Minkä takia joku ihminen ei välitä siitä, että on pahoittanut toisen mielen? Saattaa jopa loukkaantua asiasta sanottaessa?

On vähemmän herkkiä ja on yliherkkiä. Jos yliherkkä vetää herneen nenään asiasta, joka ei yleisen käsityksen mukaan sitä ole ja tarkoituksena ei ollut loukata, niin yliherkkä saa kyllä kärvistellä sappinesteissään ihan omaa syytään.

Vierailija kirjoitti:

On vähemmän herkkiä ja on yliherkkiä. Jos yliherkkä vetää herneen nenään asiasta, joka ei yleisen käsityksen mukaan sitä ole ja tarkoituksena ei ollut loukata, niin yliherkkä saa kyllä kärvistellä sappinesteissään ihan omaa syytään.

Taidat olla kusipää.

Vierailija kirjoitti:

En ole ap enkä jaksanut lukea ketjua läpi.

Mulla on kokemuksia ns. ystävistäni, jotka heti, kun joku on loukannut heitä, soittavat ja itkevät pahaa mieltään. Lohdutan.

HE itse loukkaavat minua melko suorasukaisesti.

He esim itkevät sitä, kuinka joku on sanonut heidän ulkonäöstään jotain kielteistä. Yritän lohdutella.

SItten he aivan pokkana seuraavassa tilanteessa sanovat minun ulkonäöstä jotain todella kielteistä.

Jos mitenkään ilmaisen, että tuntuu pahalta, todennäköisesti samalta kuin se, että hänen ulkonäköään on arvosteltu, tämä ns. ystävä suuttuu täysin ja pitää minua täysin liian yliherkkänä. 

Olen melkoisen neuvoton näiden kanssa.

Yksinäisyys on parempi asia kuin huono ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.

Ap

En tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.

Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.

Ap

Ole vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.

Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.

Ap

Mahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.

Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.

Ap

Lapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.

Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.

Ap

Tietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.

Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.

Ap

Hänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään. 

Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.

Ap

No juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.

No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?

Ap

Ei ole mitään tarvetta "käsien pesulle", koska en ole ikinä ollutkaan vastuussa hänen avioerostaan, sen aiheuttamista tunteista, avun hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Hänelle ehdotettiin useammalta taholta avun hakemista, mutta hän kieltäytyi. Ja ihan sai kieltäytyäkin, ei siinä mitään. Olisi sitten muuttanut omaa käytöstään ilman apua, jos koki, ettei mistään avusta olisi mitään apua. Sitäkään hän ei tehnyt, joten nyt sitten ihan itse kantaa seuraukset. Toivon, että on saanut asiansa sen verran kuntoon, että olisi edes kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä. 

Voit pestä kätesi siitä, että oikeutat hänen mollaamisensa. Miksi? Toisella on vaikeaa. Jee, saat mollata. Oletpa hyvä ihminen.

Ap

En mä häntä mollaa. Olen vain kertonut tosiasiat, miten voi käydä, jos ihminen jää piehtaroimaan vihassaan ja katkeruudessaan ja karkoittaa sillä tavalla ympäriltään kaikki ihmiset. Onhan sekin mahdollista, että hän on nyt elämäänsä tyytyväisempi, kun on päässyt eroon kaikista menneisyytensä ihmisistä. 

Kyllä sinä syytit häntä yksin jäämisestä ja siitä, että hänen elämänsä on pilalla. Kiersit veistä haavaisessa ihmisessä.

Ap

No se yksin jääminenhän olikin hänen oma syynsä. Ihan omalla käytöksellään hän sen aiheutti. Hän ei edes yrittänyt hakea apua, jotta asiat olisivat järjestyneet toisella tavalla, vaikka monet sitä hänelle ehdottivat. Muut kun näkivät, mihin tilanne tulee johtamaan, jos hän ei avun kanssa tai ilman apua ala muuttamaan käytöstään. Edes siinä vaiheessa, kun hänen vanhin lapsistaan teininä muutti isälleen, hän ei suostunut edes yrittämään mitään ammattiapua, vaikka hänelle sanottiin, että parin vuoden päästä lähtee seuraavakin lapsista. Ei, hän muuttui aina vaan entistä vihaisemmaksi ja katkerammaksi. Ja pikkuhiljaa hänen lastensa perässä lähtivät ystävät ja kaveritkin. 

Mietin sellaistakin, että voisiko itseasiassa olla, että hän yritti näytellä normaalia ja piti sitä muiden syynä ja pahana asiana, kun he ilmaisivat, ettei se nyt onnistu? Jos hän oli lapsena saanut rangaistuksia oman hätänsä näyttämisestä? Tai vielä jotain pahempaa, josta oli vaikea irrottautua ja tajuta, että nyt ei sellaista enää tule? Villi veikkaus vain, eikä asian vatvominen sitä miksikään muuta. Aina vain kiinnostaa hiukan nämä tarinat, joissa joku muka halusi voida huonosti ja tulla jätetyksi. En sellaiseen usko.

Ap

Mun äitikin kuvitteli itse olevansa normaali ja näytteli sellaista mielessään. Hänen lähellään ei tosin ollut ketään, joka olisi sanonut siitä hänelle, koska kukaan muu ei sitä näytelmää nähnyt, kuin kaikkein läheisimmät, eli isäni ja minä. Ja sen jälkeen vain minä, kun äiti erosi isästä. Sen jälkeen vain minä näin, että äitini on paha, tai kärsii jostain ongelmasta, joka satuttaa läheisimpiä, kellekään muulle asia ei vuotanut.

Ja lapsi oli varmaan sen näyttelmeisen hataruuden paljastaja. Koska en ollutkaan tyytyväinen silloin kun piti jne. LOUKKASIN. Eli olin vain lapsi, normaali.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut loukkaantujat on liian herkkiä. He ei osaa ottaa asioita huumorilla ja vastata huumorilla.

Miksi toisen paskamaisuus olisi hauskaa?

Ap

Koska se on heidän vikansa ja puuttensa, eikä meidän ongelmamme. Eli rumat sanat pitää osata laittaa käytättäytyjän puutteellisuuden piikkin. Joka on yksi taidoista jota vaaditaan terveeseen itsetuntoon.

Ai rumat sanat? Kuvitteletko sinä v*tun vajaa, että toisen loukkauksissa on kyse rumista sanoista?????? Ei todellakaan ole. Ja jos toisessa onkin sellainen vika, niin onpa syytä oppia siitä pois!

Ap

Hurmaava tyyli, luojan kiitos ei tarvitse olla tekemisissä näin typerällä tavalla aggressiivisten ihmisten kanssa.

Hän ei yhtään ajtellut, miten normaalista käytöksestä syyttäminen satutti ja että se ongelmatapaus oli HÄN, jota lapsen normaali oleminen loukkasi ja syytti lastaan sellaisesta, mitä lapset ovat! Omaa vikaansa, eli minun satuttamistani ei ole ikinä nähnyt, koska se ei kuulunut näytelmään, tai siis käsikirjoitukseen. Hän varmaan mielessään leikkasi ne kohtaukset veks, joissa huusi ja raivosi minulle, niinpä niitä ei vain tapahtunut. Niitä ei ollut. Mitä vttua mä oikein häntä syyttelen? Niiih, kun itse elin niissä, saaatanan lahopää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut loukkaantujat on liian herkkiä. He ei osaa ottaa asioita huumorilla ja vastata huumorilla.

Miksi toisen paskamaisuus olisi hauskaa?

Ap

Koska se on heidän vikansa ja puuttensa, eikä meidän ongelmamme. Eli rumat sanat pitää osata laittaa käytättäytyjän puutteellisuuden piikkin. Joka on yksi taidoista jota vaaditaan terveeseen itsetuntoon.

Ai rumat sanat? Kuvitteletko sinä v*tun vajaa, että toisen loukkauksissa on kyse rumista sanoista?????? Ei todellakaan ole. Ja jos toisessa onkin sellainen vika, niin onpa syytä oppia siitä pois!

Ap

Hurmaava tyyli, luojan kiitos ei tarvitse olla tekemisissä näin typerällä tavalla aggressiivisten ihmisten kanssa.

Jos on noin tyhmä kuin sinä, niin etsikin seurasi muualta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos isä olisi koittanut riistää minut äidiltä, äitini olisi moukaroi ut isääni henkisesti niin pahasti, että isäni olisi varmaan murtunut.

Ap

Teillähän on sitten äitisi kanssa paljon yhteistä. Itse olet kaltoinkohdellut miestäsi.

Kai sä tajuat, että sulla ei ole kohta enää ketään läheistä elämässäsi? Olet ypöyksin ja ihan oman käytöksesi vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos isä olisi koittanut riistää minut äidiltä, äitini olisi moukaroi ut isääni henkisesti niin pahasti, että isäni olisi varmaan murtunut.

Ap

Teillähän on sitten äitisi kanssa paljon yhteistä. Itse olet kaltoinkohdellut miestäsi.

No en ole, mies ei vain sano, jos jokin loukkaa. Oma syynsä, ellei pidä puoliaan. Ja mies pahoitti minun mieleni suhteen alussa, harmi vain, etten silloin tajunnut, että miehessä onkin vikaa jonka ei minun mielestäni oikein ymmärtänyt miten se satutti minua, vaikka koitin siitä hänelle sanoa, enkä itse kalppinut muualle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos isä olisi koittanut riistää minut äidiltä, äitini olisi moukaroi ut isääni henkisesti niin pahasti, että isäni olisi varmaan murtunut.

Ap

Teillähän on sitten äitisi kanssa paljon yhteistä. Itse olet kaltoinkohdellut miestäsi.

No en ole, mies ei vain sano, jos jokin loukkaa. Oma syynsä, ellei pidä puoliaan. Ja mies pahoitti minun mieleni suhteen alussa, harmi vain, etten silloin tajunnut, että miehessä onkin vikaa jonka ei minun mielestäni oikein ymmärtänyt miten se satutti minua, vaikka koitin siitä hänelle sanoa, enkä itse kalppinut muualle.

Ap

Tai ehkä ennemmin ominaisuus jolla pahoitti mieleni, ei niinkään vika. Mies antoi käytöksellään minun jäädä siihen uskoon, että minussa on muka vikaa, koska ei ollut oikeasti pahoillaan satuttamisestani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Älkää kirjoittako tähän ketjuun.

Tämä MT-tapaus vain hakee huomiota, kuten aina.

Nostan vain tämän 4 tuntia sitten jättämäni viestin tähän.

Se pätee edelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kai sä tajuat, että sulla ei ole kohta enää ketään läheistä elämässäsi? Olet ypöyksin ja ihan oman käytöksesi vuoksi.

Mitä läheisiä? En kutsuisi ihmisiä, jotka eivät välitä tunteistani läheisiksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.

Ap

En tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.

Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.

Ap

Ole vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.

Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.

Ap

Mahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.

Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.

Ap

Lapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.

Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.

Ap

Tietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.

Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.

Ap

Hänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään. 

Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.

Ap

No juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.

No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?

Ap

Ei ole mitään tarvetta "käsien pesulle", koska en ole ikinä ollutkaan vastuussa hänen avioerostaan, sen aiheuttamista tunteista, avun hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Hänelle ehdotettiin useammalta taholta avun hakemista, mutta hän kieltäytyi. Ja ihan sai kieltäytyäkin, ei siinä mitään. Olisi sitten muuttanut omaa käytöstään ilman apua, jos koki, ettei mistään avusta olisi mitään apua. Sitäkään hän ei tehnyt, joten nyt sitten ihan itse kantaa seuraukset. Toivon, että on saanut asiansa sen verran kuntoon, että olisi edes kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä. 

Voit pestä kätesi siitä, että oikeutat hänen mollaamisensa. Miksi? Toisella on vaikeaa. Jee, saat mollata. Oletpa hyvä ihminen.

Ap

En mä häntä mollaa. Olen vain kertonut tosiasiat, miten voi käydä, jos ihminen jää piehtaroimaan vihassaan ja katkeruudessaan ja karkoittaa sillä tavalla ympäriltään kaikki ihmiset. Onhan sekin mahdollista, että hän on nyt elämäänsä tyytyväisempi, kun on päässyt eroon kaikista menneisyytensä ihmisistä. 

Kyllä sinä syytit häntä yksin jäämisestä ja siitä, että hänen elämänsä on pilalla. Kiersit veistä haavaisessa ihmisessä.

Ap

No se yksin jääminenhän olikin hänen oma syynsä. Ihan omalla käytöksellään hän sen aiheutti. Hän ei edes yrittänyt hakea apua, jotta asiat olisivat järjestyneet toisella tavalla, vaikka monet sitä hänelle ehdottivat. Muut kun näkivät, mihin tilanne tulee johtamaan, jos hän ei avun kanssa tai ilman apua ala muuttamaan käytöstään. Edes siinä vaiheessa, kun hänen vanhin lapsistaan teininä muutti isälleen, hän ei suostunut edes yrittämään mitään ammattiapua, vaikka hänelle sanottiin, että parin vuoden päästä lähtee seuraavakin lapsista. Ei, hän muuttui aina vaan entistä vihaisemmaksi ja katkerammaksi. Ja pikkuhiljaa hänen lastensa perässä lähtivät ystävät ja kaveritkin. 

Mietin sellaistakin, että voisiko itseasiassa olla, että hän yritti näytellä normaalia ja piti sitä muiden syynä ja pahana asiana, kun he ilmaisivat, ettei se nyt onnistu? Jos hän oli lapsena saanut rangaistuksia oman hätänsä näyttämisestä? Tai vielä jotain pahempaa, josta oli vaikea irrottautua ja tajuta, että nyt ei sellaista enää tule? Villi veikkaus vain, eikä asian vatvominen sitä miksikään muuta. Aina vain kiinnostaa hiukan nämä tarinat, joissa joku muka halusi voida huonosti ja tulla jätetyksi. En sellaiseen usko.

Ap

No hän ei edes yrittänyt näytellä normaalia. Kun tapasin hänet, hän alkoi jo ensitapaamisella kertoa erostaan. Kuuntelin ja ymmärsin, koska ajattelin, että tuore ero on varmasti hänelle kipeä asia ja on hyvä, jos hän voi puhua siitä mulle. Parin vuoden kuluttua aloin jo hieman ihmetellä, että eikö eron voisi jo jättää taakseen ja alkaa katsoa tulevaisuuteen. Vasta silloin mulle selvisi, että erosta olikin jo 13 vuotta! Olipa keskustelunaihe mikä tahansa. ei mennyt kauaa, kun hän taas käänsi puheen exäänsä. Aivan kuten sinäkin päivästä toiseen puhut äidistäsi ja kuinka äitisi on syypä kaikkeen, vaikka lapsuutesi tapahtumista on kulunut jo kauan.  Kaikki vastoinkäymiset hänen elämässään olivat hänen mielestään exän syytä. Kun hänen lapsensa kasvoivat isommiksi, hän alkoi yhä enemmän purkaa vihaa exäänsä kohtaan lapsilleen mustamaalaamalla exäänsä. Kyse oli kuitenkin lasten isästä ja on ihan ymmärrettävää, että jossain vaiheessa lapset tekivät valinnan muuttaa isän luokse. 

Pikemminkin minä alan tajuta, että minulla ei mitään läheisiä olekaan, mutta minä voin sen jälkeen etsiä uusia, koska energiani ei enää ainakaan mene ihmisille, joista on ok pahoittaa mieleni. Tai energiani menee omaan seuraani, voin tehdä elämälläni monia asioita, kun muiden odotukset eivät enää sido minua. Muiden, jotka eivät välitä minusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.

Ap

En tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.

Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.

Ap

Ole vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.

Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.

Ap

Mahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.

Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.

Ap

Lapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.

Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.

Ap

Tietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.

Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.

Ap

Hänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään. 

Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.

Ap

No juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.

No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?

Ap

Ei ole mitään tarvetta "käsien pesulle", koska en ole ikinä ollutkaan vastuussa hänen avioerostaan, sen aiheuttamista tunteista, avun hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Hänelle ehdotettiin useammalta taholta avun hakemista, mutta hän kieltäytyi. Ja ihan sai kieltäytyäkin, ei siinä mitään. Olisi sitten muuttanut omaa käytöstään ilman apua, jos koki, ettei mistään avusta olisi mitään apua. Sitäkään hän ei tehnyt, joten nyt sitten ihan itse kantaa seuraukset. Toivon, että on saanut asiansa sen verran kuntoon, että olisi edes kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä. 

Voit pestä kätesi siitä, että oikeutat hänen mollaamisensa. Miksi? Toisella on vaikeaa. Jee, saat mollata. Oletpa hyvä ihminen.

Ap

En mä häntä mollaa. Olen vain kertonut tosiasiat, miten voi käydä, jos ihminen jää piehtaroimaan vihassaan ja katkeruudessaan ja karkoittaa sillä tavalla ympäriltään kaikki ihmiset. Onhan sekin mahdollista, että hän on nyt elämäänsä tyytyväisempi, kun on päässyt eroon kaikista menneisyytensä ihmisistä. 

Kyllä sinä syytit häntä yksin jäämisestä ja siitä, että hänen elämänsä on pilalla. Kiersit veistä haavaisessa ihmisessä.

Ap

No se yksin jääminenhän olikin hänen oma syynsä. Ihan omalla käytöksellään hän sen aiheutti. Hän ei edes yrittänyt hakea apua, jotta asiat olisivat järjestyneet toisella tavalla, vaikka monet sitä hänelle ehdottivat. Muut kun näkivät, mihin tilanne tulee johtamaan, jos hän ei avun kanssa tai ilman apua ala muuttamaan käytöstään. Edes siinä vaiheessa, kun hänen vanhin lapsistaan teininä muutti isälleen, hän ei suostunut edes yrittämään mitään ammattiapua, vaikka hänelle sanottiin, että parin vuoden päästä lähtee seuraavakin lapsista. Ei, hän muuttui aina vaan entistä vihaisemmaksi ja katkerammaksi. Ja pikkuhiljaa hänen lastensa perässä lähtivät ystävät ja kaveritkin. 

Mietin sellaistakin, että voisiko itseasiassa olla, että hän yritti näytellä normaalia ja piti sitä muiden syynä ja pahana asiana, kun he ilmaisivat, ettei se nyt onnistu? Jos hän oli lapsena saanut rangaistuksia oman hätänsä näyttämisestä? Tai vielä jotain pahempaa, josta oli vaikea irrottautua ja tajuta, että nyt ei sellaista enää tule? Villi veikkaus vain, eikä asian vatvominen sitä miksikään muuta. Aina vain kiinnostaa hiukan nämä tarinat, joissa joku muka halusi voida huonosti ja tulla jätetyksi. En sellaiseen usko.

Ap

No hän ei edes yrittänyt näytellä normaalia. Kun tapasin hänet, hän alkoi jo ensitapaamisella kertoa erostaan. Kuuntelin ja ymmärsin, koska ajattelin, että tuore ero on varmasti hänelle kipeä asia ja on hyvä, jos hän voi puhua siitä mulle. Parin vuoden kuluttua aloin jo hieman ihmetellä, että eikö eron voisi jo jättää taakseen ja alkaa katsoa tulevaisuuteen. Vasta silloin mulle selvisi, että erosta olikin jo 13 vuotta! Olipa keskustelunaihe mikä tahansa. ei mennyt kauaa, kun hän taas käänsi puheen exäänsä. Aivan kuten sinäkin päivästä toiseen puhut äidistäsi ja kuinka äitisi on syypä kaikkeen, vaikka lapsuutesi tapahtumista on kulunut jo kauan.  Kaikki vastoinkäymiset hänen elämässään olivat hänen mielestään exän syytä. Kun hänen lapsensa kasvoivat isommiksi, hän alkoi yhä enemmän purkaa vihaa exäänsä kohtaan lapsilleen mustamaalaamalla exäänsä. Kyse oli kuitenkin lasten isästä ja on ihan ymmärrettävää, että jossain vaiheessa lapset tekivät valinnan muuttaa isän luokse. 

Niiiiin niiiiiin, mutta jospa hän omasta mielestään näytteli normaalia? Koki itselleen kulissien olevan hyvännäköiset ja itsensä kiva ihminen?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin minä alan tajuta, että minulla ei mitään läheisiä olekaan, mutta minä voin sen jälkeen etsiä uusia, koska energiani ei enää ainakaan mene ihmisille, joista on ok pahoittaa mieleni. Tai energiani menee omaan seuraani, voin tehdä elämälläni monia asioita, kun muiden odotukset eivät enää sido minua. Muiden, jotka eivät välitä minusta.

Ap

Tätähän sulle on yritetty lukuisat kerrat selittää. Mene elämässäsi eteenpäin ja jätä taaksesi ne ihmissuhteet, joista sulle aiheutuu vain pahaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.

Ap

En tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.

Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.

Ap

Ole vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.

Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.

Ap

Mahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.

Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.

Ap

Lapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.

Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.

Ap

Tietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.

Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.

Ap

Hänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään. 

Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.

Ap

No juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.

No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?

Ap

Ei ole mitään tarvetta "käsien pesulle", koska en ole ikinä ollutkaan vastuussa hänen avioerostaan, sen aiheuttamista tunteista, avun hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Hänelle ehdotettiin useammalta taholta avun hakemista, mutta hän kieltäytyi. Ja ihan sai kieltäytyäkin, ei siinä mitään. Olisi sitten muuttanut omaa käytöstään ilman apua, jos koki, ettei mistään avusta olisi mitään apua. Sitäkään hän ei tehnyt, joten nyt sitten ihan itse kantaa seuraukset. Toivon, että on saanut asiansa sen verran kuntoon, että olisi edes kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä. 

Voit pestä kätesi siitä, että oikeutat hänen mollaamisensa. Miksi? Toisella on vaikeaa. Jee, saat mollata. Oletpa hyvä ihminen.

Ap

En mä häntä mollaa. Olen vain kertonut tosiasiat, miten voi käydä, jos ihminen jää piehtaroimaan vihassaan ja katkeruudessaan ja karkoittaa sillä tavalla ympäriltään kaikki ihmiset. Onhan sekin mahdollista, että hän on nyt elämäänsä tyytyväisempi, kun on päässyt eroon kaikista menneisyytensä ihmisistä. 

Kyllä sinä syytit häntä yksin jäämisestä ja siitä, että hänen elämänsä on pilalla. Kiersit veistä haavaisessa ihmisessä.

Ap

No se yksin jääminenhän olikin hänen oma syynsä. Ihan omalla käytöksellään hän sen aiheutti. Hän ei edes yrittänyt hakea apua, jotta asiat olisivat järjestyneet toisella tavalla, vaikka monet sitä hänelle ehdottivat. Muut kun näkivät, mihin tilanne tulee johtamaan, jos hän ei avun kanssa tai ilman apua ala muuttamaan käytöstään. Edes siinä vaiheessa, kun hänen vanhin lapsistaan teininä muutti isälleen, hän ei suostunut edes yrittämään mitään ammattiapua, vaikka hänelle sanottiin, että parin vuoden päästä lähtee seuraavakin lapsista. Ei, hän muuttui aina vaan entistä vihaisemmaksi ja katkerammaksi. Ja pikkuhiljaa hänen lastensa perässä lähtivät ystävät ja kaveritkin. 

Mietin sellaistakin, että voisiko itseasiassa olla, että hän yritti näytellä normaalia ja piti sitä muiden syynä ja pahana asiana, kun he ilmaisivat, ettei se nyt onnistu? Jos hän oli lapsena saanut rangaistuksia oman hätänsä näyttämisestä? Tai vielä jotain pahempaa, josta oli vaikea irrottautua ja tajuta, että nyt ei sellaista enää tule? Villi veikkaus vain, eikä asian vatvominen sitä miksikään muuta. Aina vain kiinnostaa hiukan nämä tarinat, joissa joku muka halusi voida huonosti ja tulla jätetyksi. En sellaiseen usko.

Ap

No hän ei edes yrittänyt näytellä normaalia. Kun tapasin hänet, hän alkoi jo ensitapaamisella kertoa erostaan. Kuuntelin ja ymmärsin, koska ajattelin, että tuore ero on varmasti hänelle kipeä asia ja on hyvä, jos hän voi puhua siitä mulle. Parin vuoden kuluttua aloin jo hieman ihmetellä, että eikö eron voisi jo jättää taakseen ja alkaa katsoa tulevaisuuteen. Vasta silloin mulle selvisi, että erosta olikin jo 13 vuotta! Olipa keskustelunaihe mikä tahansa. ei mennyt kauaa, kun hän taas käänsi puheen exäänsä. Aivan kuten sinäkin päivästä toiseen puhut äidistäsi ja kuinka äitisi on syypä kaikkeen, vaikka lapsuutesi tapahtumista on kulunut jo kauan.  Kaikki vastoinkäymiset hänen elämässään olivat hänen mielestään exän syytä. Kun hänen lapsensa kasvoivat isommiksi, hän alkoi yhä enemmän purkaa vihaa exäänsä kohtaan lapsilleen mustamaalaamalla exäänsä. Kyse oli kuitenkin lasten isästä ja on ihan ymmärrettävää, että jossain vaiheessa lapset tekivät valinnan muuttaa isän luokse. 

Mun äiti vain on oikeasti syypää kaikkeen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin minä alan tajuta, että minulla ei mitään läheisiä olekaan, mutta minä voin sen jälkeen etsiä uusia, koska energiani ei enää ainakaan mene ihmisille, joista on ok pahoittaa mieleni. Tai energiani menee omaan seuraani, voin tehdä elämälläni monia asioita, kun muiden odotukset eivät enää sido minua. Muiden, jotka eivät välitä minusta.

Ap

Tätähän sulle on yritetty lukuisat kerrat selittää. Mene elämässäsi eteenpäin ja jätä taaksesi ne ihmissuhteet, joista sulle aiheutuu vain pahaa mieltä.

En minä minnekään mene, vaan muut saa painua vttuun. Niin minä teen.

Ap