Minkälainen lapsi sanoo, ettei ole oikein koskaan tykännyt isäsätään?

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö jokainen lapsi pienenä tykkää isästään?

16 v poikani sanoi niin...

Murrosikäisenä jokainen lapsi on hirveän kriittinen omia vanhempiaan kohtaan. Kuuluu asiaan.

Viisaana äitinä et lähde lietsomaan pojan isävihaa, vaan kannustat häntä ja isää selvittämään välinsä keskenään.

No, niitäkin isiä on jotka on hirviöitä aina, oli lapsi sitten taapero, teini tai aikuinen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanon etten pidä isästäni. Sanon myös että minulla ei ole ollut isää.

Vanhempani erosivat minun ollessani 4 vuotias. Isäni on alkoholisti, narsisti ja patologinen valehtelija. Äitini jäi yksinhuoltajaksi (mitä myös isäni halusi). Hän on siitä asti yrittänyt käännyttää minut ja äitini meitä toisiamme vastaan. Hän valehteli, että olen tehnyt jotain pahaa ja kertoi äidilleni ja äitini suuttui minulle. Minä väitän vastaan, että en ole tehnyt mitään niin eihän äitini tietenkään usko, kun on "nähty" mun tekevän jotain. Nykyään tiedetään tämä manipulointi keino, eikä lähdetä mukaan. Isäni aina lupaili mulle maat ja taivaat, mutta kerta toisensa jälkeen sain pettyä. Hän opetti mut 13-14.v juomaan alkoholia ja polttamaan tupakkaa. Hän aina vähätteli mua ja kertoi miten itse on parempi. Miten minä teen kaiken väärin ja olen vääränlainen. Hän sai aina mut tuntemaan, että en ole rakastettava, olen huono, turha, tyhmä, ruma jne. 

Isäni ei ole koskaan ollut minulle oikea isä. Biologisesti hän on minulle isä, mutta muuten ei. 

Sun täytyy olla AINA lapsiesi puolella, vaikka se isä miten raivostuisi tai laittaisi shown pystyyn. Teidän pitää lapsien kanssa olla toisillenne rehellisiä kaikesta ja puhua asiat perinpohjaisesti. Sen isän ei saa antaa vaikuttaa teidän elämäänne ja lapsen täytyy saada valita, mitä hän haluaa ja miten hän tuntee olonsa parhaaksi. Lapsen mielipiteellä on kaikista eniten väliä, ei isän. 

Perhe ei tarkoita pelkkää biologista suhdetta. 

Pidän lapseni puolta, ja otan vastaan kaiken paskan uudestaan, mutta 16=vuotiaan on itse kyettävä nousemaan isäänsä vastaan. Lastensuojelu ei päätä mitään, minä en voi päättää mitään, vaan lapsen on tehtävä se päätös. Ja sitä hän ei jaksa tehdä.

Ap

Narsisti hakkaa lapsesi jos hän nousee isääns vastaan. Tajuatko että lapsi pelkää? Niin sinäkin pelkäät mutta se on silti SUN tehtävä taistella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan isä on vahva ja dominoiva. Nyt ongelmana on, miksi siis poika alkoi puhumaan, kun isä ei anna pojan olla rauhassa vaan vaatii olemaan jatkuvasti sosiaalinen. Eikä introvertti poika sitä luonnostaan ole.

Olemme eronneet pojan ollessa 8-vuotias. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin isä oli superisä. Leikki illat, teki kaikkea yhdessä, keskusteli ja kaikkea. Ei hän silloin ollut mikään pelottava, eikä ole voinut jäädä pojalle etäiseksi,

Ap

Eli isä on huomannut että pojalla on sosiaalisella puolella puutteita ja yrittää nyt sparrata häntä ja kehittää se puoli. Homma ei välttämättä menee aivan putkeen, mutta tavoite on kuitenkin valmentaa lasta tulevaisuutta varten. Palsta tuomariston mukaan kyseinen isä on vaarallinen psykopaatti joka pitäisi laitaa junan alle. Mitä AP on tehnyt kehetäkseen oma lasta?

Tervellistä menoa. 

En ainakaan pakota häntä olemaan sosiaalinen. Ja pyrin osoittamaan, että hyväksyn pojan sellaisena kuin on.

Poika puhuu minulle aika paljon. Ei hänen taidoissaan minulle ole mitään ongelmaa. Ja veljelleen puhuu. Mutta ei ole mikään puhelias tyyppi.

Sanoi eilen, ettei puhu isänsä luona koskaan mitään. Ei suostu puhumaan, ei etenkään mitään tärkeetä.

Ymmärrän kyllä isän näkökulman, että kotona on hiljainen poika ja häntä pelottaa se varmaan.

Ap

Ei sitä pelota. Sitä raivostuttaa. Ja se on valmis keinoja kaihtamatta murskaamaan pojan oman luonteen ja persoonan.

Toistan: ap on helkkarin lapanen kun ei pistä stoppia noille tapaamisille. Narsisti riehuu, sinä sallit sen tapahtua.

Minä opin ekalla kierroksella oikeudessa, että äitinä olin hirveän heikoilla. Isä veti vieraannuttamiskortin esiin, ja tuomari komppasi.

En koskaan, en ikinä ole haukkunut isää lapsille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanon etten pidä isästäni. Sanon myös että minulla ei ole ollut isää.

Vanhempani erosivat minun ollessani 4 vuotias. Isäni on alkoholisti, narsisti ja patologinen valehtelija. Äitini jäi yksinhuoltajaksi (mitä myös isäni halusi). Hän on siitä asti yrittänyt käännyttää minut ja äitini meitä toisiamme vastaan. Hän valehteli, että olen tehnyt jotain pahaa ja kertoi äidilleni ja äitini suuttui minulle. Minä väitän vastaan, että en ole tehnyt mitään niin eihän äitini tietenkään usko, kun on "nähty" mun tekevän jotain. Nykyään tiedetään tämä manipulointi keino, eikä lähdetä mukaan. Isäni aina lupaili mulle maat ja taivaat, mutta kerta toisensa jälkeen sain pettyä. Hän opetti mut 13-14.v juomaan alkoholia ja polttamaan tupakkaa. Hän aina vähätteli mua ja kertoi miten itse on parempi. Miten minä teen kaiken väärin ja olen vääränlainen. Hän sai aina mut tuntemaan, että en ole rakastettava, olen huono, turha, tyhmä, ruma jne. 

Isäni ei ole koskaan ollut minulle oikea isä. Biologisesti hän on minulle isä, mutta muuten ei. 

Sun täytyy olla AINA lapsiesi puolella, vaikka se isä miten raivostuisi tai laittaisi shown pystyyn. Teidän pitää lapsien kanssa olla toisillenne rehellisiä kaikesta ja puhua asiat perinpohjaisesti. Sen isän ei saa antaa vaikuttaa teidän elämäänne ja lapsen täytyy saada valita, mitä hän haluaa ja miten hän tuntee olonsa parhaaksi. Lapsen mielipiteellä on kaikista eniten väliä, ei isän. 

Perhe ei tarkoita pelkkää biologista suhdetta. 

Pidän lapseni puolta, ja otan vastaan kaiken paskan uudestaan, mutta 16=vuotiaan on itse kyettävä nousemaan isäänsä vastaan. Lastensuojelu ei päätä mitään, minä en voi päättää mitään, vaan lapsen on tehtävä se päätös. Ja sitä hän ei jaksa tehdä.

Ap

Narsisti hakkaa lapsesi jos hän nousee isääns vastaan. Tajuatko että lapsi pelkää? Niin sinäkin pelkäät mutta se on silti SUN tehtävä taistella.

Ei se isä hakkaa, vaan syyllistää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pidän lapseni puolta, ja otan vastaan kaiken paskan uudestaan, mutta 16=vuotiaan on itse kyettävä nousemaan isäänsä vastaan. Lastensuojelu ei päätä mitään, minä en voi päättää mitään, vaan lapsen on tehtävä se päätös. Ja sitä hän ei jaksa tehdä.

Ap

Kuulostaa siltä, että sinulle olisi todella tärkeää, että poikasi eivät haluaisi tavata isäänsä enää. 

Oletko miettinyt, mistä se voisi johtua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan isä on vahva ja dominoiva. Nyt ongelmana on, miksi siis poika alkoi puhumaan, kun isä ei anna pojan olla rauhassa vaan vaatii olemaan jatkuvasti sosiaalinen. Eikä introvertti poika sitä luonnostaan ole.

Olemme eronneet pojan ollessa 8-vuotias. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin isä oli superisä. Leikki illat, teki kaikkea yhdessä, keskusteli ja kaikkea. Ei hän silloin ollut mikään pelottava, eikä ole voinut jäädä pojalle etäiseksi,

Ap

Eli isä on huomannut että pojalla on sosiaalisella puolella puutteita ja yrittää nyt sparrata häntä ja kehittää se puoli. Homma ei välttämättä menee aivan putkeen, mutta tavoite on kuitenkin valmentaa lasta tulevaisuutta varten. Palsta tuomariston mukaan kyseinen isä on vaarallinen psykopaatti joka pitäisi laitaa junan alle. Mitä AP on tehnyt kehetäkseen oma lasta?

Tervellistä menoa. 

En ainakaan pakota häntä olemaan sosiaalinen. Ja pyrin osoittamaan, että hyväksyn pojan sellaisena kuin on.

Poika puhuu minulle aika paljon. Ei hänen taidoissaan minulle ole mitään ongelmaa. Ja veljelleen puhuu. Mutta ei ole mikään puhelias tyyppi.

Sanoi eilen, ettei puhu isänsä luona koskaan mitään. Ei suostu puhumaan, ei etenkään mitään tärkeetä.

Ymmärrän kyllä isän näkökulman, että kotona on hiljainen poika ja häntä pelottaa se varmaan.

Ap

Ei sitä pelota. Sitä raivostuttaa. Ja se on valmis keinoja kaihtamatta murskaamaan pojan oman luonteen ja persoonan.

Toistan: ap on helkkarin lapanen kun ei pistä stoppia noille tapaamisille. Narsisti riehuu, sinä sallit sen tapahtua.

Minä opin ekalla kierroksella oikeudessa, että äitinä olin hirveän heikoilla. Isä veti vieraannuttamiskortin esiin, ja tuomari komppasi.

En koskaan, en ikinä ole haukkunut isää lapsille.

Ap

Myönnähän nyt että olet pelokas nynny. Valmis laittamaan lapsen surman suuhun kun et uskalla taistella ja puolustaa lastasi. Yök mikä äiti.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän lapseni puolta, ja otan vastaan kaiken paskan uudestaan, mutta 16=vuotiaan on itse kyettävä nousemaan isäänsä vastaan. Lastensuojelu ei päätä mitään, minä en voi päättää mitään, vaan lapsen on tehtävä se päätös. Ja sitä hän ei jaksa tehdä.

Ap

Kuulostaa siltä, että sinulle olisi todella tärkeää, että poikasi eivät haluaisi tavata isäänsä enää. 

Oletko miettinyt, mistä se voisi johtua?

Jos minä olisin voinut valita, niin olisin halunnut lasten olevan vuoroviikkolapsia koko elämänsä. Halunneet itse sitä. Se olisi minulle ollut helpointa ja tärkeintä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan isä on vahva ja dominoiva. Nyt ongelmana on, miksi siis poika alkoi puhumaan, kun isä ei anna pojan olla rauhassa vaan vaatii olemaan jatkuvasti sosiaalinen. Eikä introvertti poika sitä luonnostaan ole.

Olemme eronneet pojan ollessa 8-vuotias. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin isä oli superisä. Leikki illat, teki kaikkea yhdessä, keskusteli ja kaikkea. Ei hän silloin ollut mikään pelottava, eikä ole voinut jäädä pojalle etäiseksi,

Ap

Eli isä on huomannut että pojalla on sosiaalisella puolella puutteita ja yrittää nyt sparrata häntä ja kehittää se puoli. Homma ei välttämättä menee aivan putkeen, mutta tavoite on kuitenkin valmentaa lasta tulevaisuutta varten. Palsta tuomariston mukaan kyseinen isä on vaarallinen psykopaatti joka pitäisi laitaa junan alle. Mitä AP on tehnyt kehetäkseen oma lasta?

Tervellistä menoa. 

En ainakaan pakota häntä olemaan sosiaalinen. Ja pyrin osoittamaan, että hyväksyn pojan sellaisena kuin on.

Poika puhuu minulle aika paljon. Ei hänen taidoissaan minulle ole mitään ongelmaa. Ja veljelleen puhuu. Mutta ei ole mikään puhelias tyyppi.

Sanoi eilen, ettei puhu isänsä luona koskaan mitään. Ei suostu puhumaan, ei etenkään mitään tärkeetä.

Ymmärrän kyllä isän näkökulman, että kotona on hiljainen poika ja häntä pelottaa se varmaan.

Ap

Ei sitä pelota. Sitä raivostuttaa. Ja se on valmis keinoja kaihtamatta murskaamaan pojan oman luonteen ja persoonan.

Toistan: ap on helkkarin lapanen kun ei pistä stoppia noille tapaamisille. Narsisti riehuu, sinä sallit sen tapahtua.

Minä opin ekalla kierroksella oikeudessa, että äitinä olin hirveän heikoilla. Isä veti vieraannuttamiskortin esiin, ja tuomari komppasi.

En koskaan, en ikinä ole haukkunut isää lapsille.

Ap

Myönnähän nyt että olet pelokas nynny. Valmis laittamaan lapsen surman suuhun kun et uskalla taistella ja puolustaa lastasi. Yök mikä äiti.

Mites itse tekisit tilanteessani?

Ap

Eikö 12v saa sanoa, missä hän asuu? Minusta teet hirveän vääryyden lapsellesi, jos pakotat hänen elämään puolet ajasta paikassa, jossa hän ei halua. Ilmeisesti kyse on elatusmaksuista? Mikä muu syy voi olla, että et pidä lapsesi puolta?

Minulle on ollut aivan sama mitä mieltä ex on minusta kunhan lapsilla on niin hyvä kun vaan voi. Mikä ei ole tarkoittanut, että puhuisin pahaa heidän isästään, mutta isä kyllä saisi kuulla täysi laidallisen, jos pakottaisi 16v toistuvasti johonkin ei tärkeään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan isä on vahva ja dominoiva. Nyt ongelmana on, miksi siis poika alkoi puhumaan, kun isä ei anna pojan olla rauhassa vaan vaatii olemaan jatkuvasti sosiaalinen. Eikä introvertti poika sitä luonnostaan ole.

Olemme eronneet pojan ollessa 8-vuotias. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin isä oli superisä. Leikki illat, teki kaikkea yhdessä, keskusteli ja kaikkea. Ei hän silloin ollut mikään pelottava, eikä ole voinut jäädä pojalle etäiseksi,

Ap

Eli isä on huomannut että pojalla on sosiaalisella puolella puutteita ja yrittää nyt sparrata häntä ja kehittää se puoli. Homma ei välttämättä menee aivan putkeen, mutta tavoite on kuitenkin valmentaa lasta tulevaisuutta varten. Palsta tuomariston mukaan kyseinen isä on vaarallinen psykopaatti joka pitäisi laitaa junan alle. Mitä AP on tehnyt kehetäkseen oma lasta?

Tervellistä menoa. 

En ainakaan pakota häntä olemaan sosiaalinen. Ja pyrin osoittamaan, että hyväksyn pojan sellaisena kuin on.

Poika puhuu minulle aika paljon. Ei hänen taidoissaan minulle ole mitään ongelmaa. Ja veljelleen puhuu. Mutta ei ole mikään puhelias tyyppi.

Sanoi eilen, ettei puhu isänsä luona koskaan mitään. Ei suostu puhumaan, ei etenkään mitään tärkeetä.

Ymmärrän kyllä isän näkökulman, että kotona on hiljainen poika ja häntä pelottaa se varmaan.

Ap

Ei sitä pelota. Sitä raivostuttaa. Ja se on valmis keinoja kaihtamatta murskaamaan pojan oman luonteen ja persoonan.

Toistan: ap on helkkarin lapanen kun ei pistä stoppia noille tapaamisille. Narsisti riehuu, sinä sallit sen tapahtua.

Minä opin ekalla kierroksella oikeudessa, että äitinä olin hirveän heikoilla. Isä veti vieraannuttamiskortin esiin, ja tuomari komppasi.

En koskaan, en ikinä ole haukkunut isää lapsille.

Ap

Myönnähän nyt että olet pelokas nynny. Valmis laittamaan lapsen surman suuhun kun et uskalla taistella ja puolustaa lastasi. Yök mikä äiti.

Mites itse tekisit tilanteessani?

Ap

En ikimaailmassa laskisi lasta isälle. Ilmoittaisin vaan ykskantaan että poika ei tule kun ei halua, minä suojelen poikaa. Varmaan tulis oven taa ukko riehumaan, sitten olis mulla valmiina kättä pitempää ja häke numero pikavalinnassa. MUN lasta ei narsistit alista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan isä on vahva ja dominoiva. Nyt ongelmana on, miksi siis poika alkoi puhumaan, kun isä ei anna pojan olla rauhassa vaan vaatii olemaan jatkuvasti sosiaalinen. Eikä introvertti poika sitä luonnostaan ole.

Olemme eronneet pojan ollessa 8-vuotias. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin isä oli superisä. Leikki illat, teki kaikkea yhdessä, keskusteli ja kaikkea. Ei hän silloin ollut mikään pelottava, eikä ole voinut jäädä pojalle etäiseksi,

Ap

Eli isä on huomannut että pojalla on sosiaalisella puolella puutteita ja yrittää nyt sparrata häntä ja kehittää se puoli. Homma ei välttämättä menee aivan putkeen, mutta tavoite on kuitenkin valmentaa lasta tulevaisuutta varten. Palsta tuomariston mukaan kyseinen isä on vaarallinen psykopaatti joka pitäisi laitaa junan alle. Mitä AP on tehnyt kehetäkseen oma lasta?

Tervellistä menoa. 

En ainakaan pakota häntä olemaan sosiaalinen. Ja pyrin osoittamaan, että hyväksyn pojan sellaisena kuin on.

Poika puhuu minulle aika paljon. Ei hänen taidoissaan minulle ole mitään ongelmaa. Ja veljelleen puhuu. Mutta ei ole mikään puhelias tyyppi.

Sanoi eilen, ettei puhu isänsä luona koskaan mitään. Ei suostu puhumaan, ei etenkään mitään tärkeetä.

Ymmärrän kyllä isän näkökulman, että kotona on hiljainen poika ja häntä pelottaa se varmaan.

Ap

Ei sitä pelota. Sitä raivostuttaa. Ja se on valmis keinoja kaihtamatta murskaamaan pojan oman luonteen ja persoonan.

Toistan: ap on helkkarin lapanen kun ei pistä stoppia noille tapaamisille. Narsisti riehuu, sinä sallit sen tapahtua.

Minä opin ekalla kierroksella oikeudessa, että äitinä olin hirveän heikoilla. Isä veti vieraannuttamiskortin esiin, ja tuomari komppasi.

En koskaan, en ikinä ole haukkunut isää lapsille.

Ap

Myönnähän nyt että olet pelokas nynny. Valmis laittamaan lapsen surman suuhun kun et uskalla taistella ja puolustaa lastasi. Yök mikä äiti.

Mites itse tekisit tilanteessani?

Ap

En ymmärrä miksi piti mennä oikeuteen?

Vierailija kirjoitti:

Eikö 12v saa sanoa, missä hän asuu? Minusta teet hirveän vääryyden lapsellesi, jos pakotat hänen elämään puolet ajasta paikassa, jossa hän ei halua. Ilmeisesti kyse on elatusmaksuista? Mikä muu syy voi olla, että et pidä lapsesi puolta?

Minulle on ollut aivan sama mitä mieltä ex on minusta kunhan lapsilla on niin hyvä kun vaan voi. Mikä ei ole tarkoittanut, että puhuisin pahaa heidän isästään, mutta isä kyllä saisi kuulla täysi laidallisen, jos pakottaisi 16v toistuvasti johonkin ei tärkeään.

En minä pakota, kyllä hän saa tänne muuttaa. Mutta hänen pitää itse kyetä avaamaan suunsa muillekin kuin minulle.

En saa elareita hänestä yhtään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sanon etten pidä isästäni. Sanon myös että minulla ei ole ollut isää.

Vanhempani erosivat minun ollessani 4 vuotias. Isäni on alkoholisti, narsisti ja patologinen valehtelija. Äitini jäi yksinhuoltajaksi (mitä myös isäni halusi). Hän on siitä asti yrittänyt käännyttää minut ja äitini meitä toisiamme vastaan. Hän valehteli, että olen tehnyt jotain pahaa ja kertoi äidilleni ja äitini suuttui minulle. Minä väitän vastaan, että en ole tehnyt mitään niin eihän äitini tietenkään usko, kun on "nähty" mun tekevän jotain. Nykyään tiedetään tämä manipulointi keino, eikä lähdetä mukaan. Isäni aina lupaili mulle maat ja taivaat, mutta kerta toisensa jälkeen sain pettyä. Hän opetti mut 13-14.v juomaan alkoholia ja polttamaan tupakkaa. Hän aina vähätteli mua ja kertoi miten itse on parempi. Miten minä teen kaiken väärin ja olen vääränlainen. Hän sai aina mut tuntemaan, että en ole rakastettava, olen huono, turha, tyhmä, ruma jne. 

Isäni ei ole koskaan ollut minulle oikea isä. Biologisesti hän on minulle isä, mutta muuten ei. 

Sun täytyy olla AINA lapsiesi puolella, vaikka se isä miten raivostuisi tai laittaisi shown pystyyn. Teidän pitää lapsien kanssa olla toisillenne rehellisiä kaikesta ja puhua asiat perinpohjaisesti. Sen isän ei saa antaa vaikuttaa teidän elämäänne ja lapsen täytyy saada valita, mitä hän haluaa ja miten hän tuntee olonsa parhaaksi. Lapsen mielipiteellä on kaikista eniten väliä, ei isän. 

Perhe ei tarkoita pelkkää biologista suhdetta. 

Pidän lapseni puolta, ja otan vastaan kaiken paskan uudestaan, mutta 16=vuotiaan on itse kyettävä nousemaan isäänsä vastaan. Lastensuojelu ei päätä mitään, minä en voi päättää mitään, vaan lapsen on tehtävä se päätös. Ja sitä hän ei jaksa tehdä.

Ap

Narsisti hakkaa lapsesi jos hän nousee isääns vastaan. Tajuatko että lapsi pelkää? Niin sinäkin pelkäät mutta se on silti SUN tehtävä taistella.

Ei se isä hakkaa, vaan syyllistää.

Ap

Sama asia, jos ei pahempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No poikasi laittaa välit poikki kun täyttää 18. Eikä päästä isää elämäänsä. Noin itsekin tein ilkeälle isälle. Ei ole koskaan saanut nähdä lapsenlapsiaan.

Mitäs alisti ja kyykytti, uhkaili ja raivosi.

Niin poika sanoi, että kahden vuoden jälkeen ei enää ikinä mene isälleen.

Eikä tässä kaikki.... pojalla on täysikäinen isoveli, joka halusi 15-vuotiaana vuoroviikkosysteemistä pois. Isä ei olisi päästänyt, ja heillä meni välit eivätkä näe toisiaan.

Tämä pikkuveli ei halua käydä samaa sotaa, siksi hän ei uskalla sanoa, ettei halua sinne mennä.

Mitä ihmettä isä tekee väärin? Tiedän hänen pakottavan toisen tekemään asioita. Tiedän hänen haluavan päättää asioista. Teinille on turhauttavaa mennä mustikkametsään tai jokun tuntemattoman äitipuolen sukulaisten juhliin, mutta eihän nämä syyt ole perusteita vihata olemassaoleaan isänsä luona? Mikä ihme on perimmäinen syy?

Ap

V*tuen Urpo olet.

16-vuotias kiukutteleva teini "vihaa faijaansa". Yllätys, hold the press!

Vanhemmat on tehneet jotain väärin, jos teini-ikäinen ei välistä ilmoita vihaansa molempia ja koko maailmaa. Tällöin teini todennäköisesti pelkää "kapinoida" ja tekee sen sisäisesti, tai kodin ulkopuolella.

Kuten aiemminkin tuolla sanottiin, liian usein se on isän tehtävä pitää se kapinoiva teini järjestyksessä ja antaa hänelle sitä pintaa, mitä vastaan kapinoida ja kehittää itseään. Velttoileva "kiva mutsi" tekee teinille karhunpalveluksen joustamalla ja myötäilemällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan isä on vahva ja dominoiva. Nyt ongelmana on, miksi siis poika alkoi puhumaan, kun isä ei anna pojan olla rauhassa vaan vaatii olemaan jatkuvasti sosiaalinen. Eikä introvertti poika sitä luonnostaan ole.

Olemme eronneet pojan ollessa 8-vuotias. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin isä oli superisä. Leikki illat, teki kaikkea yhdessä, keskusteli ja kaikkea. Ei hän silloin ollut mikään pelottava, eikä ole voinut jäädä pojalle etäiseksi,

Ap

Eli isä on huomannut että pojalla on sosiaalisella puolella puutteita ja yrittää nyt sparrata häntä ja kehittää se puoli. Homma ei välttämättä menee aivan putkeen, mutta tavoite on kuitenkin valmentaa lasta tulevaisuutta varten. Palsta tuomariston mukaan kyseinen isä on vaarallinen psykopaatti joka pitäisi laitaa junan alle. Mitä AP on tehnyt kehetäkseen oma lasta?

Tervellistä menoa. 

En ainakaan pakota häntä olemaan sosiaalinen. Ja pyrin osoittamaan, että hyväksyn pojan sellaisena kuin on.

Poika puhuu minulle aika paljon. Ei hänen taidoissaan minulle ole mitään ongelmaa. Ja veljelleen puhuu. Mutta ei ole mikään puhelias tyyppi.

Sanoi eilen, ettei puhu isänsä luona koskaan mitään. Ei suostu puhumaan, ei etenkään mitään tärkeetä.

Ymmärrän kyllä isän näkökulman, että kotona on hiljainen poika ja häntä pelottaa se varmaan.

Ap

Ei sitä pelota. Sitä raivostuttaa. Ja se on valmis keinoja kaihtamatta murskaamaan pojan oman luonteen ja persoonan.

Toistan: ap on helkkarin lapanen kun ei pistä stoppia noille tapaamisille. Narsisti riehuu, sinä sallit sen tapahtua.

Minä opin ekalla kierroksella oikeudessa, että äitinä olin hirveän heikoilla. Isä veti vieraannuttamiskortin esiin, ja tuomari komppasi.

En koskaan, en ikinä ole haukkunut isää lapsille.

Ap

Myönnähän nyt että olet pelokas nynny. Valmis laittamaan lapsen surman suuhun kun et uskalla taistella ja puolustaa lastasi. Yök mikä äiti.

Mites itse tekisit tilanteessani?

Ap

En ikimaailmassa laskisi lasta isälle. Ilmoittaisin vaan ykskantaan että poika ei tule kun ei halua, minä suojelen poikaa. Varmaan tulis oven taa ukko riehumaan, sitten olis mulla valmiina kättä pitempää ja häke numero pikavalinnassa. MUN lasta ei narsistit alista!

Kun esikoinen aikanaan tuli luokseni ja itki kaksi tuntia, niin annoin lapsen jäädä luokseni. Jouduimme hakemaan koulurepun ja isä istui kotona odottamassa lasta. Siellä sisällä syntyi tappelu, jonka jälkeen välit menivät.

Tämä pikkuveli tietää tämän, ja tietää, mitä tulee tapahtumaan, jos hän tekee saman. Eikä halua siihen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan isä on vahva ja dominoiva. Nyt ongelmana on, miksi siis poika alkoi puhumaan, kun isä ei anna pojan olla rauhassa vaan vaatii olemaan jatkuvasti sosiaalinen. Eikä introvertti poika sitä luonnostaan ole.

Olemme eronneet pojan ollessa 8-vuotias. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin isä oli superisä. Leikki illat, teki kaikkea yhdessä, keskusteli ja kaikkea. Ei hän silloin ollut mikään pelottava, eikä ole voinut jäädä pojalle etäiseksi,

Ap

Eli isä on huomannut että pojalla on sosiaalisella puolella puutteita ja yrittää nyt sparrata häntä ja kehittää se puoli. Homma ei välttämättä menee aivan putkeen, mutta tavoite on kuitenkin valmentaa lasta tulevaisuutta varten. Palsta tuomariston mukaan kyseinen isä on vaarallinen psykopaatti joka pitäisi laitaa junan alle. Mitä AP on tehnyt kehetäkseen oma lasta?

Tervellistä menoa. 

En ainakaan pakota häntä olemaan sosiaalinen. Ja pyrin osoittamaan, että hyväksyn pojan sellaisena kuin on.

Poika puhuu minulle aika paljon. Ei hänen taidoissaan minulle ole mitään ongelmaa. Ja veljelleen puhuu. Mutta ei ole mikään puhelias tyyppi.

Sanoi eilen, ettei puhu isänsä luona koskaan mitään. Ei suostu puhumaan, ei etenkään mitään tärkeetä.

Ymmärrän kyllä isän näkökulman, että kotona on hiljainen poika ja häntä pelottaa se varmaan.

Ap

Ei sitä pelota. Sitä raivostuttaa. Ja se on valmis keinoja kaihtamatta murskaamaan pojan oman luonteen ja persoonan.

Toistan: ap on helkkarin lapanen kun ei pistä stoppia noille tapaamisille. Narsisti riehuu, sinä sallit sen tapahtua.

Minä opin ekalla kierroksella oikeudessa, että äitinä olin hirveän heikoilla. Isä veti vieraannuttamiskortin esiin, ja tuomari komppasi.

En koskaan, en ikinä ole haukkunut isää lapsille.

Ap

Myönnähän nyt että olet pelokas nynny. Valmis laittamaan lapsen surman suuhun kun et uskalla taistella ja puolustaa lastasi. Yök mikä äiti.

Mites itse tekisit tilanteessani?

Ap

En ymmärrä miksi piti mennä oikeuteen?

Mies ei olisi suostunut lastenvalvojalla maksamaan elareita kuin minimin. Minä haastoin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö 12v saa sanoa, missä hän asuu? Minusta teet hirveän vääryyden lapsellesi, jos pakotat hänen elämään puolet ajasta paikassa, jossa hän ei halua. Ilmeisesti kyse on elatusmaksuista? Mikä muu syy voi olla, että et pidä lapsesi puolta?

Minulle on ollut aivan sama mitä mieltä ex on minusta kunhan lapsilla on niin hyvä kun vaan voi. Mikä ei ole tarkoittanut, että puhuisin pahaa heidän isästään, mutta isä kyllä saisi kuulla täysi laidallisen, jos pakottaisi 16v toistuvasti johonkin ei tärkeään.

En minä pakota, kyllä hän saa tänne muuttaa. Mutta hänen pitää itse kyetä avaamaan suunsa muillekin kuin minulle.

En saa elareita hänestä yhtään.

Ap

Miksi, sinä olet hänen äitinsä ja olet kyllä ihan lapanen.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen lapsi, jonka isä on etäinen, pelottava tms.

Tämä pätee ydinperheen lapseen. Mietin, että eroperheen lapsella kommentti voi olla defenssireaktio. Sanotaan esim. Äidille mitä äiti haluaa kuulla.

Vierailija kirjoitti:

16-vuotias kiukutteleva teini "vihaa faijaansa". Yllätys, hold the press!

Vanhemmat on tehneet jotain väärin, jos teini-ikäinen ei välistä ilmoita vihaansa molempia ja koko maailmaa. Tällöin teini todennäköisesti pelkää "kapinoida" ja tekee sen sisäisesti, tai kodin ulkopuolella.

Kuten aiemminkin tuolla sanottiin, liian usein se on isän tehtävä pitää se kapinoiva teini järjestyksessä ja antaa hänelle sitä pintaa, mitä vastaan kapinoida ja kehittää itseään. Velttoileva "kiva mutsi" tekee teinille karhunpalveluksen joustamalla ja myötäilemällä. 

Niin, voihan se toki noinkin olla.

Esikoisenkin kohdalla isä sanoi, että hän vain kasvatti poikaa.

Ap