Lue keskustelun säännöt.
Miten sovitte puolisonne kanssa kumpi jää sairaan lapsen kanssa kotiin?
Tuleeko asiasta riitaa? Meillä tulee, kun mies aina ensimmäisenä kiirehtii sanomaan, että hänellä jotain tosi tärkeää eikä voi olla pois.
Esim tänään olin pois päivän töistä, ja huomenna olisi tärkeä tapaaminen aamupäivästä, jonne olisi tosi tärkeä päästä. Voisin vaikka koko loppupäiväni järjestää niin, että olen kotona. No kun kysyin mieheltä, että mitä tehdään huomisen kanssa, niin hän heti sanoi, ettei voi olla pois kun on joku urakkatyö kauempana, että eikö hän muka ole jo sanonut.
Hän ei siis edes kysynyt mitä minulla on ohjelmassa huomenna. Olen itse esimiesasemassa ja mieheni on duunari. Siinä mielessä pystyn järjestelemään aika hyvin päiväni ja tekemään osan töistä etänä, mutta välillä olisi melkein pakko olla paikalla töissä. Useimmiten kuitenkin jään sairaiden lasten kanssa kotiin, koska se onnistuu helpommin, mutta minusta se on epäreilua ja väärin, että mies pitää tätä itsestäänselvyytenä.
Mielipiteitä? Tai kokemuksia? Miten sumplitte teidän perheessä työkuviot, kun lapsi sairastuu?
Ja tarkennan vielä, että ilomielin hoidan lastani kotona, ja jos saisin valita niin olisin kotiäiti kokonaan. Valitettavasti se ei vaan taloudellisesti ole mahdollista.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Meillä kummankin työantajat maksavat sairaan lapsen hoitajan kotiin. Joskus harvoin ollaan itse jääty kotiin. Silloinkin yleensä jaetaan työpäivä siten, että toinen menee "aamuvuoroon" ja toinen "iltavuoroon" töihin. Kummankaan ei ole tarvinnut olla koko päivää poissa. Tämä onnistuu, kun on joustava työaika.
Minä en kyllä jalua ketään randomia pyörimään kotiini kun itse en ole paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä jäin aina minä, vaikka olen yrittäjä ja pidin sitten palkatonta. Tai sitten vein sairaan lapsen siskolle hoitoon kun en voinut kaikkia työkeikkoja perua tai siirtää. Mies on tainnut elämänsä aikana olla päivän pois töistä lapsen sairuden takia. Hän ei suostunut edes keskusteleman asiasta. K...ipää.
Miksi olet edes yhdessä, jos miehesi on ku$!pää?(oikeesti mod. miksi tässäkin on autocensor?)
Meillä vuorotellen ja sopuisasti yleensä päädytään ratkaisuun. Se, jolla on tärkeämpää töissä, menee töihin. Joskus jaetaan päivä puoliksi. Mun mielestä olisi työnantajillekin epäreilua, että kulut kaatuisivat vain toisen maksettaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Siinä kun toinen on kaupassa töissä ja toinen on projektipäällikkö, niin tarviiko edes miettiä?
Hmm, varmaan projektipäällikkö, koska lähes kaikkia projekteja voi vetää etänä lyncin tai spostin avulla. Tai itse en ole ainakaan vielä niin tärkeää spostia saanut, että olisi pitänyt lähteä se toimistolle lukemaan.
Sitä en tiedä mien kaupan duunari voisi hoitaa työtään etänä/spostilla/lyncillä.
Vierailija kirjoitti:
Siinä kun toinen on kaupassa töissä ja toinen on projektipäällikkö, niin tarviiko edes miettiä?
Toivottavasti tällä viitataan siihen, että projektipäällikkö voi tehdä töitään läppärin ja puhelimen avulla kotoa käsin, kaupassa töissä oleva ei. Vai ei kai teillä oikeasti arvoteta, että kumman työ on tärkeämpää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kun toinen on kaupassa töissä ja toinen on projektipäällikkö, niin tarviiko edes miettiä?
Hmm, varmaan projektipäällikkö, koska lähes kaikkia projekteja voi vetää etänä lyncin tai spostin avulla. Tai itse en ole ainakaan vielä niin tärkeää spostia saanut, että olisi pitänyt lähteä se toimistolle lukemaan.
Sitä en tiedä mien kaupan duunari voisi hoitaa työtään etänä/spostilla/lyncillä.
Meillä ei projektipäälliköt hirveästi ole edes toimistolla, kun on palaveria siellä sun täällä. Kyseessä siis raksa-ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapset oli pieniä mä tein tehtaan linjalla vuorotöitä, mies teki päivävuoroa ja käytännössä se oli mies aina joka jäi lasten kanssa kotiin koska se oli helpoin järjestely työnantajallekin.
Sen jälkeen kun jäin vuorotyöstä pois, vaihdoin työpaikkaa ja tehtäväni muuttui vastuulliseksi. Ja koska mies oli ns. normi huoltomies, hän koki että hän voi jäädä helpommin ja vähemmin järjestelyin kotiin.
Myöhemmin, kun vaihdoin jälleen työpaikkaani, mun oli helpompaa jäädä sairastupaa pitämään.
Ei tule riitaa, meillä alusta asti mies on aina jäänyt koska hän pystyy tekemään työnsä etänä toisin kuin minä. Ainoastaan jos mies on ollut ulkomaan työmatkalla, minä jään. Ja silloin jos lapsi on kovin pahasti kipeä (kova kuume tai muu vakavan sairauden merkki jota pitäisi seurata) minä jään koska ammattini puolesta (sairaanhoitaja) hallitsen nämä hommat hiukan paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kotiin jää se jolla on ikävämpi työ ja suurempi palkka.
Meillä minä teen normityöaikaa ma-ke 8-16. Mies taas vuorotyötä 24h/vuoro, jonka jälkeen 1-3 vapaapäivää. Minä jään kotiin yleensä, jos miehellä on työvuoro sinä päivänä. Mies on tietenkin kotona vapaapäivinään. Jos minulla on jotain erityisen tärkeää sovittuna (harvoin on), mies on kotona kunnes minä pääsen töistä ja lähtee sitten loppuvuoroon. Tällä keinoin tulee hyvin vähän poissaoloja kummallekaan. Minun töitäni ei muut tee, kun olen poissa, joten teen ne sitten seuraavana päivänä, kun taas pääsen töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu päivästä. Mies on yrittäjä ja jos on sovittu asiakaskäynti, niin silloin jään minä. Jos mies taas tekee kotoa töitä, hän on lapsen kanssa. Itse olen opettajana virassa, joten poissaolot ei siinä mielessä ole ongelma... Ongelma on pikemminkin, kun joudun ohjeistamaan sijaiseni ja käytännössä siivoamaan tekemiset jälkikäteen. Lisäksi teinit valittaa poissaoloista.
Meillä vuorotellaan ja sovitaan: käydään läpi, mitä kummallakin on tulossa töissä ja voiko olla poissa. Tyypillisesti menee vaikka niin, että mies on päivän kotona, sitten minä, sitten anoppi... Näin ei tule kummallekaan liikaa poissaoloja, vain yksittäisiä päiviä. Kyllä kummankin vanhemman pitää kantaa vastuu sairaista lapsista! Yhdessähän ne on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan puhumalla sovimme. Se jää, jolla on paremmat mahdollisuudet. Yleensä minä, koska työni on enemmän sellaista jota voi tehdä etänä.
Useimmiten mies jää, koska pystyy tekemään etätöitä + on liukuva työaika eli voi ottaa vapaan kertyneistä tunneista. Itse taas teen sijaisuuksia aikataulutetulla asiakaspalvelualalla. Ehkä olis itekin helpompi sit jäädä välillä vuorostaan, kun sais vakipaikan.. nyt kieltämättä menee hiukan epäreilusti.
Yleensä juostaan kilpaa ovelle. Töihin pääsee luonnollisesti se joka pääsee ovesta ekana pihalle. Lapsemme on ärsyttävä besserwisser, joten hänen kanssaan ei kukaan halua viettää aikaa. Opettajat usein kiljuvat riemusta kun Kristoffer on sairaana.
No ei vaite. Yleensä minä jään kotiin koska etätyömahdollisuus.
Yleensä miesduunari jää. Tykkää siitä.
Meillä se on "saamista" kun voi jäädä kipeän lapsen kanssa kotiin. Aamulla voi ottaa peiton soffalle ja pistää Frozenin pyörimään. Sitten lounaaksi voi ihan luvan kanssa tilata ruokaa Woltista, kun "ei ole varattuna mitään". Duunihommia on kiva tehdä kerrankin rauhassa. Kukaan ei voi olettaa sun tekevän mitään, vaan teet mitä teet. Kukaan ei nakita lisää hommia, kun olet sairaan lapsen kanssa. Sitten puoliso tulee puoli viiden aikaan ja koska on koko päivän hoitanut lasta, saa "omaa aikaa". Eli voi lähteä virkeänä vaikka salille tai zumbaan.
Missään nimessä mä en koe sitä jonain taakkana.
Mies menee töihin, on yksityisyrittäjänä. Itse julkisella töissä, ja palkka juoksee joka tapauksessa.
Siinä kun toinen on kaupassa töissä ja toinen on projektipäällikkö, niin tarviiko edes miettiä?