Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Kiehahtelu" ja säännölliset riidat parisuhteessa
18.09.2018 |
Meillä tulee viikottain isoja riitoja mun kiehahtelun vuoksi, ja tää saa mut tuntemaan suurta häpeää ja arvottomuutta.
Mun ongelma on siis se, että saatan tosi stressaantuneena älähtää kumppanille. Pahimpia on yleensä jotkut aamut, kun stressitasot on muutenkin korkeammalla luontaisesti ja aikataulut on tiukkoja - huonosti nukuttu yö takana lisää tätä riskiä.
Esimerkiksi tänä aamuna mulla oli univelkaa, oli kova kiire ja oon muutenkin stressaantunut ja kumppani keskeytteli pari kertaa mua kesken touhujen. Se ilmeisesti huomasi mun stressin, ja yritti auttaa mua kysymällä että josko vois katsoo että paikat on kunnossa (laturit irti, ikkunat kiinni yms.). En ollut vielä valmis ja koin tän jotenkin hoputtamisena, kun pelkäsin että se laittaa valot pois päältä enkä näe jatkaa, niin huusin vähän kovemmalla paniikkiäänellä, että "älä!". Mun mies pahoitti siitä sitten mielensä (oikeutetusti) ja tää koko päivä on taas mennyt pohtiessa, että oon ihan kauhea ihminen kun puhun niin rumasti tai hiillyn mun kumppanille, joka ei tarkoita pahaa.
Meillä tulee näitä tilanteita viikottain, ja mulla on aina ihan kamala olo näiden jälkeen, joskus jopa itsetuhoinen.
Välillä nuo tunnekuohut tulee niin vahvoina, että tuntuu etten pysty kontrolloimaan niitä lähimmän ihmisen kanssa. Miehen mielestä tällainen ei kuulu aikuiseen käytökseen - ja on siinä varmaan ihan oikeassa.
Mikä auttais tähän kiehahteluun? Oon ollut aina temperamenttinen ja tällainen käytös on ollut lapsuudenperheessä ok, mutta ymmärrän että aikuisiällä se on vähän huonompi juttu. En vaan jotenkin osaa olla aina niin tyyni, kun mun mies toivoisi, vaan reagoin asioihin välillä turhan voimakkaasti.
Kommentit (57)
Pitäiskö teidän keskustella sen miehesi kanssa tästä ihan perusteellisesti. Hyvä, että tunnistat tämän käytöksen ja olet valmis kehittymään siinä :) Voisit esim. kertoa miehelle, miltä sinusta stressaantuneena tuntuu ja mitä toivoisit, että mies niissä tilanteissa tekee, haluatko tulla jätetyksi ihan itsekseen vai voisitteko vaikka etukäteen sopia, mitä sinä teet ja missä mies voisi auttaa? Toisaalta sun olisi myös ehkä opetella siihen, että sun ei väkttämättä tarvitse hoitaa kaikkea enää yksin ja voisit hyvin opetella antamaan ohjia myös miehellesi.
Mä olin/olen edelleen vähän kontrollifriikki ja varmaan jotain lievää OCD-oirettakin mulla saattaa olla ja oli todella hankala ekassa vakavemmassa suhteessa opetella siihen, että puoliso saattaa tehdä asiat omalla tavallaan eikä siinä tiptop samassa järjestyksessä kuin minä ja se stressasi mua alkuun ihan hirveästi, mutta lopulta opin elämään sen asian kanssa, että jokaisella on oma tyylinsä tehdä asiat ja minä voin vähän löysätä nutturaa, eikä muiden tarvitse toimia samalla tavalla kuin minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja jos tuntuu, ettet itse saa tätä käytöstä hallintaan niin ei siinä ole mitään hävettävää mennä jonkunlaisen ammattilaisen pakeille asian tiimoilta :) T. 2
Kuulostaa normaalilta naiselta.
Ajatelkaa, jotku miehet haluavat vielä vaimon lisäksi salarakkaan, ei helkkari.
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuus?
On mulla se joskus käynyt mielessä, mutta tuntuu että se on vähän liian radikaali diagnoosi kun oon siitä lukenut.
Mulla on yhdellä kaverilla diagnosoitu epävakaa, ja hän kilahtelee ihan ystävillekin. Mulla se rajoittuu pelkästään kaikista läheisimpään eli mieheen - tosin en tiedä onko tämä mikään poissulkukriteerikään.
Ap
Onko sinulla ongelmia arjen hallinnassa? Miksi sinulla on aina kiire ja univajetta?
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun kannattais käydä jossain puhumassa tuosta. Itseään pystyy kouluttamaan sietämään pientä epämukavuutta.Myös itsehillintää voi treenata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä maassa asut, jos aamulla on säkkipimeää? Ainakin maalla on jo klo 5.30 aika lailla valoisaa eikä tarvitse pelätä jäävänsä pimeään, vaikka valot sammuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö teidän keskustella sen miehesi kanssa tästä ihan perusteellisesti. Hyvä, että tunnistat tämän käytöksen ja olet valmis kehittymään siinä :) Voisit esim. kertoa miehelle, miltä sinusta stressaantuneena tuntuu ja mitä toivoisit, että mies niissä tilanteissa tekee, haluatko tulla jätetyksi ihan itsekseen vai voisitteko vaikka etukäteen sopia, mitä sinä teet ja missä mies voisi auttaa? Toisaalta sun olisi myös ehkä opetella siihen, että sun ei väkttämättä tarvitse hoitaa kaikkea enää yksin ja voisit hyvin opetella antamaan ohjia myös miehellesi.
Mä olin/olen edelleen vähän kontrollifriikki ja varmaan jotain lievää OCD-oirettakin mulla saattaa olla ja oli todella hankala ekassa vakavemmassa suhteessa opetella siihen, että puoliso saattaa tehdä asiat omalla tavallaan eikä siinä tiptop samassa järjestyksessä kuin minä ja se stressasi mua alkuun ihan hirveästi, mutta lopulta opin elämään sen asian kanssa, että jokaisella on oma tyylinsä tehdä asiat ja minä voin vähän löysätä nutturaa, eikä muiden tarvitse toimia samalla tavalla kuin minun.
Olen sanonut miehelle, että jos hän huomaa että olen selkeästi stressaantunut, niin toivon että hän jättäisi minut rauhasn (esim. nuo huonot aamut). Miehen mielestä tuollainen ei kuitenkaan kuulu parisuhteeseen, sillä tämä aamu oli sellainen että hän olisi tarvinnut minua.
Oon yrittänyt tänään selittää syitä aamuiselle napsahtamiselleni, mutta miehen mukaan "ulkoistan" tämän ongelman eikä halua kuulla mitään selityksiä. Hänen mielestään noin ei puhuta toiselle ihmiselle ja piste.
Mies myös haluaisi, että pyytäisin heti anteeksi näissä tilanteissa, mutta yleensä olen vieläkin todella tunnekuohussa enkä vaan pysty rauhoittumaan heti ja pyytämään anteeksi. Toisaalta joskus tunnen niin suurta häpeää ja syyllisyyttä, että anteeksi pyytämiseen voi mennä tuntejakin.
Ja me ollaan muuten asuttu jo muutama vuosi yhdessä, mutta riidellään tästä silti. Tai ehkä just silti - en ollut tällainen kuumakalle suhteen alkuaikoina, kun vähän ujostutti ehkä.
Ja huom., en siis ole koko ajan tällainen, vaan vain silloin kun kuppi kaatuu jostain syystä nurin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosiaan asuta Suomessa, mutta en kerro maata.
Ap
Ehkä miehen kannattaisi tehdä sinulle tuo sama eli tiuskahdella ja karjua ilman syytä kaikkina niinä päivinä, kun sinä et niin tee. Kun joka aamu saat kokea vihaa ja inhoa, niin etköhän vähitellen opi, että ei sillä miehelläkään helppoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Onko sinulla ongelmia arjen hallinnassa? Miksi sinulla on aina kiire ja univajetta?
Tosiaan, en asu Suomessa ja täällä menee matkoineen työpäiviin liki 11h. Oon väsynyt töiden jälkeen, ahdistaa etten jaksa liikkua kuin Suomessa ja koska vapaa-aikaa on niin vähän, jää unet usein vajaiksi. Oon myös iltaihminen ja joudun heräämään joka aamu kello kuusi, eikä uni vain tule klo 20.
Ap
Ehkä teidän pitäisi asua erillänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja huom., en siis ole koko ajan tällainen, vaan vain silloin kun kuppi kaatuu jostain syystä nurin.
Aloituksessa kirjoitit: Meillä tulee viikottain isoja riitoja mun kiehahtelun vuoksi. Kyllä minusta viikottaiset isot riidat ja kiehahtelu on jo lähestulkoon koko ajan. En missään nimessä itse voisi elää sellaisen ihmisen kanssa, joka viikottain menettää malttinsa ilman syytä. Hyvä kun olet itse tajunnut että käytöksessäsi on parantamisen varaa. Kannattaisi ehkä lueskella mielenhallinnasta, ja tutustua mindfulness-tekniikkaan ja meditaatioon. On hyvä taito opetella tunnistamaan tunnetilojaan, ja tilanteita jotka triggeröi raivareita, ja varsinkin keinoja millä niitä tiuskimisia pystyy hillitsemään. Aivojaan voi kouluttaa ja treenata, ja huonoista käyttäytymismalleista voi oppia pois.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehen kannattaisi tehdä sinulle tuo sama eli tiuskahdella ja karjua ilman syytä kaikkina niinä päivinä, kun sinä et niin tee. Kun joka aamu saat kokea vihaa ja inhoa, niin etköhän vähitellen opi, että ei sillä miehelläkään helppoa ole.
Miks pitää mennä lapsellisuuksiin kun toisella on selvästi ongelma mitä tämä ei itsekään ymmärrä mistä se tulee. Ja voin toisinaan tulisena ihmisenä sanoa että tiuskiminen ei koskaan ole henkilökohtaista, joten en suoranaisesti ymmärrä anteeksipyynnön kerjuutakaan, vaikka sen voi myöntää että ei tullut toimittua ihan parhaimmalla tavalla. Muutenkin näyttää siltä että Ap:n mies ei ole kiinnostunut auttamaan Ap:tä, vaan lähinnä syyllistää tätä käytöksestä ja jättää yksin, kun Ap ei toimi toivotulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehen kannattaisi tehdä sinulle tuo sama eli tiuskahdella ja karjua ilman syytä kaikkina niinä päivinä, kun sinä et niin tee. Kun joka aamu saat kokea vihaa ja inhoa, niin etköhän vähitellen opi, että ei sillä miehelläkään helppoa ole.
Ja voin toisinaan tulisena ihmisenä sanoa että tiuskiminen ei koskaan ole henkilökohtaista,
Tiuskiminen on aina henkilökohtaista. Se on vallankäyttöä. Siinä toinen ottaa oikeuden käyttäytyä ilkeästi, ja vetoaa johonkin "temperamenttiin" ja "tulisuuteen". Tällä tavalla tämä kiukkupussi pitää toista alistettuna. Hänellä on oikeus pilata toisen tunnelma, ja muuttaa koko kodin ilmapiiri negatiiviseksi, koska hän nyt vain on sellainen, ja toisen pitää se ymmärtää.
Mulla on sama ongelma, välillä syyllistäminen itseäni ja välillä en.
Itse ajattelen niin, että jos kumppani ei anna sen vertaa armoa, että jättää pahassa tilanteessa rauhaan, niin sitten hän ei vain ole samalla puolella tai arvosta kokemustani.
On ihan totta, että ystävien kanssa on helpompi käyttäytyä hyvin, koska silloin tsemppaa enemmän. Kotona pitää kuitenkin saada olla oma itsensä. Jos olet kertonut etukäteen, ehkä useammankin kerran, että aamukiireessä tarvitset omaa tilaa, niin en ymmärrä, miksei miehesi voi sitä sinulle suoda. Miksi pitää väkisin kokeilla kepillä jäätä?
Vain omaan käytökseen voi puuttua, mutta jos et kerta kaikkiaan voi hillitä töksähtelevää kielenkäyttöä ja ärähtämistä joissain tilanteissa, miehesi voi valita kolmen asian väliltä:
1) ei mene silloin luoksesi
2) sietää agressiotasi
3) ottaa eron
Muista, että hän on vapaa valitsemaan näistä minkä vain vaihtoehdon ilman, että sinulla on siihen mitään sanomista.
Meillä toi tiuskija on mies. Purkaa muhun kaikki paskat fiiliksensä (vaikka en siis olisi mitenkään aiheuttaja). Kunpa hänkin osottaisi jonkinlaista katumusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miehen kannattaisi tehdä sinulle tuo sama eli tiuskahdella ja karjua ilman syytä kaikkina niinä päivinä, kun sinä et niin tee. Kun joka aamu saat kokea vihaa ja inhoa, niin etköhän vähitellen opi, että ei sillä miehelläkään helppoa ole.
Ja voin toisinaan tulisena ihmisenä sanoa että tiuskiminen ei koskaan ole henkilökohtaista,
Tiuskiminen on aina henkilökohtaista. Se on vallankäyttöä. Siinä toinen ottaa oikeuden käyttäytyä ilkeästi, ja vetoaa johonkin "temperamenttiin" ja "tulisuuteen". Tällä tavalla tämä kiukkupussi pitää toista alistettuna. Hänellä on oikeus pilata toisen tunnelma, ja muuttaa koko kodin ilmapiiri negatiiviseksi, koska hän nyt vain on sellainen, ja toisen pitää se ymmärtää.
Juuri näin. Se, kuka myrkyttää kodin ilmapiirin, on syyllinen. Aina.
Alue: Aihe vapaa
Epävakaa persoonallisuus?