Voiko asioiden runsas pohdiskelu altistaa mielenterveysongelmille?

Nostetaan ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Minulla junnasi ajatukset päässä ihan äskettäin mutta se helpottui kuin kirjoitin "kirjeen" vaikka en sitä sit lähettänytkään kenellekään. Ehkä kirjoittaminen selkeytti ajatuksia niin paljon että siihen sai jonkinlaisen rauhan. En tiedä miksi mutta ainakin minua se auttoi.

Kirjoitan - siis ajattelen.

Vanha, pätevä lause. Ei kirjoittaminen koskaan huonommaksi tee, paremmaksi kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla jää asiat junnaamaan päähän. Osaan nykyään laittaa sille stopin, ihan vaan sillä että laitan pään sisäisen jukeboksin päälle. Välillä joutuu vielä "huutamaan" mutta ahdistavat ajatukset ovat pysyneet poissa.

Vaatii hieman valppautta ja tietoista ajattelua sekä halua. Ei toimi kaikilla.

Joillakin toimi joku muu. Tämän kikan kuulin psykologilta.

Kiinnostava vinkki! Alatko siis miettiä jotain tiettyjä biisejä päässäsi?

Jep. Mulla on jotain biisejä joista tulee hyvä mieli, alkaa naurattamaan tai tulee hyviä muistoja. Parista biisistä nuo kaikki :D

Siitä vaan sitten vaikka väkisin mieli kuuntelemaan. Ajatukset vaikuttavat mielialaan ja jos mieliala paranee sillä kun renkutan päässäni jotain hassua biisiä, niin antaa mennä vaan.

Ja joskus pitää sanoa itselleen ajatuksissa että nyt v**tu turpa kiinni. Tämäkin on psykologilta 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on aiheuttanut. Ajatukset eivät vaan hiljene.

Tämä. En ymmärrä ihmisiä jotka esim voivat istua tuntikausia paikallaan ja tuijottaa seinää eivätkä muka ajattele mitään. Mulla ajatukset päässä JATKUVASTI. En osaa olla ajattelematta. Yliajattelen kaiken.

Hyvä aihe.

Haluamatta syyllistyä viisasteluun on kuitenkin totta, että olemme vastuussa ajatuksistamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla jää asiat junnaamaan päähän. Osaan nykyään laittaa sille stopin, ihan vaan sillä että laitan pään sisäisen jukeboksin päälle. Välillä joutuu vielä "huutamaan" mutta ahdistavat ajatukset ovat pysyneet poissa.

Vaatii hieman valppautta ja tietoista ajattelua sekä halua. Ei toimi kaikilla.

Joillakin toimi joku muu. Tämän kikan kuulin psykologilta.

Kiinnostava vinkki! Alatko siis miettiä jotain tiettyjä biisejä päässäsi?

Joo.

Siis mitä ihmettä? En pystynyt vastaamaan kysymykseen muuta kuin joo. Kaikki muut vastaukset meni tarkastukseen.

Hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aihe.

Haluamatta syyllistyä viisasteluun on kuitenkin totta, että olemme vastuussa ajatuksistamme.

Osittain kyllä, osittain ei. Toki on vastuussa siitä millaisia ajatuksia tietoisesti ruokkii, mutta sitä ei pysty valitsemaan mitä ajatuksia mieleen tulee.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? En pystynyt vastaamaan kysymykseen muuta kuin joo. Kaikki muut vastaukset meni tarkastukseen.

Hienoa.

Täällä on ihan ihmeellinen sensuuri välillä. Kiitos vinkistä, kokeilen tuota!

*

Vierailija kirjoitti:

Pohdiskelu ei taida olla sellainen prosessi jota voisi jollain järkevällä tavalla yhteismitallistaa? Mikäli pohdiskelet samaa asiaa koko ajan, tai pohdiskelet saman asian eri puolia koko ajan ovat kaksi eri asiaa. Esimerkiksi masennus on kyvyttömyyttä nähdä vaihtoehtoja tilanteesta poispääsemiseen. Paraneminen edellyttää laajaa pohdiskelua ja asioiden eri näkökulmasta tarkastelua, jotta voi hyväksyä menneen ja suunnata tulevaisuuteen.

Tämä on hyvä näkökulma. On jauhamista-junnaamista ja on monitahoista rakentavaa ajattelua. Itselleni on julminta ollut, kun on sanottu: "älä ajattele", koska ajatukseni ja tunteeni ovat minun, ne saisi korkeintaan lääkityksellä toisiksi, ja minut ihan vieraaksi itselleni. Näille tyypeille en enää avaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdiskelu ei taida olla sellainen prosessi jota voisi jollain järkevällä tavalla yhteismitallistaa? Mikäli pohdiskelet samaa asiaa koko ajan, tai pohdiskelet saman asian eri puolia koko ajan ovat kaksi eri asiaa. Esimerkiksi masennus on kyvyttömyyttä nähdä vaihtoehtoja tilanteesta poispääsemiseen. Paraneminen edellyttää laajaa pohdiskelua ja asioiden eri näkökulmasta tarkastelua, jotta voi hyväksyä menneen ja suunnata tulevaisuuteen.

Tämä on hyvä näkökulma. On jauhamista-junnaamista ja on monitahoista rakentavaa ajattelua. Itselleni on julminta ollut, kun on sanottu: "älä ajattele", koska ajatukseni ja tunteeni ovat minun, ne saisi korkeintaan lääkityksellä toisiksi, ja minut ihan vieraaksi itselleni. Näille tyypeille en enää avaa mitään.

Välillä sen uuden näkökulman löytyminen voi vaatia rasittavan paljon paikallaan junnaamista, kunnes sitten joku loksahtaa.

Minusta pohdiskelu on pelkästään positiivinen taito joka kehittää ihmistä ja yhteiskuntaa, eikä missään nimessä altista mt-ongelmille. 

Itse näen tämän asian vastaavana, kuin vanha jäätelö ja hukkumiskuolemat -vertaus. Runsas pohdiskelu ja mielenterveyden järkkyminen saattavat esiintyä samoilla henkilöillä, mutta ne eivät ole silti seurausta toisistaan. Nykymaailma on erittäin epäluonnollinen tila ihmisille, ja välillä tuntuu, että ainoastaan ajattelemattomat ja konemaiseen toimintaan pystyvät ihmiset pärjäävät täällä. Vika ei kuitenkaan ole niissä ihmisissä, jotka reagoivat huonoon kohteluun ja huonoihin olosuhteisiin, vaan ihan suoraan huonossa kohtelussa ja huonoissa olosuhteissa. Ei kammottava kohtelu, huonot työolot, maapallon tuhoutuminen ja kaikki muu ole vain "maailman tila" johon on pakko sopeutua, vaan ne ovat nimenomaan seurausta siitä, että ihmiset sopeutuvat eivätkä pysähdy pohtimaan ja ajattelemaan asioita.

Vierailija kirjoitti:

Minusta pohdiskelu on pelkästään positiivinen taito joka kehittää ihmistä ja yhteiskuntaa, eikä missään nimessä altista mt-ongelmille. 

Itse näen tämän asian vastaavana, kuin vanha jäätelö ja hukkumiskuolemat -vertaus. Runsas pohdiskelu ja mielenterveyden järkkyminen saattavat esiintyä samoilla henkilöillä, mutta ne eivät ole silti seurausta toisistaan. Nykymaailma on erittäin epäluonnollinen tila ihmisille, ja välillä tuntuu, että ainoastaan ajattelemattomat ja konemaiseen toimintaan pystyvät ihmiset pärjäävät täällä. Vika ei kuitenkaan ole niissä ihmisissä, jotka reagoivat huonoon kohteluun ja huonoihin olosuhteisiin, vaan ihan suoraan huonossa kohtelussa ja huonoissa olosuhteissa. Ei kammottava kohtelu, huonot työolot, maapallon tuhoutuminen ja kaikki muu ole vain "maailman tila" johon on pakko sopeutua, vaan ne ovat nimenomaan seurausta siitä, että ihmiset sopeutuvat eivätkä pysähdy pohtimaan ja ajattelemaan asioita.

Ehkä, mutta moniin asioihin on huomattavan hankala vaikuttaa. Sitä toki kannattaa yrittää, mutta tiedostaen se, että välttämättä ei onnistu muuttamaan juuri mitään siihen suuntaan kuin toivoisi.

Pohdiskelu ja vatvominen ovat eri asioita: pohdiskelu etenee mutta vatvomisessa sama töhkä kiertää loputonta kehää. Vatvomisesta tuskin kellään on mitään hyvää sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Pohdiskelu ja vatvominen ovat eri asioita: pohdiskelu etenee mutta vatvomisessa sama töhkä kiertää loputonta kehää. Vatvomisesta tuskin kellään on mitään hyvää sanottavaa.

Pitkät prosessit etenevät hitaasti ja erilaisissa vaiheissa. Lopputulos ratkaisee, mutta sen näkee vasta ajan saatossa mikä se on. En siis itse lähtisi erottelemaan hyvää pohdintaa turhasta valvomisesta kovin äkkiä, koska ne voivat kuulua samaan työstämisprosessiin. Ulkopuolisen näkökulmasta esimerkiksi traumatisoituneelle merkittävä pohdinta käyttäytyy hyvin usein asioiden turhana vatvomisena, vaikka se olisikin kokemuksen työstämisen kannalta hyvin olennaista.

Minua se on ainakin tuhonnut voinnin. Lapsesta lähtien kysenalaistanut maailman typeryys. Se että pitää merkkivaatteita käyttää, media, ihmisten pahuus, luonnon tuhoaminen.

Olen eristänyt itseäni kaikesta ja voin todella huonosti. En koe tätä maailma omakseen koska kolmekymppisenä en ole vieläkään löytänyt yhtäkään yhteisöä/henkilöä joka olisi kiltti ja ajaton joka tahtoo hyvää. Asia joka eristää mua muista on se etten voi sietää että ihmismassat hyväksyvät kulutusta, ruuan hävikkiä, se että he antavat kuluttaa itsensä loppuun työelämässä ja samalla iso herrat rikastuvat osakkeilla.

Tämä koko nykyinen maailma on niin feikki etten koe että millään on enään merkitystä. Viimeinen niitti oli vanhainkodin työpaikka, minun oli pakko lähteä sieltä koska en jaksanut niitä jatkuvia säästöjä ja kiristyksiä jotka johtivat vaaratilanteisiin, he jotka omistavat firman ovat ulkomaalaisia ja saavat jätti osinkoja siitä että kiduttavat työntekijät ja vanhuksia.

Minä en kykene enään elää tällä maapallolla jossa ihmiset hiljaa hyväksyvät tätä.

Minä haluaisin vain elää aidossa maailmassa jossa riitän, voin tehdä työtä jolla on merkitystä ja että saa tukea kanssaihmisiltä. Ennen vanhaan ihmiset olivat vahvoja koska heillä oli perhen ja yhteisön tukea ja voima. Nykyään pitää henkihieverissä pärjätä yksin.

En tiedä enään mitä saa elämänhaluni takasin. Tämä ei edes ole masennus vaan viha ja tyytymättömyyttä maailmaa kohtaan! Se ihmisten armottomuus ittensä ja muita kohtaan on käsinkosketeltavissa.

Vierailija kirjoitti:

Pohdiskelu ja vatvominen ovat eri asioita: pohdiskelu etenee mutta vatvomisessa sama töhkä kiertää loputonta kehää. Vatvomisesta tuskin kellään on mitään hyvää sanottavaa.

Vatvoskelen kyllä mielelläni niitä hyviä asioita, etenkin silloin, kun on oikein raskaita vaiheita ollut pitempään.

Mitä mustempaa on (vaikka läheisen loputon sairaalakierre) jauhan tätä pienten asioiden listaa, jopa kahvin maku, omena, sekä tietenkin oma terveys.

Etsin sitä hyvää, mikä jokaisessa päivässä on.

Eräänlaista hyvällä mässäilyä tämä vatvominen.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen päivittäin ja vuodesta toiseen niitä asioita, mitkä ottavat päähän. Se johtuu siitä, että näen ja koen ne asiat päivittäin.

Pää on kuitenkin kunnossa. Jos liikaa harmittaa, osaan kyllä keskittyä muuhun.

Epätasa-arvoisuus, työläisten riisto, pikkusieluisuus ja suvaitsemattomuus.

Luin jostain, että enemmän mielenterveys ongelmia olis ihmistieteiden parissa työskentelevillä kuin numeroiden parissa.