Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Kiehahtelu" ja säännölliset riidat parisuhteessa
18.09.2018 |
Meillä tulee viikottain isoja riitoja mun kiehahtelun vuoksi, ja tää saa mut tuntemaan suurta häpeää ja arvottomuutta.
Mun ongelma on siis se, että saatan tosi stressaantuneena älähtää kumppanille. Pahimpia on yleensä jotkut aamut, kun stressitasot on muutenkin korkeammalla luontaisesti ja aikataulut on tiukkoja - huonosti nukuttu yö takana lisää tätä riskiä.
Esimerkiksi tänä aamuna mulla oli univelkaa, oli kova kiire ja oon muutenkin stressaantunut ja kumppani keskeytteli pari kertaa mua kesken touhujen. Se ilmeisesti huomasi mun stressin, ja yritti auttaa mua kysymällä että josko vois katsoo että paikat on kunnossa (laturit irti, ikkunat kiinni yms.). En ollut vielä valmis ja koin tän jotenkin hoputtamisena, kun pelkäsin että se laittaa valot pois päältä enkä näe jatkaa, niin huusin vähän kovemmalla paniikkiäänellä, että "älä!". Mun mies pahoitti siitä sitten mielensä (oikeutetusti) ja tää koko päivä on taas mennyt pohtiessa, että oon ihan kauhea ihminen kun puhun niin rumasti tai hiillyn mun kumppanille, joka ei tarkoita pahaa.
Meillä tulee näitä tilanteita viikottain, ja mulla on aina ihan kamala olo näiden jälkeen, joskus jopa itsetuhoinen.
Välillä nuo tunnekuohut tulee niin vahvoina, että tuntuu etten pysty kontrolloimaan niitä lähimmän ihmisen kanssa. Miehen mielestä tällainen ei kuulu aikuiseen käytökseen - ja on siinä varmaan ihan oikeassa.
Mikä auttais tähän kiehahteluun? Oon ollut aina temperamenttinen ja tällainen käytös on ollut lapsuudenperheessä ok, mutta ymmärrän että aikuisiällä se on vähän huonompi juttu. En vaan jotenkin osaa olla aina niin tyyni, kun mun mies toivoisi, vaan reagoin asioihin välillä turhan voimakkaasti.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Kerroit jossain kommentissasi että lapsuudenperheessäsi tuollainen oli hyväksyttävämpää. Meillä oli myös, isä huusi ja raivosi ihan arvaamatta kun häntä jotenkin ahdisteltiin. Meillä tosin oli mukana myös päihteet, vanhemmat olivat ns. akateemisia alkoholisteja.
Itselleni tuo puhekulttuuri tarttui niin, että olen aina ollut mitä mukavin ja herttaisin tyyppi, mutta temperamentiltani aika räjähtävä. Sitä ei helposti sivullinen huomaa, koska olen myös hyvä hillitsemään itseni. Lähimmilleni tosin tunteet räiskyvät juuri kertomasi tavoin.
Aloin itse opiskella pois tästä ”huonosta tavasta”. Malttinsa menettäminen on vain harjoittelun puutetta. Itselläni vyyhti oli isompi: käyn psykoterapiassa lapsuuttani läpi ja opettelen toiminaan toisin. Sinulla on onnea, sillä miehesi vaikuttaa tasapainoiselta, sinulla on syy parantua. Itse etsin kumppanikseni tutun hahmon,vähän isäni tyyppisen kilahtelijan, joten molemmat käyvät nyt omaa kouluaan tunteiden hallinnan kanssa.
Lapset olivat oma syyni muuttua, joten käsittele ongelmasi ammattilaisen kanssa ennen kuin harkitsette perheen perustamista. :) Yleensä lasten kanssa kaikki nousee pintaan moninkertaisesti, varsinkin jos ei ole itse lapsena saanut päästellä höyryjään ulos tai näyttää tunteitaan.
Ja minäkään en ole mikään sekopää, vaikka tekstistä sen kuvan saakin. Tällainen on aika yleistä, mutta ei missään nimessä hyväksyttävää.
Tsemppiä!
Hei,
mulla hyvin samankaltainen lapsuus. Isä oli vielä väkivaltainenkin äitiä kohtaan ennenkuin erosivat. Ja hän tosiaan oli se huutaja myös.
Mäkin olen perusluonteeltani iloinen, hauska ja rauhallinen - paitsi juuri noissa stressitilanteissa. Toinen hyvä tapa saada minut pakokauhun valtaan on aloittaa lause: "mulla olisi jotain kerrottavaa..."
Kai mun elämä on osittain traumatisoinut mua ja lisäksi olen temperamentiltani nopea ja roiskahteleva. Ei mikään paras kombo siis.
Mutta on miehelläkin omat traumansa - paljon riitelyä lapsuudenperheessä, koulukiusaamista jne.
Mutta lähdetään tässä nyt liikkeelle siitä, että minä olen se ongelma. Ehkä se ammattiavun piiriin hakeutuminem voisi olla mulle paikallaan.
Niin, ja en käytä liikaa sokeria tai hormonaalista ehkäisyä, kun jotkut kysyi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut suhteessa äkkipikaisen äksyilijämiehen kanssa. En minä sitä viitsinyt kauan katsella. Tosin tässä tapauksessa oli paljon muutakin kielteistä: kaljan latkiminen jokapäiväisenä tapana, piti sinnikkäästi kiinni omista poikamiestavoistaan, mutta minulle ei suonut samaa, omisti koiria, muttei hoitanut niitä kunnolla jne jne.
Ajattelen, että jos tyyppi muuten on sopiva ja mukava, haluaisin ja osaisin ehkä omalla käytökselläni rauhoittaa ja tasoittaa toisen kiehahtelua. Voisin kuvitella, että viilipytty-kumppani saisi aikaan myönteistä syyllistymistä siinä stressaajassa. Myönteistä siksi, että hän ehkä yrittäisi kehittää itseään ja muuttaa tapojaan.
Minä voin kokemuksesta sanoa että täysi viilipytty vain ärsyttää enemmän. Että minun tunteeni ovat niin samantekeviä että ne eivät aiheuta mitään reaktiota. Ei se mukavaa minullekaan ole että tunteet kiehuu enkä niille siinä tilanteessa osaa tehdä mitään muuta kuin antaa niiden tulla ja mennä. Myönteinen syyllistyminen ei kuulosta mitenkään rakentavalta, joskaan en ole varma miksi pitäisi juuri syyllisyyttä tuntea.
Vierailija kirjoitti:
Öh, huudahdus "Alä!" on suuri tunnekuohu? No meidän parisuhteessa on varmaan sitten jatkuvasti Helvetin portit auki.
Ollaan kuumakalleja molemmat, ja meille suoraan sanominen sopii paremmin kuin mykkäkoulu (mitä meillä ei ole käytännössä koskaan).
Musta tuntuu, että mullekin olis luonnollisempaa, jos mies vaikka karjuis mulle takaisin, että älä nyt s*tna mulle huuda, niin tilanne olis paljon nopeammin ohi.
Toisaalta, en koskaan ole elänyt toisen kuumakallen kanssa, joten todellisuus voisi olla toinen.
Ap
Minusta vaikuttaa, että ette sovi toisillenne. Minäkin olen kiehahdellut, mutta mieheni ei suhtaudu siihen noin paheksuvasti kuin sinun miehesi. Tietysti ne tilanteet ovat hänestäkin olleet epämiellyttäviä, mutta kauheilta ne ovat tuntuneet itsestänikin.
Valitettavasti minä en ole saanut apua mistään keskustelusta. Vain mielialaa tasaavat lääkkeet ovat auttaneet minua, ja se, kun iän myötä PMS-vaihe jäi pois.
Vierailija kirjoitti:
Missä maassa asut, jos aamulla on säkkipimeää? Ainakin maalla on jo klo 5.30 aika lailla valoisaa eikä tarvitse pelätä jäävänsä pimeään, vaikka valot sammuttaisi.
Missä sinä asut? Ihan jos katsot vaikka ilmatieteenlaitoksen sivuja, niin aurinko nousee esim Turussa tällä viikolla klo 7 aikaan. Joten kyllä siellä vielä puoli kuusi aamulla aika pimeää on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kumpikin on pääasiassa leppoisa ja hyväntuulinen, mutta välillä kumpikin kiehahtaa ja joskus ihan tyhjästäkin. Ei siitä ole kumpaakaan syyllistetty.
Eräs vuosi oli hankala, meillä meni huonosti ja sen aikana kiehahtelin jatkuvasti. Kun löysimme taas toisemme, rauhoituin automaattisesti.
Olisiko teidän väleissänne kuitenkin jotain, mihin herkkänä reagoit ahdistuneesti vai vaan temperamentti, joka vaatii tietoista suitsimista?
Tuntuu uskomattomalta, mutta minua nämä tällaiset ovat auttaneet joissain muissa asioissa. Suosittelisin kokeilemaan, koska ei maksa kuin hiukan aikaa. En ole varma, oliko hakusana ihan oikea sinun ongelmaasi.
https://www.youtube.com/results?search_query=release+anger+meditation
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Olisi jotenkin tosi helppoa sano, ettemme vain sovi toisillemme. Mä uskon, että lähes jokaisessa suhteessa on jokin ikuisuusongelma, mutta meillä se sattuu olemaan tämä. Ja mun mies tosiaan on todella herkkä, mikä kruunaa tämän kombinaation. En haluaisi tämän ongelman vuoksi vaihtaa miestäkään.
Olin muuten ennen miestäni paljon epävakaisempi. En tosin tiuskinut, kun ei ollut ketään kelle tiuskia, mutta olin usein ahdistunut ja masentunut. Meidän suhde on ylipäätään parantanut ja tasoittanut mun mieltäni, joten en usko että joku asia meidän välillä hiertää niin paljon että siksi tiuskin välillä.
Toki meilläkin on ollut myös huonompia aikoja, jolloin riitaa on tullut enemmän. Näinä aikoina olen ollut myös poikkeuksellisen stressaantunut.
Ehkä tämä tästä, voisin kokeilla vaikka tuota youtube-linkkiä.
Ja tämä koko thread autto mun oloa, että on muitakin samanlaisia enkä ole absoluuttisen epäonnistunut ihminen kaikkien mielestä, vaikken tunteitani osaa aina miehen kanssa kontrolloida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh, huudahdus "Alä!" on suuri tunnekuohu? No meidän parisuhteessa on varmaan sitten jatkuvasti Helvetin portit auki.
Ollaan kuumakalleja molemmat, ja meille suoraan sanominen sopii paremmin kuin mykkäkoulu (mitä meillä ei ole käytännössä koskaan).
Musta tuntuu, että mullekin olis luonnollisempaa, jos mies vaikka karjuis mulle takaisin, että älä nyt s*tna mulle huuda, niin tilanne olis paljon nopeammin ohi.
Toisaalta, en koskaan ole elänyt toisen kuumakallen kanssa, joten todellisuus voisi olla toinen.
Ap
Ei kun kokeilemaan! Mieskin olisi onnellisempi, kun ei tarvitsisi aina varoa, että mistä tuulee tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh, huudahdus "Alä!" on suuri tunnekuohu? No meidän parisuhteessa on varmaan sitten jatkuvasti Helvetin portit auki.
Ollaan kuumakalleja molemmat, ja meille suoraan sanominen sopii paremmin kuin mykkäkoulu (mitä meillä ei ole käytännössä koskaan).
Musta tuntuu, että mullekin olis luonnollisempaa, jos mies vaikka karjuis mulle takaisin, että älä nyt s*tna mulle huuda, niin tilanne olis paljon nopeammin ohi.
Toisaalta, en koskaan ole elänyt toisen kuumakallen kanssa, joten todellisuus voisi olla toinen.
Ap
Ei kun kokeilemaan! Mieskin olisi onnellisempi, kun ei tarvitsisi aina varoa, että mistä tuulee tänään.
Älä jaksa olla ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olen itse vähän vastaavia aloituksia tehneenä huomannut että täällä saa usein pääosin sellaisen vastaanoton, että äkkipikaiset ihmiset ovat alinta pohjasakkaa joiden kanssa ei pitäisi kenenkään seurustella.
Olen itse myös sellainen, että huonona hetkenä olisi kiva saada tilaa. Muuten saatan tiuskaista samalla tavalla kuin sinä. E-pillereiden lopettaminen on auttanut, mutta täysin ongelma ei katoa. Enkä usko että voikaan kadota, sillä muistan olleeni samanlainen mm. lapsena sisarusten kanssa. Missään muualla kuin kotona tätä ei kuitenkaan ilmene. Olen tällä palstalla saanut mm. sellaisia kommentteja, että äkkipikaisuus ja kiukkuisuus ovat sairaita, hoitoa vaativia piirteitä, ja itse olen todennut että hei, kaikki me olemme ihmisiä heikkouksinemme. Niin kauan kun toista ei sentään suorastaan hauku tai varsinkaan käy käsiksi, ei itseään tarvitse valella tervalla ja höyhenillä.
Minä olen usein pyytänyt mieheltäni mahdollisuutta tulla jätetyksi rauhaan, jos sitä pyydän. Vielä parempi olisi, jos todellisissa riitatilanteissa saisin vapaasti lähteä esim. kävelylle. Hän puolestaan kokee sellaisen hylkäämisenä, eikä siis suostu ehdotukseeni. Mielestäni siinä kohdassa hän aiheuttaa omalta osaltaan ihan itse sen, että tilanne pysyy päällä. Vikaa on siis molemmissa.
Yritä jaksaa ja keskustele, keskustele ja keskustele miehesi kanssa. Äläkä usko sitä, jos joku täällä palstalla alkaa lytätä ja haukkua vain siitä syystä, että olet oma itsesi.
Hei,
mulla oli mennyt tämä kommentti ohi. Tuli kyynel silmäkulmaan, kun luin tän.
Kiitos sinulle, vaikutat ihanalta ihmiseltä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaativa/sovinnainen ja epävakaa tmv. kohtaavat.
Minä olen selvästi miehen kaltainen itse, enkä tajua moniakaan ihmisten käyttäytymismalleja, koska oikeasti pitäisi toimia toisin.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatii sinulta koko ajan hillittyä käyttäytymistä ja välitöntä anteeksipyyntöä, ei hän anna sinun toimia oman temperamenttisi mukaan. Tuokin on alistamista, eikä sinulta voi sellaista vaatia.
Ei tiuskiminen silti ole osa kenenkään temperamenttia. Jokainen voi opetella käytöstavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehen kannattaisi tehdä sinulle tuo sama eli tiuskahdella ja karjua ilman syytä kaikkina niinä päivinä, kun sinä et niin tee. Kun joka aamu saat kokea vihaa ja inhoa, niin etköhän vähitellen opi, että ei sillä miehelläkään helppoa ole.
Ja voin toisinaan tulisena ihmisenä sanoa että tiuskiminen ei koskaan ole henkilökohtaista,
Tiuskiminen on aina henkilökohtaista. Se on vallankäyttöä. Siinä toinen ottaa oikeuden käyttäytyä ilkeästi, ja vetoaa johonkin "temperamenttiin" ja "tulisuuteen". Tällä tavalla tämä kiukkupussi pitää toista alistettuna. Hänellä on oikeus pilata toisen tunnelma, ja muuttaa koko kodin ilmapiiri negatiiviseksi, koska hän nyt vain on sellainen, ja toisen pitää se ymmärtää.
Juuri näin. Se, kuka myrkyttää kodin ilmapiirin, on syyllinen. Aina.
Se ei ole kodin ilmapiirin myrkyttämistä, että suojelee itseään.
Meinaatko, että ilman tiuskimista ap kävisi käsiksi mieheensä, jollei saa purettua tiuskimalla pahaa oloaan?
En tietenkään. En ole missään vaiheessa sanonut, että AP purkaa pahaa oloaan mieheen. Hän puolustaa itseään ja toimintaansa, niin että aamutoimet sujuu. Miten sanasta "älä" muka johtuisi käsiksi käymistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öh, huudahdus "Alä!" on suuri tunnekuohu? No meidän parisuhteessa on varmaan sitten jatkuvasti Helvetin portit auki.
Ollaan kuumakalleja molemmat, ja meille suoraan sanominen sopii paremmin kuin mykkäkoulu (mitä meillä ei ole käytännössä koskaan).
Musta tuntuu, että mullekin olis luonnollisempaa, jos mies vaikka karjuis mulle takaisin, että älä nyt s*tna mulle huuda, niin tilanne olis paljon nopeammin ohi.
Meillä toinen reagoisi mahdollisesti juuri noin. Ja tilanne olisi sen jälkeen ohi. Vähän riippuu tilanteesta, mutta aika usein myös pyydetään anteeksi ja sanotaan, mikä jurppii. Ikinä en jää murehtimaan ja märehtimään, miksi vaimo ärähti. Toki voin hetkeksi loukkaantua. Mutta tarkoituksella en jätä mitään hampaankoloon muhimaan "näpäyttääkseni" myöhemmin sopivan hetken tullen. Olen liian kärsimätön sellaiseen laskelmointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatii sinulta koko ajan hillittyä käyttäytymistä ja välitöntä anteeksipyyntöä, ei hän anna sinun toimia oman temperamenttisi mukaan. Tuokin on alistamista, eikä sinulta voi sellaista vaatia.
Ei tiuskiminen silti ole osa kenenkään temperamenttia. Jokainen voi opetella käytöstavat.
Toki, mutta myös AP:n mies. Se kuuluu normaaleihin käytöstapoihin, että kun pyydetään omaa tilaa, niin sitä annetaan.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut suhteessa äkkipikaisen äksyilijämiehen kanssa. En minä sitä viitsinyt kauan katsella. Tosin tässä tapauksessa oli paljon muutakin kielteistä: kaljan latkiminen jokapäiväisenä tapana, piti sinnikkäästi kiinni omista poikamiestavoistaan, mutta minulle ei suonut samaa, omisti koiria, muttei hoitanut niitä kunnolla jne jne.
Ajattelen, että jos tyyppi muuten on sopiva ja mukava, haluaisin ja osaisin ehkä omalla käytökselläni rauhoittaa ja tasoittaa toisen kiehahtelua. Voisin kuvitella, että viilipytty-kumppani saisi aikaan myönteistä syyllistymistä siinä stressaajassa. Myönteistä siksi, että hän ehkä yrittäisi kehittää itseään ja muuttaa tapojaan.