kova kuri lapsena ja nuorena. Arvaappa vaan mitä se käytös on kun kukaan ei enää pystykkään kontrolloimaan.

Vierailija
79/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan isä on vahva ja dominoiva. Nyt ongelmana on, miksi siis poika alkoi puhumaan, kun isä ei anna pojan olla rauhassa vaan vaatii olemaan jatkuvasti sosiaalinen. Eikä introvertti poika sitä luonnostaan ole.

Olemme eronneet pojan ollessa 8-vuotias. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin isä oli superisä. Leikki illat, teki kaikkea yhdessä, keskusteli ja kaikkea. Ei hän silloin ollut mikään pelottava, eikä ole voinut jäädä pojalle etäiseksi,

Ap

Eli isä on huomannut että pojalla on sosiaalisella puolella puutteita ja yrittää nyt sparrata häntä ja kehittää se puoli. Homma ei välttämättä menee aivan putkeen, mutta tavoite on kuitenkin valmentaa lasta tulevaisuutta varten. Palsta tuomariston mukaan kyseinen isä on vaarallinen psykopaatti joka pitäisi laitaa junan alle. Mitä AP on tehnyt kehetäkseen oma lasta?

Tervellistä menoa. 

En ainakaan pakota häntä olemaan sosiaalinen. Ja pyrin osoittamaan, että hyväksyn pojan sellaisena kuin on.

Poika puhuu minulle aika paljon. Ei hänen taidoissaan minulle ole mitään ongelmaa. Ja veljelleen puhuu. Mutta ei ole mikään puhelias tyyppi.

Sanoi eilen, ettei puhu isänsä luona koskaan mitään. Ei suostu puhumaan, ei etenkään mitään tärkeetä.

Ymmärrän kyllä isän näkökulman, että kotona on hiljainen poika ja häntä pelottaa se varmaan.

Ap

Ei sitä pelota. Sitä raivostuttaa. Ja se on valmis keinoja kaihtamatta murskaamaan pojan oman luonteen ja persoonan.

Toistan: ap on helkkarin lapanen kun ei pistä stoppia noille tapaamisille. Narsisti riehuu, sinä sallit sen tapahtua.

Minä opin ekalla kierroksella oikeudessa, että äitinä olin hirveän heikoilla. Isä veti vieraannuttamiskortin esiin, ja tuomari komppasi.

En koskaan, en ikinä ole haukkunut isää lapsille.

Ap

Teillä on omituinen perhe jos mistään oikeista asioista ei puhuta. Kaikilla menee välit poikki isään eikä kukaan ymmärrä miksi. Oletteko tyhmiä?

Vierailija
80/131 |
20.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan isä on vahva ja dominoiva. Nyt ongelmana on, miksi siis poika alkoi puhumaan, kun isä ei anna pojan olla rauhassa vaan vaatii olemaan jatkuvasti sosiaalinen. Eikä introvertti poika sitä luonnostaan ole.

Olemme eronneet pojan ollessa 8-vuotias. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin isä oli superisä. Leikki illat, teki kaikkea yhdessä, keskusteli ja kaikkea. Ei hän silloin ollut mikään pelottava, eikä ole voinut jäädä pojalle etäiseksi,

Ap

Eli isä on huomannut että pojalla on sosiaalisella puolella puutteita ja yrittää nyt sparrata häntä ja kehittää se puoli. Homma ei välttämättä menee aivan putkeen, mutta tavoite on kuitenkin valmentaa lasta tulevaisuutta varten. Palsta tuomariston mukaan kyseinen isä on vaarallinen psykopaatti joka pitäisi laitaa junan alle. Mitä AP on tehnyt kehetäkseen oma lasta?

Tervellistä menoa. 

En ainakaan pakota häntä olemaan sosiaalinen. Ja pyrin osoittamaan, että hyväksyn pojan sellaisena kuin on.

Poika puhuu minulle aika paljon. Ei hänen taidoissaan minulle ole mitään ongelmaa. Ja veljelleen puhuu. Mutta ei ole mikään puhelias tyyppi.

Sanoi eilen, ettei puhu isänsä luona koskaan mitään. Ei suostu puhumaan, ei etenkään mitään tärkeetä.

Ymmärrän kyllä isän näkökulman, että kotona on hiljainen poika ja häntä pelottaa se varmaan.

Ap

Ei sitä pelota. Sitä raivostuttaa. Ja se on valmis keinoja kaihtamatta murskaamaan pojan oman luonteen ja persoonan.

Toistan: ap on helkkarin lapanen kun ei pistä stoppia noille tapaamisille. Narsisti riehuu, sinä sallit sen tapahtua.

Minä opin ekalla kierroksella oikeudessa, että äitinä olin hirveän heikoilla. Isä veti vieraannuttamiskortin esiin, ja tuomari komppasi.

En koskaan, en ikinä ole haukkunut isää lapsille.

Ap

Teillä on omituinen perhe jos mistään oikeista asioista ei puhuta. Kaikilla menee välit poikki isään eikä kukaan ymmärrä miksi. Oletteko tyhmiä?

Tuota menoa menee välit poikki äitiinkin kun äiti ei aua lastaan vaikka lapsi kärsii ja on hädissään.

Mukava järkätä lapsen ylioppilasjuhlia, häitä jne kun lapsella on välit poikki isään, lapsella välit poikki äitiin, ja isällä ja äidilläkin välit poikki. Perheharmoniaa parhaillaan!