Minkälainen lapsi sanoo, ettei ole oikein koskaan tykännyt isäsätään?

Nuo lapset tarvitsee fiksua kuuntelijaa ja opastajaa perheen ulkopuolelta. Ei lapset kanna kaunaa jos ne joutuu mustikoita keräämään tai osallistumaan perhejuhliin, tuo on aikuisten hölmöä arvailua. On siellä oltava jotain oikeasti pahaa.

Vierailija kirjoitti:

16-vuotias kiukutteleva teini "vihaa faijaansa". Yllätys, hold the press!

Vanhemmat on tehneet jotain väärin, jos teini-ikäinen ei välistä ilmoita vihaansa molempia ja koko maailmaa. Tällöin teini todennäköisesti pelkää "kapinoida" ja tekee sen sisäisesti, tai kodin ulkopuolella.

Kuten aiemminkin tuolla sanottiin, liian usein se on isän tehtävä pitää se kapinoiva teini järjestyksessä ja antaa hänelle sitä pintaa, mitä vastaan kapinoida ja kehittää itseään. Velttoileva "kiva mutsi" tekee teinille karhunpalveluksen joustamalla ja myötäilemällä. 

Samaa mieltä.

Tapahtuu hirveä vahinko, jos äiti lähtee lasten uhriutumiseen mukaan, ja vieraannuttaa lapset isästä. Isä katkeroituu, äiti saa voitonriemuisen "mitä mä sanoin, se on paska isä" -triumfin, ja lapset menettävät isän. Myöhemmin voi asioita enää olla vaikea paikata, jos yhteisessä narratiivissa asiat on käsitetty niin, että isä on paska.

Oletko ap ajatellut asiaa siltäkin kannalta, että ihan yhtä todennäköisesti se sinun poikasi haukkuu sinua isälleen...

Poikia ei ilmeisesti ole pahoinpidelty, eikä muutenkaan lyöty? Eikä isällä ole päihteidenkäyttöä? Lapset on pakotettu mustikkametsälle ja sukulaisiin kylään, onpa hirveä narsisti-isä. 

Minä laittaisin kyllä rajoja tässä. Ei poikia voi tietenkään pakottaa tapaamaan isäänsä, mutta heidän omaksi parhaakseen olisi se, että isä pysyy heidän elämässään. Ja tässä on äidin asenne isossa roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan isä on vahva ja dominoiva. Nyt ongelmana on, miksi siis poika alkoi puhumaan, kun isä ei anna pojan olla rauhassa vaan vaatii olemaan jatkuvasti sosiaalinen. Eikä introvertti poika sitä luonnostaan ole.

Olemme eronneet pojan ollessa 8-vuotias. Silloin kun lapset olivat pieniä, niin isä oli superisä. Leikki illat, teki kaikkea yhdessä, keskusteli ja kaikkea. Ei hän silloin ollut mikään pelottava, eikä ole voinut jäädä pojalle etäiseksi,

Ap

Eli isä on huomannut että pojalla on sosiaalisella puolella puutteita ja yrittää nyt sparrata häntä ja kehittää se puoli. Homma ei välttämättä menee aivan putkeen, mutta tavoite on kuitenkin valmentaa lasta tulevaisuutta varten. Palsta tuomariston mukaan kyseinen isä on vaarallinen psykopaatti joka pitäisi laitaa junan alle. Mitä AP on tehnyt kehetäkseen oma lasta?

Tervellistä menoa. 

En ainakaan pakota häntä olemaan sosiaalinen. Ja pyrin osoittamaan, että hyväksyn pojan sellaisena kuin on.

Poika puhuu minulle aika paljon. Ei hänen taidoissaan minulle ole mitään ongelmaa. Ja veljelleen puhuu. Mutta ei ole mikään puhelias tyyppi.

Sanoi eilen, ettei puhu isänsä luona koskaan mitään. Ei suostu puhumaan, ei etenkään mitään tärkeetä.

Ymmärrän kyllä isän näkökulman, että kotona on hiljainen poika ja häntä pelottaa se varmaan.

Ap

Ei sitä pelota. Sitä raivostuttaa. Ja se on valmis keinoja kaihtamatta murskaamaan pojan oman luonteen ja persoonan.

Toistan: ap on helkkarin lapanen kun ei pistä stoppia noille tapaamisille. Narsisti riehuu, sinä sallit sen tapahtua.

Minä opin ekalla kierroksella oikeudessa, että äitinä olin hirveän heikoilla. Isä veti vieraannuttamiskortin esiin, ja tuomari komppasi.

En koskaan, en ikinä ole haukkunut isää lapsille.

Ap

Teillä on omituinen perhe jos mistään oikeista asioista ei puhuta. Kaikilla menee välit poikki isään eikä kukaan ymmärrä miksi. Oletteko tyhmiä?

Tuota menoa menee välit poikki äitiinkin kun äiti ei aua lastaan vaikka lapsi kärsii ja on hädissään.

Mukava järkätä lapsen ylioppilasjuhlia, häitä jne kun lapsella on välit poikki isään, lapsella välit poikki äitiin, ja isällä ja äidilläkin välit poikki. Perheharmoniaa parhaillaan!

15-vuotias saa itse päättää missä asuu. Jos ei halua asua isällään, joka on dominoiva ja painostava, niin eikä se nyt olisi järkevintä, että ei siellä asu kun ei ole pakko, ennen kuin tosiaan kaikkien välit on poikki. Ex-miehesi voi hakeutua terapiaan.

Ei se mikään automaatio ole. Jos isä on etäinen, ei välitä lapsesta eikä huomioi ja kun huomioi niin se on väkinäistä tai huutamista niin harva lapsi sellaisesta aikuisesta pitää.

Mun tytär ei pidä isästään, koska isä ei ole ikinä oikein huomioinut häntä mitenkään, kieltänyt vain ja korvannut sen kalliilla lahjoilla. Poikansa kanssa taas on ihan erilaiset välit. Ja he ovat tästä puhuneet, tyttö sanoo, että kokee ettei hänellä ikinä ole oikein ollut isää eikä pidä isästään, koska kokee tulleensa hylätyksi. Isä taas sanoo, ettei tiennyt miten tytön kanssa ollaan ja ajatteli, että kyllä riittää kun ostaa ne hienot puhelimet yms ja kyllä hän tyttärestään välittää.

Oikeastiko täällä on ihmisiä joiden mielestä äidin(kin) pitäisi nyt jättää 16-vuotiaan oma toive siitä miten tilanne hoidetaan huomioimatta ja ruveta rettelöimään isän kanssa? Siitähän 16-vuotiaalle varsin tulee kuultu ja huomioitu olo, kun kukaan ei kunnioita hänen mielipidettään. Toki nuorelle voi painottaa, että jos hän haluaa jossain vaiheessa tilanteeseen muutoksen häntä siinä tuetaan, mutta ei nuorta pidä pakottaa muutokseen jos hän itse ei prosessia halua läpi käydä. Viranomaistahotkin kysyvät tuon ikäiseltä hänen oman tahtonsa, ja jos vastaus on emmätiedä ja ehkä -tasoa, niin äitihän siinä silloin on lirissä ja konfliktia välttelevä poika määrätään ehkä näkemään isäänsä enemmän, koska tilanne ulkopuolisen silmissä näyttää siltä että nuorta on manipuloitu äidin toimesta.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

16-vuotias kiukutteleva teini "vihaa faijaansa". Yllätys, hold the press!

Vanhemmat on tehneet jotain väärin, jos teini-ikäinen ei välistä ilmoita vihaansa molempia ja koko maailmaa. Tällöin teini todennäköisesti pelkää "kapinoida" ja tekee sen sisäisesti, tai kodin ulkopuolella.

Kuten aiemminkin tuolla sanottiin, liian usein se on isän tehtävä pitää se kapinoiva teini järjestyksessä ja antaa hänelle sitä pintaa, mitä vastaan kapinoida ja kehittää itseään. Velttoileva "kiva mutsi" tekee teinille karhunpalveluksen joustamalla ja myötäilemällä. 

Samaa mieltä.

Tapahtuu hirveä vahinko, jos äiti lähtee lasten uhriutumiseen mukaan, ja vieraannuttaa lapset isästä. Isä katkeroituu, äiti saa voitonriemuisen "mitä mä sanoin, se on paska isä" -triumfin, ja lapset menettävät isän. Myöhemmin voi asioita enää olla vaikea paikata, jos yhteisessä narratiivissa asiat on käsitetty niin, että isä on paska.

Oletko ap ajatellut asiaa siltäkin kannalta, että ihan yhtä todennäköisesti se sinun poikasi haukkuu sinua isälleen...

Poikia ei ilmeisesti ole pahoinpidelty, eikä muutenkaan lyöty? Eikä isällä ole päihteidenkäyttöä? Lapset on pakotettu mustikkametsälle ja sukulaisiin kylään, onpa hirveä narsisti-isä. 

Minä laittaisin kyllä rajoja tässä. Ei poikia voi tietenkään pakottaa tapaamaan isäänsä, mutta heidän omaksi parhaakseen olisi se, että isä pysyy heidän elämässään. Ja tässä on äidin asenne isossa roolissa.

Tiedetään että isä on dominoiva ja mukava niin kauan kuin asiat menee hänen mielensä mukaan. Luuletko että se vanhempikaan poika on tyhjän takia katkaissut välinsä isäänsä. Liian hallitseva vanhempi saa todella paljon tuhoa aikaan. Tiedän tapauksen , jossa dominoiva ja kontrolloiva isä aiheutti introvertille lapselleen pysyvän vaikean masennuksen. Psykiatrin mukaan ihminen pyrkii suojelemaan itseään ja sisintään ja hän ei pystynyt vastustamaan isäänsä vaan reaktio suuntautui itseä kohti. Ensimmäisen kerran joutui katatoniseen tilaan 19 v ja suljetulle osastolle hoitoon. Pikku hiljaa lääkityksellä kuntoutui sen verran että pystyi kouluttautumaan ja silloin tällöin työskentelemäänkin. Noin 35 vuotiaasta lähtien on ollut sairaseläkkeellä. Taatusti kukaan sivullinen ei voi tietää, mitä kenenkin psyyke kestää. Suomessa on paljon näitä vanhempiensa traumatisoimia ihmisiä.

Ottaisin kyllä tuon pojan asian tosissanija hankkisin ulkopuolista keskusteluapua. Näin sivullisena ei voi tietää harjoittaako isä normaalia kasvatusta vai murtaako lapsensa. Joka tapauksessa seuraukset voivat olla vakavat.

Teinin kuuluu uhmata, älä huolestu, näihin voi kuitata vaan "joudut kestämään ja tottelemaan niin kauan kuin asut kotona"...

Lapsia ei saa opettaa kieltämään tunteita, "vihaan ja olen aina vihannut" en loukkaantunut, oli ainakin siinä kohtaa parempi tuo uusi sukupolvi.

Meitä hakattiin ja nöyryytettiin ja oltiin vielä tarkkoja ettei siitä saa puhua.

Ap paikalla.

Nyt tämä keskustelu on juuri ytimessä. Ei isän luona ole mitään epämääräistä, ei päihteiden käyttöä, tai väkivaltaa. Suurin väkivalta on ”vain” sitä, että ei saa omaa rauhaa ja omaa tilaa, ei saa päättää mistään. Siis tämän poika pystyy sanoittamaan ja se näkyy ulospäin. Ulospäin näkyy myös isä, joka on asiallinen, hyvä perustelemaan, asioita tutkiva, yrittää tehdä asiat oikein, kasvattava isä.

Esikoisen kohdalla en uskonut hänen tuskaansa. Ajattelin sen olevan tätä teiniangstia. Mutta sitten, kun hän itki meille kaksi tuntia putkeen, niin en voinut enää ohittaa hänen kokemustaan. Nyt sama tarina toistuu...vaikka luonteeltaan nämä kaksi poikaa ovat eriliaset. Esikoinen on ekstrovertti ja äkkiväärempi, tämä nuorempi sopeutuva introvertti. En ikinä uskonut, että tämä 16 v puhuu tällaisia. Hän on aina ollut se joustava ja mukautuva.

Miten VOI sama toistua kahteen kertaan?

Ehkä kannattaisi pyytää konkretisoimaan tuota "ei saa päättää mistään, ei saa omaa tilaa". Ihan esimerkkien kautta. Nyt esitetty mustikkametsään vieminen ei vielä mitenkään kuullosta asiattomalta pakottamiselta. Tai vaikkapa äitipuolen suvun juhliin vieminen, jos äitipuoli asuu taloudessa, jossa lapset viettävät myös aikaansa säännöllisinä asukkaina ja osana perhettä. 

Nuo "narsismi" sitä ja tätä palstadiagnoosit ovat ihan höpölöpö-juttuja, kuin pikkulasten suusta. Ihmiset, joilla ei ole edes tietoa kyseisen termin vaatimasta luokittelusta, huutelevat sitä kuin tarinan poika sutta. Tieteellisten termien käyttö pitäisi siviileiltä kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Teinin kuuluu uhmata, älä huolestu, näihin voi kuitata vaan "joudut kestämään ja tottelemaan niin kauan kuin asut kotona"...

Miten voit olla varma, että kyseessä on normaali uhma eikä isompi ongelma? Nykyisin nuorilla on paljon mielenterveysongelmia ,jotka pahimmillaan johtaa itsensä vahingoittamiseen tai jopa itsemurhaan. Kaikkea ei voi sysätä asiaan perehtymättä "pelkän"teiniangstin" nimiin.

Eikö teillä ole ollut elämässä ihmistä, jonka seurasta vain tulee paha olo? Välttämättä tämä ihminen ei toimi niin, että siitä olisi värikkäitä kertomuksia muille esitettäväksi, mutta itse tiedät, että jokin on pielessä. Yleensä silloin on kyse siitä, että koet, ettei sinua kuunnella eikä arvosteta. Se tunne syntyy pienistä teoista, eleistä ja ilmeistä, sanavalinnoista, jotka kertyessään alkavat ehkä lähetä henkistä väkivaltaa. Vaikkei niin pitkälle mentäisikään, tunne siitä, että en kelpaa eikä tuo tykkää minusta, aiheuttavat sen, ettei itsekään välitä enää olla tekemisissä.

Ihan pientäkin lasta pitää kuunnella, jos hän sanoo, ettei halua mennä jonkun luo tai ei tykkää jostakusta.  Lapsi haluaa aina tykätä vanhemmistaan, se on perusvaisto, koska hänen henkiinjäämisensä riippuu vanhemmista. Ei lapsi tai nuori ilkeyttään tms. sano, että ei halua tavata vanhempaansa, ellei kyse ole kiukuspäissään tuulettelusta, jonka nuori myöhemmin peruu.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö se isäkään lapsestaan?

Tai omasta isästään ja kostaa oman surkean lapsuutensa omalle lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ole ollut elämässä ihmistä, jonka seurasta vain tulee paha olo? Välttämättä tämä ihminen ei toimi niin, että siitä olisi värikkäitä kertomuksia muille esitettäväksi, mutta itse tiedät, että jokin on pielessä. Yleensä silloin on kyse siitä, että koet, ettei sinua kuunnella eikä arvosteta. Se tunne syntyy pienistä teoista, eleistä ja ilmeistä, sanavalinnoista, jotka kertyessään alkavat ehkä lähetä henkistä väkivaltaa. Vaikkei niin pitkälle mentäisikään, tunne siitä, että en kelpaa eikä tuo tykkää minusta, aiheuttavat sen, ettei itsekään välitä enää olla tekemisissä.

Ihan pientäkin lasta pitää kuunnella, jos hän sanoo, ettei halua mennä jonkun luo tai ei tykkää jostakusta.  Lapsi haluaa aina tykätä vanhemmistaan, se on perusvaisto, koska hänen henkiinjäämisensä riippuu vanhemmista. Ei lapsi tai nuori ilkeyttään tms. sano, että ei halua tavata vanhempaansa, ellei kyse ole kiukuspäissään tuulettelusta, jonka nuori myöhemmin peruu.

Minäkin uskon että isässä on jotain pahasti pielessä, lapsen täytyy olla sydänjuuriaan myöten pettynyt.

Jos lapsi on kuullut äidin haukkuvan isää usein, on luonnollista että alkaa vihata. Vieraannuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä ole ollut elämässä ihmistä, jonka seurasta vain tulee paha olo? Välttämättä tämä ihminen ei toimi niin, että siitä olisi värikkäitä kertomuksia muille esitettäväksi, mutta itse tiedät, että jokin on pielessä. Yleensä silloin on kyse siitä, että koet, ettei sinua kuunnella eikä arvosteta. Se tunne syntyy pienistä teoista, eleistä ja ilmeistä, sanavalinnoista, jotka kertyessään alkavat ehkä lähetä henkistä väkivaltaa. Vaikkei niin pitkälle mentäisikään, tunne siitä, että en kelpaa eikä tuo tykkää minusta, aiheuttavat sen, ettei itsekään välitä enää olla tekemisissä.

Ihan pientäkin lasta pitää kuunnella, jos hän sanoo, ettei halua mennä jonkun luo tai ei tykkää jostakusta.  Lapsi haluaa aina tykätä vanhemmistaan, se on perusvaisto, koska hänen henkiinjäämisensä riippuu vanhemmista. Ei lapsi tai nuori ilkeyttään tms. sano, että ei halua tavata vanhempaansa, ellei kyse ole kiukuspäissään tuulettelusta, jonka nuori myöhemmin peruu.

Kysymys lienee juuri sellaisista pienistä asioista, jotka vain kasautuvat ja kasautuvat. Ei se mustikkametsä sinänsä ole ongelma, vaan se, että joka päivä pitää lähteä sinne ”mustikkametsään”,mitä vihaa. Olen myös miettinyt, voiko miehellä olla puolisonsa kanssa kireä ilmapiiri, ja se voi rasittaa.

Ei tämä mitään kiukuspäissäännsanottua ole. Tämän nuoremman kanssa tätä on käyty jo vuoden verran, esikoisen kanssa keskusteltiin pari vuotta ennen riitaa.

Juttelin juuri täysi-ikäisen esikoisen kanssa asiasta ja kysyin hänen neuvoaan. Sanoi, ettei voi suositella riitaa, mutta ei usko isän purkavan vuoroviikkosysteemiä ilman riitaa. Hän sanoi myös, että isän luona on painostava fiilis.

Ap

Ei minunkaan isäni ihmisenä ollut kovin helppo. Oli hänellä puolensa, mutta turha silti tosiasioita kiistää. En myöskään tuntenut häntä kovin hyvin (olen avioeroperheestä), joten hänestä ei tullut sillä tavalla läheistä. Äiti oli aina äiti, toinen oli enemmänkin "huvivanhempi" kuin vanhempi arjessa. 

Vierailija kirjoitti:

Ap paikalla.

Nyt tämä keskustelu on juuri ytimessä. Ei isän luona ole mitään epämääräistä, ei päihteiden käyttöä, tai väkivaltaa. Suurin väkivalta on ”vain” sitä, että ei saa omaa rauhaa ja omaa tilaa, ei saa päättää mistään. Siis tämän poika pystyy sanoittamaan ja se näkyy ulospäin. Ulospäin näkyy myös isä, joka on asiallinen, hyvä perustelemaan, asioita tutkiva, yrittää tehdä asiat oikein, kasvattava isä.

Esikoisen kohdalla en uskonut hänen tuskaansa. Ajattelin sen olevan tätä teiniangstia. Mutta sitten, kun hän itki meille kaksi tuntia putkeen, niin en voinut enää ohittaa hänen kokemustaan. Nyt sama tarina toistuu...vaikka luonteeltaan nämä kaksi poikaa ovat eriliaset. Esikoinen on ekstrovertti ja äkkiväärempi, tämä nuorempi sopeutuva introvertti. En ikinä uskonut, että tämä 16 v puhuu tällaisia. Hän on aina ollut se joustava ja mukautuva.

Miten VOI sama toistua kahteen kertaan?

Sama voi helposti toistua kahteen kertaan kun eksäsi on yhä se sama narsistipaska ja lapsesi ovat tuntevia ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on kuullut äidin haukkuvan isää usein, on luonnollista että alkaa vihata. Vieraannuttamista.

Valitettavasti on niin, että lapset kyllä tajuaa jo hyvin pienenä asioiden todellisen laidan kun joutuvat olemaan jatkuvasti kumminkin sen toisenkin vanhemman kanssa. Ei tarvitse olla mistään mustamaalaamisesta kyse, lapset kyllä tietää. Itse olen kahden teini-ikäisen pojan ja tyttären äiti. Täytyy tunnustaa, että tyttäreni tulee paljon paremmin toimeen isänsä kuin minun kanssani. Pojat taas päinvastoin.

Ap.

Ap rakas, kultanuppunen

Se sana on täysi-ikäinen, ei täysikäinen.