Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia joku ihminen ei välitä siitä, että on pahoittanut toisen mielen? Saattaa jopa loukkaantua asiasta sanottaessa?
20.09.2018 |
Miten ihmeessä kehtaa vieläpä syytellä mielensä pahoittanutta liian herkäksi tms, haluaako siis jatkaa ystävänä, miksi kuvittelee enää olevansa sellainen? Eli että sen toisen pitäisi nyt vain hymyillä ja olla iloinen kun saa olla tämän toisen kanssa?
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin minä alan tajuta, että minulla ei mitään läheisiä olekaan, mutta minä voin sen jälkeen etsiä uusia, koska energiani ei enää ainakaan mene ihmisille, joista on ok pahoittaa mieleni. Tai energiani menee omaan seuraani, voin tehdä elämälläni monia asioita, kun muiden odotukset eivät enää sido minua. Muiden, jotka eivät välitä minusta.
ApTätähän sulle on yritetty lukuisat kerrat selittää. Mene elämässäsi eteenpäin ja jätä taaksesi ne ihmissuhteet, joista sulle aiheutuu vain pahaa mieltä.
Ja minä en kyllä jätä kertomatta minua loukanneille ihmisille, mille heidän paskuutensa on tuntunut ja miten satuttanut. Miettikööt sitten omia vikojaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.
ApMahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.
Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.
ApLapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.
Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.
ApTietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.
Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.
ApHänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään.
Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.
ApNo juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.
No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?
ApEi ole mitään tarvetta "käsien pesulle", koska en ole ikinä ollutkaan vastuussa hänen avioerostaan, sen aiheuttamista tunteista, avun hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Hänelle ehdotettiin useammalta taholta avun hakemista, mutta hän kieltäytyi. Ja ihan sai kieltäytyäkin, ei siinä mitään. Olisi sitten muuttanut omaa käytöstään ilman apua, jos koki, ettei mistään avusta olisi mitään apua. Sitäkään hän ei tehnyt, joten nyt sitten ihan itse kantaa seuraukset. Toivon, että on saanut asiansa sen verran kuntoon, että olisi edes kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä.
Voit pestä kätesi siitä, että oikeutat hänen mollaamisensa. Miksi? Toisella on vaikeaa. Jee, saat mollata. Oletpa hyvä ihminen.
ApEn mä häntä mollaa. Olen vain kertonut tosiasiat, miten voi käydä, jos ihminen jää piehtaroimaan vihassaan ja katkeruudessaan ja karkoittaa sillä tavalla ympäriltään kaikki ihmiset. Onhan sekin mahdollista, että hän on nyt elämäänsä tyytyväisempi, kun on päässyt eroon kaikista menneisyytensä ihmisistä.
Kyllä sinä syytit häntä yksin jäämisestä ja siitä, että hänen elämänsä on pilalla. Kiersit veistä haavaisessa ihmisessä.
ApNo se yksin jääminenhän olikin hänen oma syynsä. Ihan omalla käytöksellään hän sen aiheutti. Hän ei edes yrittänyt hakea apua, jotta asiat olisivat järjestyneet toisella tavalla, vaikka monet sitä hänelle ehdottivat. Muut kun näkivät, mihin tilanne tulee johtamaan, jos hän ei avun kanssa tai ilman apua ala muuttamaan käytöstään. Edes siinä vaiheessa, kun hänen vanhin lapsistaan teininä muutti isälleen, hän ei suostunut edes yrittämään mitään ammattiapua, vaikka hänelle sanottiin, että parin vuoden päästä lähtee seuraavakin lapsista. Ei, hän muuttui aina vaan entistä vihaisemmaksi ja katkerammaksi. Ja pikkuhiljaa hänen lastensa perässä lähtivät ystävät ja kaveritkin.
Mietin sellaistakin, että voisiko itseasiassa olla, että hän yritti näytellä normaalia ja piti sitä muiden syynä ja pahana asiana, kun he ilmaisivat, ettei se nyt onnistu? Jos hän oli lapsena saanut rangaistuksia oman hätänsä näyttämisestä? Tai vielä jotain pahempaa, josta oli vaikea irrottautua ja tajuta, että nyt ei sellaista enää tule? Villi veikkaus vain, eikä asian vatvominen sitä miksikään muuta. Aina vain kiinnostaa hiukan nämä tarinat, joissa joku muka halusi voida huonosti ja tulla jätetyksi. En sellaiseen usko.
ApNo hän ei edes yrittänyt näytellä normaalia. Kun tapasin hänet, hän alkoi jo ensitapaamisella kertoa erostaan. Kuuntelin ja ymmärsin, koska ajattelin, että tuore ero on varmasti hänelle kipeä asia ja on hyvä, jos hän voi puhua siitä mulle. Parin vuoden kuluttua aloin jo hieman ihmetellä, että eikö eron voisi jo jättää taakseen ja alkaa katsoa tulevaisuuteen. Vasta silloin mulle selvisi, että erosta olikin jo 13 vuotta! Olipa keskustelunaihe mikä tahansa. ei mennyt kauaa, kun hän taas käänsi puheen exäänsä. Aivan kuten sinäkin päivästä toiseen puhut äidistäsi ja kuinka äitisi on syypä kaikkeen, vaikka lapsuutesi tapahtumista on kulunut jo kauan. Kaikki vastoinkäymiset hänen elämässään olivat hänen mielestään exän syytä. Kun hänen lapsensa kasvoivat isommiksi, hän alkoi yhä enemmän purkaa vihaa exäänsä kohtaan lapsilleen mustamaalaamalla exäänsä. Kyse oli kuitenkin lasten isästä ja on ihan ymmärrettävää, että jossain vaiheessa lapset tekivät valinnan muuttaa isän luokse.
Mun äiti vain on oikeasti syypää kaikkeen.
Ap
Ihan samalla tavalla mun ex-ystäväni ajatteli exästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.
ApMahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.
Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.
ApLapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.
Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.
ApTietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.
Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.
ApHänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään.
Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.
ApNo juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.
No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?
ApEi ole mitään tarvetta "käsien pesulle", koska en ole ikinä ollutkaan vastuussa hänen avioerostaan, sen aiheuttamista tunteista, avun hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Hänelle ehdotettiin useammalta taholta avun hakemista, mutta hän kieltäytyi. Ja ihan sai kieltäytyäkin, ei siinä mitään. Olisi sitten muuttanut omaa käytöstään ilman apua, jos koki, ettei mistään avusta olisi mitään apua. Sitäkään hän ei tehnyt, joten nyt sitten ihan itse kantaa seuraukset. Toivon, että on saanut asiansa sen verran kuntoon, että olisi edes kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä.
Voit pestä kätesi siitä, että oikeutat hänen mollaamisensa. Miksi? Toisella on vaikeaa. Jee, saat mollata. Oletpa hyvä ihminen.
ApEn mä häntä mollaa. Olen vain kertonut tosiasiat, miten voi käydä, jos ihminen jää piehtaroimaan vihassaan ja katkeruudessaan ja karkoittaa sillä tavalla ympäriltään kaikki ihmiset. Onhan sekin mahdollista, että hän on nyt elämäänsä tyytyväisempi, kun on päässyt eroon kaikista menneisyytensä ihmisistä.
Kyllä sinä syytit häntä yksin jäämisestä ja siitä, että hänen elämänsä on pilalla. Kiersit veistä haavaisessa ihmisessä.
ApNo se yksin jääminenhän olikin hänen oma syynsä. Ihan omalla käytöksellään hän sen aiheutti. Hän ei edes yrittänyt hakea apua, jotta asiat olisivat järjestyneet toisella tavalla, vaikka monet sitä hänelle ehdottivat. Muut kun näkivät, mihin tilanne tulee johtamaan, jos hän ei avun kanssa tai ilman apua ala muuttamaan käytöstään. Edes siinä vaiheessa, kun hänen vanhin lapsistaan teininä muutti isälleen, hän ei suostunut edes yrittämään mitään ammattiapua, vaikka hänelle sanottiin, että parin vuoden päästä lähtee seuraavakin lapsista. Ei, hän muuttui aina vaan entistä vihaisemmaksi ja katkerammaksi. Ja pikkuhiljaa hänen lastensa perässä lähtivät ystävät ja kaveritkin.
Mietin sellaistakin, että voisiko itseasiassa olla, että hän yritti näytellä normaalia ja piti sitä muiden syynä ja pahana asiana, kun he ilmaisivat, ettei se nyt onnistu? Jos hän oli lapsena saanut rangaistuksia oman hätänsä näyttämisestä? Tai vielä jotain pahempaa, josta oli vaikea irrottautua ja tajuta, että nyt ei sellaista enää tule? Villi veikkaus vain, eikä asian vatvominen sitä miksikään muuta. Aina vain kiinnostaa hiukan nämä tarinat, joissa joku muka halusi voida huonosti ja tulla jätetyksi. En sellaiseen usko.
ApNo hän ei edes yrittänyt näytellä normaalia. Kun tapasin hänet, hän alkoi jo ensitapaamisella kertoa erostaan. Kuuntelin ja ymmärsin, koska ajattelin, että tuore ero on varmasti hänelle kipeä asia ja on hyvä, jos hän voi puhua siitä mulle. Parin vuoden kuluttua aloin jo hieman ihmetellä, että eikö eron voisi jo jättää taakseen ja alkaa katsoa tulevaisuuteen. Vasta silloin mulle selvisi, että erosta olikin jo 13 vuotta! Olipa keskustelunaihe mikä tahansa. ei mennyt kauaa, kun hän taas käänsi puheen exäänsä. Aivan kuten sinäkin päivästä toiseen puhut äidistäsi ja kuinka äitisi on syypä kaikkeen, vaikka lapsuutesi tapahtumista on kulunut jo kauan. Kaikki vastoinkäymiset hänen elämässään olivat hänen mielestään exän syytä. Kun hänen lapsensa kasvoivat isommiksi, hän alkoi yhä enemmän purkaa vihaa exäänsä kohtaan lapsilleen mustamaalaamalla exäänsä. Kyse oli kuitenkin lasten isästä ja on ihan ymmärrettävää, että jossain vaiheessa lapset tekivät valinnan muuttaa isän luokse.
Niiiiin niiiiiin, mutta jospa hän omasta mielestään näytteli normaalia? Koki itselleen kulissien olevan hyvännäköiset ja itsensä kiva ihminen?
ApNo jos hän kuvitteli sellaisen käytöksen olevan normaalia ja olevansa muita kohtaan kiva ihminen, hän erehtyi ja pahasti. Monta kertaa hänelle sanottiin asiasta ja ehdotettiin avun hakemista, mutta aina vaan palattiin hänen exäänsä ja sama käytös jatkui. Ei kenenkään tarvitse sietää sellaista käytöstä.
Ei tietenkään tarvitse sietää. Mutta jos en sietäisi, niin säälisin, en ilkeilisi selän takana, mikä paska se oli. Hänhän on ihan säälittävä ei kellekään mitään pahaa selkeästikään saanut aikaan. Toisin kuin te hänelle, jätitte yksin. Vaikka se olikin oikeutenne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin minä alan tajuta, että minulla ei mitään läheisiä olekaan, mutta minä voin sen jälkeen etsiä uusia, koska energiani ei enää ainakaan mene ihmisille, joista on ok pahoittaa mieleni. Tai energiani menee omaan seuraani, voin tehdä elämälläni monia asioita, kun muiden odotukset eivät enää sido minua. Muiden, jotka eivät välitä minusta.
ApTätähän sulle on yritetty lukuisat kerrat selittää. Mene elämässäsi eteenpäin ja jätä taaksesi ne ihmissuhteet, joista sulle aiheutuu vain pahaa mieltä.
Ja minä en kyllä jätä kertomatta minua loukanneille ihmisille, mille heidän paskuutensa on tuntunut ja miten satuttanut. Miettikööt sitten omia vikojaan.
Ap
No sitten sinä teet noin. Niin se mun ex-ystävänikin yritti tehdä, kunnes kukaan ei enää halunnut olla häneen yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.
ApMahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.
Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.
ApLapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.
Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.
ApTietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.
Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.
ApHänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään.
Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.
ApNo juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.
No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?
ApEi ole mitään tarvetta "käsien pesulle", koska en ole ikinä ollutkaan vastuussa hänen avioerostaan, sen aiheuttamista tunteista, avun hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Hänelle ehdotettiin useammalta taholta avun hakemista, mutta hän kieltäytyi. Ja ihan sai kieltäytyäkin, ei siinä mitään. Olisi sitten muuttanut omaa käytöstään ilman apua, jos koki, ettei mistään avusta olisi mitään apua. Sitäkään hän ei tehnyt, joten nyt sitten ihan itse kantaa seuraukset. Toivon, että on saanut asiansa sen verran kuntoon, että olisi edes kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä.
Voit pestä kätesi siitä, että oikeutat hänen mollaamisensa. Miksi? Toisella on vaikeaa. Jee, saat mollata. Oletpa hyvä ihminen.
ApEn mä häntä mollaa. Olen vain kertonut tosiasiat, miten voi käydä, jos ihminen jää piehtaroimaan vihassaan ja katkeruudessaan ja karkoittaa sillä tavalla ympäriltään kaikki ihmiset. Onhan sekin mahdollista, että hän on nyt elämäänsä tyytyväisempi, kun on päässyt eroon kaikista menneisyytensä ihmisistä.
Kyllä sinä syytit häntä yksin jäämisestä ja siitä, että hänen elämänsä on pilalla. Kiersit veistä haavaisessa ihmisessä.
ApNo se yksin jääminenhän olikin hänen oma syynsä. Ihan omalla käytöksellään hän sen aiheutti. Hän ei edes yrittänyt hakea apua, jotta asiat olisivat järjestyneet toisella tavalla, vaikka monet sitä hänelle ehdottivat. Muut kun näkivät, mihin tilanne tulee johtamaan, jos hän ei avun kanssa tai ilman apua ala muuttamaan käytöstään. Edes siinä vaiheessa, kun hänen vanhin lapsistaan teininä muutti isälleen, hän ei suostunut edes yrittämään mitään ammattiapua, vaikka hänelle sanottiin, että parin vuoden päästä lähtee seuraavakin lapsista. Ei, hän muuttui aina vaan entistä vihaisemmaksi ja katkerammaksi. Ja pikkuhiljaa hänen lastensa perässä lähtivät ystävät ja kaveritkin.
Mietin sellaistakin, että voisiko itseasiassa olla, että hän yritti näytellä normaalia ja piti sitä muiden syynä ja pahana asiana, kun he ilmaisivat, ettei se nyt onnistu? Jos hän oli lapsena saanut rangaistuksia oman hätänsä näyttämisestä? Tai vielä jotain pahempaa, josta oli vaikea irrottautua ja tajuta, että nyt ei sellaista enää tule? Villi veikkaus vain, eikä asian vatvominen sitä miksikään muuta. Aina vain kiinnostaa hiukan nämä tarinat, joissa joku muka halusi voida huonosti ja tulla jätetyksi. En sellaiseen usko.
ApNo hän ei edes yrittänyt näytellä normaalia. Kun tapasin hänet, hän alkoi jo ensitapaamisella kertoa erostaan. Kuuntelin ja ymmärsin, koska ajattelin, että tuore ero on varmasti hänelle kipeä asia ja on hyvä, jos hän voi puhua siitä mulle. Parin vuoden kuluttua aloin jo hieman ihmetellä, että eikö eron voisi jo jättää taakseen ja alkaa katsoa tulevaisuuteen. Vasta silloin mulle selvisi, että erosta olikin jo 13 vuotta! Olipa keskustelunaihe mikä tahansa. ei mennyt kauaa, kun hän taas käänsi puheen exäänsä. Aivan kuten sinäkin päivästä toiseen puhut äidistäsi ja kuinka äitisi on syypä kaikkeen, vaikka lapsuutesi tapahtumista on kulunut jo kauan. Kaikki vastoinkäymiset hänen elämässään olivat hänen mielestään exän syytä. Kun hänen lapsensa kasvoivat isommiksi, hän alkoi yhä enemmän purkaa vihaa exäänsä kohtaan lapsilleen mustamaalaamalla exäänsä. Kyse oli kuitenkin lasten isästä ja on ihan ymmärrettävää, että jossain vaiheessa lapset tekivät valinnan muuttaa isän luokse.
Mun äiti vain on oikeasti syypää kaikkeen.
ApIhan samalla tavalla mun ex-ystäväni ajatteli exästään.
No, mulla on myös perustelut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isä olisi koittanut riistää minut äidiltä, äitini olisi moukaroi ut isääni henkisesti niin pahasti, että isäni olisi varmaan murtunut.
ApTeillähän on sitten äitisi kanssa paljon yhteistä. Itse olet kaltoinkohdellut miestäsi.
No en ole, mies ei vain sano, jos jokin loukkaa. Oma syynsä, ellei pidä puoliaan. Ja mies pahoitti minun mieleni suhteen alussa, harmi vain, etten silloin tajunnut, että miehessä onkin vikaa jonka ei minun mielestäni oikein ymmärtänyt miten se satutti minua, vaikka koitin siitä hänelle sanoa, enkä itse kalppinut muualle.
ApTai ehkä ennemmin ominaisuus jolla pahoitti mieleni, ei niinkään vika. Mies antoi käytöksellään minun jäädä siihen uskoon, että minussa on muka vikaa, koska ei ollut oikeasti pahoillaan satuttamisestani.
Ap
Nyt on pakko kysyä, että miten toisen ihmisen ominaisuus tai vika(mitä ikinä tarkoittaakaan? Kierot silmät? Vino nenä? Mitä?) voi loukata/aiheuttaa pahaa mieltä? Ja myöhemmässä kommentissa sanot, että loukkaaminen ei ole rumia sanoja. Mitä se loukkaaminen sitten on, jos ei rumia sanoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.
ApMahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.
Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.
ApLapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.
Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.
ApTietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.
Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.
ApHänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään.
Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.
ApNo juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.
No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?
ApEi ole mitään tarvetta "käsien pesulle", koska en ole ikinä ollutkaan vastuussa hänen avioerostaan, sen aiheuttamista tunteista, avun hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Hänelle ehdotettiin useammalta taholta avun hakemista, mutta hän kieltäytyi. Ja ihan sai kieltäytyäkin, ei siinä mitään. Olisi sitten muuttanut omaa käytöstään ilman apua, jos koki, ettei mistään avusta olisi mitään apua. Sitäkään hän ei tehnyt, joten nyt sitten ihan itse kantaa seuraukset. Toivon, että on saanut asiansa sen verran kuntoon, että olisi edes kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä.
Voit pestä kätesi siitä, että oikeutat hänen mollaamisensa. Miksi? Toisella on vaikeaa. Jee, saat mollata. Oletpa hyvä ihminen.
ApEn mä häntä mollaa. Olen vain kertonut tosiasiat, miten voi käydä, jos ihminen jää piehtaroimaan vihassaan ja katkeruudessaan ja karkoittaa sillä tavalla ympäriltään kaikki ihmiset. Onhan sekin mahdollista, että hän on nyt elämäänsä tyytyväisempi, kun on päässyt eroon kaikista menneisyytensä ihmisistä.
Kyllä sinä syytit häntä yksin jäämisestä ja siitä, että hänen elämänsä on pilalla. Kiersit veistä haavaisessa ihmisessä.
ApNo se yksin jääminenhän olikin hänen oma syynsä. Ihan omalla käytöksellään hän sen aiheutti. Hän ei edes yrittänyt hakea apua, jotta asiat olisivat järjestyneet toisella tavalla, vaikka monet sitä hänelle ehdottivat. Muut kun näkivät, mihin tilanne tulee johtamaan, jos hän ei avun kanssa tai ilman apua ala muuttamaan käytöstään. Edes siinä vaiheessa, kun hänen vanhin lapsistaan teininä muutti isälleen, hän ei suostunut edes yrittämään mitään ammattiapua, vaikka hänelle sanottiin, että parin vuoden päästä lähtee seuraavakin lapsista. Ei, hän muuttui aina vaan entistä vihaisemmaksi ja katkerammaksi. Ja pikkuhiljaa hänen lastensa perässä lähtivät ystävät ja kaveritkin.
Mietin sellaistakin, että voisiko itseasiassa olla, että hän yritti näytellä normaalia ja piti sitä muiden syynä ja pahana asiana, kun he ilmaisivat, ettei se nyt onnistu? Jos hän oli lapsena saanut rangaistuksia oman hätänsä näyttämisestä? Tai vielä jotain pahempaa, josta oli vaikea irrottautua ja tajuta, että nyt ei sellaista enää tule? Villi veikkaus vain, eikä asian vatvominen sitä miksikään muuta. Aina vain kiinnostaa hiukan nämä tarinat, joissa joku muka halusi voida huonosti ja tulla jätetyksi. En sellaiseen usko.
ApNo hän ei edes yrittänyt näytellä normaalia. Kun tapasin hänet, hän alkoi jo ensitapaamisella kertoa erostaan. Kuuntelin ja ymmärsin, koska ajattelin, että tuore ero on varmasti hänelle kipeä asia ja on hyvä, jos hän voi puhua siitä mulle. Parin vuoden kuluttua aloin jo hieman ihmetellä, että eikö eron voisi jo jättää taakseen ja alkaa katsoa tulevaisuuteen. Vasta silloin mulle selvisi, että erosta olikin jo 13 vuotta! Olipa keskustelunaihe mikä tahansa. ei mennyt kauaa, kun hän taas käänsi puheen exäänsä. Aivan kuten sinäkin päivästä toiseen puhut äidistäsi ja kuinka äitisi on syypä kaikkeen, vaikka lapsuutesi tapahtumista on kulunut jo kauan. Kaikki vastoinkäymiset hänen elämässään olivat hänen mielestään exän syytä. Kun hänen lapsensa kasvoivat isommiksi, hän alkoi yhä enemmän purkaa vihaa exäänsä kohtaan lapsilleen mustamaalaamalla exäänsä. Kyse oli kuitenkin lasten isästä ja on ihan ymmärrettävää, että jossain vaiheessa lapset tekivät valinnan muuttaa isän luokse.
Mun äiti vain on oikeasti syypää kaikkeen.
ApIhan samalla tavalla mun ex-ystäväni ajatteli exästään.
No, mulla on myös perustelut.
Ap
Niin oli hänelläkin. Mutta aivan kuten sinäkin perustelet kaikkea äitisi aikoinaan tekemillä asioilla, myös tämä ex-ystäväni perusteli kaikkea exänsä aikoinaan tekemillä asioilla. Hänelle kävi vaan niin, että loppujen lopuksi edes hänen omat lapsensa eivät jaksaneet sitä enää kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys, sillä valitettavan tavallinen ilmiö. Itse en ole koskaan ymmärtänyt tätä, ja olen 40+.
Joku tekee väärin/pahasti -> toinen sanoo tästä -> sanojasta saadaan pahis, jolle ollaan vihaisia. Tämä siitä huolimatta, että jos alkuperäinen tekijä ei olisi koskaan tehnyt mitään, koko keskustelua ei tarvitsisi käydä.
Näin ollen tällä logiikalla voisi tehdä mitä tahansa, koska muilla ei kuitenkaan ole puheoikeutta sanoa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.
ApMahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.
Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.
ApLapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.
Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.
ApTietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.
Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.
ApHänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään.
Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.
ApNo juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.
No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?
ApEi ole mitään tarvetta "käsien pesulle", koska en ole ikinä ollutkaan vastuussa hänen avioerostaan, sen aiheuttamista tunteista, avun hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Hänelle ehdotettiin useammalta taholta avun hakemista, mutta hän kieltäytyi. Ja ihan sai kieltäytyäkin, ei siinä mitään. Olisi sitten muuttanut omaa käytöstään ilman apua, jos koki, ettei mistään avusta olisi mitään apua. Sitäkään hän ei tehnyt, joten nyt sitten ihan itse kantaa seuraukset. Toivon, että on saanut asiansa sen verran kuntoon, että olisi edes kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä.
Voit pestä kätesi siitä, että oikeutat hänen mollaamisensa. Miksi? Toisella on vaikeaa. Jee, saat mollata. Oletpa hyvä ihminen.
ApEn mä häntä mollaa. Olen vain kertonut tosiasiat, miten voi käydä, jos ihminen jää piehtaroimaan vihassaan ja katkeruudessaan ja karkoittaa sillä tavalla ympäriltään kaikki ihmiset. Onhan sekin mahdollista, että hän on nyt elämäänsä tyytyväisempi, kun on päässyt eroon kaikista menneisyytensä ihmisistä.
Kyllä sinä syytit häntä yksin jäämisestä ja siitä, että hänen elämänsä on pilalla. Kiersit veistä haavaisessa ihmisessä.
ApNo se yksin jääminenhän olikin hänen oma syynsä. Ihan omalla käytöksellään hän sen aiheutti. Hän ei edes yrittänyt hakea apua, jotta asiat olisivat järjestyneet toisella tavalla, vaikka monet sitä hänelle ehdottivat. Muut kun näkivät, mihin tilanne tulee johtamaan, jos hän ei avun kanssa tai ilman apua ala muuttamaan käytöstään. Edes siinä vaiheessa, kun hänen vanhin lapsistaan teininä muutti isälleen, hän ei suostunut edes yrittämään mitään ammattiapua, vaikka hänelle sanottiin, että parin vuoden päästä lähtee seuraavakin lapsista. Ei, hän muuttui aina vaan entistä vihaisemmaksi ja katkerammaksi. Ja pikkuhiljaa hänen lastensa perässä lähtivät ystävät ja kaveritkin.
Mietin sellaistakin, että voisiko itseasiassa olla, että hän yritti näytellä normaalia ja piti sitä muiden syynä ja pahana asiana, kun he ilmaisivat, ettei se nyt onnistu? Jos hän oli lapsena saanut rangaistuksia oman hätänsä näyttämisestä? Tai vielä jotain pahempaa, josta oli vaikea irrottautua ja tajuta, että nyt ei sellaista enää tule? Villi veikkaus vain, eikä asian vatvominen sitä miksikään muuta. Aina vain kiinnostaa hiukan nämä tarinat, joissa joku muka halusi voida huonosti ja tulla jätetyksi. En sellaiseen usko.
ApNo hän ei edes yrittänyt näytellä normaalia. Kun tapasin hänet, hän alkoi jo ensitapaamisella kertoa erostaan. Kuuntelin ja ymmärsin, koska ajattelin, että tuore ero on varmasti hänelle kipeä asia ja on hyvä, jos hän voi puhua siitä mulle. Parin vuoden kuluttua aloin jo hieman ihmetellä, että eikö eron voisi jo jättää taakseen ja alkaa katsoa tulevaisuuteen. Vasta silloin mulle selvisi, että erosta olikin jo 13 vuotta! Olipa keskustelunaihe mikä tahansa. ei mennyt kauaa, kun hän taas käänsi puheen exäänsä. Aivan kuten sinäkin päivästä toiseen puhut äidistäsi ja kuinka äitisi on syypä kaikkeen, vaikka lapsuutesi tapahtumista on kulunut jo kauan. Kaikki vastoinkäymiset hänen elämässään olivat hänen mielestään exän syytä. Kun hänen lapsensa kasvoivat isommiksi, hän alkoi yhä enemmän purkaa vihaa exäänsä kohtaan lapsilleen mustamaalaamalla exäänsä. Kyse oli kuitenkin lasten isästä ja on ihan ymmärrettävää, että jossain vaiheessa lapset tekivät valinnan muuttaa isän luokse.
Mun äiti vain on oikeasti syypää kaikkeen.
ApIhan samalla tavalla mun ex-ystäväni ajatteli exästään.
No, mulla on myös perustelut.
ApNiin oli hänelläkin. Mutta aivan kuten sinäkin perustelet kaikkea äitisi aikoinaan tekemillä asioilla, myös tämä ex-ystäväni perusteli kaikkea exänsä aikoinaan tekemillä asioilla. Hänelle kävi vaan niin, että loppujen lopuksi edes hänen omat lapsensa eivät jaksaneet sitä enää kuunnella.
Tunnistan tämän avioeronperheen lapsena. Ylettömän negatiivisiin ihmisiin on vain pakko ottaa etäisyyttä kyetäkseen itse elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika Ritva-Liisa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että joku pahoittaa mielensä ei tarkoita että tämä olisi oikeassa.
On aivan mahdollista pahoittaa mielensä ja olla täysin VÄÄRÄSSÄ.
Mielensä pahoittaminen ei ole mikään vapaudu vankilasta -kortti.
Niin, mutta mikse se toisen mielen pahoittanut ajattelee, että "hmmm...voinpa jatkaa sen ystävänä, jonka mielen juuri pahoitin," koska selkeästikin on pelkkä paska sille, jonka mielen pahoitti? Kuvitelkoot vain, ettei ollut väärässä.
ApSe on rakas lapsi niin, että kaikki ihmiset jotka on tai tulee meidän elämään väistämättä satuttaa ja loukkaa meitä jollakin tavalla ihan tahtomattaan. Voimme vain päättää sen ketkä on sen arvoisia että pidämme meidän elämässä.
Miksi he niin saavat tehdä? Hehän ovat täysin paskoja sitten. Mä en ainakaan pidä YHTÄKÄÄN mun mielen pahoittajaa elämässäni, ellei se kadu omia vikojaan edessäni ja syvästi.
ApMiksi sä otat kaiken noin kuolemanvakavasti? Toiset ihmiset nyt vaan on paskoja, sellaista elämä on. Anna niiden mennä äläkä tee tuollaista draamaa kaikesta.
NO EI OLE KYLLÄ PASKOJA! Mun lapsuudessa ainoa paska oli äitini. Kaikki muut olivat kivoja ja herttaisia.
ApJaa tää oli tää avohoitopotilas. Olisi pitänyt arvata heti.
Nyt kun olet niin huollissasi avohuolipotilaasta, niin kerro miten voisit auttaa häntä tämmösessä maailmassa, muuten kuin haukkumalla maassa makaavaa, pikku raukka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyppäs ottamassa lääkkeet ja ota nokoset.
Jos et tiennyt niin ne lääkkeet auttavat vain väliaikaisesti, vähänku sinun alkoholin käyttösi ;) Heh Heh.
Äidilläni oli tapana sanoa, että totuus ilman rakkautta on raakuutta.
En koskaan tuota ymmärtänyt. Hänen pahoista teoista ei saanut huomauttaa, koska äidille tulee paha mieli. Miten voi olla pahempi asia sanoa, miten väärin on tullut kohdelluksi kuin kohdella kaltoin lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isä olisi koittanut riistää minut äidiltä, äitini olisi moukaroi ut isääni henkisesti niin pahasti, että isäni olisi varmaan murtunut.
ApTeillähän on sitten äitisi kanssa paljon yhteistä. Itse olet kaltoinkohdellut miestäsi.
No en ole, mies ei vain sano, jos jokin loukkaa. Oma syynsä, ellei pidä puoliaan. Ja mies pahoitti minun mieleni suhteen alussa, harmi vain, etten silloin tajunnut, että miehessä onkin vikaa jonka ei minun mielestäni oikein ymmärtänyt miten se satutti minua, vaikka koitin siitä hänelle sanoa, enkä itse kalppinut muualle.
ApTai ehkä ennemmin ominaisuus jolla pahoitti mieleni, ei niinkään vika. Mies antoi käytöksellään minun jäädä siihen uskoon, että minussa on muka vikaa, koska ei ollut oikeasti pahoillaan satuttamisestani.
ApNyt on pakko kysyä, että miten toisen ihmisen ominaisuus tai vika(mitä ikinä tarkoittaakaan? Kierot silmät? Vino nenä? Mitä?) voi loukata/aiheuttaa pahaa mieltä? Ja myöhemmässä kommentissa sanot, että loukkaaminen ei ole rumia sanoja. Mitä se loukkaaminen sitten on, jos ei rumia sanoja?
No ajattelemattomuus voi loukata vaikkapa. Ja sitten se ihminen ei halua pyrkiä tai oppia olemaan ajattelevaisempi. Jos loukkaa ajattelemattomuuellaan, niin en minä ainakaan halua jatkaa sellaisen ihmisen kanssa, joka saa mielestään olla ajattelematon. Kun asiasta on kerran sanottu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin toivonut, että joku olisi minustakin pitänyt.
ApEn tiedä, millainen ihminen olet perheesi ulkopuolisille ihmisille (työkavereillesi, ystävillesi jne), mutta täällä palstalla susta ainakin huokuu valtava vihamielisyys. Ei kukaan pidä sellaisesta ihmisestä. Susta pidetään sitten, kun sussa on jotain, mistä voi pitää.
Te olettekin säälittäviä raukkoja, joilla on pieni sydän. Oon aivan syystä vihainen.
ApOle vain, ei se meitä liikuta mihinkään suuntaan. Sua itseäsi mä tässä lähinnä ajattelin. Mulla oli aikoinaan ystävä, joka ei päässyt yli avioerostaan vaan sen koko ajatusmaailma oli äärettömän vihamielinen ja myrkyllinen. Se karkoitti sillä elämästään kaikki ystävänsä ja kaverinsa. Kun sen lapset tulivat teini-ikään, jokainen vuorollaan muutti äitinsä luota isälleen eikä ole enää vuosiin ollut äitinsä kanssa missään tekemisissä. Nyt tämä nainen elää yksinäistä ja katkeroitunutta elämää vihassaan rypien. Ei mikään kiva loppuelämä.
Avioerohan oli hänellä vain jäävuoren huippu hänenkin pahasta olostaan, jota muut ovat hänelle aiheuttaneet, koska se ex-ystäväsi on voinut olla samanlaisen manipuloinnin uhri, kuin minäkin olen jo lapsuudessaan. Siinä lähtee koko elämä väärille urille eikä uhri saa apua.
ApMahdollisesti. En ole pitänyt häneen yhteyttä enää moneen vuoteen, lapsiaan näen silloin tällöin. Eivät hekään ole pitäneet yhteyttä äitiinsä.
Surullista. Lapset ovat joko neutraaleja, pahoillaan, katkeria tai ylimielisesti suhtautuvia tapahtuneesta? Viimeksi mainitut ovat perseimmästä.
ApLapset tekevät kuten kaikki muutkin tämän ex-ystäväni läheiset eli huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan jättämällä taakseen myrkyllisen ihmissuhteen. Kun toista ihmistä ei voi muuttaa ja tästä ihmissuhteesta on vain haittaa, on parempi jättää taakseen koko ihmissuhde.
Niin niin, mutta mitähän asiassa sisimmässään kokevat? Typerää kuvitella, että eivät mitään.
ApTietenkin ovat pahoillaan asiasta, mutta kuten sanoin: toista ihmistä ei voi muuttaa. Lasten täytyy jatkaa omaa elämäänsä ilman yhteyttä äitiinsä. Onneksi heillä on tasapainoinen isä, puolisot ja omia lapsia, ystäviä ja muita ihmissuhteita. Heidän äidillään ei ole enää mitään näistä, koska karkoitti katkeruudellaan ja vihamielisyydellään kaikki ihmiset ympäriltään.
Voi että sä vaikutat lapselliselta syytellessäsi sitä entistä ystävääsi, hän on voinut olla lapsuutensa ajan esim. secondary wounded, ne arvet eivät ilman apua parane ihmisestä koskaan.
ApHänelle ehdotettiin lukuisia kertoja, että hakisi ongelmiinsa apua. Ei hakenut. Mä jaksoin kuunnella hänen angstejaan viisi vuotta ja sitten alkoi mullekin riittää, kun mikään ei koskaan muuttunut yhtään paremmaksi ja hän vain aina velloi katkeruudessaan ja vihamielisyydessään.
Ei se mitään auta, että joku ehdottaa. Ihminen piää saada itse näkemään asian tarpeellisuus. Se vo olla toki ylivoimainen tehtävä. Mutta aivan turhaa mitään ehdotella, jos toinen ei asiaa itse ymmärrä. Se on kuin kaataisi itse vettä kaivoon.
ApNo juuri näin. Hän ei halunnut hakea apua vaan oli mieluummin katkera ja vihainen. Muiden ihmisten ei kuitenkaan tarvitse sitä katkeruutta ja vihaisuutta katsella ja kuunnella. Nyt hän voi kaikessa rauhassa olla niin katkera ja vihainen kuin haluaa.
No ei se niin ole, että ihminen ei halua apua ja on mieluummin katkera ja vihainen, vaan hän ei vain nähnyt tarvettaan avulle, se on surullista, mutta sinä vain syyttelet häntä. Ja sinä et saanut häntä näkemään avun hakemisen tarpeellisuutta, älä pese käsiäsi siitä. Ja siis jos hän ei uskonut saavansa apua, niin mitä järkeä hänen olisi ollut minnekään mennä vain kuuntelemaan ilmeisiä haukkuja siitä, millainen on?
ApEi ole mitään tarvetta "käsien pesulle", koska en ole ikinä ollutkaan vastuussa hänen avioerostaan, sen aiheuttamista tunteista, avun hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Hänelle ehdotettiin useammalta taholta avun hakemista, mutta hän kieltäytyi. Ja ihan sai kieltäytyäkin, ei siinä mitään. Olisi sitten muuttanut omaa käytöstään ilman apua, jos koki, ettei mistään avusta olisi mitään apua. Sitäkään hän ei tehnyt, joten nyt sitten ihan itse kantaa seuraukset. Toivon, että on saanut asiansa sen verran kuntoon, että olisi edes kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä.
Voit pestä kätesi siitä, että oikeutat hänen mollaamisensa. Miksi? Toisella on vaikeaa. Jee, saat mollata. Oletpa hyvä ihminen.
ApEn mä häntä mollaa. Olen vain kertonut tosiasiat, miten voi käydä, jos ihminen jää piehtaroimaan vihassaan ja katkeruudessaan ja karkoittaa sillä tavalla ympäriltään kaikki ihmiset. Onhan sekin mahdollista, että hän on nyt elämäänsä tyytyväisempi, kun on päässyt eroon kaikista menneisyytensä ihmisistä.
Kyllä sinä syytit häntä yksin jäämisestä ja siitä, että hänen elämänsä on pilalla. Kiersit veistä haavaisessa ihmisessä.
ApNo se yksin jääminenhän olikin hänen oma syynsä. Ihan omalla käytöksellään hän sen aiheutti. Hän ei edes yrittänyt hakea apua, jotta asiat olisivat järjestyneet toisella tavalla, vaikka monet sitä hänelle ehdottivat. Muut kun näkivät, mihin tilanne tulee johtamaan, jos hän ei avun kanssa tai ilman apua ala muuttamaan käytöstään. Edes siinä vaiheessa, kun hänen vanhin lapsistaan teininä muutti isälleen, hän ei suostunut edes yrittämään mitään ammattiapua, vaikka hänelle sanottiin, että parin vuoden päästä lähtee seuraavakin lapsista. Ei, hän muuttui aina vaan entistä vihaisemmaksi ja katkerammaksi. Ja pikkuhiljaa hänen lastensa perässä lähtivät ystävät ja kaveritkin.
Mietin sellaistakin, että voisiko itseasiassa olla, että hän yritti näytellä normaalia ja piti sitä muiden syynä ja pahana asiana, kun he ilmaisivat, ettei se nyt onnistu? Jos hän oli lapsena saanut rangaistuksia oman hätänsä näyttämisestä? Tai vielä jotain pahempaa, josta oli vaikea irrottautua ja tajuta, että nyt ei sellaista enää tule? Villi veikkaus vain, eikä asian vatvominen sitä miksikään muuta. Aina vain kiinnostaa hiukan nämä tarinat, joissa joku muka halusi voida huonosti ja tulla jätetyksi. En sellaiseen usko.
ApNo hän ei edes yrittänyt näytellä normaalia. Kun tapasin hänet, hän alkoi jo ensitapaamisella kertoa erostaan. Kuuntelin ja ymmärsin, koska ajattelin, että tuore ero on varmasti hänelle kipeä asia ja on hyvä, jos hän voi puhua siitä mulle. Parin vuoden kuluttua aloin jo hieman ihmetellä, että eikö eron voisi jo jättää taakseen ja alkaa katsoa tulevaisuuteen. Vasta silloin mulle selvisi, että erosta olikin jo 13 vuotta! Olipa keskustelunaihe mikä tahansa. ei mennyt kauaa, kun hän taas käänsi puheen exäänsä. Aivan kuten sinäkin päivästä toiseen puhut äidistäsi ja kuinka äitisi on syypä kaikkeen, vaikka lapsuutesi tapahtumista on kulunut jo kauan. Kaikki vastoinkäymiset hänen elämässään olivat hänen mielestään exän syytä. Kun hänen lapsensa kasvoivat isommiksi, hän alkoi yhä enemmän purkaa vihaa exäänsä kohtaan lapsilleen mustamaalaamalla exäänsä. Kyse oli kuitenkin lasten isästä ja on ihan ymmärrettävää, että jossain vaiheessa lapset tekivät valinnan muuttaa isän luokse.
Mun äiti vain on oikeasti syypää kaikkeen.
ApIhan samalla tavalla mun ex-ystäväni ajatteli exästään.
No, mulla on myös perustelut.
ApNiin oli hänelläkin. Mutta aivan kuten sinäkin perustelet kaikkea äitisi aikoinaan tekemillä asioilla, myös tämä ex-ystäväni perusteli kaikkea exänsä aikoinaan tekemillä asioilla. Hänelle kävi vaan niin, että loppujen lopuksi edes hänen omat lapsensa eivät jaksaneet sitä enää kuunnella.
Minulla perustelut ovat faktaa. Äitini on gfaktoina katsottuna kohdellut minua väärin ja se on loukannut minua, eikä äitini silti näe eikä myönnä vikaa itsessään, sillä on satutettu ja loukattu minua lisää ja kaikenlisäksi estetty paranemiseni ja oma elämäni. Ennen kuin sain apua. Ilman apua äitini loukkaisi minua edelleen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin minä alan tajuta, että minulla ei mitään läheisiä olekaan, mutta minä voin sen jälkeen etsiä uusia, koska energiani ei enää ainakaan mene ihmisille, joista on ok pahoittaa mieleni. Tai energiani menee omaan seuraani, voin tehdä elämälläni monia asioita, kun muiden odotukset eivät enää sido minua. Muiden, jotka eivät välitä minusta.
ApTätähän sulle on yritetty lukuisat kerrat selittää. Mene elämässäsi eteenpäin ja jätä taaksesi ne ihmissuhteet, joista sulle aiheutuu vain pahaa mieltä.
Ja minä en kyllä jätä kertomatta minua loukanneille ihmisille, mille heidän paskuutensa on tuntunut ja miten satuttanut. Miettikööt sitten omia vikojaan.
ApNo sitten sinä teet noin. Niin se mun ex-ystävänikin yritti tehdä, kunnes kukaan ei enää halunnut olla häneen yhteydessä.
No mietittekö omia vikojanne, joilla olitte häntä loukanneet?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin minä alan tajuta, että minulla ei mitään läheisiä olekaan, mutta minä voin sen jälkeen etsiä uusia, koska energiani ei enää ainakaan mene ihmisille, joista on ok pahoittaa mieleni. Tai energiani menee omaan seuraani, voin tehdä elämälläni monia asioita, kun muiden odotukset eivät enää sido minua. Muiden, jotka eivät välitä minusta.
ApTätähän sulle on yritetty lukuisat kerrat selittää. Mene elämässäsi eteenpäin ja jätä taaksesi ne ihmissuhteet, joista sulle aiheutuu vain pahaa mieltä.
Ja minä en kyllä jätä kertomatta minua loukanneille ihmisille, mille heidän paskuutensa on tuntunut ja miten satuttanut. Miettikööt sitten omia vikojaan.
ApNo sitten sinä teet noin. Niin se mun ex-ystävänikin yritti tehdä, kunnes kukaan ei enää halunnut olla häneen yhteydessä.
No mietittekö omia vikojanne, joilla olitte häntä loukanneet?
Ap
Ja siis minun äitinihän yritti saada minua miettimään omia vikojani, joilla minä olin häntä loukannut. Hän vain sanoi niistä aina omalle lapselleen niin osaamattomasti ja ilkeästi, että pahoitti minun mieleni, hänen olisi kuulunut opastaa ja neuvoa minua, eikä syyttää ja sanoa pahasti ja olla välittämättä siitä, että loukkasi minua. Kahden aikuisen kesken asia on aika erilainen. Minun äitini oli vastuussa siitä, miten hän puhui minulle, minulla ei samanlaista vastuuta ollut häntä kohtaan, siis tarkoitan sitä, että minä loukkasin häntä aivan vahingossa, tietämättäni, mutta hän sanoi niistä minulle tahallaan rumasti ja pahasti, siis minun, lapsen näkövinkkelistä, koska en tajunnut, että hän oli sairas eikä mikään hyväntahtoinen ja rakastava ihminen. Hänelle oli yhdentekevää, loukkasiko hänen tapansa sanoa minulle asioista minua vai ei.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni oli tapana sanoa, että totuus ilman rakkautta on raakuutta.
En koskaan tuota ymmärtänyt. Hänen pahoista teoista ei saanut huomauttaa, koska äidille tulee paha mieli. Miten voi olla pahempi asia sanoa, miten väärin on tullut kohdelluksi kuin kohdella kaltoin lastaan.
Lapseen päin se totuus ilman rakkautta ON raakuutta. Aika ikävää on jos vanhempi saa lapselle ladella kaikki tämän viat ilman rakkautta, eli vihan kanssa höystettynä, murentaa lapsen itsetunnon ja antaa ymmärtää, etten välitä sinusta, ellet korjaa vikojasi. Siten toimii rakastamaton vanhempi. Olkoot silloin mieluummin vaikka hiljaa ja antakoot lapsensa pois, jos ei osaa mitään rakkaudella tälle opettaa. Lapselta aikuiseen päin tilanne on täysin toinen. Ei lapsen arvitse aikuiselle asioista sanoessaan miettiä, hajoaako äidin psyyke siihen. Tai ei pitäisi tarvita sitä miettiä.
Ap
En tiedä pidänkö sinusta Kivikissa vai en, mutta olet jollain tavalla hyvin kiehtova. Harmi, etten varmaan koskaan tule tietämään millainen tosielämässä olet.
No jos hän kuvitteli sellaisen käytöksen olevan normaalia ja olevansa muita kohtaan kiva ihminen, hän erehtyi ja pahasti. Monta kertaa hänelle sanottiin asiasta ja ehdotettiin avun hakemista, mutta aina vaan palattiin hänen exäänsä ja sama käytös jatkui. Ei kenenkään tarvitse sietää sellaista käytöstä.