Ambulanssilla päivystykseen, missä hoitohenkilökunta heitti läppää keskenään
Tässä taannoin mieheni sai kotona äkillisen kipukohtauksen ja pyörtyi. Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Kauhistuin tietysti ja soitin heti ambulanssin ja meidät kiidätettiinkin sairaalaan. Ambulanssimatkan aikana mies tokeni sen verran, että oli taas tajuissaan, joskin aika tokkurainen.
Sairaalassa ensihoitaja käski meidät penkeille istumaan ja kävi ilmoittamassa meidät vastaanottoon. Ajattelin, että no pian varmaan alkaa tapahtua, vaan ei. Kukaan ei osoittanut meitä kohtaan minkäänlaista mielenkiintoa, ei käynyt kyselemässä mitään, nada. Aika senkun kului ja jossain vaiheessa aloin miettimään, että onko tässä käynyt joku informaatiokatkos ja kysyin kysymässä ystävällisesti, että kai meidät on rekisteröity saapuneiksi ja yritin selittää tilannetta. Joojoo on, odottakaa siinä vaan, oli vastaus. Ok. Odotellaan. Odottelun aikana ohi kulkee keskenään läppää heittäviä hoitajia. Minkäänlaisesta kiireestä ei ole nähtävissä merkkiäkään. Erään huoneen ovi avautuu, ja tyhjästä huoneesta tulee ulos lääkäri, koputtaa viereisen huoneen oveen, jonka avaa toinen lääkäri (myös tämä huone oli tyhjä, eivätkä olleet mitään toimistotiloja vaan vastaanottohuoneita). Lääkärit 1 ja 2 alkavat keskustelemaan keskenään siitä, milloin pitäisivät lounastaukonsa. Eivät siis olleet tauollakaan vaan ihan työajalla.
Miehen tila alkaa heikentyä, alkaa taas hikoilla, kouristella kivuissaan ja putoaakin lopulta lattiaan. Huudan, että auttakaa nyt joku, jolloin toinen lounaslääkäreistä suvaitseekin vihdoin ottaa meidät vastaan. Ukko kammetaan lattialta paareille ja vihdoin hoito voi alkaa. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että hoitajat tekivät todella hyvää hoitotyötä, olivat ystävällisiä ja kävivät ripeästi toimeen. Lääkäri piipahti huoneessa lähinnä tuhahtelemassa ja palasi parin tunnin päästä diagnoosinsa kanssa - miehelläni on kuulemma NESTEHUKKA! Olin että siis mitä, näetkö sen jostain arvoista vai? Ei ollut kuulemma tarpeen, hän näki ihan naamasta vaan, että mies oli kuivunut. Sanoin, että kyllä kuulostaa omituiselta, hän nimittäin juo päivittäin vettä tosikin paljon. Että oletko ihan varma? Tähän lääkärillä ei löytynyt juuri lisättävää.
Mies on nyt kunnossa eikä mitään selkeää syytä tälle tapahtumalle löytynyt. Jotenkin tää koko tapaus jäi todella ikävänä mieleen. Olen aina ennen ollut ensimmäisenä hoitsujen ja lääkäreiden puolella, mutta nyt pisti miettimään. Se mieletön kiire, josta aina puhutaan, ei kyllä välittynyt meille millään tavalla. Lounassuunnitelmista jutustellaan kun ambulanssilla tuotu potilas huohottaa naama valkoisena toista tuntia päivystyshuoneessa.
Teen itsekin kiireistä työtä, sellaista, missä harvoin on aikaa lärpätellä mukavia työkaverin kanssa.
Mainittakoon muuten vielä, että päivystyksessä oli koko tämän ajan melko rauhallista, ei suuria määriä sisään vyöryäviä verenvuotopotilaita tai mitään sellaista.
En tiedä. Olen aika hämmentynyt. Mahtaako paikalla olla hoitajia tai lääkäreitä? Menikö nyt ihan oikein? Tunnustatteko, että työyhteisöön kuuluu myös vähän niitä veltompia tapauksia? Ymmärrän, että kaikkiin töihin kuuluu ns. "näkymäntöntä kiirettä" jota työnkuvaa tuntematon ei välttämättä osaa ajatellakaan. Niin kuuluu omaankin työhöni. Noihin hommiin kuitenkin viiletän itse juoksujalkaa, en jää asiakkaiden eteen rupattelemaan lomamatkoistani (ei muuten tulis mieleenkään).
Kommentit (469)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se saattoi olla ainoa hetki päivästä, kun lääkäreillä oli mahdollisuus ruokatauolle. Ja jokaisen potilaan jälkeen on tehtävä kirjaukset. Se on määrätty ihan laissa. Ei lääkäri voi naputella kirjauksia samalla kun ottaa jo seuraavan potilaan sisään.
Olen valtion virastossa ja meillä myös menee todella paljon aikaa pakollisiin kirjauksiin. Ulospäin voi näyttää siltä, että istuu vain koneella. Toisekseen, jos on juuri kirjannut jonkun haasteellisen tapauksen, voi tarvita pari sekuntia aikaa jutella ihan jotain muuta ennen kuin on valmis ottamaan uuden potilaan/asiakkaan tms. jotta nollaa sen aiemman mielestään pois. Tai jos on putkeen tehnyt töitä jo tunteja, voi kaivata edes pientä taukoa. Se on myös potilaan etu, että lääkäri jaksaa taas keskittyä. En tietysti tiedä mikä tuon kyseisen lääkärin tilanne oli, mutta oma tuttuni on lääkäri ja todella tunnollinen. Tekee palkatta ylitöitä ja taukoja ei juuri pidä, kun haluaa potilailleen parasta.
Vaikea uskoa, sillä tuollainen toiminta on vastoin ammattietiikkaa.
Toisen käden tietoahan tämä on, mutta tuon lääkärin toiminta ei olisi mitenkään ihailtavaa. Päin vastoin. Vaarantaa potilasturvallisuuden sekä oman ammattikunnan maineen.
Olen samaa mieltä. Jos ylitöitä ei ole kirjattu, potilaiden kanssa toimiminen olisi täysin väärin jo vastuukysymyksien kannalta. Ei onnistu.
Täsmennän, että ei ole tehnyt ylitöitä potilaiden kanssa, vaan siis näitä kirjauksia ja muita asioiden selvittelyjä, mitä ei ole ehtinyt normaalin työajan puitteissa. Enkä itsekään pidä tuota ihailtavana tai tavoiteltavana tilana.
Eikö ambulanssilla tuodut yleensä mene suoraan tarkkailuun eikä mihinkään penkille odottamaan?
Minut on kerran viety sairaalaan ambulanssilla ja sinne ne kärräsi suoraan ensiapuun piuhoihin eikä mihinkään aulaan odottelemaan. ( Vaasan keskussairaala)
Vierailija kirjoitti:
Eikö ambulanssilla tuodut yleensä mene suoraan tarkkailuun eikä mihinkään penkille odottamaan?
Minut on kerran viety sairaalaan ambulanssilla ja sinne ne kärräsi suoraan ensiapuun piuhoihin eikä mihinkään aulaan odottelemaan. ( Vaasan keskussairaala)
Ambulansissa tekee työtä ammattitaitoiset ensihoitajat. Heidän työtään on arvioida potilaan hoidontarve ja kiireellisyysluokitus.
Miksi esim ap:n mies olisi pitänyt kärrätä ensiapuun piuhoihin?
No jos on pyörtynyt ja ei pysty edes kunnolla hengittämään niin tuskin oikea paikka on kuitenkaan odotusaulan penkki?
Vierailija kirjoitti:
No jos on pyörtynyt ja ei pysty edes kunnolla hengittämään niin tuskin oikea paikka on kuitenkaan odotusaulan penkki?
Minä en voi sitä tässä nyt arvioda, mutta ensihoito on tuossa tilanteessa sen arvion tehnyt. Ja oikeinhan he ovat arvioineet.
Vierailija kirjoitti:
No jos on pyörtynyt ja ei pysty edes kunnolla hengittämään niin tuskin oikea paikka on kuitenkaan odotusaulan penkki?
Mikä siinä odotusaulassa mättää? Se on tarkoitettu potilaille, jotka pystyvät siellä odottamaan.
Itsariyrityksen jälkeen tulin Meilahteen kylmästä tärisevänä ja odotin hoitajan tapaamista 45 minuuttia. Ohitseni kulki koko ajan hoitohenkilökuntaa, mutta kukaan ei reagoinut siihen mitenkään, että melkein tyhjässä odotustilassa istuu itkuinen ja keskellä talvea märäksi kastunut potilas. Senkin jälkeen kun tapasin hoitajan, ei tuonut minulle mitään vilttiä tms. vaikka valitin että on todella kylmä.
Yksi henkilökunnan jäsenistä kulutti aikaansa skitsofreenikko tms. potilaan harhoihin osallistumalla.
Usein hoitajat ja lääkärit eivät muista että potilaat kuulee kaiken sen läpän heiton ja turhat jorinat.
Ensiavussa yksi nukkui tuolissa, pari juorusi jonkun rakkauselämästä, joku selosti jotain ryyppyreissua ja yksi selitti koirastaan varmaan tunnin yhteen menoon.
Vierailija kirjoitti:
No jos on pyörtynyt ja ei pysty edes kunnolla hengittämään niin tuskin oikea paikka on kuitenkaan odotusaulan penkki?
Kyllä se on. Ambulansissa työskentelee ammattitaitoiset hoitajat, joiden tehtävä on kiireellisyysluokituksien tekeminen.
Ai mikä siinä odotusaulan penkissä on vika? Oletko itse istunut siellä tosi sairaana ja pelästyneenä ilman hoitoa? Jos on kuitenkin ambulanssilla tuotu eikä siis omin jaloin päivystykseen tullut.
Ja eikö se ap:n mieskin lopuksi pudonnut siitä penkistä lattialla niin ei ihan ollut "istumakunnossa".
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten muualla Suomessa, mutta täällä eri lääkärit hoitaa samassa tarkkailuhuoneessa petipaikoilla olevia potilaita ja sama on odotusaulassa istuvilla. Joten ap:n tapauksessakin on voinut mies olla ihan jonkun muun lääkärin kuin näiden keskenään juttelevien listalla. Toki sitten jos potilaan kunto yhtäkkiä romahtaa tms. niin lähinnä oleva lääkäri tarttuu toimeen. Ja tosiaan se takahuoneiden kiire ei näy tavallisessa odotusaulassa.
Jep, sama hoitajien kohdalla. Eli koko päivystyspolin henkilöstö ei hoida kaikkia potilaita, siitä vasta kaaos tulisi, kun iso keskussairaala kyseessä (vaikka joo tietenkin jos tulee elvytys tms. äkillinen tilanne niin kaikki lähimpänä olevat rientää apuun). Ohi kävelevät hoitajat voivat olla aivan tietämättömiä suurimman osan potilaista tilanteesta, koska heille on merkitty omat potilaat, joihin keskittyvät. Ja tosiaan lanssi tuo kiireellisimmät potilaat sellaista reittiä ja sellaiseen paikkaan, jota kukaan muu vuoroaan odottava potilas ei näe. Ap:n tilanteeseen en enempää ota kantaa, kuin että vaikuttaa siltä, että tuskin tuossa mitään virhettä on tapahtunut.
Meidän terkkarissa päivystys on aivan kamala. Jos sinne menee kahdeksaksi aamusta, saattaa tuurilla päästä lähtemään kahdelta iltapäivästä!
Lääkäreitä on kaksi, hoitajia useampi. Hoitajat kävelevät eestaas käytäviä ja menevät avaimilla sisään eri huoneisiin vähän väliä. Lääkäreistä toinen tuntuu häipyvän jokaisen potilaan jälkeen jonnekin, joten käytännössä paikalla on vain yksi lääkäri. Minkäänlaista arviota siitä, milloin pääsee hoitoon, ei osata antaa.
Minulla oli vaikea hengittää niinkuin ap:n miehellä mutta en edes pyörtynyt ja verenpaine oli katossa.
Juu ja ei tarvinnut missään istua odottamassa vaan vietiin heti tarkkailuun (ambulanssilla sairaalaan).
Otettiin heti verikokeet, sydänfilmit ja keuhkoröntgen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vaikea hengittää niinkuin ap:n miehellä mutta en edes pyörtynyt ja verenpaine oli katossa.
Juu ja ei tarvinnut missään istua odottamassa vaan vietiin heti tarkkailuun (ambulanssilla sairaalaan).
Otettiin heti verikokeet, sydänfilmit ja keuhkoröntgen.
Niin? Sinun kohdallasi hoidonarviossa on päädytty tähän.
Vierailija kirjoitti:
Meidän terkkarissa päivystys on aivan kamala. Jos sinne menee kahdeksaksi aamusta, saattaa tuurilla päästä lähtemään kahdelta iltapäivästä!
Lääkäreitä on kaksi, hoitajia useampi. Hoitajat kävelevät eestaas käytäviä ja menevät avaimilla sisään eri huoneisiin vähän väliä. Lääkäreistä toinen tuntuu häipyvän jokaisen potilaan jälkeen jonnekin, joten käytännössä paikalla on vain yksi lääkäri. Minkäänlaista arviota siitä, milloin pääsee hoitoon, ei osata antaa.
Miten tämä liittyy asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Itsariyrityksen jälkeen tulin Meilahteen kylmästä tärisevänä ja odotin hoitajan tapaamista 45 minuuttia. Ohitseni kulki koko ajan hoitohenkilökuntaa, mutta kukaan ei reagoinut siihen mitenkään, että melkein tyhjässä odotustilassa istuu itkuinen ja keskellä talvea märäksi kastunut potilas. Senkin jälkeen kun tapasin hoitajan, ei tuonut minulle mitään vilttiä tms. vaikka valitin että on todella kylmä.
Yksi henkilökunnan jäsenistä kulutti aikaansa skitsofreenikko tms. potilaan harhoihin osallistumalla.
Tiedän olen hölmöillyt... Mutta kun yritin itsemurhaa tai no lopultahan se oli ns. huomihurraamista niin ei minulta hirveästi kysytty mitään laitettiin sydänvalvontamonitoriin kiinni ja virtsakatetri sisään. Sitten en muista oikeastaan mitään mut valtimoverinäyte oli otettu ja osastolle sisään. Näin Kuopiossa ei tarvinnut palella tai odottaa yhtään mitään kun hommat menivät eteenpäin. Jatkot psykiatrianpuolella plus sosiaalityöntekijän kanssa. Kiitokset Kysin henkilökunnalle.
Ymmärrän aloittajan pointin erittäin hyvin. Olen ollut useita kertoja sairaalassa ja nähnyt vierestä kuinka ihmisiä hoidetaan. On hyvin ammattimaisia ja taitavia hoitajia, jotka tekevät kaiken niin kuin pitää. Samaten lääkärit. Sitten on hoitajia, jotka ovat aivan ihania ja avuliaita, tekevät kaiken mahdollisen vuoksesi ja tunnet saavasi maailman parasta sairaanhoitoa, mutta vieruskaverisi saa kokea riuhtomista ja tiuskimista. Me emme näe samoja tilanteita, emmekä ole samojen sairaaloiden sisällä. Se mikä on minua itseäni ahdistanut tässäkin tapauksessa, on se että ihmisiä on perusteltua jättää heitteille/yksin tai kuinka vain. Sairaalat ovat yksinäisiä paikkoja ja niissä rakkaudettomuus tuntuu hyvinkin pahalta. Viimeksi sairaalassa maatessani vain yksi hymy auttoi sietämään valtavaa tuskaa. Mietipä sitä, kun ivaat ihmistä joka pelkää omaisensa puolesta. Ap:n tarinassa oli kuvausta välinpitämättömyydestä.
Selvensikö tämä ketju tilannetta sinulle ap?