Lue keskustelun säännöt.
Voiko asioiden runsas pohdiskelu altistaa mielenterveysongelmille?
20.09.2018 |
Psykologiassa pidetään itsereflektiota myönteisenä asiana mielenterveyden näkökulmasta. Voiko sama ominaisuus kuitenkin myös olla se, joka altistaa ihmiset mielenterveyden ongelmille? Millaisia ajatuksia teillä tästä on?
Kommentit (104)
Itse käsitän tässä nyt pohdiskelevan nimenomaan sellaisena, joka miettii paljon asioita eri näkökulmista ja mikä niiden takana on, mikä on seuraus.
Näinpä sanoisin, että ei, en usko, että pohdiskelevat sairastuu helpommin mielenterveyden sairauksiin. Sen sijaan, kun se sairaus tulee, pohdiskelevat ihmiset usein pärjää sairautensa kanssa paremmin ja pysyvät toimintakykyisempinä kuin muut. Tämä ainakin on oma kokemus, kun hoitoalalla työskentelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta pakonomainen itsensä miettiminen voi altistaa mielenterveysongelmille. Todennäköisesti altistaakin. Sehän rasittaa psyykettä valtavasti jos jatkuvasti miettii itseään tai omia ajatuksiaan tai tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aihe.
Haluamatta syyllistyä viisasteluun on kuitenkin totta, että olemme vastuussa ajatuksistamme.
Osittain kyllä, osittain ei. Toki on vastuussa siitä millaisia ajatuksia tietoisesti ruokkii, mutta sitä ei pysty valitsemaan mitä ajatuksia mieleen tulee.
Päätökset aivojen tasolla näkyy useita sekunteja ennen kuin ne tulevat tietoisuuteen https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4021141/
Eli ihmisen tiedostaessa mitä tekee, on päätös jo syntynyt ajat sitten. Tässä mielessä tietoisuus ja ajatusten vastuullisuus on aika mielenkiintoinen asia.
Pohdiskelu ja erään tässä jo kirjoittaneen ”maailmantuska” ovat vielä eri asioita kuin vatvominen.
Vatvominen vie itseltäni yöunet, enkä saa ajatuksia pysäytettyä. Pohdiskelu ei auta ketään. Maailmantuska on myös kamalaa, mutta pitää ymmärtää, että oikeasti suurimpaan osaan asioita ei voi itse vaikuttaa. Pakko ajatella vaan, että aikamme tällä pallolla on rajallinen.
Onko muilla liiallista vatvomista? Minulle tyypillistä on katastrofiajattelu. Analysoin tosi paljon asioita ja en ole hetkeäkään, että olisin ajattelematta jotain. Ajatukset ovat aina tosi vilkkaita ja en oikein pysty hallitsemaan niitä. Usein ajattelen negatiivisesti ja pahinta mahdollista kauhuskenaariota, saan myös välillä paniikkikohtauksia. En osaa ottaa rennosti ja rentoutua, välillä vaan pitäisi lakata ajattelemasta liikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oksennankohta kirjoitti:
Minua se on ainakin tuhonnut voinnin. Lapsesta lähtien kysenalaistanut maailman typeryys. Se että pitää merkkivaatteita käyttää, media, ihmisten pahuus, luonnon tuhoaminen.
Olen eristänyt itseäni kaikesta ja voin todella huonosti. En koe tätä maailma omakseen koska kolmekymppisenä en ole vieläkään löytänyt yhtäkään yhteisöä/henkilöä joka olisi kiltti ja ajaton joka tahtoo hyvää. Asia joka eristää mua muista on se etten voi sietää että ihmismassat hyväksyvät kulutusta, ruuan hävikkiä, se että he antavat kuluttaa itsensä loppuun työelämässä ja samalla iso herrat rikastuvat osakkeilla.
Tämä koko nykyinen maailma on niin feikki etten koe että millään on enään merkitystä. Viimeinen niitti oli vanhainkodin työpaikka, minun oli pakko lähteä sieltä koska en jaksanut niitä jatkuvia säästöjä ja kiristyksiä jotka johtivat vaaratilanteisiin, he jotka omistavat firman ovat ulkomaalaisia ja saavat jätti osinkoja siitä että kiduttavat työntekijät ja vanhuksia.
Minä en kykene enään elää tällä maapallolla jossa ihmiset hiljaa hyväksyvät tätä.
Minä haluaisin vain elää aidossa maailmassa jossa riitän, voin tehdä työtä jolla on merkitystä ja että saa tukea kanssaihmisiltä. Ennen vanhaan ihmiset olivat vahvoja koska heillä oli perhen ja yhteisön tukea ja voima. Nykyään pitää henkihieverissä pärjätä yksin.
En tiedä enään mitä saa elämänhaluni takasin. Tämä ei edes ole masennus vaan viha ja tyytymättömyyttä maailmaa kohtaan! Se ihmisten armottomuus ittensä ja muita kohtaan on käsinkosketeltavissa.
Kiitos tästä viestistä, itsellä samanlaisia ajatuksia ja kokemuksia maailmasta ja ihmisistä. Mitä enemmän näitä asioita miettii, sitä pinnallisemmalta ja turhemmalta kaikki tuntuu. Myös tuo toisen kirjoittajan sanoma on ihan totta ettei suurimpaan osaan asioista pysty itse vaikuttamaan ja se saa aika toivottoman olon. Minä kuitenkin jaksan vielä sillä, että uskon pientenkin tekojen voivan vaikuttaa positiivisesti ympäristöömme (sekä ihmisiin että luontoon).
En usko että kukaan kykenee olemaan aina joka tilanteessa hyvä mutta tavoitteeni on elää mahdollisimman hyvää elämää kuitenkin kuluttaen mahdollisimman vähän ja aiheuttamatta muille pahaa. Tällöin olen itse onnellinen ja pystyn antamaan muillekin enemmän. Minulla sen verran hyvä tilanne että ympärilleni on kerääntynyt samanhenkisiä ihmisiä joten sekin luo toivoa. Toivottavasti sinäkin kohtaat vielä näitä!
Liikaa aikaa,sitten pyöritellään päässä ajankuluksi kaikkea älytöntä, hullukshan siinä tulee. Ennen tehtiin töitä eikä maattu sohvalla luuri kädessä. Ylös ulos ja lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikaa aikaa,sitten pyöritellään päässä ajankuluksi kaikkea älytöntä, hullukshan siinä tulee. Ennen tehtiin töitä eikä maattu sohvalla luuri kädessä. Ylös ulos ja lenkille.
Tein joskus siivoustöitä ja ihan samalla lailla siinä pyörittelin koko päivän mielessäni kaikenlaisia ajatuksia. Siinä mielessä työssä oli enemmän vapautta kuin akateemisessa työssä, jossa ajatukset ovat sidottu työhön.
Vierailija kirjoitti:
Liikaa aikaa,sitten pyöritellään päässä ajankuluksi kaikkea älytöntä, hullukshan siinä tulee. Ennen tehtiin töitä eikä maattu sohvalla luuri kädessä. Ylös ulos ja lenkille.
No mulla ei ainakaa toimi tää. Toki jos ihan lösähtää sohvalle niin sitten on aikaa vielä enemmän vatvoa ja murehtia. Mikäli pidän itseni kiireisenä eli olen töissä, käyn vaikka lenkillä yms.. Ehdin silti ajatella koko ajan kaikkea turhaa, pinnallista, syvällistä, negatiivista, ehkä joskus positiivistakin.. Filmi ei vaan katkea hetkeksikään. Kiireisen päivän jälkeen olen entistä uupuneempi, koska olen ollut aktiivinen JA pyöritellyt päässäni ties mitä ajatuksia. Onko kellään kokemusta meditoinnista? Auttaisikohan se vähän hiljentämään ajatuksia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse käsitän tässä nyt pohdiskelevan nimenomaan sellaisena, joka miettii paljon asioita eri näkökulmista ja mikä niiden takana on, mikä on seuraus.
Näinpä sanoisin, että ei, en usko, että pohdiskelevat sairastuu helpommin mielenterveyden sairauksiin. Sen sijaan, kun se sairaus tulee, pohdiskelevat ihmiset usein pärjää sairautensa kanssa paremmin ja pysyvät toimintakykyisempinä kuin muut. Tämä ainakin on oma kokemus, kun hoitoalalla työskentelen.
Mietin vain sitä miten samanlaiset kokemukset voivat vaikuttaa eri ihmisiin niin erilaisin tavoin. Osaa ne eivät jätä rauhaan, toiset taas kätkevät ne piiloon itseltään johonkin mielen syövereihin ja esittävät kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta pohdiskelu on pelkästään positiivinen taito joka kehittää ihmistä ja yhteiskuntaa, eikä missään nimessä altista mt-ongelmille.
Itse näen tämän asian vastaavana, kuin vanha jäätelö ja hukkumiskuolemat -vertaus. Runsas pohdiskelu ja mielenterveyden järkkyminen saattavat esiintyä samoilla henkilöillä, mutta ne eivät ole silti seurausta toisistaan. Nykymaailma on erittäin epäluonnollinen tila ihmisille, ja välillä tuntuu, että ainoastaan ajattelemattomat ja konemaiseen toimintaan pystyvät ihmiset pärjäävät täällä. Vika ei kuitenkaan ole niissä ihmisissä, jotka reagoivat huonoon kohteluun ja huonoihin olosuhteisiin, vaan ihan suoraan huonossa kohtelussa ja huonoissa olosuhteissa. Ei kammottava kohtelu, huonot työolot, maapallon tuhoutuminen ja kaikki muu ole vain "maailman tila" johon on pakko sopeutua, vaan ne ovat nimenomaan seurausta siitä, että ihmiset sopeutuvat eivätkä pysähdy pohtimaan ja ajattelemaan asioita.
Toisin sanoen on helpompaa olla tyhmä ja yksinkertainen. Esimerkki, kyseenalaistat jonkun asian tai käytännön ja kun saat kysyttäessä vastauksen siihen olet sen verran fiksu että tiedät että se ei ole oikea syy tai vastaus. Tiedät sen koska tiedät ja tajuat asiasta ehkä enemmän kun keskiverto ja mitä kyseinen vastaaja ehkä odotti. Kun kyseenalaistat vastauksen saatkin jo hankalan ja oudon leiman koska et ” niellytkään” sitä vastausta jonka muut nielevät mukisematta. Monet ei tajua silloin kun heitä höynäytetään, mutta nämä ihmiset ovat yleensä juuri niitä helppoja ihmisiä jotka eivät pohdiskele vaan tyytyvät vastaukseen kun vastaukseen, varsinkin silloin jos vastaaja on hierarkiassa korkeammalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pohdiskelu on pelkästään positiivinen taito joka kehittää ihmistä ja yhteiskuntaa, eikä missään nimessä altista mt-ongelmille.
Itse näen tämän asian vastaavana, kuin vanha jäätelö ja hukkumiskuolemat -vertaus. Runsas pohdiskelu ja mielenterveyden järkkyminen saattavat esiintyä samoilla henkilöillä, mutta ne eivät ole silti seurausta toisistaan. Nykymaailma on erittäin epäluonnollinen tila ihmisille, ja välillä tuntuu, että ainoastaan ajattelemattomat ja konemaiseen toimintaan pystyvät ihmiset pärjäävät täällä. Vika ei kuitenkaan ole niissä ihmisissä, jotka reagoivat huonoon kohteluun ja huonoihin olosuhteisiin, vaan ihan suoraan huonossa kohtelussa ja huonoissa olosuhteissa. Ei kammottava kohtelu, huonot työolot, maapallon tuhoutuminen ja kaikki muu ole vain "maailman tila" johon on pakko sopeutua, vaan ne ovat nimenomaan seurausta siitä, että ihmiset sopeutuvat eivätkä pysähdy pohtimaan ja ajattelemaan asioita.
Toisin sanoen on helpompaa olla tyhmä ja yksinkertainen. Esimerkki, kyseenalaistat jonkun asian tai käytännön ja kun saat kysyttäessä vastauksen siihen olet sen verran fiksu että tiedät että se ei ole oikea syy tai vastaus. Tiedät sen koska tiedät ja tajuat asiasta ehkä enemmän kun keskiverto ja mitä kyseinen vastaaja ehkä odotti. Kun kyseenalaistat vastauksen saatkin jo hankalan ja oudon leiman koska et ” niellytkään” sitä vastausta jonka muut nielevät mukisematta. Monet ei tajua silloin kun heitä höynäytetään, mutta nämä ihmiset ovat yleensä juuri niitä helppoja ihmisiä jotka eivät pohdiskele vaan tyytyvät vastaukseen kun vastaukseen, varsinkin silloin jos vastaaja on hierarkiassa korkeammalla.
Tämä on niin totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa aikaa,sitten pyöritellään päässä ajankuluksi kaikkea älytöntä, hullukshan siinä tulee. Ennen tehtiin töitä eikä maattu sohvalla luuri kädessä. Ylös ulos ja lenkille.
No mulla ei ainakaa toimi tää. Toki jos ihan lösähtää sohvalle niin sitten on aikaa vielä enemmän vatvoa ja murehtia. Mikäli pidän itseni kiireisenä eli olen töissä, käyn vaikka lenkillä yms.. Ehdin silti ajatella koko ajan kaikkea turhaa, pinnallista, syvällistä, negatiivista, ehkä joskus positiivistakin.. Filmi ei vaan katkea hetkeksikään. Kiireisen päivän jälkeen olen entistä uupuneempi, koska olen ollut aktiivinen JA pyöritellyt päässäni ties mitä ajatuksia. Onko kellään kokemusta meditoinnista? Auttaisikohan se vähän hiljentämään ajatuksia..
Rentoutumisharjoitus missä rentoutetaan koko kroppa varpaista päänahkaan ja keskitetään koko huomio ruumiin tuntemuksiin. Hengitysharjoitus, missä tarkkaillaan hengitystä niin täydellisesti kuin pystytään. Mindfulness, missä tarkkaillaan kaikkea tätä sekä mielen liikkeitä, niihin puuttumatta. Kävellessäkin pystyy meditoimaan: kun keskittyy aivan kaikkiin tuntemuksiin mitä käveleminen tuottaa sekä ääniin, hajuihin, muotoihin, myös ajatuksiin. Avainsanana näissä kaikissa on keskittyminen nykyhetkeen. Jos saamme huomiomme suunnattua täysin nykyhetkeen, ei mielellä ole kapasiteettia lähteä prosessoimaan sivupolkuja joita ei ole edes olemassa. Aina kun olen ahdistunut tai masentunut, huomaan että olen ollut aivan muualla kuin nykyhetkessä. Nykyhetkessä oleminen on äärimmäisen vaikeaa aluksi ja retkahdan usein vanhasta tottumuksesta vanhoihin automaattisiin tapoihini, esimerkiksi stressitilanteissa. Harjoitus tekee mestarin. Kannattaa kokeilla kaikkia ja katsoa mikä itseä miellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pohdiskelu on pelkästään positiivinen taito joka kehittää ihmistä ja yhteiskuntaa, eikä missään nimessä altista mt-ongelmille.
Itse näen tämän asian vastaavana, kuin vanha jäätelö ja hukkumiskuolemat -vertaus. Runsas pohdiskelu ja mielenterveyden järkkyminen saattavat esiintyä samoilla henkilöillä, mutta ne eivät ole silti seurausta toisistaan. Nykymaailma on erittäin epäluonnollinen tila ihmisille, ja välillä tuntuu, että ainoastaan ajattelemattomat ja konemaiseen toimintaan pystyvät ihmiset pärjäävät täällä. Vika ei kuitenkaan ole niissä ihmisissä, jotka reagoivat huonoon kohteluun ja huonoihin olosuhteisiin, vaan ihan suoraan huonossa kohtelussa ja huonoissa olosuhteissa. Ei kammottava kohtelu, huonot työolot, maapallon tuhoutuminen ja kaikki muu ole vain "maailman tila" johon on pakko sopeutua, vaan ne ovat nimenomaan seurausta siitä, että ihmiset sopeutuvat eivätkä pysähdy pohtimaan ja ajattelemaan asioita.
Toisin sanoen on helpompaa olla tyhmä ja yksinkertainen. Esimerkki, kyseenalaistat jonkun asian tai käytännön ja kun saat kysyttäessä vastauksen siihen olet sen verran fiksu että tiedät että se ei ole oikea syy tai vastaus. Tiedät sen koska tiedät ja tajuat asiasta ehkä enemmän kun keskiverto ja mitä kyseinen vastaaja ehkä odotti. Kun kyseenalaistat vastauksen saatkin jo hankalan ja oudon leiman koska et ” niellytkään” sitä vastausta jonka muut nielevät mukisematta. Monet ei tajua silloin kun heitä höynäytetään, mutta nämä ihmiset ovat yleensä juuri niitä helppoja ihmisiä jotka eivät pohdiskele vaan tyytyvät vastaukseen kun vastaukseen, varsinkin silloin jos vastaaja on hierarkiassa korkeammalla.
Tämä on niin totta.
Kävin itse joskus messuilla, joilla yksi esittelijä kertoi ydinjätteen säilömisestä Suomen kallioperään. Kun kyseli tarkempia kysymyksiä, niin vastauksina alkoi tulla tyyliin, että "tiedämme tämän olevan 100 % turvallista tuhansien vuosien ajan". Siinä vaiheessa aloin tuntea esittelijää kohtaan myötähäpeää. Noloa olla jossain selittämässä tuollaista, kun on aivan selvää, ettei kaikkea mahdollista koskaan pystytä täysin ottamaan huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta pakonomainen itsensä miettiminen voi altistaa mielenterveysongelmille. Todennäköisesti altistaakin. Sehän rasittaa psyykettä valtavasti jos jatkuvasti miettii itseään tai omia ajatuksiaan tai tunteitaan.
Näin voi olla jos kyseessä on itsensä pohdiskelu tyyliin miltä näytän tai millainen ole, mutta on olemassa myös erilaista pohdiskelua eli ihan asioiden ja käytäntöjen pohdiskelua esim. yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Tällaisten asioiden pohdiskelu ei välttämättä ole mitenkään haitallista, tosin aikaa vievää se on, koska usein johtaa siihen että asioista haluaa enemmän tietoa ja on vähän niinkuin ”kuulolla” koko ajan. Välillä tietenkin on hyvä päästää aivot lepäämään vaikka jonkun hömppä ohjelman parissa tai vastaamalla vaikka av:n älyttömiin provoiluihin.
Toisaalta pohdiskelu voi johtaa myös negatiiviseen moodiin tai kyynisyyteen kun huomaa esim. vääryyksiä tai epäoikeudenmukaisuuksia, joille ei voi itse tehdä mitään ja joista ehkä itsekin on joutunut kärsimään. Jos on vaikea hyväksyä epäoikeudenmukaisuutta tai ns. maalaisjärjen vastaisia asioita, on vaikea olla hiljaa tai antaa asioiden olla. Valitettavasti juuri niiden puheille ei tässä yhteiskunnassa pääse, jotka olisivat vastuussa antamaan vastauksia ja ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käsitän tässä nyt pohdiskelevan nimenomaan sellaisena, joka miettii paljon asioita eri näkökulmista ja mikä niiden takana on, mikä on seuraus.
Näinpä sanoisin, että ei, en usko, että pohdiskelevat sairastuu helpommin mielenterveyden sairauksiin. Sen sijaan, kun se sairaus tulee, pohdiskelevat ihmiset usein pärjää sairautensa kanssa paremmin ja pysyvät toimintakykyisempinä kuin muut. Tämä ainakin on oma kokemus, kun hoitoalalla työskentelen.
Mietin vain sitä miten samanlaiset kokemukset voivat vaikuttaa eri ihmisiin niin erilaisin tavoin. Osaa ne eivät jätä rauhaan, toiset taas kätkevät ne piiloon itseltään johonkin mielen syövereihin ja esittävät kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
Ja jotkut taas pohtivat ja käsittelevät asian uuteen muotoon ja pääsevät eteenpäin. Itselläni on takana aika traumaattisia asioita ja pahoja mt-ongelmia,mutta vuosien kuluessa olen saanut terapioitua pääkoppani kuntoon(toki tähän tarvi myös ammattilaisten apua).Olen siis ollut vuosia jo terve. Koen että isoin syy hyvään toipumiseeni on juuri analyyttinen ja pohdiskeleva luonteeni.
On eri asia pohdiskella asioita kuin ahdistua niistä. Prosessit ovat melko samankaltaiset, joten ulospäin saattaa näyttää, että mt-herkät ihmiset pohdiskelevat paljon asioita.
Professorit ovat päänsä sisällä koko ajan.