Minkälainen lapsi sanoo, ettei ole oikein koskaan tykännyt isäsätään?

Liian monessa perheessä se on aina isän tehtävä asettaa rajat, pitää puhutellut ja laitaa lapset tarvittaessa ojennukseen. Äidit saa sitten hoitaa ne kivat tehtävät. Tämä voi olla osasyy.

Vierailija kirjoitti:

Isän ja pojan pitäisi puhua. Äiti voisi toimia välissä rakennusaineena.

Joskus rakkaus ilmenee kurina ja sitäkautta suojelemisena, selllainen tuntuu varsinkin murrosikäisestä pahalta.

Hellyyden tai rakkauden osoittaminen voi olla ylisukupolvisesti vaikeaa. Halasiko sinun isäsi? Halaatko sinä?

Pääsääntöisesti vanhemmat rakastavat lapsiaan ehdoitta, vaikka olisivat kuinka kamalia. Jokaisella on oma tapansa sen ilmaisemiseen. Sitten on tietysti päihde- ja mielenterveysongelmat, joiden ratkominen ei kuulu lapsille.

Pyydänkin jokaista täydellistä vanhempaa nostamaan kätensä ylös. Samalla myös ne, jotka eivät ole joutuneet rajoittaamaan murrosikäisen lapsensa tekemisiä voivat viitata.

Minä en voi toimia välikädessä. Minulla ja miehellä katkesi välit silloin, kun esikoinen irtaantui isästään. Minä olen mielen mielestä ”läpeensä paha, moraaliton, syvällä petoksen tiellä ja todella sairas ihminen”.

Tämä 16 - vuotias alkoi vuosi sitten puhumaan asiasta. Halusi lopettaa vuoroviikkosysteemin ja käymään isänsä luona harvemmin. Poika suostui puhumaan isänsä kanssa, mutta isä puhui hänet ympäri niin, että vuoroviikko jatkuu, mutta vain hieman lyhyempänä. Poika ei halua uudestaan joutua siihen saarnaan, eikä siis jaksa nostaa keskustelua esiin. Ei edes sitä, että haluaa omaa rauhaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aikamoinen isä viha palstalla.

Kokeile olla 20 vuotta sadistisen psykopaatin kidutettavana. Puhunoin sit sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se ahdistavaa, kun määrätään menemään ties minne ja höngitään niskaan. Kai sinä itse exäsi tunnet?

Joo, mutta lapsia kohtaan hän ei sellainen ollut. Pienenä.

Ap

Mä olisin nuorempana voinut sanoa noin, vaikka ei mun isäni ollut narsisti tai pelottava tai mitään muutakaan sellaista, hän vaan oli aina poissa ja tuntui ettei hän välitä pätkääkään. Vanhempana olen ymmärtänyt, että hän kyllä välitti ja välittää, mutta ei vain osannut sitä ilmaista, kun oli niin vähän meidän lasten elämässä mukana, lastenlapsiensa kohdalla on sitten petrannut.

No ota thteyttä lastenvalvojaan ja kerro että lapsi pelkää eikä halua mennä. Ja sit poika vaan ei mene. Ovet lukkoon jos narsisti tulee ovelle riehumaan.

Ap on hitonmoinen nössö ja pelkää narsistiexää kun pakottaa lapsensa kärsimään. Miten et koe mitään suojelun halua? Minä en laskisi lasta exälle ja todellakin puukko kädessä puolustaisin lastani viimeiseen hengenvetoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No poikasi laittaa välit poikki kun täyttää 18. Eikä päästä isää elämäänsä. Noin itsekin tein ilkeälle isälle. Ei ole koskaan saanut nähdä lapsenlapsiaan.

Mitäs alisti ja kyykytti, uhkaili ja raivosi.

Niin poika sanoi, että kahden vuoden jälkeen ei enää ikinä mene isälleen.

Eikä tässä kaikki.... pojalla on täysikäinen isoveli, joka halusi 15-vuotiaana vuoroviikkosysteemistä pois. Isä ei olisi päästänyt, ja heillä meni välit eivätkä näe toisiaan.

Tämä pikkuveli ei halua käydä samaa sotaa, siksi hän ei uskalla sanoa, ettei halua sinne mennä.

Mitä ihmettä isä tekee väärin? Tiedän hänen pakottavan toisen tekemään asioita. Tiedän hänen haluavan päättää asioista. Teinille on turhauttavaa mennä mustikkametsään tai jokun tuntemattoman äitipuolen sukulaisten juhliin, mutta eihän nämä syyt ole perusteita vihata olemassaoleaan isänsä luona? Mikä ihme on perimmäinen syy?

Ap

Se perimmäinen syy on, että lapsesta tuntuu, että isä ei välitä siitä, mitä lapsi haluaa. Ja että isää ei kiinnostaa, minkälainen se lapsi on luonteeltaan. Isä jyrää ja päättää, hallitsee ja pakottaa. Lapsi on varmasti antanut isän ymmärtää, että hänelle tulee isän käytöksestä paha olo, mutta isä ei muutu.

Nuorempi poika näkee, että isä ei ole oppinut mitään vanhemman pojan tapauksesta. Se antaa nuoremmalle pojalle viestin, että isälle on ihan sama, jos menee välit poikki myös nuorimmaisen kanssa. Ja poika on varmaan oikeassa. Jos isä välittäis ja olis oppinut jotain, niin varmasti tekisi nyt nuorimman kanssa jotain toisin.

Isä vaikuttaa kovin itsekkäältä tyypiltä. Tai ihan vaan tyhmältä.

Aika hyvin analysoitu. Kiitos, sain tästä langanpäästä kiinni.

Isä kyllä oppi jotain, kun välit meni esikoisen kanssa. Tälle nuoremmalle tuli kissanpäivät monessa eri asiassa: saa eri lailla asioita ja matkoja. Mutta nehän ei riitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pojan isä on vahva ja dominoiva. Nyt ongelmana on, miksi siis poika alkoi puhumaan, kun isä ei anna pojan olla rauhassa vaan vaatii olemaan jatkuvasti sosiaalinen. Eikä introvertti poika sitä luonnostaan ole.

Olemme eronneet pojan ollessa 8-vuotias. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin isä oli superisä. Leikki illat, teki kaikkea yhdessä, keskusteli ja kaikkea. Ei hän silloin ollut mikään pelottava, eikä ole voinut jäädä pojalle etäiseksi,

Ap

Eli isä on huomannut että pojalla on sosiaalisella puolella puutteita ja yrittää nyt sparrata häntä ja kehittää se puoli. Homma ei välttämättä menee aivan putkeen, mutta tavoite on kuitenkin valmentaa lasta tulevaisuutta varten. Palsta tuomariston mukaan kyseinen isä on vaarallinen psykopaatti joka pitäisi laitaa junan alle. Mitä AP on tehnyt kehetäkseen oma lasta?

Tervellistä menoa. 

Vierailija kirjoitti:

No voi tehdä sen että SINÄ puhut isälle ettei pojan trttis mennä sinne!! Puolusta lastasi! En ikinä pakottais lasta menenään tollaselle isälle. Narsistit aina riehaantuu ilkeämmäksi kun lapsesta tulee teini ja on omia näkemyksiä. Niitähän ei saa olla vaan narsisti rajulla kädellä kitkee ne.

Ja sano exälle että tiedossa on yksinäinen tulevaisuus. Mä oon narskun lapsi ja viimeksi 15 vuotta sitten vaihtanut pari sanaa paskaisäni kanssa. Se menetti lapsensa ja lapsenlapsensa onalla perseilyllään ja nyt on yksinäinen ja katkera. Ainoona hupina äitini pieksäminen joka on jäänyt ja alistunut.

Onneks ap tajusit erota.

Kirjoitin jo, että minä en voi puhua. Se tie on ummessa.

En minä,tajunnut erota, vaan mies vaihtoi minut lennosta toiseen 20 vuoden jälkeen... eli ei silloinkaan mies ollut ”paha”, mutta elämään uupunut minä olin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän ja pojan pitäisi puhua. Äiti voisi toimia välissä rakennusaineena.

Joskus rakkaus ilmenee kurina ja sitäkautta suojelemisena, selllainen tuntuu varsinkin murrosikäisestä pahalta.

Hellyyden tai rakkauden osoittaminen voi olla ylisukupolvisesti vaikeaa. Halasiko sinun isäsi? Halaatko sinä?

Pääsääntöisesti vanhemmat rakastavat lapsiaan ehdoitta, vaikka olisivat kuinka kamalia. Jokaisella on oma tapansa sen ilmaisemiseen. Sitten on tietysti päihde- ja mielenterveysongelmat, joiden ratkominen ei kuulu lapsille.

Pyydänkin jokaista täydellistä vanhempaa nostamaan kätensä ylös. Samalla myös ne, jotka eivät ole joutuneet rajoittaamaan murrosikäisen lapsensa tekemisiä voivat viitata.

Minä en voi toimia välikädessä. Minulla ja miehellä katkesi välit silloin, kun esikoinen irtaantui isästään. Minä olen mielen mielestä ”läpeensä paha, moraaliton, syvällä petoksen tiellä ja todella sairas ihminen”.

Tämä 16 - vuotias alkoi vuosi sitten puhumaan asiasta. Halusi lopettaa vuoroviikkosysteemin ja käymään isänsä luona harvemmin. Poika suostui puhumaan isänsä kanssa, mutta isä puhui hänet ympäri niin, että vuoroviikko jatkuu, mutta vain hieman lyhyempänä. Poika ei halua uudestaan joutua siihen saarnaan, eikä siis jaksa nostaa keskustelua esiin. Ei edes sitä, että haluaa omaa rauhaa.

Ap

Mies ei todennäköisimmin suostu elareiden takia siihen rumbaan.

Niin miten tuota narsistipaskaa ei kiinnosta yhtään että välit poikki esikoiseen? Onko yrittänyt korjata? Hyvittää? Pyytänyt anteeksi? Tehnyt ksikkensa korjatskseen välit?

Salli mun arvata: ei ole. Niinpä niin.

T. Se narsistin lapsi

Vierailija kirjoitti:

No ota thteyttä lastenvalvojaan ja kerro että lapsi pelkää eikä halua mennä. Ja sit poika vaan ei mene. Ovet lukkoon jos narsisti tulee ovelle riehumaan.

Ap on hitonmoinen nössö ja pelkää narsistiexää kun pakottaa lapsensa kärsimään. Miten et koe mitään suojelun halua? Minä en laskisi lasta exälle ja todellakin puukko kädessä puolustaisin lastani viimeiseen hengenvetoon.

Koen kyllä suojelun halua, mutta en halua sitä samaa enää, joka tapahtui esikoisen kohdalla.

Lastenvalvojalla olin vuosi sitten, kun tämä 16 v halusi lyhentää vuoroviikkoilua. Sen avulla poika ja isä saatiin keskustelemaan, mutta poika ei silti saanut mitä halusi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ota thteyttä lastenvalvojaan ja kerro että lapsi pelkää eikä halua mennä. Ja sit poika vaan ei mene. Ovet lukkoon jos narsisti tulee ovelle riehumaan.

Ap on hitonmoinen nössö ja pelkää narsistiexää kun pakottaa lapsensa kärsimään. Miten et koe mitään suojelun halua? Minä en laskisi lasta exälle ja todellakin puukko kädessä puolustaisin lastani viimeiseen hengenvetoon.

Koen kyllä suojelun halua, mutta en halua sitä samaa enää, joka tapahtui esikoisen kohdalla.

Lastenvalvojalla olin vuosi sitten, kun tämä 16 v halusi lyhentää vuoroviikkoilua. Sen avulla poika ja isä saatiin keskustelemaan, mutta poika ei silti saanut mitä halusi.

Ap

No mitäpä jos kokeilisi uudestaan?

Minä sanon etten pidä isästäni. Sanon myös että minulla ei ole ollut isää.

Vanhempani erosivat minun ollessani 4 vuotias. Isäni on alkoholisti, narsisti ja patologinen valehtelija. Äitini jäi yksinhuoltajaksi (mitä myös isäni halusi). Hän on siitä asti yrittänyt käännyttää minut ja äitini meitä toisiamme vastaan. Hän valehteli, että olen tehnyt jotain pahaa ja kertoi äidilleni ja äitini suuttui minulle. Minä väitän vastaan, että en ole tehnyt mitään niin eihän äitini tietenkään usko, kun on "nähty" mun tekevän jotain. Nykyään tiedetään tämä manipulointi keino, eikä lähdetä mukaan. Isäni aina lupaili mulle maat ja taivaat, mutta kerta toisensa jälkeen sain pettyä. Hän opetti mut 13-14.v juomaan alkoholia ja polttamaan tupakkaa. Hän aina vähätteli mua ja kertoi miten itse on parempi. Miten minä teen kaiken väärin ja olen vääränlainen. Hän sai aina mut tuntemaan, että en ole rakastettava, olen huono, turha, tyhmä, ruma jne. 

Isäni ei ole koskaan ollut minulle oikea isä. Biologisesti hän on minulle isä, mutta muuten ei. 

Sun täytyy olla AINA lapsiesi puolella, vaikka se isä miten raivostuisi tai laittaisi shown pystyyn. Teidän pitää lapsien kanssa olla toisillenne rehellisiä kaikesta ja puhua asiat perinpohjaisesti. Sen isän ei saa antaa vaikuttaa teidän elämäänne ja lapsen täytyy saada valita, mitä hän haluaa ja miten hän tuntee olonsa parhaaksi. Lapsen mielipiteellä on kaikista eniten väliä, ei isän. 

Perhe ei tarkoita pelkkää biologista suhdetta. 

Joku narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan isä on vahva ja dominoiva. Nyt ongelmana on, miksi siis poika alkoi puhumaan, kun isä ei anna pojan olla rauhassa vaan vaatii olemaan jatkuvasti sosiaalinen. Eikä introvertti poika sitä luonnostaan ole.

Olemme eronneet pojan ollessa 8-vuotias. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin isä oli superisä. Leikki illat, teki kaikkea yhdessä, keskusteli ja kaikkea. Ei hän silloin ollut mikään pelottava, eikä ole voinut jäädä pojalle etäiseksi,

Ap

Eli isä on huomannut että pojalla on sosiaalisella puolella puutteita ja yrittää nyt sparrata häntä ja kehittää se puoli. Homma ei välttämättä menee aivan putkeen, mutta tavoite on kuitenkin valmentaa lasta tulevaisuutta varten. Palsta tuomariston mukaan kyseinen isä on vaarallinen psykopaatti joka pitäisi laitaa junan alle. Mitä AP on tehnyt kehetäkseen oma lasta?

Tervellistä menoa. 

En ainakaan pakota häntä olemaan sosiaalinen. Ja pyrin osoittamaan, että hyväksyn pojan sellaisena kuin on.

Poika puhuu minulle aika paljon. Ei hänen taidoissaan minulle ole mitään ongelmaa. Ja veljelleen puhuu. Mutta ei ole mikään puhelias tyyppi.

Sanoi eilen, ettei puhu isänsä luona koskaan mitään. Ei suostu puhumaan, ei etenkään mitään tärkeetä.

Ymmärrän kyllä isän näkökulman, että kotona on hiljainen poika ja häntä pelottaa se varmaan.

Ap

Sellainen, jonka isä on ollut lapselleen kauhea lapsesta asti. Yleensä lapsen rakkaus vanhempaansa on hyvin ehdoton - melkeinpä riippumatta siitä, millainen vanhempi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan isä on vahva ja dominoiva. Nyt ongelmana on, miksi siis poika alkoi puhumaan, kun isä ei anna pojan olla rauhassa vaan vaatii olemaan jatkuvasti sosiaalinen. Eikä introvertti poika sitä luonnostaan ole.

Olemme eronneet pojan ollessa 8-vuotias. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin isä oli superisä. Leikki illat, teki kaikkea yhdessä, keskusteli ja kaikkea. Ei hän silloin ollut mikään pelottava, eikä ole voinut jäädä pojalle etäiseksi,

Ap

Eli isä on huomannut että pojalla on sosiaalisella puolella puutteita ja yrittää nyt sparrata häntä ja kehittää se puoli. Homma ei välttämättä menee aivan putkeen, mutta tavoite on kuitenkin valmentaa lasta tulevaisuutta varten. Palsta tuomariston mukaan kyseinen isä on vaarallinen psykopaatti joka pitäisi laitaa junan alle. Mitä AP on tehnyt kehetäkseen oma lasta?

Tervellistä menoa. 

En ainakaan pakota häntä olemaan sosiaalinen. Ja pyrin osoittamaan, että hyväksyn pojan sellaisena kuin on.

Poika puhuu minulle aika paljon. Ei hänen taidoissaan minulle ole mitään ongelmaa. Ja veljelleen puhuu. Mutta ei ole mikään puhelias tyyppi.

Sanoi eilen, ettei puhu isänsä luona koskaan mitään. Ei suostu puhumaan, ei etenkään mitään tärkeetä.

Ymmärrän kyllä isän näkökulman, että kotona on hiljainen poika ja häntä pelottaa se varmaan.

Ap

Ei sitä pelota. Sitä raivostuttaa. Ja se on valmis keinoja kaihtamatta murskaamaan pojan oman luonteen ja persoonan.

Toistan: ap on helkkarin lapanen kun ei pistä stoppia noille tapaamisille. Narsisti riehuu, sinä sallit sen tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Eikö jokainen lapsi pienenä tykkää isästään?

16 v poikani sanoi niin...

Murrosikäisenä jokainen lapsi on hirveän kriittinen omia vanhempiaan kohtaan. Kuuluu asiaan.

Viisaana äitinä et lähde lietsomaan pojan isävihaa, vaan kannustat häntä ja isää selvittämään välinsä keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Minä sanon etten pidä isästäni. Sanon myös että minulla ei ole ollut isää.

Vanhempani erosivat minun ollessani 4 vuotias. Isäni on alkoholisti, narsisti ja patologinen valehtelija. Äitini jäi yksinhuoltajaksi (mitä myös isäni halusi). Hän on siitä asti yrittänyt käännyttää minut ja äitini meitä toisiamme vastaan. Hän valehteli, että olen tehnyt jotain pahaa ja kertoi äidilleni ja äitini suuttui minulle. Minä väitän vastaan, että en ole tehnyt mitään niin eihän äitini tietenkään usko, kun on "nähty" mun tekevän jotain. Nykyään tiedetään tämä manipulointi keino, eikä lähdetä mukaan. Isäni aina lupaili mulle maat ja taivaat, mutta kerta toisensa jälkeen sain pettyä. Hän opetti mut 13-14.v juomaan alkoholia ja polttamaan tupakkaa. Hän aina vähätteli mua ja kertoi miten itse on parempi. Miten minä teen kaiken väärin ja olen vääränlainen. Hän sai aina mut tuntemaan, että en ole rakastettava, olen huono, turha, tyhmä, ruma jne. 

Isäni ei ole koskaan ollut minulle oikea isä. Biologisesti hän on minulle isä, mutta muuten ei. 

Sun täytyy olla AINA lapsiesi puolella, vaikka se isä miten raivostuisi tai laittaisi shown pystyyn. Teidän pitää lapsien kanssa olla toisillenne rehellisiä kaikesta ja puhua asiat perinpohjaisesti. Sen isän ei saa antaa vaikuttaa teidän elämäänne ja lapsen täytyy saada valita, mitä hän haluaa ja miten hän tuntee olonsa parhaaksi. Lapsen mielipiteellä on kaikista eniten väliä, ei isän. 

Perhe ei tarkoita pelkkää biologista suhdetta. 

Pidän lapseni puolta, ja otan vastaan kaiken paskan uudestaan, mutta 16=vuotiaan on itse kyettävä nousemaan isäänsä vastaan. Lastensuojelu ei päätä mitään, minä en voi päättää mitään, vaan lapsen on tehtävä se päätös. Ja sitä hän ei jaksa tehdä.

Ap