Venlafaxin lopetus

Söin muutaman kuukauden muistaakseni pienintä pitoisuutta antiestrogeenien aiheuttamaan hikoiluun, mutta aloin pian lopettelemaan, vaikka se ko. vaivaan auttoikin, mutta seksihalut loppui kokonaan.

Lopetin vähentämällä varmaa 3 kuukauden ajan ja pahinta olivat sähköiskun kaltaiset sävähdykset päässä.

Onneksi pääsin eroon, ei ikinä enää. Hikoilen edelleen, mutta ihan sama.

Lopetin 300mg:sta muutamassa viikossa. Vähensin annosta muutaman päivän välein. Ei ollut vaikeita oireita. Voi siis onnistua suht helposti.

Minä söin näitä lääkkeitä n. puolitoista vuotta, lopetin hiljalleen annostusta laskemalla, lopuksi söin vain yhden pillerin avatusta lääkkeestä. Tätä jatkoin n. 3 kk. Määrättiin siis paniikkihäiriöön, annostus oli 75 mg. Lopetuksesta on nyt ehkä vähän alle kuukausi, aluksi tuli juurikin noita sähköiskuja päähän, mutta ne oli mielestäni ihan siedettäviä. Hirveä ahdistus, tunteiden ja mielialojen heittely laidasta laitaan nopeastikin ja uniongelmat sen sijaan jatkuvat aika ajoin vieläkin. Ihan lopetuksen alussa saatoin raivota ihan olemattomasta asioista ja hetken päästä itkeä omaa käytöstäni. Todella inhottavaa. Myös seksihaluihini tämä lääke alkoi vaikuttaa negatiivisesti melkein heti aloituksen jälkeen, tässä vielä vähän toiveikkaana odottelen josko ne palautuisivat ennalleen. Huonolta näyttää toistaiseksi. Vähän kaduttaa että aloitin koko lääkkeen, nyt kun tiedän paremmin niin olisin jättänyt syömättä.

23 jatkaa vielä, unohdin tuon hikoilun! Ihan lääkkeen aloituksesta asti olen hikoillut enemmän kuin ikinä, ja hiki myös haisee pahemmalle kuin ennen. Hikoilukaan ei ole vielä toistaiseksi vähentynyt lopetuksen myötä, toivon, että se helpottaa edes vähän vielä tulevaisuudessa.

Söin mielialalääkkeitä ahdistukseen yhteensä 7,5 vuotta, viimeisimpänä 2,5 vuotta Venlafaxin 150mg. Olin lukenut kauhukertomuksia lopettamisesta, joten ehdotin psykiatrilleni, että vähennän lääkitystä todella hitaasti. Eli otin kapselista aina yhden tabletin pois ja tätä uutta, pienempää annosta söin 2 viikkoa ja sitten taas vähensin. Tällä tavalla lopettamiseen meni yhteensä 6kk. Lopettamisen jälkeen minua pyörrytti todella paljon vielä seuraavat 2 viikkoa, mutta en tiedä, johtuiko se lopettamisesta vai vaan niskajumeista. Mitään sen kummempia oireita ei ole tullut/ollut. Venlan seurauksena tullut voimakas yöhikoilu (koko sänky ihan märkä) jäi pois lääkkeiden lopetuksen myötä. Olen ollut nyt lääkkeetön puoli vuotta, mutta seksuaaliset jutut (vaikeus saada orgasmia) eivät ole edelleenkään korjaantuneet, eikä paino lähtenyt laskuun (lihoin Venlan takia jonkin verran). Sen olen myös huomannut, että punastun nykyisin herkästi ja jännitän asioita. Venlan aikana noita ei ollut ollenkaan, mutta johtui varmaan siitä, että Venla tasasi tunteita. Tsemppiä kaikille, jotka ovat lopettamassa lääkkeitä! 

Sähköiskuja tulee ja huimausta ja hampaat tuntuu oudolta. Mut vähitellen kun tiputtelee annosta niin ei ole mitenkään mahdoton homma.

Olisi vähintääkin kohtuullista, että lääkärit mainitsisivat tällaisten vaikeidenkin lopetusoireiden tulemisen mahdollisuudesta määrätessä lääkettä, koska minulla on jäänyt kismittämään että koko lopetusoireista ei mainittu sanallakaan, enkä tiedä olisinko ikänään aloittanut pilleriä tai ainakaan aloittanut sillä kynnyksellä, millä silloin aloitin. Erityisesti käsittääkseni Venlafaksiinin kohdalla ne 'viekkarit' voi olla ikäviä. Mutta kyllä esim. SSRI-lääkkeissä voi olla myös ikäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni käyttää tällä hetkellä 75 mg annosta paniikkihäiriön hoitoon, joka on todennäköisesti seurausta nuoruuden päihdekokeiluista. Vähensi asteittain noin vuosi sitten. Ei ole aivan yhtä zombi (en yleistä tätä, mutta hän oli siis aivan tunnekuollut), annosta laskiessa oli joka kerta aika herkkä muutaman päivän, eli itkuinen tai ärtyisä ilman syytä, myös epätoivoisen oloinen hetkittäin.

Hänellä tulee lääkkeen unohtamisestakin "sähköiskuja", huonovointisuutta ja ärtyisyyttä. Toivon mukaan hän voi lähiaikoina luopua lääkkeestä lopullisesti koska ainoa sivuoire hänellä tietenkin on haluttomuus. Toisaalta toiminut muuten paremmin kuin mikään aikaisempi lääkitys. Sen avulla hän on saanut elämänhallinnan takaisin ja tilanteen paremmaksi ja voisi tulevaisuudessa pärjätä ihan elintapojen voimin.

Joskus nämä sivuoireet kuten haluttomuus ja kykenemttömyys orgasmiin jää pysyväksi.

Kyllä ne masennuslääkkeiden aiheuttamat seksuaalihaitat voi jäädä pysyviksi tai jatkua määrittelemättömän ajan lopetuksen jälkeen. Kyse on ilmiöstä nimeltä "PSSD"

https://rxisk.org/ema-acknowledges-persistent-sexual-dysfunction-after-…

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaal…

Itse en ole lähellekään palautunut masennuslääkkeiden syönnin jälkeen seksuaalisella puolella. Tunto ei tunnu normaalilta, eikä orgasmia enää tule kunnolla. Käytin m.lääkkeitä 10v.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeen sähköiskuista oikein puhutte? Kyseisen lääkkeen pakkausselosteessa sanotaan, että yksi haittavaikutus voi olla "tahattomat nykivät lihasliikkeet", mutta sekin on listattu kohtaan "Melko harvinainen (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta)", eli ei luulisi että kovin monella tuollaisia olisi. Tarkoitatteko niillä sähköiskuilla noita tahattomia nykiviä lihasliikkeitä?

Itselläni ei mielestäni mitään tuollaisia "sähköiskuja" aloitusvaiheessa ollut, joten voisiko joku kuvailla hieman tarkemmin että millaisia ne oikein ovat?

Ehkäpä noita tulee ennemminkin monille lopetusvaiheessa. Varmaan ovat yleisempiä, kuin mitä luullaan kun jo tässä ketjussa on useammat niitä kuvanneet. Englanniksi niitä sanotaan esim nimellä "brain zap", jolla voi googlailla aiheesta.  Tuossa esim mainittu ne:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30605268

Minä en koskaan käyttänyt Venlaa, vaan Escitalopramia, mutta tuttu ilmiö nuo minullekin ovat. Varhaisimmillaan koin niitä sen jälkeen, kun annokseni nostettiin isompaan, ja joskus unohdin ottaa pillerin. Olo oli tosi hirveä jos jo päivän unohti ottaa annoksen. Kaksi päivää oli ihan maksimi mitä kesti juuri noiden päässä tuntuvien muljahdusten, "sähköiskujen" takia ilman pillerin. Joskus sattui tuollaista kun unohdin uusia respan ajoissa ja jouduin olemaan päivän pari ilman lääkettä. Olo oli samaan aikaan jotenkin fyysisesti epämukava ja pökkyräinen ja oli vähän jotenkin pihalla, eikä mistään olisi tullut mitään noissa oloissa. Aina kun liikautti katsetta, niin tuli sellainen pieni "mikrotajunnanmenetykseltä" tuntuva katkoksen tunne tai muljahdus päässä "sähköisku", jossa saattoi tuntua vähän huimaustakin. Siinä vaiheessa aloin ekakertaa pohtia, että ovatko nuo lääkkeet oikeasti ihan niin turvallisia ja hyväksi minulle.

Mielenkiintoista on miettiä mitä aivoissa tapahtuu tuollaisten aikana.

Lopetusvaiheessa niitä tuli kahta kauheammin. Katseen liikuttelu laukaisi noita ja samalla oli jotenkin valoyliherkkä olo silmissä. Hirveää. En ole viimeisen ikävän lopetuskokemuksen jälkeen enää koskenut masennuslääkkeisiin.

Olen syönyt miniannosta. Kapseleissa on kuusi raetta, olen vähentänyt yhden rakeen kahden viikon välein. Muutama päivä annoksen vaihdoksesta on tullut kiukku ja pieni masennus, mutta menee ohi.

Minulle annoksen puolittaminen on liikaa. Tulee itkua ja sähköshokkeja, vapinaa ja masennus.

Itse aloin juurikin vähentämään venlaa. Aluksi oli 150mg ja nyt on reilun viikon ollut 75mg. Kamala kiukku oli muutaman päivän ja hirveät vatsavaivat vaivaa vieläkin.Kun tästä selviän niin never ever venlaa!!! Oisin miettinyt vaihtoehtoisia lääkkeitä,jos olisin tiennyt millanen olo tän lopetuksesta tulee🤔

Käytin Venlafaxinia (75mg) n. vuoden ja olen ollut nyt viikon ilman. Brain zappeja tulee vielä joskus, muttei häiritsevästi. Mielialan kanssa on eniten taisteltavaa, sillä itku tulee herkästi - surusta, ilosta ja onnesta :D Mutta sekin kuuluu lopetusoireisiin, enkä ole vielä huolissani.

Mulle tuo lääke toi jo pienellä annostuksella avun pahaan masennustilaan, ja vaikka siinä (kuten kaikissa lääkkeissä) onkin huonot puolensa, niin olen kiitollinen että lääkitys auttoi pahimman elämänvaiheen yli. Tsemppiä kaikille lopetusoireisille!

Söin pari kk Venlaa ja 150mg oli annoskokona. Lopetin parin viikon aikana ja mitään lopetusoireita ei tullut.

Olen syönyt venlaa 16 vuotta, välillä lähes lopettaen.

Aluksi muutama vuosi 300mg vuorokautisella annoksella ja siitä hitaasti vähennettiin 150mg annokseen (2x75).

Tätä vähensin itse hitaasti ensin puoleen rakeita poistamalla. Tätä 75mg vuorokausiannosta käytin vuoden verran ja sitten taas pudotin.

Tänä keväänä meni vain yksi rae aamuin illoin ja olin aikeissa jättää senkin pois.

Kevään myötä kärsin kuitenkin unettomuudesta, ahdistusoireetkin nostivat päätään pitkästä aikaa. Liekö "koronakevät" etätöineen ja lasten kotikouluineen ollut kuviteltua stressaavampaa.

Mene ja tiedä, palautin annoksen kuitenkin takaisin 2x75mg -tasolle ja nyt tuntuu taas paremmalta.

Omat annoksen vähentelyt ovat menneet rae kerrallaan ja hitaasti, joten en ole oikein mitään oireita havainnut.

Eniten niitä huomaa jos esimerkiksi aamulla unohtaa lääkkeen kokonaan. Silloin viimeistään puolen päivän jälkeen alkaa ihmettelemään "outoa" oloa ja suhahtelua korvissa.

Seksihaluihin en ole huomannut eroa. Voi olla, että pienellä annoksella himot ovat aavistuksen kovemmat, mutta en osaa varmaksi sanoa.

Lienee kovin yksilöllistä.

Silloin aikanaan siirryin toisesta lääkkeestä venlaan nimenomaan lääkärin kehotuksesta: seksivaikutusten piti olla vähäisempiä kuin muilla lääkkeillä.

Niihin verrattuna ero onkin huima.

Minulla tämä on ollut oikein toimiva lääke.

Silti toivon, että saisin jotenkin terapoitua itseni siihen kuntoon, että pärjäisin lääkkeettä.

Lopettamalla todella hitaasti pitkän ajan kuluessa säästyin vier.oireilta. Vähensin aina tosi pienen määrän kerralla. Tällä hetkellä taas syön niitä.

Söin vain hetken. Lopetin kun niitä sähköiskuja alkoi tulla jo jos olin unohtanut ottaa lääkkeen heti herättyä ja otin muutaman tunnin myöhässä.

En muista enää lopetusta kun aloitin voxran siihen perään/lomittain. Muistan kyllä lopetusoireet mutten muista tuliko sen jälkeen vasta kun voxran lopetin? Ei muuta kuin nuo sähköiskut. Tosi inhottavia mutta kyllä nekin loppuu. Essitalopram vai miten nyt kirjoitettiinkaan, niin lopetusoireet kesti yli kuukauden. Reagoin varmaan herkemmin/voimakkaammin lääkkeisiin? En tiedä. Mutta kauan on kestänyt lopetusoireet eli nuo sähköiskut. Ajan kanssa loppuivat kyllä vaikka usko meinasi loppua ennen sitä. Ja toki lieventyi viikko viikolta sentään kuitenkin. Eka viikko varmaan pahin.

Voiko tästä siirtyä suoraan mihinkään toiseen lääkkeeseen?

En suosittele edes aloittamaan. Siskollani oli noi ja lopetus oli tuskainen sähkäreineen. Paljon paremmin pärjää kun on lopettanut kaikki lääkkeet. Hänelle riitti, että lopetti stressaavat työt ja pestautui töihin tuttavamme maatilalle.

Kokeilin lopettaa kerralla ja huimausta, suhinaa korvissa ja armotonta mielialaheittelyähän siitä seurasi. Piti pienissä erissä pienentää annosta pikkuhiljaa, että suurimmilta oireilta välttyi. Vaikka mielialasekoilu edelleen oli suht huomattavaa ja saatoin alkaa pillittämään jollekin siirappiselle jenkkiohjelmalle.

Aloin omatoimisesti lopettamaan venlaa lähtöannoksesta 150 mg sillee että kapselista vähentäen aina yhen palleron (12,5 mg) joka neljäs päivä, eli vähennettyä annosta söin 3 päivää joista toisena päivänä aina pikkuoireilua, pahoinvointia ja päänsärkyä. Ehkä välillä myös ulkosalla liikkuessa epätodellinen tuntu silmissä. Laskeskelin että kuukauden päivät menee näin lopetellessa, mutta jännittää vähän että miten käy kun viimeisen palleron jälkeen lopettaa. Ehkä täytyy murustaa sitä vielä puoliksi tjn. Kerran sain tässä itkuhuutoraivokohtauksen kun tuli riitaa kumppanin kanssa, mutta tilanne rauhoittui kun otin aikalisän ja istuin alas vesilasin kanssa. Se oli sellainen itellekin yllättävä reaktio kun muuten on tottunut tasaisen tylsään viilipyttyoloon.

Minusta tuota lääkettä ottaessa on korostunut entisestään sellainen skeptinen ja negatiivinen ajattelu. Nyt oon tässä lähellä puolikas-annosta alkuperäisestä syödessä huomannut että alkaa tunteet palata. Sellaiset hyvät ja positiiviset olot vahvempina kuin aikoihin. Mutta näköjään suuttumuskin voi ryöpsähtää! Intiimijutut alkaneet myös vähän jo hotsittaa, kun aiemmin ei sitte yhtää. Kaksi vuotta välittäjäaineiden sotkijoita syöty, vuosi oireetonta aikaa. Lääkityksen alasajo mielestäni nyt paikallaan.