Mikä neuvoksi kun teini ei mene kouluun eikä terapiaan

Seuraavaksi tulee joku sossusta tai/ja koulusta hakemaan kouluun. Jos eivät saa kouluun, niin seuraava vaihe on sitten pakkohoitopäätös ja psykiatriseensairaalaan tutkittavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärillä käyty. Annettu Ketopinoria. Ei auta. Psykologi sanoo että hoidetaan vasta kun nuori itse haluaa apua. Ei saa kuulemma pakottaa.

Että psykologi oli sitä mieltä että maatkoon kotona viiltelemässä ja ahdistumassa jos ei halua hoitoa? No ei näin. Joko hoitoa jos nuori on liian sairas kouluun tai perhetyötä jos nuori ei halua kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Nuorten avopsykan klinikalla olette varmaan jo käyneet? Ovatko puhuneet sairaalakoulusta?

Koulu joutuu tekemään lastensuojeluilmoituksen kun poissaoloja tulee tietty määrä. Tietysti keskustelevat teidän kanssanne ensiksi tilanteesta ja näin olisi pitänyt tehdä jo nyt.

Näin meilläkin lapsestamme tehtiin koulusta lasu (yhteispäätöksellä vanhemmat + koulu + sos.toimi) kun jätti tulematta. Sitä puollettiin nimenomaan apuna lapselle, ei sanktiona perheelle -> kun lasu tehty, sosiaalitoimi aina pohti uusia keinoja saada lapsen arkea raiteilleen ja saimmekin uskomattoman hyvää apua ja yhteistyöverkostoja. Tällä hetkellä nuori käy sairaalakoulua, on terapiassa ja tukihenkilö häntä varten arjessa: yksi luottoaikuinen lisää.

Joissakin paikkakunnilla apua on tosi vaikeaa saada, pitää itse jaksaa olla hurjan aktiivinen ja se on uuvuttavaa, kun huoli omasta lapsesta painaa. Yrittäkää silti etsiä kaikki tahot, joista apua voisi olla ja usein nuo auttavat tahot tekevät kyllä hyvin yhteistyötä keskenään.

Jaksamista sinulle ja lapsellesi

Vierailija kirjoitti:

Kouluun on mentävä eikä jäädä loisimaan ja säälimään itseä että "voi voi ku on rankkaa ja pelottavaa, taidanpa viiltää itseäni".

Hei nyt jotain rajaa! Et selvästikään ole itse ollut samassa tilanteessa, joten kun et voi ymmärtää niin älä nyt lähde tolle linjalle!

Viiltely yksistään on aina hätähuuto, ei mitään turhanpäiväistä huomionhakua.

Lapsesi vaikuttaa herkältä. Pakottaminen ei ole välttämättä hyvä ratkaisu, vaikka jotain täytyy tehdä. On aina syy, ehkä useita, mikä saa teinin voimaan pahoin. Jos on sosiaalista pelkoa, se voi tuntus hyvin suurelta esteeltä koulun käyntiin. Masennus voi olla vaikkei itse tunnistaisikaan, voi olla myös fyysistä sairautta, tai muutoksia kaverisuhteissa..

minulta loppui aikanaan koulunkäynti yläasteella kuin seinään. Taustalla oli useita vaikeitakin asioita, ja olisin tarvinnut paljon tukea ja ymmärrystä, mutta koin jääväni yksin. Kouluun vaan patistettiin kotona vihaisena, mutta kukaan ei kysynyt miksi en halua/pysty, ja sairastuin vielä pahemmin. Koulu taas ei juuri välittänyt poissaolosta, se oli sitä toisen ääripään aikaa 90-luvulla. En koskaan ole oikein selvinnyt elämään kiinni ja olen jo 36v.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärillä käyty. Annettu Ketopinoria. Ei auta. Psykologi sanoo että hoidetaan vasta kun nuori itse haluaa apua. Ei saa kuulemma pakottaa.

Apua voi olla vaikea haluta, jos olo on täysin toivoton. Ei tosiaankaan saa pakottaa eikä painostaa eikä syyllistää.

Pystyttekö vaihtamaan maisemaa vähäksi aikaa? Vaikka edes viikonlopuksi lähtemään jonnekin? Voisi tehdä hyvää ja liikauttaa jotain, kun pääsisi normaaleista ympyröistä (joissa ongelmat ovat syntyneet) edes hetkeksi pois.

Yritä pitää tytöstä hyvää huolta ja olla lähellä ja valmiina kuuntelemaan ja tukemaan. Fyysinen vaikuttaa henkiseen paljon, joten yrittäkää syödä hyvää ruokaa ja käydä vaikka kävelylenkeillä. Eläinten lähellä oleminen on myös terapeuttista.

Tilanteestanne tulee mieleen oma elämäni kun olin noin 12. Oireiluun oli selvät syyt, kuten yleensä on. En koskaan oikein saanut kunnolla apua tai tukea. Sain kuitenkin peruskoulun ja lukion käytyä ja pääsin yliopistoonkin, mutta elämä oli aika solmussa kauan, vaikka se kaikkein pahin vaihe lapsena ei kestänyt kauan. 

Vierailija kirjoitti:

Huostaanotto ja sairaala/koulukoti. Meillä ei hetkeäkään katsottaisi tuollaista velttoilua. Jos ei kodin ääni painaisi, niin seuraava taho olisi tietysti viranomainen ja lastensuojelu.

Taas ihminen joka ei edes tiedä mitä huostaanotto tarkoittaa. Mitä se muka tässä auttaisi tai mihin sitä tarvittaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärillä käyty. Annettu Ketopinoria. Ei auta. Psykologi sanoo että hoidetaan vasta kun nuori itse haluaa apua. Ei saa kuulemma pakottaa.

Että psykologi oli sitä mieltä että maatkoon kotona viiltelemässä ja ahdistumassa jos ei halua hoitoa? No ei näin. Joko hoitoa jos nuori on liian sairas kouluun tai perhetyötä jos nuori ei halua kouluun.

Ketipinoria tulee määrätä suuresti harkiten. Sitä ei olisi suotavaa antaa alle 18-vuotiaille eikä etenkään ilman muuta hoitosuunnitelmaa/keskusteluapua/seurantaa tai terapiaa. Lue huolella sivuvaikutukset lääkepakkauksesta. En siis syyllistä ap sinua, vaan lääkäriä oudoksun.

Tuo toinen asia sitten. Siis pelkästään psykologi tutkinut ja todennut, ettei voi pakottaa? Omasta kokemuksesta samoja läpikäyneen lapsen äitinä, suosittelisin käymään terveyskeskuksessa ja kysymään lähetettä lastenpsykiatrian polille. Siellä tekevät kattavat tutkimukset ja testit.

Niin, sinänsähän ketään ei voi pakottaa hoitoon (paitsi tietyin kriteerein ns.M-1-lähetteellä), mutta nuori 14-vuotias huonosti voiva ei ole kykenevä itse ehkä tuossa tilassa eikä pitäisikään olla, päättämään hoidon tarpeellisuudesta.

Hoito taas ei automaattisesti merkitse samaa kuin pakkohoito osastolla vaan voi olla säännöllisiä käyntejä nuortenpsykalla juttelemassa omahoitajan kanssa ja siihen tietysti voinnin seuranta hoitopalavereissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkärillä käyty. Annettu Ketopinoria. Ei auta. Psykologi sanoo että hoidetaan vasta kun nuori itse haluaa apua. Ei saa kuulemma pakottaa.

Että psykologi oli sitä mieltä että maatkoon kotona viiltelemässä ja ahdistumassa jos ei halua hoitoa? No ei näin. Joko hoitoa jos nuori on liian sairas kouluun tai perhetyötä jos nuori ei halua kouluun.

Psykologi ei ilmeisesti näe tytön tilannetta kovin pahana tällä hetkellä. Onhan se niinkin, että joskus tilanne ratkeaa itsekseen, kun nuori saa olla vähän aikaa rauhassa ja alkaa sitten avautua. Kunhan on silloin tarjolla tukea ja apua. 

Tilanne voi vain pahentua, jos kovin aggressiivisesti aletaan "hoitamaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huostaanotto ja sairaala/koulukoti. Meillä ei hetkeäkään katsottaisi tuollaista velttoilua. Jos ei kodin ääni painaisi, niin seuraava taho olisi tietysti viranomainen ja lastensuojelu.

Taas ihminen joka ei edes tiedä mitä huostaanotto tarkoittaa. Mitä se muka tässä auttaisi tai mihin sitä tarvittaisiin?

Ilmeisesti joku ajattelee, että jos lapsi ei käyttäydy toivotusti niin sen voi kätevästi lähettää jonnekin missä pistävät nuoren kansalaisen ruotuun... 

Niska-perse otteet käyttöön,tuollainen ei vetele.

Vierailija kirjoitti:

Huostaanotto ja sairaala/koulukoti. Meillä ei hetkeäkään katsottaisi tuollaista velttoilua. Jos ei kodin ääni painaisi, niin seuraava taho olisi tietysti viranomainen ja lastensuojelu.

Toivottavasti tämä oli todella mauton läppä.

Sehän sitä nuorta, todennäköisesti herkkää ahdistunutta auttaakin, että paiskataan pois turvallisesta paikasta eli omasta kodista jonnekin koulukotiin. Paitsi, että näinhän se hoitopolku ei oikeaoppisesti edes mene.

Ota selvää asioista ennen kuin huutelet kurittomasta kasvatuksesta ja velttoilusta.

Tiedätkö, että kun masentunut ja ahdistunut on niin tyhjiinpuhallettu ja sekaisin kaikesta ahdistuksesta; silloin tarvitsee pysyviä rakenteita, kannustusta, valtavasti tukea ja ammattiapua. Ammattiapu ei ole siis kodista niskaperseotteella koulukotiin tai lepositeillä osastolle.

Ja perustelehan tuo huostaanotto. Miksi??

Psykologi on kyllä tässä tapauksessa väärässä. Peruskouluikäiselle on erittäin haitallista olla pois koulusta. Lapsi tarvitsee järeämpää apua. Lapsi ei itse tuollaista päätä eikä jätä peruskoulua kesken ja heitä tulevaisuuttaan menemään siksi, että itse nyt niin haluaa ahdistuksissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kotiopetus? Onko peruskoulun nettiopetusta saatavilla? Pystyisikö opiskelemaan kotona ja tenttimään koulussa?

Tiedän pari, jotka eivät käyneet koulua. Joutuivat koulukotiin. Mun mielestä se on ikävä ratkaisu, joten kannattaa yrittää muita vaihtoehtoja.

Viimeiseen asti kannattaa yrittää tosiaan hoitoa ja kuntoutusta niin,että nuori asuu kotona. Tuntuu että monilla on liian ruusuinen kuva ongelmaisen nuoren sijoituksesta lasten-/koulukotiin. Eivät ne niin hyviä paikkoja ole,eikä monessa paikassa mennä todellakaan lasten etu vaan raha ja voiton maksimointi(sairailla ja huonosaisilla lapsilla rahastaminen)edellä. Läheiseni työskentelee lasussa. Seuralla on myös iso merkitys ja siellähän ei ole kaverina muita kuin ongelmaisia nuoria. Jos ei huumemaailma ole tuttu vielä, niin todennäköisesti pian sijoituksen jälkeen on.

Olettehan säännöllisessä yhteydessä nuorten psykiatrian poliin? Mikä taho järjestää terapian? Pitääkö lapsen mennä sinne omatoimisesti yksin. Soita lastensuojeluun, sieltä saa oikeasti apua. Auttaisiko taksikyydit kouluun? Opiskelu erkkaopen kanssa, ei omassa luokassa? Teini-iässä voi tulla monenlaisia ongelmia, onko masennus tutkittu?

Tsemppiä!

Etsivän nuorisotyön väki voi myös hakea vaikka kotoa kouluun. Voivat ehkä rakentaa luottamuksellisen suhteen nuoreen eri tavalla kuin jotkut viranomaistahoja edustavat sossut/psykologit yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huostaanotto ja sairaala/koulukoti. Meillä ei hetkeäkään katsottaisi tuollaista velttoilua. Jos ei kodin ääni painaisi, niin seuraava taho olisi tietysti viranomainen ja lastensuojelu.

Toivottavasti tämä oli todella mauton läppä.

Sehän sitä nuorta, todennäköisesti herkkää ahdistunutta auttaakin, että paiskataan pois turvallisesta paikasta eli omasta kodista jonnekin koulukotiin. Paitsi, että näinhän se hoitopolku ei oikeaoppisesti edes mene.

Ota selvää asioista ennen kuin huutelet kurittomasta kasvatuksesta ja velttoilusta.

Tiedätkö, että kun masentunut ja ahdistunut on niin tyhjiinpuhallettu ja sekaisin kaikesta ahdistuksesta; silloin tarvitsee pysyviä rakenteita, kannustusta, valtavasti tukea ja ammattiapua. Ammattiapu ei ole siis kodista niskaperseotteella koulukotiin tai lepositeillä osastolle.

Ja perustelehan tuo huostaanotto. Miksi??

Tässä maassa on ihan liikaa ymmärrystä ja päähän silittämistä. Lopputuloksena todella pahoinvoiva nuoriso, joka oppii, ettei mitään pidä tehdä ja kaikkea ymmärretään. Jos vähän kääntää päätään taaksepäin, niin huomaa ennen olleen tilanteen vähän toisenlainen; ei kellään ollut varaa jäädä kotiin makoilemaan ja ymmärrystä etsimään. Tiukat rajat ja ulos tai tulos - Suomessa on oppivelvollisuus, joka nyt vaan pitää suorittaa, vaikka vähän itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Kouluun ei mene kun ihmismäärä ahdistaa. Voiko asperger näkyä vasta teini-iässä? Tytöllä on mielestäni asperger-piirteitä. Miten saamme peruskoulun loppuun? Missä on sairaalakouluja?

Oletteko kysyneet, jos tyttö saisi tehdä lyhennettyä koulupäivää tai osan päivästä pienryhmässä esim.erkkaopen kanssa? Se jo voisi vähän madaltaa kouluun lähtemisen kynnystä. Onko hällä ystäviä koulussa ja vapaalla? Jos joku läheinen kaveri kävelisi hänen kanssa koulumatkan tai joku hälle tuttu turvallinen ihminen.

Sairaalakouluja on ainakin Helsingissä ja Kellokoskella. Paikkoja on valitettavasti kovin vähän, paikan tarvitsijoita paljon.

Myös sellainen mahdollisuus noissa sairaalakouluissa on, että siellä voi käydä esim.4 viikon mittaisen intensiivijakson, sais taukoa oman koulun tilanteesta, vaikka eihän se kaikkea ratkaise.

Sairaalakouluun tarvitsee hoitotaholta lääkärinlausunnon sekä omasta koulusta suosituksen, usein myös sosiaalitoimi mukana puoltamassa paikan saantia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluun ei mene kun ihmismäärä ahdistaa. Voiko asperger näkyä vasta teini-iässä? Tytöllä on mielestäni asperger-piirteitä. Miten saamme peruskoulun loppuun? Missä on sairaalakouluja?

Oletteko kysyneet, jos tyttö saisi tehdä lyhennettyä koulupäivää tai osan päivästä pienryhmässä esim.erkkaopen kanssa? Se jo voisi vähän madaltaa kouluun lähtemisen kynnystä. Onko hällä ystäviä koulussa ja vapaalla? Jos joku läheinen kaveri kävelisi hänen kanssa koulumatkan tai joku hälle tuttu turvallinen ihminen.

Sairaalakouluja on ainakin Helsingissä ja Kellokoskella. Paikkoja on valitettavasti kovin vähän, paikan tarvitsijoita paljon.

Myös sellainen mahdollisuus noissa sairaalakouluissa on, että siellä voi käydä esim.4 viikon mittaisen intensiivijakson, sais taukoa oman koulun tilanteesta, vaikka eihän se kaikkea ratkaise.

Sairaalakouluun tarvitsee hoitotaholta lääkärinlausunnon sekä omasta koulusta suosituksen, usein myös sosiaalitoimi mukana puoltamassa paikan saantia.

Aloituksessa lukee näin: "Nyt koulu on tarjonnut lyhennettynä viikkoa eli parina päivänä viikossa erityisluokalla."

Minä olisin ahdistuneena 14-vuotiaana halunnut pois kotoa. Pois tolkuttoman aina juovuksissa olevan isän seurasta, jolle ei kuitenkaan saanut sanoa vastaan - tätä äiti vahti haukkana. Pois niskaani ahdistusta kaatavan isoäidin seurasta, jota ei saanut sanoa inhoavansa - tästä äiti vaati ymmärtämään tätä muoripoloista. Parasta mitä nuorelle voi tapahtua, on vapauttaa hänet kotivankilastaan. Terveiden ihmisten pariin.