Venlafaxin lopetus

Nyt on tasan viikko takana kokonaan ilman venlaa lähes kuuden vuoden käytön jälkeen. Tiputin 225mg:sta useamman kuukauden ajan, ensin muutaman kerran puolittamalla annoksen ja sitten hidastaen. Muuten olisi mennyt ihan mahdottomaksi oireiden kanssa (kuvotus, huimaus, brain zapit). Lääkäri kirjoitti kylkeen Voxraa, joka nostaa venlan pitoisuuksia mutta mahdollisesti auttoi lopetuksen kanssa.

Yöhikoilua, huimausta, kuvotusta, brain zappeja ja melkoista ärtyneisyyttä ollut tänä aikana. Nyt lähinnä enää hetkittäinen huimaus ja nämä "sähköiskut" joiden kyllä todellakin toivoisin jo loppuvan...

Minun tarina Venlaflaxinin kanssa alkoi 2011, oli todella pahoja ahdistuneisuushäiriön oireita, ja tuli pari vuotta syötyä 150mg. Lopetus hitaasti pudottamalla yksi ryyni viikossa pois, ja muistaakseni meni ok. Toisen kerran jouduin aloittamaan 2017, kun ahdistus palasi, ja taas meni pari vuotta 150mg. Eihän tuo taaskaan kauaa kestänyt, kun 2021 oli taas aloitettava 75mg. Tässä välissä on hoidettu myös kilpparia ja testosteronin korvaushoito, kun ne arvot oli retuperällä. 2023 yritettiin vaihtaa Brintellixiin, mutta se lääke ei sopinut alkuunkaan. Muistan, kun heräsin yöllä, ja olisin hypännyt parvekkeelta jos olisin antanut itselleni luvan. Hoitoa yritettiin jatkaa, mutta kun ei mennyt parempaan, niin ajettiin taas se alas ja palattiin Venlaan.

Nyt 2 vuotta myöhemmin, kun hormonitasot on kohdillaan, päätettiin ajaa Venlat alas. 5 päivän sykleillä yksi ryyni pois, ja vielä viimeinenkin ryyni puolittaen. Tämä meni ilman viekkareita, mutta kun nyt 3pvä täysin ilman, niin viekkarit on edelleen. Kuumeinen olo, armoton väsymys, valonarkuutta, heitehuimausta, sähköiskuja kun liikuttaa silmiä jne. Jännä, että vaikka keho sai vaan tyyliin 5mg venlaflaxiinia, niin viekkarit pysyi poissa, ja tulivat vasta kun keho ei saanut sitäkään.

Huomenna neljäs päivä kokonaan ilman, tuntuu että pitää ottaa saikkua töistä, kun olo on aivan kuin olisi 38 asteen kuumeessa, vaikka kuumemittari näyttää 36,6. Uskon vakaasti, että moni muukin asia vaikuttaa mielialaan ja ahdistukseen, ja kun nyt saan vielä cpap-laitteen uniapnean hoitoon, niin tämä oli viimeinen kerta SNRI ja vastaavia lääkkeitä! Jos ahdistusoire tulee, niin pystyn itse rauhoittamaan itseni ja se menee ohi. Tsemppiä kaikille lääkkeen irtautumisen oireista kärsiville! Aikamoisia myrkkyjä, vaikka avun tuokin monelle.

88 ja 95 kommentteihin palaan nyt, kun lopettamisesta on reilu 1,5 vuotta. Tunteiden säätely on palannut hiljalleen normaaliksi. En enää itke "ihmeellisille asioille" eli itkuherkkyys poistunut. Herkkänä ihmisenä itku tulee kuitenkin muuten herkästi, mikä on omassa tapauksessani aivan normaalia. Venlafaxinia käyttäessäni olin käytännössä kyvytön itkemään ja muistini mukaan sama oli myös muiden kokeilemieni masennuslääkkeiden kanssa.

Voi kun voisin kääntää kelloa taaksepäin pari vuosikymmentä, jolloin minulle ensimmäistä kertaa määrättiin masennuslääkkeitä, joita syönyt joitakin taukoja lukuunottamatta lähes sen 20 vuotta. Mielenkiintoista olisi tietää minkälainen psyyke ja persoonallisuus minulle olisi kehittynyt ilman niitä...

T. Lääketeollisuuden lempilapsi ja koekaniini

Kun olin lopettamassa Venlafaksiinin niin mun lopetus oireet olivat: kuolemanpelko, yksin oleminen oli jotenkin vaikeaa, ahdistus, yhtäkkiset itkukohtaukset. Ehkä pienet sähköiskut päässä. Se oli ihan hirveää. En enää ikinä syö mitään mielialalääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lopettamassa Venlafaksiinin niin mun lopetus oireet olivat: kuolemanpelko, yksin oleminen oli jotenkin vaikeaa, ahdistus, yhtäkkiset itkukohtaukset. Ehkä pienet sähköiskut päässä. Se oli ihan hirveää. En enää ikinä syö mitään mielialalääkkeitä.

Älähän nyt laita itkukohtauksia lääkkeen lopettamisen syyksi, koska lääkärisedät- ja tädit suuttuu. Kyllä se on ihan vaan sen sairauden syytä mitä sairastat, kuten eräskin lääkäri minulle totesi. Kas kummaa, kun itsellänikin se itkuherkkyys poistunut hiljalleen venlan lopettamisen jälkeen. Aikaa kyllä otti ennen kuin "normalisoitui"