Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia joku ihminen ei välitä siitä, että on pahoittanut toisen mielen? Saattaa jopa loukkaantua asiasta sanottaessa?
20.09.2018 |
Miten ihmeessä kehtaa vieläpä syytellä mielensä pahoittanutta liian herkäksi tms, haluaako siis jatkaa ystävänä, miksi kuvittelee enää olevansa sellainen? Eli että sen toisen pitäisi nyt vain hymyillä ja olla iloinen kun saa olla tämän toisen kanssa?
Kommentit (245)
Jos isä olisi koittanut riistää minut äidiltä, äitini olisi moukaroi ut isääni henkisesti niin pahasti, että isäni olisi varmaan murtunut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.
ApMahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.
Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.
ApLapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.
Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.
ApTietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.
Ja tuo äiti sentään päästi lapsensa menemään. Ilmeisesti ymmärsi itsellään olevan ongelmia. Mun äitihän ei halua ymmärtää. Tai siis tietenkin hänellä on muiden aiheuttamia ongelmia, mutta ei tajua, että hänellä on lapsuutensa aiheuttamia ongelmia edelleen, joista on tullut osa häntä, koska ei hae apua.
ApEi hän itseasiassa päästänyt vaan lapset muuttivat isänsä luokse heti, kun olivat riittävän vanhoja päättämään asiasta. Ex-ystäväni ei olisi halunnut, että lapset muuttavat pois. Eikä halunnut, että lapset lakkaavat pitämästä yhteyttä. Niin kuitenkin kävi, koska hän ihan omalla toiminnallaan olisi sairastuttanut myös lapsensakin, jos nämä eivät olisi ymmärtäneet lähteä.
Niin no.... minun äitini ainakin myös manipuloi minua uskomaan, että jos minä asuisin isäni kanssa elämäni menisi katuojaan, ja minusta tulisi muiden ihmisten hyljeksimä mikä lie. Minulla oli myös se tilanne, että isäni ei osannut sillälailla vastustaa äitiäni, että olisi halunnut riistää minut tältä. Myös isän oma elämä oli ehkä vähän surullista niihin aikoihin, mikä ei toki ole minun vikani. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta antaa äidin olla. Minua ois sitten syytetty äidin hylkäämisestä. Noita lapsia ei syytetty, vaan aikuiset auttoivat. Jos eivät olisi auttaneet ja se ihminen olisi puhunut heistä pahaa, jos he haluavat jättää äitinsä, niin olisivatko he jättäneet? Ja menneet minne?
ApSä et anna äitisi olla vieläkään, vaikka olet ollut aikuinen jo vuosikymmeniä. Tässä suhteessa olet samanlainen kuin tämä ex-ystäväni. Hänenkin avioerostaan oli jo meidän tavatessamme yli 10 vuotta, mutta edelleen vaan hän piehtaroi itsesäälissään, katkeruudessaan ja vihassaan. Vuodesta toiseen. Kunnes hänellä ei ollut enää ketään, jolle voisi kiukkuaan purkaa.
Onhan minun käsiteltävä vauriot ja haavat, joita tämä ihminen minulle aiheutti! Enhän minä muuten voi elää hyvää elämääni, omaa elämääni ja olla onnellinen. Äitini on opettanut minusta paljon sellaista paskaa, joka pitää purkaa näiden edestä ja tieltä. Onnen ja hyvän olon. Sä et vain tajua, koska oot itse niin rakastettu tai sitten ehdoitta epärakastettu (minun isäni rakasti minua täysin ehdoitta, toisin kuin äiti).
Ap
En kyllä tiedä, onko isä sitten rakastanut minua liian ehdoitta, jos se on saanut minut ajattelemaan, että jossain on vastaavaa hyvää, ehdoitta rakastetuksi tulemista, varattuna minulle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.
ApMahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.
Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.
ApLapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.
Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.
ApTietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.
Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.
ApHänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään.
Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.
ApNo juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.
No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?
Ap
Ei ole mitään tarvetta "käsien pesulle", koska en ole ikinä ollutkaan vastuussa hänen avioerostaan, sen aiheuttamista tunteista, avun hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Hänelle ehdotettiin useammalta taholta avun hakemista, mutta hän kieltäytyi. Ja ihan sai kieltäytyäkin, ei siinä mitään. Olisi sitten muuttanut omaa käytöstään ilman apua, jos koki, ettei mistään avusta olisi mitään apua. Sitäkään hän ei tehnyt, joten nyt sitten ihan itse kantaa seuraukset. Toivon, että on saanut asiansa sen verran kuntoon, että olisi edes kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä.
Ja voisin kyllä itse rakastaa jotakuta isäni kaltaista ehdoitta. Jos isä teki jotain väärin minua kohtaan, hänkin kyllä jollainlailla manipuloi minut kokemaan, ettei tarkoitus ollut loukata. Mutta se oli sillälailla väärin, että minun piti sitten niellä vääryyksiä. Äiti taas manipuloi minut ajattelemaan, että minussa on vikaa, kun syytän häntä.
Isä esim. oli vetänyt 1000mk välistä kun vuokrasi lahjaksi saamaani asuntoa puolestani vielä ollessani täysi-ikäinen. Hän sain vuokralaiselta 3500mk ja tilitti minulle 2500mk. Normaali käypä vuokra asunnosta oli suunnilleen se 2500 mk, joten isä selitti minulle, että oikeutti välistä vetämisen sillä, että on niin taitava myyntimies, että sai asunnon sillä hinnalla eteenpäin. Silloin olin kyllä vihainen eniten pettämisestä, mutta en tehnyt mitään. Myöhemmin se alkoi vituttaa ja olisin vaatinut rahat isäktäni. Mutta juttu oli vanhentunut. Tämän kaltaista paskaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita ne terapiarahat potkunyrkkeilyharjoituksiin. Viha kanavoituu terveesti salilla ja fyysinen ja psyykkinen kunto nousee kohisten. Ihan hukkaan menee katkeraan vellomiseen käytetty energia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.
ApMahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.
Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.
ApLapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.
Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.
ApTietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.
Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.
ApHänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään.
Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.
ApNo juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.
No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?
ApEi ole mitään tarvetta "käsien pesulle", koska en ole ikinä ollutkaan vastuussa hänen avioerostaan, sen aiheuttamista tunteista, avun hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Hänelle ehdotettiin useammalta taholta avun hakemista, mutta hän kieltäytyi. Ja ihan sai kieltäytyäkin, ei siinä mitään. Olisi sitten muuttanut omaa käytöstään ilman apua, jos koki, ettei mistään avusta olisi mitään apua. Sitäkään hän ei tehnyt, joten nyt sitten ihan itse kantaa seuraukset. Toivon, että on saanut asiansa sen verran kuntoon, että olisi edes kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä.
Voit pestä kätesi siitä, että oikeutat hänen mollaamisensa. Miksi? Toisella on vaikeaa. Jee, saat mollata. Oletpa hyvä ihminen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin... itse en harrasta kenenkään mielenpahoittamista, mutta olen siinä joskus tahtomattani onnistunut. Esimerkiksi kerran tuli jossain facebook ryhmässä aloitus, missä oli kuva en enää muista mistä ja aloittaja kysyi mielipidettä, että oisko teistä tämmönen kiva lahja tms. Olisiko itse tehnyt jotain ja suunnitteli antavansa sen lahjaksi tai jotain.
Noh, kaikki siellä kehui ja ihkutti sitä työtä maasta taivaaseen ja sydämet vaan lenteli kommenteista. Minä sitten menin sanomaan, että kiva ajatus, mutta en kyllä itselleni haluaisi ja jotain perusteluja. Sittempä sainkin aikaiseksi oikein kunnon p*skamyrskyn ja mm. kuulla klassisen lauseen "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin älä sano mitään!"
Tyyppi kysyi MIELIPITEITÄ eikä sanonut, että "Vain ylistystä ja ihastelua tähän kiitos!". Lopulta totesi varmaan minun, sen yhden eriävän mielipiteen takia olla antamatta sitä lahjaa (ku tää on kerta ihan paska tms. mitä en ikinä sanonut) vaikka kaikkien muiden mielestä se oli hieno. Silmät pyörähti kyllä takaraivoon asti tuollon.
Ettäpä niin. Tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä, mutta niin siinä nyt vaan kävi. Väitän, että tuo kyseinen aloittaja oli ihan pikkiriikkisen herkkää sorttia.
Vierailija kirjoitti:
Niin... itse en harrasta kenenkään mielenpahoittamista, mutta olen siinä joskus tahtomattani onnistunut. Esimerkiksi kerran tuli jossain facebook ryhmässä aloitus, missä oli kuva en enää muista mistä ja aloittaja kysyi mielipidettä, että oisko teistä tämmönen kiva lahja tms. Olisiko itse tehnyt jotain ja suunnitteli antavansa sen lahjaksi tai jotain.
Noh, kaikki siellä kehui ja ihkutti sitä työtä maasta taivaaseen ja sydämet vaan lenteli kommenteista. Minä sitten menin sanomaan, että kiva ajatus, mutta en kyllä itselleni haluaisi ja jotain perusteluja. Sittempä sainkin aikaiseksi oikein kunnon p*skamyrskyn ja mm. kuulla klassisen lauseen "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin älä sano mitään!"
Tyyppi kysyi MIELIPITEITÄ eikä sanonut, että "Vain ylistystä ja ihastelua tähän kiitos!". Lopulta totesi varmaan minun, sen yhden eriävän mielipiteen takia olla antamatta sitä lahjaa (ku tää on kerta ihan paska tms. mitä en ikinä sanonut) vaikka kaikkien muiden mielestä se oli hieno. Silmät pyörähti kyllä takaraivoon asti tuollon.
Ettäpä niin. Tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä, mutta niin siinä nyt vaan kävi. Väitän, että tuo kyseinen aloittaja oli ihan pikkiriikkisen herkkää sorttia.
Miksi et antanut mielipidettäsi toista ei-loukkaavalla tavalla? Aika tökeröä mennä sanomaan, että "en itse haluaisi tuollaista". Miksi et sanonut vaikkapa, että "minusta ei ole kiva idea", ja perään vain perusteluja, miksi ei? Toki siitäkin olisi voinut moni pahastua, ehkä oikeasti takana oli saada kannustusta ja tukea, ei kuulla, että älä anna. Silloin ei vaan tosiaan kannata antaa sitä tukea . Toki on joskus vaikea tavoittaa, mikä on sen kirjoittajan tavoite, rivien välissä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.
ApMahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.
Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.
ApLapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.
Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.
ApTietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.
Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.
ApHänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään.
Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.
ApNo juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.
No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?
ApEi ole mitään tarvetta "käsien pesulle", koska en ole ikinä ollutkaan vastuussa hänen avioerostaan, sen aiheuttamista tunteista, avun hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Hänelle ehdotettiin useammalta taholta avun hakemista, mutta hän kieltäytyi. Ja ihan sai kieltäytyäkin, ei siinä mitään. Olisi sitten muuttanut omaa käytöstään ilman apua, jos koki, ettei mistään avusta olisi mitään apua. Sitäkään hän ei tehnyt, joten nyt sitten ihan itse kantaa seuraukset. Toivon, että on saanut asiansa sen verran kuntoon, että olisi edes kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä.
Voit pestä kätesi siitä, että oikeutat hänen mollaamisensa. Miksi? Toisella on vaikeaa. Jee, saat mollata. Oletpa hyvä ihminen.
Ap
En mä häntä mollaa. Olen vain kertonut tosiasiat, miten voi käydä, jos ihminen jää piehtaroimaan vihassaan ja katkeruudessaan ja karkoittaa sillä tavalla ympäriltään kaikki ihmiset. Onhan sekin mahdollista, että hän on nyt elämäänsä tyytyväisempi, kun on päässyt eroon kaikista menneisyytensä ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.
ApMahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.
Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.
ApLapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.
Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.
ApTietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.
Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.
ApHänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään.
Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.
ApNo juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.
No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?
ApEi ole mitään tarvetta "käsien pesulle", koska en ole ikinä ollutkaan vastuussa hänen avioerostaan, sen aiheuttamista tunteista, avun hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Hänelle ehdotettiin useammalta taholta avun hakemista, mutta hän kieltäytyi. Ja ihan sai kieltäytyäkin, ei siinä mitään. Olisi sitten muuttanut omaa käytöstään ilman apua, jos koki, ettei mistään avusta olisi mitään apua. Sitäkään hän ei tehnyt, joten nyt sitten ihan itse kantaa seuraukset. Toivon, että on saanut asiansa sen verran kuntoon, että olisi edes kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä.
Voit pestä kätesi siitä, että oikeutat hänen mollaamisensa. Miksi? Toisella on vaikeaa. Jee, saat mollata. Oletpa hyvä ihminen.
ApEn mä häntä mollaa. Olen vain kertonut tosiasiat, miten voi käydä, jos ihminen jää piehtaroimaan vihassaan ja katkeruudessaan ja karkoittaa sillä tavalla ympäriltään kaikki ihmiset. Onhan sekin mahdollista, että hän on nyt elämäänsä tyytyväisempi, kun on päässyt eroon kaikista menneisyytensä ihmisistä.
Kyllä sinä syytit häntä yksin jäämisestä ja siitä, että hänen elämänsä on pilalla. Kiersit veistä haavaisessa ihmisessä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I siis ainakaan vikita sille, että entinen ystäväsi on saanut apua. Silti syytit häntä siitä, että hänen elämänsä on kurjaa. Ihan käsittämätöntä, kuvitteletko ihmisten kaipaavan sellaista?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jotkut loukkaantujat on liian herkkiä. He ei osaa ottaa asioita huumorilla ja vastata huumorilla.
Joo paitsi että kun vastaat ”huumorilla”, näillä ”aukojilla” ei yleensä heillä itsellään ole ollenkaan huumorintajua, kun ”huumori” kohdistuukin heihin itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.
ApMahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.
Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.
ApLapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.
Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.
ApTietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.
Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.
ApHänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään.
Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.
ApNo juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.
No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?
ApEi ole mitään tarvetta "käsien pesulle", koska en ole ikinä ollutkaan vastuussa hänen avioerostaan, sen aiheuttamista tunteista, avun hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Hänelle ehdotettiin useammalta taholta avun hakemista, mutta hän kieltäytyi. Ja ihan sai kieltäytyäkin, ei siinä mitään. Olisi sitten muuttanut omaa käytöstään ilman apua, jos koki, ettei mistään avusta olisi mitään apua. Sitäkään hän ei tehnyt, joten nyt sitten ihan itse kantaa seuraukset. Toivon, että on saanut asiansa sen verran kuntoon, että olisi edes kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä.
Voit pestä kätesi siitä, että oikeutat hänen mollaamisensa. Miksi? Toisella on vaikeaa. Jee, saat mollata. Oletpa hyvä ihminen.
ApEn mä häntä mollaa. Olen vain kertonut tosiasiat, miten voi käydä, jos ihminen jää piehtaroimaan vihassaan ja katkeruudessaan ja karkoittaa sillä tavalla ympäriltään kaikki ihmiset. Onhan sekin mahdollista, että hän on nyt elämäänsä tyytyväisempi, kun on päässyt eroon kaikista menneisyytensä ihmisistä.
Ja outoa, että sinä oletat hänellä olisi parempi mieli, jos olisi lukinnut pahan olonsa (minne???) ja näytellyt lapsilleen hyvinvoivaa.
Ap
Näytellyt lapsilleen ja muille hyvinvoivaa. Mutta sitähän ihmiset haluavat, ettei heidän tarvitse aittaa ystäviään. Tai myöntää ehkä ennemmin itselleen, että eivätpä osaa auttaa. On kiva kuvitella itseään niiiin avuliaaksi ja ihanaksi.
Ap
Vaikka eihän se kenestäkään vähemmän ihanaa tee, jos ei OSAA auttaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.
ApMahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.
Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.
ApLapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.
Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.
ApTietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.
Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.
ApHänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään.
Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.
ApNo juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.
No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?
ApEi ole mitään tarvetta "käsien pesulle", koska en ole ikinä ollutkaan vastuussa hänen avioerostaan, sen aiheuttamista tunteista, avun hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Hänelle ehdotettiin useammalta taholta avun hakemista, mutta hän kieltäytyi. Ja ihan sai kieltäytyäkin, ei siinä mitään. Olisi sitten muuttanut omaa käytöstään ilman apua, jos koki, ettei mistään avusta olisi mitään apua. Sitäkään hän ei tehnyt, joten nyt sitten ihan itse kantaa seuraukset. Toivon, että on saanut asiansa sen verran kuntoon, että olisi edes kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä.
Voit pestä kätesi siitä, että oikeutat hänen mollaamisensa. Miksi? Toisella on vaikeaa. Jee, saat mollata. Oletpa hyvä ihminen.
ApEn mä häntä mollaa. Olen vain kertonut tosiasiat, miten voi käydä, jos ihminen jää piehtaroimaan vihassaan ja katkeruudessaan ja karkoittaa sillä tavalla ympäriltään kaikki ihmiset. Onhan sekin mahdollista, että hän on nyt elämäänsä tyytyväisempi, kun on päässyt eroon kaikista menneisyytensä ihmisistä.
Kyllä sinä syytit häntä yksin jäämisestä ja siitä, että hänen elämänsä on pilalla. Kiersit veistä haavaisessa ihmisessä.
Ap
No se yksin jääminenhän olikin hänen oma syynsä. Ihan omalla käytöksellään hän sen aiheutti. Hän ei edes yrittänyt hakea apua, jotta asiat olisivat järjestyneet toisella tavalla, vaikka monet sitä hänelle ehdottivat. Muut kun näkivät, mihin tilanne tulee johtamaan, jos hän ei avun kanssa tai ilman apua ala muuttamaan käytöstään. Edes siinä vaiheessa, kun hänen vanhin lapsistaan teininä muutti isälleen, hän ei suostunut edes yrittämään mitään ammattiapua, vaikka hänelle sanottiin, että parin vuoden päästä lähtee seuraavakin lapsista. Ei, hän muuttui aina vaan entistä vihaisemmaksi ja katkerammaksi. Ja pikkuhiljaa hänen lastensa perässä lähtivät ystävät ja kaveritkin.
Ap, nyt palsta kiinni. Pidä taukoa kaikesta tästä. Etsi jotain mukavia asioita elämääsi, niin pääset irti katkeruudestasi (ainakin jossain määrin).
En ole ap enkä jaksanut lukea ketjua läpi.
Mulla on kokemuksia ns. ystävistäni, jotka heti, kun joku on loukannut heitä, soittavat ja itkevät pahaa mieltään. Lohdutan.
HE itse loukkaavat minua melko suorasukaisesti.
He esim itkevät sitä, kuinka joku on sanonut heidän ulkonäöstään jotain kielteistä. Yritän lohdutella.
SItten he aivan pokkana seuraavassa tilanteessa sanovat minun ulkonäöstä jotain todella kielteistä.
Jos mitenkään ilmaisen, että tuntuu pahalta, todennäköisesti samalta kuin se, että hänen ulkonäköään on arvosteltu, tämä ns. ystävä suuttuu täysin ja pitää minua täysin liian yliherkkänä.
Olen melkoisen neuvoton näiden kanssa.
Sä et anna äitisi olla vieläkään, vaikka olet ollut aikuinen jo vuosikymmeniä. Tässä suhteessa olet samanlainen kuin tämä ex-ystäväni. Hänenkin avioerostaan oli jo meidän tavatessamme yli 10 vuotta, mutta edelleen vaan hän piehtaroi itsesäälissään, katkeruudessaan ja vihassaan. Vuodesta toiseen. Kunnes hänellä ei ollut enää ketään, jolle voisi kiukkuaan purkaa.